{"id":10,"date":"2021-11-04T16:21:00","date_gmt":"2021-11-04T14:21:00","guid":{"rendered":"[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%]"},"modified":"2024-06-17T17:37:10","modified_gmt":"2024-06-17T14:37:10","slug":"hine-rare-eli-jonkinlainen-joulusatu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/hine-rare-eli-jonkinlainen-joulusatu\/","title":{"rendered":"Hine Rare, eli jonkinlainen joulusatu"},"content":{"rendered":"\r\n

\"\"Olimme taas kerran kokoontuneina perinteikk\u00e4\u00e4n pursiseuramme jokavuotiselle syysillalliselle. Se oli tietyss\u00e4 mieless\u00e4 pakollinen paha ja sille osallistuminen oli jokaisen seuran j\u00e4senen pyh\u00e4 velvollisuus. Kyseess\u00e4 oli todellakin illallinen, mutta se oli vain peitenimi vuosikokoukselle, joka j\u00e4rjestettiin aina ennen ruokailua, ettei kukaan vain p\u00e4\u00e4sisi livahtamaan, ennen kuin vastuuteht\u00e4v\u00e4t oli jaettu ja tulevan vuoden velvoitteista ja j\u00e4senmaksuista sovittu. Viimeksi mainittu, eli j\u00e4senmaksu, piti my\u00f6s sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n vuosittaisen illallisen, joten pakkohan oli saapua paikalle kun oli kerran lystist\u00e4 maksanut.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Paikka, jossa t\u00e4m\u00e4 tapahtuma j\u00e4rjestettiin, oli Karvin pursiseura, suuri ja koristeellinen hirsirakennus. Se sijaitsee Pet\u00e4j\u00e4isen saarella, jonne p\u00e4\u00e4see mantereelta Paarninniemen kautta vanhan romanttisen puusillan yli. Saarella on useita samankaltaisia pitsihuviloita – j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 menneilt\u00e4 ajoilta. Ajoilta, jolloin ihmisill\u00e4 oli viel\u00e4 varaa tehd\u00e4 kauniita rakennuksia. Sellaisia, jotka oli rakennettu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n satoja vuosia ja joissa ei ollut kosteus- ja homeongelmia.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

On suoranainen ihme, ett\u00e4 pursiseuramme ja n\u00e4m\u00e4 muut historiallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t rakennukset ovat s\u00e4ilyneet n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Oli nimitt\u00e4in hyvin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ettei niit\u00e4 tuhottu, kun kaupunginis\u00e4t tahtoivat v\u00e4env\u00e4kisin kaupunkiimme Suomen suurimman ja moderneimman konttisataman. Sen rakentamiseksi olisi pantu sile\u00e4ksi puolet Pet\u00e4j\u00e4ist\u00e4. Kaikeksi onneksi kaupunkilaiset nousivat vastarintaan ja satama sai menn\u00e4 Raumalle. Sataman tilalle tuli IT-alan yritys, joka lamasta huolimatta seilaa t\u00e4ysill\u00e4 purjeilla yh\u00e4 viel\u00e4kin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Seuran valittujen vastuuhenkil\u00f6iden kunniaksi on sanottava, ett\u00e4 illallinen oli hyvin laadukas, eik\u00e4 juomissakaan oltu s\u00e4\u00e4stelty. Kaipa se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni ja kollegani Gunnar Mj\u00f6berg oli jo toista kauttaan seuramme puheenjohtajana. H\u00e4n on tunnettu kulinaristi. Jotkut ovat kyll\u00e4 valittaneet siit\u00e4, ett\u00e4 Gunnarin mielest\u00e4 laatu korvaa m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Pahoin pelk\u00e4\u00e4nkin, ett\u00e4 kun h\u00e4nen puheenjohtajuuskautensa p\u00e4\u00e4ttyy, vuotuiset illalliset taantuvat takaisin savulohi-paahtopaisti-perunasalaatti-linajalle.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Seuramme j\u00e4senist\u00f6 on pysynyt vuosia samana, vaikkakin vuosi vuodelta vanhempana versiona itsest\u00e4\u00e4n. Uusia j\u00e4seni\u00e4 on toki joitakin tullut \u2013 nuorta verta. Meist\u00e4 valtaosa on miehi\u00e4, vain muutama nainen on uskaltautunut j\u00e4seneksi valiojoukkoomme. Ehk\u00e4 on niin, ett\u00e4 purjeilla liikkumisessa ei en\u00e4\u00e4 olekaan sit\u00e4 hohdokkuutta kuin mennein\u00e4 hyvin\u00e4 aikoina. Sen n\u00e4kee jo siit\u00e4kin, ett\u00e4 naapurisaaren, Hongikon, moottoriveneseuran j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 sen kun vain lis\u00e4\u00e4ntyy ja muskeliveneiden koko kasvaa vuosi toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Illallisen p\u00e4\u00e4tteeksi oli vapaata seurustelua, joka oikeastaan k\u00e4sitti vain saunomista ja ryypiskely\u00e4. Osa j\u00e4senist\u00f6st\u00e4 h\u00e4ipyi jo heti j\u00e4lkiruokatarjoilun p\u00e4\u00e4tteeksi. Heit\u00e4 olivat l\u00e4hinn\u00e4 tietyt uskovaiset, entiset alkoholistit ja suurin osa niist\u00e4, jotka olivat tulleet illanviettoon rouvineen. T\u00e4m\u00e4 olikin kaikkien kannalta hyv\u00e4 ratkaisu.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

J\u00e4ljelle j\u00e4i parisenkymment\u00e4 tosipurjehtijaa. Sen enemp\u00e4\u00e4 ei saunaan olisi mahtunutkaan ja jo nytkin teki tiukkaa. Juttelimme samoja juttuja kuin aina kohdatessamme, merimiesjuttuja siis. Ne ovat siin\u00e4 mieless\u00e4 v\u00e4h\u00e4n samankaltaisia kuin kalajutut, ett\u00e4 kertoja pist\u00e4\u00e4 ainakin puolet omiaan. Mit\u00e4 enemm\u00e4n aikaa kuluu, sit\u00e4 suurempia olivat aallot, ja sit\u00e4 kovempi oli myrsky Kihti\u00e4 ylitett\u00e4ess\u00e4. Jokainen meist\u00e4 kultasi omat sankaritekonsa ajan saatossa, selv\u00e4h\u00e4n se.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Vaihtaakseni puheenaihetta nostin esille asian, jota olin viime aikoina tullut pohtineeksi ihan vain omaksi ilokseni. Tein sen kysymyksen muodossa, jonka esitin hyv\u00e4lle yst\u00e4v\u00e4lleni Gunnarille.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dJos on niin, ett\u00e4 Google ja Facebook ja muut kaltaisensa pystyv\u00e4t tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n meist\u00e4 l\u00e4hes sen, mit\u00e4 me itse tied\u00e4mme ja ett\u00e4 he pystyv\u00e4t datansa avulla p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n poliittisen ja seksuaalisen suuntautumisemme, harrastuksemme, lempiruokamme, mielimusiikkimme ja l\u00e4hestulkoon kaiken muunkin, niin luuletko, ett\u00e4 he voisivat my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tuosta datatulvasta ne, jotka eiv\u00e4t ole ihmisi\u00e4, mutta k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t siten kuin he olisivat?\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

T\u00e4htisen Jouni rehahti nauramaan. H\u00e4n toitotti suureen \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 min\u00e4 olin nyt vihdoinkin paljastamassa ne avaruusolennot, joiden tiedettiin el\u00e4v\u00e4n keskuudessamme. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 olin oikein saanut apurahan tuon jalon ja is\u00e4nmaallisen tavoitteen toteuttamiseksi. Alitalon Jakke s\u00e4esti Jounia ja arvelin, ett\u00e4 he jo piankin osaisivat nimet\u00e4 useita tuntemiaan alienej\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Onneksi Gunnar ehti h\u00e4tiin ja kysyi naurua pid\u00e4tellen, mink\u00e4laisia ei-inhimillisi\u00e4 olentoja olin aikonut suodattaa Googlen datasta. H\u00e4n sanoi olevansa vakuuttunut siit\u00e4, ettei h\u00e4nen edesmennyt anoppinsa voinut olla ihminen, ja ett\u00e4 ep\u00e4ili my\u00f6s vahvasti samaa ex-vaimostaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Muistelin Gunnarin traagista avioeroa reilut kymmenisen vuotta sitten. H\u00e4nen kaunis, puinen, vuonna 61 rakennettu Sparkman & Stephensin suunnittelema jooli oli suurin piirtein se ainoa omaisuus, jonka vaimon lakimies suvaitsi h\u00e4nelle j\u00e4tt\u00e4\u00e4. Gunnar asui siin\u00e4 eronsa j\u00e4lkeen koko kes\u00e4n ja pitk\u00e4lle syksyyn. Muistan kaikki ne alkoholin huuruiset y\u00f6t, jotka vietin h\u00e4nen kanssaan veneess\u00e4 yritt\u00e4ess\u00e4ni saada h\u00e4net takaisin jaloilleen \u2013 noin niin kuin kuvainnollisessa mieless\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dTonttuja\u201d, vastasin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Jakke ja Jouni p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t kuin yhdest\u00e4 suusta sellaisen r\u00f6h\u00f6naurun, ett\u00e4 saunan sein\u00e4tkin t\u00e4risiv\u00e4t ja saunatontut aivan varmasti piteliv\u00e4t korviaan \u2013 mik\u00e4li sellaisia nyt oli olemassa. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 sis\u00e4lle astui Ari ja pyysi, ett\u00e4 kertoisimme h\u00e4nellekin, mik\u00e4 oli niin tavattoman hauskaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ari on tunnetun laivanvarustaja- ja veneenrakentajasuvun vesa. H\u00e4n on seuramme kuopuksia \u2013 juuri t\u00e4ytt\u00e4nyt nelj\u00e4kymment\u00e4. Tunsin hyvin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Hans Arolan, olimme kansakoulussa samalla luokalla. Ari jatkaa sukunsa perinteit\u00e4 ja rakentaa, is\u00e4ns\u00e4 kuoltua, yhdess\u00e4 set\u00e4ns\u00e4 kanssa mit\u00e4 uljaimpia purjeveneit\u00e4 aina muutaman vuodessa. H\u00e4nell\u00e4 oli seuran laituriin kiinnitettyn\u00e4 omatekem\u00e4ns\u00e4 purjevene, jolla on mielenkiintoinen nimi: Trillian. Minulla on Arista sellainen kuva, ett\u00e4 h\u00e4nen koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on t\u00e4m\u00e4n Trillianin etsimist\u00e4 ja mik\u00e4li h\u00e4n ei sit\u00e4 pikapuoliin l\u00f6yd\u00e4, Aroloiden merellinen perinne saattaa katketa h\u00e4neen. Kaikki, jotka ovat lukeneet kirjan \u201dLinnunradan k\u00e4sikirja liftareille\u201d, varmaan tiet\u00e4v\u00e4t mist\u00e4 puhun.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Jakke selitti Arille, ett\u00e4 min\u00e4 olin aikeissa ruveta pyydyst\u00e4m\u00e4\u00e4n tonttuja tieteen nimiss\u00e4. Tehd\u00e4 niille kokeita niin kuin X-failsissa ik\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 oli juuri saanut siihen oikein apurahan. Jouni kertoi minun etsiv\u00e4n ammattitaitoisia tontunmets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 ja ehdotti, ett\u00e4 Ari tarttuisi tilaisuuteen niin kauan kuin asia oli viel\u00e4 sis\u00e4piirintietoa. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 kaikki maailman vampyyrinmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t rynt\u00e4isiv\u00e4t juosten paikalle, niin pian kuin hanke alkaisi levit\u00e4 julkisuuteen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gnomebusters, ehdotti Jakke. \u201dT\u00e4t\u00e4t\u00e4t\u00e4 t\u00e4t\u00e4t\u00e4t\u00e4 Gnomebusters!\u201d lauloi Jouni, johon Jakke korjasi sen olevan kyll\u00e4kin Batmanin rallatus eik\u00e4 suinkaan Haamujengin. Sitten he alkoivat kinastella siit\u00e4, millainen rallatus Haamujengill\u00e4 oli, mutta kukaan ei sit\u00e4 tuntunut muistavan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ari kuunteli kinastelua ja kysyi lopuksi vakavalla naamalla, vaikkakin pieni hymynvirne suupieless\u00e4 \u2013 kuten h\u00e4nell\u00e4 oli tapana \u2013 mitenk\u00e4 oli joulupukin laita. H\u00e4n ehdotti, ett\u00e4 olisi viisaampaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tonttuilut sikseen ja keskitty\u00e4 joulupukin l\u00f6yt\u00e4miseen. H\u00e4n v\u00e4itti, ett\u00e4 tonttujen suhteen p\u00e4ti aivan sama kuin lampaidenkin, sieppaat ensin johtajan niin muut kyll\u00e4 seuraisivat per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gunnar j\u00e4tti muiden vitsailut omaan arvoonsa. H\u00e4nt\u00e4 kiinnosti asia tieteellisess\u00e4 mieless\u00e4. Jonkin aikaa mietitty\u00e4\u00e4n h\u00e4n kysyi, millaista hakua min\u00e4 olin ajatellut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Tuohon kysymykseen minun olikin varsin helppoa vastata. En suinkaan ollut keksinyt t\u00e4t\u00e4 asiaa kolmen viinilasin ja parin kaljan j\u00e4lkeisess\u00e4 nousuhumalassa, vaan olin itsekin miettinyt millaisia kriteerej\u00e4 t\u00e4llaiseen hakuun tulisi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dMeille on aina opetettu, ett\u00e4 tontut – ennen kaikkea joulutontut – ovat pieni\u00e4 ja hupaisia otuksia, jotka ovat kilttej\u00e4 ja ty\u00f6teli\u00e4it\u00e4, sek\u00e4 tahtovat vain pelkk\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ihmisille ja kotiel\u00e4imille. Jos t\u00e4m\u00e4 on totta, niin miksi ei ole todisteita niiden olemassaolosta. Kukaan ei ole tiett\u00e4v\u00e4sti n\u00e4hnyt ainoatakaan tonttua.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Jos taas l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n asiaa siit\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdasta k\u00e4sin, ett\u00e4 tonttuja kyll\u00e4 on olemassa ja heit\u00e4 el\u00e4\u00e4 \u2013 ja on aina el\u00e4nyt \u2013 keskuudessamme ja olemme jopa tottuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n heit\u00e4, he eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa juurikaan eroa meist\u00e4 ihmisist\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Perim\u00e4tiedon mukaan tontut eliv\u00e4t agraariyhteiskunnassa yhdess\u00e4 ihmisten kanssa tietynlaisessa symbioosissa. Kerrotaan, ett\u00e4 juhlapyhin\u00e4 \u2013 etenkin jouluna \u2013 tontuille tuli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ruokaa ja heille piti l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 sauna. Muutoin tontuista saattoi tulla ilkeit\u00e4 pirulaisia, varsinaisia kiusanhenki\u00e4, jotka saattoivat jopa sairastuttaa karjan tai pilata juomaveden.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Siksi luulenkin, etteiv\u00e4t tontut ole koskaan olleet mit\u00e4\u00e4n kilttej\u00e4 otuksia, vaan pikemminkin kostonhimoisia ja pahansuopia olentoja, jonkinlaisia parasiitteja, jotka k\u00e4yttiv\u00e4t h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 hyv\u00e4kseen ihmisten hyv\u00e4nahkaisuutta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ja ennen kaikkea, mit\u00e4 joulutonttuihin tulee, niin luulen, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 lahjapaketteja k\u00e4\u00e4riv\u00e4t, iloiset ja joululauluja lauleskelevat punatakit pit\u00e4v\u00e4t ennemminkin vankinaan sit\u00e4 sinun joulupukkiasi, Ari, mik\u00e4li sellaisia nyt ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on olemassa. Varmaankin he ovat oikein taitavia vakoilemaan lapsia ikkunoiden takaa, mutta eiv\u00e4t he varmaankaan kertoisi joulupukille n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n kilteist\u00e4 lapsista, vaan pikemminkin kuiskuttelisivat valheita joulupukkiparan korvaan.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Nime\u00e4\u00e4n kantavan venetelakan omistaja Arno Set\u00e4l\u00e4, seuramme veteraaneja ja sen kunniapuheenjohtaja, oli kuunnellut keskustelua huvittunut virne kasvoillaan. Jo on pojilla jutut, h\u00e4n huomautti ja totesi, ett\u00e4 pikkujoulukausi oli n\u00e4emm\u00e4 jo alkanut. Sitten h\u00e4n mutisi jotain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 lep\u00e4n juurista.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

H\u00e4n on niit\u00e4 vanhankansan miehi\u00e4, jotka lukevat taivaanmerkkej\u00e4 yht\u00e4 hyvin kuin tekstiteeveet\u00e4. H\u00e4n on ly\u00f6m\u00e4t\u00f6n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n myrskynmerkkej\u00e4 yht\u00e4 lailla merell\u00e4 kuin kotonaankin. Myrskyn noustessa merell\u00e4 on h\u00e4nen sanojensa mukaan palattava joutuin kotisatamaan, mutta kun se nouseekin kotona, on parasta paeta merelle, on keli sitten millainen tahansa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Arno purjehtii useimmiten yksikseen vanhalla Skyllallaan. H\u00e4n tuntee saariston kuin omat taskunsa, kaikki sen karit, kivet, matalikot ja ulkoluodot. On ilo n\u00e4hd\u00e4 kuinka mies palaa satamaan pelkill\u00e4 purjeilla. Arno oli tehnyt yksinrantautumisesta suoranaista taidetta. Ei yht\u00e4\u00e4n turhaa liikett\u00e4, ei kiirett\u00e4 eik\u00e4 hermoilua. Siin\u00e4 miss\u00e4 jotkut huudattavat moottoreitaan ja vinguttavat keulapotkureitaan, Arnolle riitti useimmiten pelkk\u00e4 fokka.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin Ari huomautti, ettei h\u00e4n ainakaan ollut Suomessa n\u00e4hnyt ainuttakaan tonttua, ei el\u00e4v\u00e4\u00e4 eik\u00e4 kuollutta, ei edes pikkutunneilla Messiss\u00e4. Sen sijaan Huddingen Flemingbergiss\u00e4 niit\u00e4 kyll\u00e4 oli. Oli kuulemma er\u00e4skin sosiaalihuollon el\u00e4tti, joka asui yksi\u00f6ss\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 puolihullun kissansa kanssa, jotka molemmat saattoivat hyvinkin olla tonttuja. Lopuksi h\u00e4n huomautti, ett\u00e4 h\u00e4nen firmaansa ei yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n sellaisella olisi mit\u00e4\u00e4n asiaa, niin kuin ei puolalaisilla, romanialaisilla eik\u00e4 ainakaan mill\u00e4\u00e4n somaleilla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dOsuit naulan kantaan, Ari. Juuri tuo onkin tonttujen el\u00e4m\u00e4ntapa. Agraariyhteiskunnan urbanisoituminen on suurelta osin tuhonnut tonttujen luontaisen elinymp\u00e4rist\u00f6n, joten heid\u00e4nkin on pit\u00e4nyt muuttaa kaupunkeihin. Heist\u00e4 on tullut yhteiskunnan el\u00e4ttej\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ajatus tontuista sosiaaliturvariippuvaisena v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4 k\u00e4tki sis\u00e4lleen ongelman, jota en aivan aluksi ollut huomannut. Kelan avustusten saaminen nimitt\u00e4in edellytti, ett\u00e4 hakijalla oli henkil\u00f6tunnus. Ilman sit\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voinut avata pankkitili\u00e4, johon avustukset maksettaisiin. T\u00e4t\u00e4 en kertonut seuratovereilleni, miksi olisinkaan, olihan kysymys ainoastaan pelk\u00e4st\u00e4 ajatusleikist\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Olin kuitenkin mielest\u00e4ni onnistunut ratkaisemaan t\u00e4m\u00e4nkin ongelman. Onhan nimitt\u00e4in niin, ett\u00e4 mik\u00e4li lapsi otetaan huostaan eik\u00e4 h\u00e4nen vanhemmistaan ole tietoa, niin valtio varmaan huolehti sellaisistakin mit\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 yksityiskohdista kuin pienokaisen rekister\u00f6innist\u00e4 v\u00e4est\u00f6rekisteriin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gunnar sanoi nyt ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 millaisen haun olin ajatellut suorittaa, mutta katsoi asiakseen huomauttaa, ett\u00e4 t\u00e4llaiset hakuehdot t\u00e4sm\u00e4isiv\u00e4t kyll\u00e4 hyvin suureen joukkoon syrj\u00e4ytyneit\u00e4 kansalaisia.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dAivan\u201d, sanoin, \u201dolen sit\u00e4 itsekin ajatellut. Onhan niin, ett\u00e4 kun hakukoneeseen laitetaan paskaa sis\u00e4lle niin paskaa sielt\u00e4 tulee ulos.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

T\u00e4h\u00e4n kollegani huomautti, ett\u00e4 paska on hyvin ep\u00e4tieteellinen termi, vaikka my\u00f6nsi, ett\u00e4 sanonta on osuva ja ett\u00e4 halutulokset ovatkin kyll\u00e4 suurelta osalta juuri sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 keino\u00e4ly\u00e4 ei valitettavasti viel\u00e4 toistaiseksi voinut parhaalla tahdollaankaan kehua \u00e4lykk\u00e4\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4n vuoksi tarvittiin sit\u00e4 todellista \u00e4ly\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kysymyksi\u00e4 ja tulkitsemaan vastauksia, ja sit\u00e4 oli vain meill\u00e4 ihmisill\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dMit\u00e4 sanoisit n\u00e4ist\u00e4: syntym\u00e4aika ja -paikka tuntemattomat, tiedot vanhemmista puutteelliset, todenn\u00e4k\u00f6isesti l\u00f6yt\u00f6lapsi, viett\u00e4nyt lapsuutensa lastenkodissa tai sijaisvanhempien hoteissa, el\u00e4\u00e4 kelan tuilla, ei vakituista ty\u00f6paikkaa, todenn\u00e4k\u00f6isesti niin sanottu ikuinen opiskelija, ei j\u00e4lkikasvua, mik\u00e4li on parisuhteessa ei avioidu, alittaa keskipituuden olematta kuitenkaan k\u00e4\u00e4pi\u00f6, nuorena diagnosoitu ADHD, ei omaisuutta eik\u00e4 ajokorttia. N\u00e4m\u00e4 vain muutamia mainitakseni.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Se olisikin melkoinen query, Gunnar tuumi. H\u00e4n harmitteli sit\u00e4, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n kattavaa dataa, jotta t\u00e4llainen haku voitaisiin suorittaa. H\u00e4n oli my\u00f6s sit\u00e4 mielt\u00e4, ettei Googlekaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pystyisi sellaiseen, vaikka heill\u00e4 kyll\u00e4 dataa olikin. Tuskinpa kenellek\u00e4\u00e4n oli edes tullut mieleen tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastaavaa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli alan asiantuntijana sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 asia j\u00e4isi kyll\u00e4 kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaivelemaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Saunan j\u00e4lkeen siirryimme takaisin p\u00e4\u00e4rakennukseen. Saunominen pitk\u00e4n kaavan mukaan oli her\u00e4tt\u00e4nyt uudelleen ruokahalumme ja koska illalliselta oli j\u00e4\u00e4nyt ruokaa yli, tuumimme, ett\u00e4 sen pois heitt\u00e4minen olisi suoranainen rikos. Siksi ker\u00e4\u00e4nnyimme salin pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja aloitimme my\u00f6h\u00e4isen illallisen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gunnar todisti j\u00e4lleen kerran olevansa tilanteen tasalla, kuten hyv\u00e4n puheenjohtajan tuleekin ja loihti esiin viisi pulloa punaviini\u00e4. N\u00e4m\u00e4 olivat jotenkin vahingossa j\u00e4\u00e4neet tarjoiluhenkil\u00f6kunnalta huomaamatta keitti\u00f6n siivouskomeroon k\u00e4sidesilaatikkojen ja vessapaperirullien taakse. Eih\u00e4n niin hyv\u00e4\u00e4 viini\u00e4 kannattanut kaikkea tuhlata sellaisiin suihin, joille australialainen Chill Out kolmen litran hanapakkauksessa oli mieluisampi valinta kuin espanjalainen Baron de Ley.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

My\u00f6hemmin, kun me kaikki j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet paatuneet merikarhut olimme uppoutuneet takkahuoneen mukaviin sohviin ja nojatuoleihin k\u00e4dess\u00e4mme tulen loimussa l\u00e4ikehtiv\u00e4 konjakkilasi, kuten vanhoina hyvin\u00e4 aikoina ik\u00e4\u00e4n, T\u00e4htinen muisti tonttuasian, josta olimme saunassa keskustelleet. H\u00e4n yritti v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 jonkinlaista vitsi\u00e4, mutta se ei oikein tahtonut l\u00e4hte\u00e4 lent\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Silloin Sten Bj\u00f6rklund nosti katseensa pianon koskettimilta. H\u00e4n kysyi ihmeiss\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 ihmeen tontuista me oikein puhuimme. Sten, tai Bj\u00f6rkki, jolla nimell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 usein kutsuttiin, oli aiemmin illalla soittanut useita tunnettuja ja v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja klassisia kappaleita, mutta muiden saunoessa h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt tapailemaan jotain unenomaista jazztyylist\u00e4 musiikkia.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Sten ei ole kovin puhelias. H\u00e4n ilmaisee itse\u00e4\u00e4n ennemmin pianonsa koskettimilla kuin sanoin. H\u00e4n on intohimoisimpia purjehtijoita seurassamme ja on vanhalla Colin Archerillaan purjehtinut aina Atlantille asti. Me muuthan tyydymme ainoastaan kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n Cap Hornia \u2013 vaikkakin mahdollisimman kaukaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dMin\u00e4p\u00e4 kerronkin teille joulusadun\u201d, sanoin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kukaan ei protestoinut. Ehk\u00e4 he olivat jo tottuneet siihen, ett\u00e4 ilmaisen mielell\u00e4ni itse\u00e4ni kertomalla tarinoita. Niihin on useimmiten k\u00e4tkettyn\u00e4 jokin viisaus, joka valtaosalta tietenkin menee yli ymm\u00e4rryksen. Meill\u00e4 humanisteilla on t\u00e4m\u00e4nkaltaisia pakkomielteit\u00e4, jotka usein vain ajan my\u00f6t\u00e4 pahenevat ja etenkin kahden tekij\u00e4n seurauksena. Toinen on otollinen kuulijakunta ja toinen on kielenkannikkeita voiteleva laadukas ranskalainen konjakki, tai skottilainen pitk\u00e4\u00e4n kypsytetty viski.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dKaikki alkoi Hine Raresta. Niille jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 tied\u00e4, voin kertoa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei suinkaan ole japanilainen manga-hahmo. Kauniisti muotoiltu pullo, jossa on kaunis luonnonmateriaaleista valmistettu korkki puisella nupilla, pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n laadukasta ranskalaista konjakkia. Ei lainkaan hullumpaa, voin kertoa. Sit\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n monopoliliikkeess\u00e4 noin kuudella kympill\u00e4 kipale.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Veljeni oli tuonut sit\u00e4 tullessaan kokoontuessamme viett\u00e4m\u00e4\u00e4n joulua Saimaan rannalle kahdeksan vuotta sitten. Is\u00e4ni oli vuokrannut suureen honkapirtin Naistenveden rannalta. Ne paikat olivat minullekin tuttuja, mutta is\u00e4lleni ne olivat erityisen rakkaita. H\u00e4n oli viett\u00e4nyt niiss\u00e4 maisemissa koko ik\u00e4ns\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Is\u00e4ni sai aina silloin t\u00e4ll\u00f6in p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaisia perhetapahtumia. H\u00e4nelle ne olivat varmaankin er\u00e4\u00e4nlaista terapiaa, mutta joillekin sisaruksistani nuo kokoontumiset olivat pikemminkin n\u00f6yryytt\u00e4vi\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Yleens\u00e4 n\u00e4m\u00e4 perhetapahtumat eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n osuneet joulun aikaan, sill\u00e4 meill\u00e4 kaikilla oli perheemme, ty\u00f6mme ja omat jouluiset traditiomme. Nyt is\u00e4 oli kuitenkin saanut p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi saada koko perhe kasaan viel\u00e4 kerran, ennen kuin h\u00e4nest\u00e4 aika j\u00e4tt\u00e4isi. Tied\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 oikein tarkoitti. Edellisest\u00e4 kerrasta olikin varmaan vier\u00e4ht\u00e4nyt jo yli nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dKuten jotkut teist\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4tkin, olemme melkoisen sukurakasta sukua, ja kovia siki\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tuo yhteinen joulunvietto tarkoitti siis reilusti yli kolmeakymment\u00e4 henke\u00e4 saman katon alla. Uskon, ett\u00e4 is\u00e4ll\u00e4 oli ollut melkoisesti vaivaa etsi\u00e4 meille sellainen paikka, johon kaikki mahtuisimme.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Meit\u00e4 on kuusi sisarusta. Min\u00e4 olen puoliv\u00e4list\u00e4, eli kolmas. Olemme kaikki syntyneet noin vuoden v\u00e4lein, joten on helppoa laskea, ett\u00e4 vanhin sisareni on minua kaksi vuotta vanhempi, ja ett\u00e4 nuorin lapsikatraasta on minua kolme vuotta nuorempi. Kansakoulun opettaja aina vitsaili, ett\u00e4 taas h\u00e4n sai uuden Karhun pennun vaivoikseen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

En ymm\u00e4rr\u00e4, miten vanhempani olivat ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n p\u00e4rj\u00e4nneet sellaisen lapsikatraan kanssa. Kuusi rasavilli\u00e4 mukulaa juoksentelemassa pitkin maita ja mantuja. Kotiin enn\u00e4tettiin vain ruoka-aikoina tai silloin, kun n\u00e4lk\u00e4 yll\u00e4tti.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Usein on niin, ett\u00e4 vanhin sisar toimii \u00e4itins\u00e4 apuna ja paapoo nuorempiaan. Monille t\u00e4m\u00e4 k\u00e4ykin kuin luonnostaan. Mutta ei Kristalle, h\u00e4n toimi pikemminkin varoittavana esimerkkin\u00e4 meille muille. Martta, esikuvani ja Kristasta seuraava, kyll\u00e4 yritti aluksi olla \u00e4idin silm\u00e4ter\u00e4 ja pikkuapulainen, mutta nimest\u00e4\u00e4n huolimatta h\u00e4n hurahti tieteisiin, jotka veiv\u00e4t h\u00e4net ensin yliopistoon ja sitten moniksi vuosiksi maailmalle. Toiseksi nuorimmaisesta, Paulasta, tuli lopulta se, mit\u00e4 \u00e4itini Kristasta odotti, vaikka silloin se oli jo v\u00e4h\u00e4n liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 syntyi ainoastaan pahnanpohjimmainen, Tommi, joka yh\u00e4kin eleli kotitalossaan ja piti huolta vanhemmistaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ei meist\u00e4 varmaan olisi mit\u00e4\u00e4n tullutkaan, mik\u00e4li vanhempamme olisivat joutuneet meid\u00e4t kasvattamaan aivan yksin, mutta onneksi heill\u00e4 oli apunaan iso\u00e4itini \u00e4idin puolelta ja naimaton t\u00e4tini is\u00e4ni puolelta sek\u00e4 joukko hyvin avuliaita naapureita, joiden lapset olivat meille kuin velji\u00e4 ja sisaria. Vanhaan pappilaan mahtui paljon asukkeja ja siin\u00e4, miss\u00e4 sy\u00f6 kahdeksan, sy\u00f6 tusinakin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kaiken kaikkiaan minulla oli siis hyvin v\u00e4rik\u00e4s ja antoisa lapsuus. Olimme hyvin l\u00e4heisi\u00e4 toisillemme ja onkin vaikeata ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka olemme saattaneetkin ajautua niin et\u00e4\u00e4lle toisistamme, ettemme edes joulukortteja l\u00e4het\u00e4. Rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja h\u00e4ihinkin pit\u00e4\u00e4 keksi\u00e4 kuukausia aiemmin varattuja tekaistuja Australian matkoja, jottei vain tarvitsisi ostaa lahjoja ja uusia juhlavermeit\u00e4. Oli siis jo aikakin kokoontua yhteen saman katon alle.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kaikkein eniten olin iloinen lastenlasten puolesta – omieni ja muiden. Kerrankin oikein kunnon luminen talvi, mik\u00e4 rannikkoseuduilla on nyky\u00e4\u00e4n niin perin harvinaista. Is\u00e4ni oli j\u00e4rjest\u00e4nyt heille rekiajeluita, m\u00e4enlaskua, lumilinnan rakentamista ja kaikkea muuta sellaista kivaa, jota muistin omasta nuoruudestani.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dJouluaatto oli juuri sellainen kuin jouluaatot ennen vanhaan. Aamulla is\u00e4ni raahasi tupaan joulukuusen, jonka h\u00e4n oli jo hyviss\u00e4 ajoin kaatanut omasta mets\u00e4st\u00e4\u00e4n. Autoimme nuorimpia kuusen koristelussa ja mieleeni palasi el\u00e4v\u00e4sti se, kuinka itse olimme lapsina koristelleet kuusta. Monet koristeista olivat yh\u00e4kin niit\u00e4 samoja vanhoja, jotka muistin omasta nuoruudestani.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Lasisia palloja ja kelloja, joita s\u00e4ilytettiin lastuilla pehmustetuissa laatikoissaan. Osa niist\u00e4 oli rikkoutunut vuosien saatossa. Joulut\u00e4hden yhdest\u00e4 sakarasta puuttui k\u00e4rki, mutta se kimalteli aivan yht\u00e4 kirkkaasti kuin silloin ennen vanhaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Pikkuveljeni Petteri – tai Peter, kuten h\u00e4n tahtoi itse\u00e4\u00e4n kutsuttavan – oli tuonut mukanaan trendikk\u00e4it\u00e4 muovisia Muumi-kuusenkoristeita. Ne olivat v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 palloja ja minikokoisia muumimukeja, jotka piti tietenkin saada paraatipaikalle kuusen oksilla. H\u00e4n oli ne varta vasten ostanut t\u00e4t\u00e4 perhejoulua silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, jos vaikka niit\u00e4 ik\u00e4loppuja ja rikkin\u00e4isi\u00e4 ei olisikaan tarpeeksi. Ja tietenkin siksi, ettei h\u00e4nen rakkaan Sofiansa tarvitsisi kilpailla muiden mukuloiden kanssa kuusen koristeista. Arvelin, ett\u00e4 h\u00e4n veisi n\u00e4m\u00e4 koristeet mukanaan l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Sofia on Petterin kolmannesta avioliitosta. Vaikka h\u00e4nell\u00e4 on tyt\u00e4r kummastakin aiemmasta, h\u00e4n on jotenkin onnistunut pyyhkim\u00e4\u00e4n heid\u00e4t olemattomiin, paitsi ei ehk\u00e4 taloudellisessa mieless\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dSitten oli vuorossa joulukirkko, -sauna ja perinteinen jouluateria, jonka j\u00e4lkeen alkoi illan kiusallisin n\u00e4ytelm\u00e4, eli joululahjojen jako. Lopuksi, kun pienimm\u00e4t olivat saaneet leikeist\u00e4 tarpeekseen, ja useimmat meist\u00e4 vanhemmistakin, muutamat j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 nauttimaan jaloista joulujuomista, kunnes viimeisetkin kompuroivat vuoteisiinsa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Vanhemmillani on aina ollut tapana her\u00e4t\u00e4 kirotun aikaisin. He sanovat, ett\u00e4 se johtuu lehmist\u00e4. No, lehmi\u00e4h\u00e4n ei meill\u00e4 ole ollut koskaan. Tarkoittavat varmaan lehmi\u00e4 omassa nuoruudessaan. Niinp\u00e4, kun jouluaattoaamuna, vaimoni ja min\u00e4, nousimme aamiaiselle yhdeks\u00e4n j\u00e4lkeen, he olivat varmaan olleet jalkeilla jo tuntitolkulla.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

On varsin kummallista kuinka v\u00e4h\u00e4n me ihmiset muutumme i\u00e4n karttuessa. Ollessani unen ja valveillaolon rajamailla mieleeni palautui lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 muistoja nuoruusvuosiltani, mik\u00e4 oli melkoisen outoa, sill\u00e4 olimmehan aivan vieraassa paikassa. Vasta aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ymm\u00e4rsin miksi. \u00c4idill\u00e4ni oli her\u00e4tty\u00e4\u00e4n tapana paiskoa ovia, kilistell\u00e4 lautasia ja pannuja, laittaa pyykinpesukone py\u00f6rim\u00e4\u00e4n, imuroida ja puhua kovalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, ja niin h\u00e4nell\u00e4 on tapana yh\u00e4 viel\u00e4kin. Se oli h\u00e4nen tapansa yritt\u00e4\u00e4 saada laiskurit yl\u00f6s punkan pohjalta ja siin\u00e4 h\u00e4n yleens\u00e4 aina onnistuikin, sill\u00e4 eih\u00e4n kukaan kest\u00e4nyt sellaista mekkalaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Olen tottunut her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6h\u00e4\u00e4n, sy\u00f6m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n aamiaisen h\u00f6ystettyn\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 kahvilla ja lukemaan hyv\u00e4\u00e4 kirjaa aivan kaikessa rauhassa. Mielest\u00e4ni minun tapani her\u00e4t\u00e4 on se ainoa oikea tapa. Mutta tuona joulup\u00e4iv\u00e4n aamuna sain huomata, ett\u00e4 keitti\u00f6n hellalla odotti se sama kalvottunut kaurapuuro, jonka muistin lapsuudestani. Se, jota \u00e4itini aina tuputti kaikille, vaikka siihen ei juuri kukaan muu koskenut kuin is\u00e4ni.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dN\u00e4in heti jo keitti\u00f6\u00f6n tullessani, ett\u00e4 \u00e4itini vihoitteli jostakin.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Sain maanitella pitk\u00e4\u00e4n, ennen kuin sain h\u00e4net lopulta kertomaan, mist\u00e4 oikein oli kysymys. Ihminen, jolla on tapana k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 marttyyrin tavoin kuvittelee usein, ett\u00e4 kaikki muut tiet\u00e4v\u00e4t mik\u00e4 on vialla, koska heh\u00e4n ovat h\u00e4nen huonon olonsa aiheuttaneet.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dSaatuaan lopulta suunsa auki, h\u00e4n h\u00f6ykytti minua siit\u00e4, ett\u00e4 olimme sotkeneet m\u00f6kin sek\u00e4 levitelleet likaisia lautasia ja puolityhji\u00e4 laseja joka paikkaan. Marmatti, ett\u00e4 olimme r\u00e4\u00e4pineet ruokia, jotka oli tarkoitettu joulup\u00e4iv\u00e4lliselle, hotkineet suihimme puolet kinkusta, aukoneet viini- ja samppanjapulloja ja kaiken lis\u00e4ksi ahmineet kaikki Viener-konvehdit.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

En lainkaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mist\u00e4 h\u00e4n puhui. Min\u00e4, isosiskoni Krista ja h\u00e4nen poikansa Pekko, sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4, jota en ollut aiemmin tavannut, olimme viimeiset jalkeilla. Nukkumaan menness\u00e4mme korjasimme kaikki lasit ja lautaset ja laitoimme ne astianpesukoneeseen ja kaiken lis\u00e4ksi olimme jopa panneet koneen p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kun \u00e4itini v\u00e4itti, ett\u00e4 meit\u00e4 oli ollut ainakin kymmenkunta kekkuloimassa pikkutunneilla \u2013 p\u00e4\u00e4tellen lautasista ja laseista \u2013 en mitenk\u00e4\u00e4n saattanut uskoa h\u00e4nen sanojaan todeksi. Kun is\u00e4ni hetke\u00e4 my\u00f6hemmin tuli parta huurteessa hiihtolenkilt\u00e4, h\u00e4n vahvisti \u00e4itini kertomuksen todeksi. Lis\u00e4ksi h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 astioita oli mit\u00e4 ihmeellisimmiss\u00e4 paikoissa: takan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sohvan alla, eteisen nurkassa ja jopa terassilla. H\u00e4n v\u00e4itti meid\u00e4n olleen kaatok\u00e4nniss\u00e4, jos min\u00e4 en edes muistanut, mit\u00e4 olimme tehneet.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Vanhemmillani on omituinen suhde alkoholiin. \u00c4itini kauhistelee viinanjuontia ja yritt\u00e4\u00e4 rajoittaa sit\u00e4 korjailemalla puolihuolimattomasti laseja ja pulloja keitti\u00f6\u00f6n piiloon, kun vain silm\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Is\u00e4 taas otti pyh\u00e4p\u00e4ivin\u00e4 joskus kohtuullista enemm\u00e4n ja kertoili tarinoita sota-ajoilta kunnes nuukahti sohvan kulmalle. Enimm\u00e4kseen h\u00e4n kyll\u00e4 naukkaili vaimoltaan salaa pullosta, jota piilotteli halkoliiterin lattian alla.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dSiin\u00e4 vaiheessa Kristakin oli jo her\u00e4nnyt ja h\u00e4n puolestaan todisti minun sanani todeksi. \u00c4idin oli lopulta my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 astianpesukoneessa oli h\u00e4nen her\u00e4tty\u00e4\u00e4n todellakin ollut puhtaat astiat. Is\u00e4 naureskeli kinastelullemme ja murjaisi, ett\u00e4 sitten meill\u00e4 oli varmaan ollut tonttuja kyl\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n kertoili kuinka h\u00e4nen lapsuudessaan oli aina tapana j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tontuille jouluateria perheen menness\u00e4 y\u00f6puulle, sill\u00e4 muutoin n\u00e4m\u00e4 saattoivat kimpaantua ja panna paikat mullin mallin.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Lasten aamutoimet keskeyttiv\u00e4t asian pohtimisen joksikin aikaa. Kun \u00e4itini oli ruokkinut katraan ja veljeni vaimo oli tarjoillut tytt\u00e4relleen, Sofialle, banaani-smoothien muumilasista, keskustelu palasi tuohon outoon y\u00f6lliseen tapahtumaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dRauhallinen ja jokseenkin tunnelmallinen jouluaamu h\u00e4iriytyi \u00e4kisti, kun veljeni Petteri havaitsi puolityhjien pullojen rivist\u00f6ss\u00e4, keitti\u00f6n tiskip\u00f6yd\u00e4n nurkassa, puolityhj\u00e4n Mo\u00ebt & Chandon, jonka h\u00e4n oli tuonut varta vasten jouluaterian alkumaljaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Arvatenkin h\u00e4n syytti meit\u00e4 y\u00f6ky\u00f6peleit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 olimme tehneet anteeksiantamattoman pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istyksen avaamalla sen. Ja mik\u00e4 pahinta, olimme viel\u00e4p\u00e4 pilanneet loputkin tuosta taivaallisesta nektarista j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n v\u00e4lj\u00e4htym\u00e4\u00e4n ilman samppanjapullon sulkijaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Mutta t\u00e4m\u00e4 oli viel\u00e4 hyvin pient\u00e4 siihen verrattuna, kun h\u00e4n huomasi, mit\u00e4 Hine Rarelle oli tapahtunut. No, oikeastaan saatoimme vain olettaa, mit\u00e4 sille oli tapahtunut, sill\u00e4 koko pullo n\u00e4ytti tyystin kadonneen taivaan tuuliin. Min\u00e4 ja sisareni vannoimme, ettemme olleet koskeneet t\u00e4h\u00e4n nimenomaiseen juomaan, vaan olimme naukkailleet omia halpoja tuomisiamme, mutta Petteri ei ottanut sit\u00e4 lainkaan uskoakseen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Is\u00e4ni puuttui keskusteluun ja yritti rauhoittaa tilannetta. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 mik\u00e4li tontut eiv\u00e4t olleet syyllisi\u00e4 katoamiseen, niin t\u00e4ytyih\u00e4n tyhj\u00e4n pullon sent\u00e4\u00e4n jossain olla. T\u00e4st\u00e4 alkoikin etsint\u00e4, johon me kaikki sisarukset osallistuimme. Min\u00e4 ja sisareni Krista todistaaksemme syytt\u00f6myytemme, ja Petteri kai l\u00e4hinn\u00e4 todistaakseen meid\u00e4n valehdelleen.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Sellaista se oli ollut jo lapsena. Joku aina liittoutui toisen kanssa kolmatta vastaan. Enimm\u00e4kseen min\u00e4 puolustin Kristaa ja h\u00e4n minua joko Marttaa tai Petteri\u00e4 vastaan. Nuorimmat Paula ja Tommi saivat useimmiten olla omissa oloissaan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dJa l\u00f6ytyih\u00e4n se arvoituksellisesti kadonnut Hine Rare lopulta, selv\u00e4h\u00e4n se, ja samalla varmistui my\u00f6s etteiv\u00e4t ne olleet tonttuja, jotka sen olivat vieneet \u2013 tai ehk\u00e4 sittenkin. Kristan poika, Pekko, oli juuri noussut vuoteestaan menn\u00e4kseen vessaan. H\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt huoneen oven auki ja ovenraosta n\u00e4imme h\u00e4nen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 nukkumassa sike\u00e4\u00e4 unta p\u00e4\u00e4 painettuna vasten kadonnutta konjakkipulloa, jota h\u00e4n rutisti molemmilla k\u00e4sill\u00e4\u00e4n kuin pel\u00e4ten jonkun sen varastavan. Kuola valui suupielest\u00e4 pitkin pullon lasipintaa ja jo ensisilm\u00e4yksell\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 se oli tyhj\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Petteri nosti tietenkin asiasta hirve\u00e4n metelin, vaikka \u00e4iti yritti rauhoitella h\u00e4nt\u00e4 sanomalla, ett\u00e4 seh\u00e4n oli vain viinapullo, joita h\u00e4nen tiet\u00e4\u00e4kseen oli anniskeluliikkeess\u00e4 tiskin takana pullo toisensa vieress\u00e4. Oli kuulemma ihan omin silmin n\u00e4hnyt. J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n, milloin \u00e4itini oli mukamas viinakaupassa ollut. Min\u00e4 en ainakaan ole sellaista ollut todistamassa. Se on varmaan tapahtunut h\u00e4nen nuoruudessaan silloin, kun viinakortti viel\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Veljeni pakkasi vaimonsa ja tytt\u00e4rens\u00e4 autoon heti jouluaterian p\u00e4\u00e4tteeksi ja l\u00e4hti ajamaan kohti Espoota. Pekkon tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 ilmestyi jouluaterialle j\u00e4lkiruokatarjoilun alkaessa. H\u00e4n n\u00e4ytti kovin krapulaiselta ja s\u00f6i vain muutaman suupalan sanaakaan sanomatta. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4nt\u00e4 ei juuri n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dSain my\u00f6hemmin kuulla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4n nimi on Kaiku. Kuten sanoin, tapasin h\u00e4net tuolloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa eik\u00e4 meit\u00e4 oltu viel\u00e4 esitelty. Emme vaihtaneet sanaakaan tuona jouluna, min\u00e4 ja h\u00e4n, emmek\u00e4 sen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n kuin vain muutaman sanan. H\u00e4n ei tunnu olevan niit\u00e4 ihmisi\u00e4, joiden kanssa voisi viett\u00e4\u00e4 aikaa keskustelemalla. Toisaalta h\u00e4nen poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Pekko ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ole kovin puhelias. Murahtelee vain jotain pukinparta v\u00e4p\u00e4tt\u00e4en.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kerran, jo paljon, paljon aikaisemmin, kysyin Kristalta, kuka on Pekkon is\u00e4. Krista tunnusti, ettei h\u00e4n tiennyt. H\u00e4n sanoi naineensa siihen aikaan jokaista vastaan tullutta hujoppia, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut todellakaan aavistustakaan kuka heist\u00e4 voisi olla Pekkon is\u00e4. Olimme tuolloin melkoisesti juovuksissa, joten on mahdollista, ett\u00e4 sisareni ei edes muista sanomisiaan. On siis t\u00e4ysin mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4nen pojassaankin on tontun verta. Ehk\u00e4p\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4n tuntee vetoa oikeaan tonttutytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

T\u00e4m\u00e4 nainen on ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n varsin mieleenpainuva, mutta toisaalta h\u00e4n on niit\u00e4 sellaisia, joita v\u00e4h\u00e4n nolottaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 katselemaan liian pitk\u00e4ksi aikaa. Samalla tavalla kuin sit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 olla tuijottamatta vammaista, hullua tai jotakuta ulkomaanel\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kaiku on varreltaan lyhyenlainen \u2013 arviolta noin sadannelj\u00e4nkymmenen ja -viidenkymmenen v\u00e4lilt\u00e4 \u2013 mik\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 ei ole tavatonta aikuiselle ihmiselle. Huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 h\u00e4nen ruumiinrakenteensa ei aivan t\u00e4ysin k\u00e4y yksiin pituuden kanssa. Mittasuhteet eiv\u00e4t vain jotenkin t\u00e4sm\u00e4\u00e4. Jalat ovat hieman liian suuret ja reidet suhteettoman paksut, vaikka vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nmitta kuitenkin vaikuttaa silt\u00e4 kuin h\u00e4nen pituiseltaan ihmiselt\u00e4 saattaisi odottaa. K\u00e4sivarret ovat aivan tavanomaiset, mutta py\u00f6re\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 kannattelee niin paksu niska, ett\u00e4 vaikuttaisi aivan silt\u00e4 kuin h\u00e4nell\u00e4 ei olisi kaulaa lainkaan – v\u00e4h\u00e4n niin kuin kannon nokkaan asetettu kurpitsa. No min\u00e4 tietenkin liioittelen, kuten tavallista.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dNyt kun tunnen t\u00e4m\u00e4n nuoren naisen jo kahdeksan vuoden ajalta, k\u00e4sitykseni h\u00e4nest\u00e4 ei juurikaan ole muuttunut. P\u00e4in vastoin, olen l\u00f6yt\u00e4nyt yh\u00e4 vain useampia luonteenpiirteit\u00e4, jotka puoltavat teoriaani siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n todellakin on tonttu.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Oletan ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa joku pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4telmi\u00e4ni naurettavina ja murjaisisi jonkun tonttuvitsin. Mutta kaikki istuivat odottavan n\u00e4k\u00f6isen\u00e4, konjakkilasi tiukasti liimaantuneena k\u00e4mmenpohjaan, joten jatkoin kertomustani.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dKokemukseni h\u00e4nest\u00e4 rajoittuvat l\u00e4hinn\u00e4 vain yhteisiin viikonloppumatkoihimme m\u00f6kille, sek\u00e4 sisareni kertomuksiin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Olen huomannut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Kaiku on eritt\u00e4in taitava katoamaan, kuten tonttujen sanotaan olevan. Varsinkin silloin kun pit\u00e4isi kantaa polttopuita, laittaa ruokaa tai siivota m\u00f6kki viikonlopunvieton j\u00e4ljilt\u00e4. H\u00e4n ilmestyy kuin tyhj\u00e4st\u00e4 aina kun on ruoka aika, ja varsinkin silloin kun on tarjolla suklaata tai makeisia, tai kun joku risauttaa pullonkorkin auki. Lis\u00e4ksi, kun tavaroita katoaa, me muut olemme jo tottuneet siihen, ett\u00e4 ne l\u00f6ytyv\u00e4t melkoisella varmuudella Kaikun repusta. H\u00e4n ei ole asiasta moksiskaan, hymyilee vain h\u00e4nelle tyypillist\u00e4 hieman vinoa hymy\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kauppareissuilla vilahtelee Kaikun k\u00e4si ja virnistelev\u00e4 naama lis\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 ostosk\u00e4rryyn suklaata, erikoisoluita ja gourmetruokia, joita h\u00e4n ei kuitenkaan koskaan maksa. Ja koska Pekkollakaan ei ole tapana maksaa omaa osuuttaan, on meid\u00e4n muiden maksettava heid\u00e4nkin ruokansa.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Siskoni sanoo, ett\u00e4 t\u00e4ytyyh\u00e4n sit\u00e4 nuoria opiskelijoita jeesata. Nuoria opiskelijoita? Muistan kuinka sisareni esikoinen syntyi vuonna 1980, joten siit\u00e4 on helppoa laskea Pekkon t\u00e4ytt\u00e4neen hiljattain nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta. Totta on, ett\u00e4 h\u00e4n on ollut vuosia niin sanottu ikuinen opiskelija, ja on vasta hiljan sijoittunut ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kaiku sen sijaan opiskelee yh\u00e4 edelleenkin, mutta kuten sanoin, en tied\u00e4 mink\u00e4 ik\u00e4inen h\u00e4n on.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dEdell\u00e4 mainitut luonteenpiirteet sopivat sin\u00e4ns\u00e4 melkein keneen tahansa nuoreen, mutta joulun tapahtumien j\u00e4lkeen, kun olimme saaneet Kaikun kiinni rys\u00e4n p\u00e4\u00e4lt\u00e4, eli nukkumasta Hine Rare kainalossaan, aloin seurata tarkemmin h\u00e4nen tekemisi\u00e4\u00e4n. Aloin esitt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja etsin my\u00f6s k\u00e4siini kaiken mit\u00e4 tontuista on kirjoitettu.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kirjalliset l\u00e4hteet vahvistivat sen, mit\u00e4 is\u00e4ni oli meille lapsesta asti kertonut. Sain my\u00f6s selville paljon muita mielenkiintoisia asioita. Toki tied\u00e4ttekin, ett\u00e4 sanalla tonttu on my\u00f6s toinenkin merkitys. Sill\u00e4 tarkoitetaan hieman tyhm\u00e4\u00e4 tai vastuutonta henkil\u00f6\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Suomen tonttu tulee tietenkin ruotsinkielen sanasta tomte, joka tarkoittaa luonteenpiirteen\u00e4 suurin piirtein samaa. Espanjan kieless\u00e4 vastaava sana on tonto. Ja se mist\u00e4 kaikki on alkunsa saanut, on latinankielinen sana attonitus.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gunnar ny\u00f6kk\u00e4ili mietteli\u00e4\u00e4sti. H\u00e4n my\u00f6nsi kuvitelleensa, ett\u00e4 tonttu on t\u00e4ysin suomalaisugrilaista alkuper\u00e4\u00e4, varsinkin kun se on perinteisesti esiintynyt suomalaisessa kansanperinteess\u00e4. T\u00e4h\u00e4n Ari lis\u00e4si, ett\u00e4 varsinkin Mauri Kunnaksen kirjat pitiv\u00e4t perinteisesti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n lukuisia mainintoja tontuista, mik\u00e4 saikin aikaan hyv\u00e4t naurut. Gunnar nousi ja k\u00e4veli hieman horjahtelevin askelin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lasiaan, vaikka oli vannonut edellisen olevan ehdottomasti se viimeinen, ja kehotti minua jatkamaan kertomustani.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dKartuttaakseni tutkimusaineistoani esitin Kristalle aina tavatessamme viattomia kysymyksi\u00e4 liittyen Kaikuun. Olen vuosien kuluessa muodostanut varsin hyv\u00e4n kuvan siit\u00e4, millainen h\u00e4n on ja mik\u00e4 on h\u00e4nen taustansa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kukaan ei tied\u00e4 mist\u00e4 h\u00e4n on kotoisin ja mink\u00e4 ik\u00e4inen h\u00e4n tarkalleen ottaen on \u2013 ei edes Kaiku itse. H\u00e4n on niin sanottu l\u00f6yt\u00f6lapsi. Klassiseen tapaan h\u00e4net j\u00e4tettiin korissa lastenkodin ovelle. Mukana ei ollut ainuttakaan vihjett\u00e4 h\u00e4nen vanhemmistaan, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli kaulassaan riipus, johon oli kaiverrettu nimi: Kaiku. T\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4nt\u00e4 alettiin kutsua tuolla nimell\u00e4. Kaiku on muuten tyypillinen tonttunimi, jos se jotakuta kiinnostaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

En ole koskaan k\u00e4ynyt Pekkon ja Kaikun asunnolla. Minua kun ei ole sinne kutsuttu. Sisareni sanoo, ett\u00e4 onkin parempi olla menem\u00e4tt\u00e4 vaikka kutsuttaisiin. H\u00e4n sanoo, ett\u00e4 on itsekin lakannut k\u00e4ym\u00e4st\u00e4. Siell\u00e4 vallitsee kuulemma k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n sekasotku. Sellainen kuin joskus n\u00e4kee iltap\u00e4iv\u00e4lehtien uutisissa, kuvittelisin. Krista kertoi, ett\u00e4 yritti aluksi olla avuksi ja siivota, mutta mini\u00e4kokelas suuttui siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen tavaroitaan oli heitetty roskiin.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Ja viel\u00e4 lopuksi, se mik\u00e4 on ehk\u00e4 kaikkein paljastavinta. Tuo kertomani joulu oli muuten ainoa, jonka Kaiku on viett\u00e4nyt yhdess\u00e4 Pekkon ja muun perheen kanssa. H\u00e4n kuulemma matkustaa joka joulu veljens\u00e4 luokse Savukoskelle. Omituista t\u00e4ss\u00e4 on se, ettei kukaan, ei edes Pekko, ole koskaan tavannut kyseist\u00e4 velje\u00e4. Jos Kaiku kerran on l\u00f6yt\u00f6lapsi, eik\u00e4 h\u00e4nen vanhemmistaan ole tietoa, niin miten sitten on mahdollista, ett\u00e4 h\u00e4n kuitenkin tuntee veljens\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

N\u00e4ihin sanoihin p\u00e4\u00e4tin kertomukseni tontuista. Oli jo my\u00f6h\u00e4 ja kurkkuani kuivasi, joten hain j\u00e4\u00e4kaapista yhden ylitse j\u00e4\u00e4neist\u00e4 saunaoluista. Aukaisin sen, ja samalla hetkell\u00e4 Gunnar p\u00e4\u00e4sti suustaan samankaltaisen \u00e4\u00e4nen, jonka olutt\u00f6lkki p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 avautuessaan. Se oli h\u00e4nen tapansa kyseenalaistaa vastapuolen v\u00e4itteit\u00e4. Se tehosi ehk\u00e4 opiskelijaparkoihin, mutta minua se ei h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4nyt.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Gunnar totesi, ett\u00e4 mainitsemillani seikoilla ei voinut todistaa kenenk\u00e4\u00e4n olevan tonttu, eik\u00e4 puheeni ollut l\u00e4himainkaan saanut h\u00e4nt\u00e4 vakuuttuneeksi tonttujen olemassaolosta.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

\u201dSittenp\u00e4h\u00e4n onkin sinun teht\u00e4v\u00e4si todistaa, ett\u00e4 heit\u00e4 ei ole olemassa. Min\u00e4 olen koko ajan pyrkinyt tuomaan esille niit\u00e4 ominaisuuksia joita tontuilla saattaisi olla, en ole v\u00e4itt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 heit\u00e4 olisi olemassa.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Siihen Gunnar totesi, ett\u00e4 mik\u00e4li jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 onnistuisin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n menetelm\u00e4n joilla tonttuja saataisiin seulottua ihmisjoukosta, niin h\u00e4n sanoi olevansa enemm\u00e4n kuin halukas testauttamaan sen ex-vaimollaan ja varsinkin t\u00e4m\u00e4n \u00e4idill\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen keskustelu tyrehtyi. Ari, Jakke ja Jouni puuhailivat l\u00e4ht\u00f6\u00e4 keskustan baareihin. Arno Set\u00e4l\u00e4 toivotti kaikille hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja kertoi menev\u00e4ns\u00e4 nukkumaan Skyllaansa, ja Sten Bj\u00f6rklund hoiperteli kohti laituria sanomatta sanaakaan. Min\u00e4 ja Gunnar tilasimme taksin ja ajoimme kauppatorille.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n

Kollegallisen kinastelun p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n salli minun maksaa pirssin. Annoin yst\u00e4v\u00e4lleni oikein lujan miehisen halauksen ja toivotin hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Olin jo enn\u00e4tt\u00e4nyt astua muutaman askeleen, kun mieleeni v\u00e4l\u00e4hti ajatus. Emme olleet siivonneet j\u00e4lki\u00e4mme. Olimme j\u00e4tt\u00e4neet ylij\u00e4\u00e4neen ruuan ja tyhj\u00e4t pullot hujan hajan pitkin pursiseuran salia. Siivooja varmaan jaksaisi marmattaa asiasta vuosikausia, mutta kaikeksi onneksi h\u00e4n on j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4kkeelle jo kolmen vuoden kuluttua. En kuitenkaan tuntenut asiasta syyllisyytt\u00e4, sill\u00e4 olimmehan sent\u00e4\u00e4n j\u00e4tt\u00e4neet tontuille makoisan illallisen.<\/p>\r\n

 <\/p>\r\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olimme taas kerran kokoontuneina perinteikk\u00e4\u00e4n pursiseuramme jokavuotiselle syysillalliselle. Se oli tietyss\u00e4 mieless\u00e4 pakollinen paha ja sille osallistuminen oli jokaisen seuran j\u00e4senen pyh\u00e4 velvollisuus. Kyseess\u00e4 oli todellakin illallinen, mutta se oli vain peitenimi vuosikokoukselle, joka j\u00e4rjestettiin aina ennen ruokailua, ettei kukaan vain p\u00e4\u00e4sisi livahtamaan, ennen kuin vastuuteht\u00e4v\u00e4t oli jaettu ja tulevan vuoden velvoitteista ja j\u00e4senmaksuista sovittu. Viimeksi mainittu, eli j\u00e4senmaksu, piti my\u00f6s sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n vuosittaisen illallisen, joten pakkohan oli saapua paikalle kun oli kerran lystist\u00e4 maksanut. Paikka, jossa t\u00e4m\u00e4 tapahtuma j\u00e4rjestettiin, oli Karvin pursiseura, suuri ja koristeellinen hirsirakennus. Se sijaitsee Pet\u00e4j\u00e4isen saarella, jonne p\u00e4\u00e4see mantereelta Paarninniemen kautta vanhan romanttisen puusillan yli. Saarella on useita samankaltaisia pitsihuviloita – j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 menneilt\u00e4 ajoilta. Ajoilta, jolloin ihmisill\u00e4 oli viel\u00e4 varaa tehd\u00e4 kauniita rakennuksia. Sellaisia, jotka oli rakennettu kest\u00e4m\u00e4\u00e4n satoja vuosia ja joissa ei ollut kosteus- ja homeongelmia. On suoranainen ihme, ett\u00e4 pursiseuramme ja n\u00e4m\u00e4 muut historiallisesti merkitt\u00e4v\u00e4t rakennukset ovat s\u00e4ilyneet n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Oli nimitt\u00e4in<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[26,9,6,28,8],"class_list":["post-10","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-novellit","tag-huumori","tag-joulu","tag-pikkujoulut","tag-satu-aikuisille","tag-tonttu"],"modified_by":"Pau Valent","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":951,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10\/revisions\/951"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}