\u201dNe on nyt sitten kuolleet, molemmat. \u00c4iti oli l\u00f6ytynyt s\u00e4ngyst\u00e4\u00e4n, haissut siin\u00e4 monta viikkoa ennen kuin kyl\u00e4talkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Is\u00e4\u00e4 oli etitty v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut sel\u00e4lle ja ly\u00f6nyt veneen pohjan kirveell\u00e4 paskaksi. Se l\u00f6yty Karppasen rannasta, tai mit\u00e4 siit\u00e4 viel\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4, kun hauet olivat n\u00e4rppineet sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Vene oli ajelehtinu takasin meid\u00e4n rantaan. Sit\u00e4 ne poliisit ihmetteliv\u00e4t, ei paljon muuta\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Se oli ensimm\u00e4inen minun ja Jyk\u00e4n v\u00e4linen puhelu melkein kymmeneen vuoteen. Ei meill\u00e4 ollut pahemmin ollut asiaa toisillemme sen j\u00e4lkeen kun l\u00e4hdin sielt\u00e4. Jyk\u00e4n \u00e4\u00e4ni ei ollut muuttunut yht\u00e4\u00e4n n\u00e4in\u00e4 vuosina. Olin tunnistanut heti, kuka soittaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
En saanut sanaa suustani, huone alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4. Visa leikki jotakin Action Manilla omassa huoneessaan. Samassa kameran suljin alkoi r\u00e4tist\u00e4 tajunnassani: N\u00e4in \u00e4idin omassa s\u00e4ngyss\u00e4\u00e4n. Musta varjo heilahti oikealta vasemmalle kuvan yli, ja \u00e4idin kasvoilla oli joku maski. Happimaski? Sitten p\u00e4\u00e4n videotoiminto jumitti. Olisin tarkistanut, mist\u00e4 sen letkut tulivat, mutta ainoa mit\u00e4 n\u00e4in oli \u00e4iti, jolta oli l\u00e4htenyt jo taju. Mit\u00e4 siell\u00e4 oikein oli? \u2013 Ravistin p\u00e4\u00e4t\u00e4 \u2013 Mik\u00e4 se kuva oikein oli?<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u201dSun pit\u00e4is varmaan tulla t\u00e4nne, perunkirjoitusta ja kaikkea. Ja meid\u00e4n pit\u00e4is k\u00e4yd\u00e4 Saaressa\u201d, Jyk\u00e4 jatkoi puhettaan jostakin kaukaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n
Outo tunne. Silloin l\u00e4ht\u00f6iltana \u00e4iti oli painanut k\u00e4teni omiensa v\u00e4liin, puristanut ja sanonut tiukasti, tuijottanut lasisin silmin: \u201dMit\u00e4\u00e4n et Ile saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaipaamaan, menet kauaksi ja pysyt pois. Ajattele ett\u00e4 pelastuit meist\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dJoo, me tullaan\u201d, vastasin lopulta. \u201dTorstai k\u00e4y. Tullaan suoraan saareen joskus iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Zoomaan onttoon taloon, jonka harmaa hirsi erottuu juuri ja juuri mets\u00e4n pinnasta. Kattoon on vedetty kolmiorimat ja huopa, mutta r\u00e4yst\u00e4it\u00e4 ei ole. Edess\u00e4 lyhyt kuisti ja kaksi askelmaa heinikkoon, jossa polku mutkittelee kohti rantaa. Piha on vahvassa hein\u00e4ss\u00e4. On perjantai ja juhannusaatto.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Jos katsoo tarkkaan huomaa ett\u00e4 talossa oli viel\u00e4 ihan lopussakin yritetty. Kuistin ikkunan takana on kuivia kukkia purkissa. \u00c4iti laittoi niit\u00e4 aina, toukokuussa, tavallisia hentoja heini\u00e4, joita vaihtoi sitten uusiin aina kun tuli seuraava parempi p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Yrit\u00e4n etsi\u00e4, mutta en ole en\u00e4\u00e4 tuolla. Yl\u00e4kerran ikkuna on tyhj\u00e4 ja autio. Ellen tiet\u00e4isi el\u00e4neeni t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kurkottaneeni tuosta ikkunasta haparoiden kohti jotakin omaa ja jakamatonta, sulkien kaiken muun pois, katsoisin taloa kuin mit\u00e4 tahansa ihmisen hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 asumusta ja paikkaa.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Yht\u00e4kki\u00e4 ovi aukenee, ja ovesta juoksee ulos poika viininpunaisessa reik\u00e4isess\u00e4 collegepuserossaan, ly\u00f6 oven pienemm\u00e4n naaman edest\u00e4 kiinni. Pojat liikkuvat kuin mykk\u00e4filmiss\u00e4, vuosikymmenien takaa. Juoksevat rantaan, huutelevat, vaikka en kuule mit\u00e4\u00e4n. Kamera ei tallenna kuin hiljaisuutta ja oman p\u00e4\u00e4ni huminaa. Pojat nappaavat rantaheinikosta onget ja ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t veneen vesille. Kaunis kuva. H\u00e4mmennyn. Tuota aikaa en ollut muistanut.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Isoveli tulee sivulta, tyrkk\u00e4\u00e4 rystysill\u00e4 poskea ja k\u00e4\u00e4ntyy yht\u00e4kki\u00e4 optiikan eteen. Ruma naama, jonka se tuo kiinni niin, ettei ter\u00e4vyys en\u00e4\u00e4 riit\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dHitto Jyk\u00e4, s\u00e4 oot syv\u00e4lt\u00e4!\u201d huudan.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dNii oon. Ja s\u00e4 oot. Tervetuloa kotiin.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Veli irvist\u00e4\u00e4, edest\u00e4 hammas lohjennut. Nostaa keskisormen ja loittonee. K\u00e4velee hein\u00e4n poikki talolle ja iskee kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuistin lasin sis\u00e4lle, kukkaruukku kolisee lattialle.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Haluatteko n\u00e4hd\u00e4 ja tiet\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4, millaiseen taloon min\u00e4 synnyin, kaksi vuotta veljeni j\u00e4lkeen? En usko, mutta jatkan kuvaamista. Jyk\u00e4 kulkee nyt sis\u00e4ll\u00e4 niin, ett\u00e4 tyhj\u00e4t pullot vain kolisevat. Kaikki tilan paperit on jo lakimiehill\u00e4. En siksi tajua, mit\u00e4 se viel\u00e4 siell\u00e4 perkaa. Se ei pahemmin kerro viel\u00e4k\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 on mielen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Mik\u00e4 meid\u00e4t laittoi pilalle? \u00c4idin sairausko, vai is\u00e4n … no, kai sekin on sairautta. Vai Jyk\u00e4 ja sen viha, ihme leppym\u00e4tt\u00f6myys, levottomuus, joka on jotenkin nyt viel\u00e4 pahempaa kuin ennen.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n Suljen kameran ja palaan autolle. Visa pelaa takapenkill\u00e4. Tanja on kiert\u00e4nyt varaston p\u00e4\u00e4tyyn, mihin aurinko paistaa just nyt. Tanja heilauttaa minulle k\u00e4tt\u00e4, kun vaihdan kameraan toisen akun. Mietin kaikkia n\u00e4it\u00e4 juoppoja\u00a0taloja metsien k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4 ja niemenk\u00e4rkien takana, k\u00f6n\u00f6ll\u00e4\u00e4n toinen jalka kalliolla ja toinen miss\u00e4 sattuu. Ne pit\u00e4isi kaikki polttaa pois olemasta. Polttaa kaikki, mik\u00e4 ei muuten puhdistu ja mist\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se eroon.<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dKai s\u00e4 j\u00e4\u00e4t illaksi\u201d, Jyk\u00e4 huutaa rikkin\u00e4isen ruudun takaa. \u201dM\u00e4 oon ker\u00e4nny rantaan kokon, veneenraadonkin raahasin siihen.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dEi me kyll\u00e4 ajateltu. Me ollaan varattu huone Seurahuoneelta.\u201d<\/p>\r\n\r\n\r\n\r\n \u201dEmm\u00e4 tarkottanut kyll\u00e4 muita\u201d, Jyk\u00e4 vilkaisee varastoon p\u00e4in. Tanjaa ei n\u00e4y, se on varmaan l\u00e4htenyt kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n jonnekin. Se on ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Silloin nuorena en halunnut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sille mun porukoita.<\/p>\r\n\r\n\r\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201dNe on nyt sitten kuolleet, molemmat. \u00c4iti oli l\u00f6ytynyt s\u00e4ngyst\u00e4\u00e4n, haissut siin\u00e4 monta viikkoa ennen kuin kyl\u00e4talkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Is\u00e4\u00e4 oli etitty v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4n, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut sel\u00e4lle ja ly\u00f6nyt veneen pohjan kirveell\u00e4 paskaksi. Se l\u00f6yty Karppasen rannasta, tai mit\u00e4 siit\u00e4 viel\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4, kun hauet olivat n\u00e4rppineet sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Vene oli ajelehtinu takasin meid\u00e4n rantaan. Sit\u00e4 ne poliisit ihmetteliv\u00e4t, ei paljon muuta\u201d Se oli ensimm\u00e4inen minun ja Jyk\u00e4n v\u00e4linen puhelu melkein kymmeneen vuoteen. Ei meill\u00e4 ollut pahemmin ollut asiaa toisillemme sen j\u00e4lkeen kun l\u00e4hdin sielt\u00e4. Jyk\u00e4n \u00e4\u00e4ni ei ollut muuttunut yht\u00e4\u00e4n n\u00e4in\u00e4 vuosina. Olin tunnistanut heti, kuka soittaa. En saanut sanaa suustani, huone alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4. Visa leikki jotakin Action Manilla omassa huoneessaan. Samassa kameran suljin alkoi r\u00e4tist\u00e4 tajunnassani: N\u00e4in \u00e4idin omassa s\u00e4ngyss\u00e4\u00e4n. Musta varjo heilahti oikealta vasemmalle kuvan yli, ja \u00e4idin kasvoilla oli joku maski. Happimaski? Sitten p\u00e4\u00e4n videotoiminto jumitti. Olisin tarkistanut, mist\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":544,"featured_media":10444,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[66,17,65],"class_list":["post-1573","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-juhannus","tag-rikos","tag-veljekset"],"modified_by":"Jiri Pelkonen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1573","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/544"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1573"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1573\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10443,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1573\/revisions\/10443"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10444"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1573"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1573"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1573"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\u00a0<\/h6>\r\n\r\n\r\n\r\n
\u00a0<\/h6>\r\n\r\n\r\n\r\n