Joki oli jo her\u00e4nnyt aamuun, kun Andreas n\u00e4ki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. N\u00e4keek\u00f6 joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eiv\u00e4t nuku, vaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t kuin joki laivan, kantavat kuin \u00e4iti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina uudestaan ja jokaiselle, joka vain haluaa kuulla sit\u00e4 valossa ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Ennen laivan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Vladimir oli sanonut varustamon konttorissa Andreakselle:<\/p>\n
\u2013 Saatte laivalle nelj\u00e4n taiteilijan seurueen. Joku mesenaatti on maksanut heid\u00e4n matkansa jo ennakkoon.
\n\u2013 Miten kauas he matkustavat?
\n\u2013 Eiv\u00e4t ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet varmaksi. Kulkevat ensin alajuoksuun katsellen paikkoja, johon j\u00e4isiv\u00e4t maalaamaan ja palaavat syksyll\u00e4 Pietariin keisarilliseen Akatemiaan.
\n\u2013 N\u00e4m\u00e4 seudut kiinnostavat heit\u00e4?
\n\u2013 Joku tulee t\u00e4nne vapaaehtoisestikin, Vladimir vastasi huokaus \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli jo pari vuotta jahkaillut paluuta Pietariin, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 varustamon konttorissa h\u00e4n edelleen istui.
\nMiehet jatkoivat matkustaja \u2013 ja tavaraluettelon tutkimista.
\nKev\u00e4t teki kiireesti tuloaan. Puutarhat nostivat mullastaan joka p\u00e4iv\u00e4 jotain uutta joen rantapenkereill\u00e4. Saarnet, poppelit ja sireenit olivat availleet silmujaan. Jotain oli avautunut taas kerran ihmisiss\u00e4kin. \u00c4\u00e4net kuulostivat kirkkaammilta ja tulivat kuin helpommin. Kasvoja k\u00e4\u00e4nneltiin valoa kohti ja katseet kohtasivat.
\nMatkustajien noustessa laivaan Andreas erotti taiteilijat kohta katseellaan. Isoja, pitkulaisia kirstuja nostettiin laivaan.
\n\u2013 Varokaa sit\u00e4, siell\u00e4 on astiamme! Haluamme ne ehjin\u00e4 perille, Vasiljev huusi miehille.
\nRepinin veljekset muistuttivat toisiaan. Ilja oli saanut synnyinlahjana vahvemmat piirteet, joita viel\u00e4 mustat, kurittomat hiukset kehystiv\u00e4t. H\u00e4n vaikutti vanhemmalta kuin huilua kainalossaan kantava Vasili-veljens\u00e4.
\nHuilunsoittoa matkustajat alkoivat p\u00e4ivien mittaan pyyt\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuultuaan pienen lurituksen. Jokilaivalle tuntui kuuluvan musiikki, niin kuin laitureillekin, joilla soitto oli usein vastassa.
\nVasiljev n\u00e4ytti olevan joukon kokenut johtaja, joka oli varustautunut katseita ker\u00e4\u00e4vill\u00e4 asusteilla. Kirstussa odottivat solmiot ja k\u00e4sineet omaa hetke\u00e4\u00e4n. Makarovin, aatelismiehen, sulavuus her\u00e4tti my\u00f6s huomiota, miss\u00e4 h\u00e4n liikkuikin. Molemmilla oli luonnoslehti\u00f6 jatkuvasti kainalossa.
\nLaivan sumutorvi huusi l\u00e4ht\u00f6merkin. Taiteilijat katselivat huumaantuneina laivan viilett\u00e4mist\u00e4 joen alajuoksuun. L\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4 oli avautunut kasvien kukintoja ja nouseva kuutamo kutsui satakieli\u00e4 virittelem\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4\u00e4n. Y\u00f6 laskeutui Volgalle nopeasti, kohta oltiin kuutamon varassa. Onneksi lotjien mastoissa tuikuttivat lyhdyt ja laivat l\u00e4hettiv\u00e4t jo kaukaa valomerkkej\u00e4 vastaantulijoille.
\n\u2013 Nyt on saatava teet\u00e4, Andreas n\u00e4ki Makarovin touhuavan.
\nKohta kannettiin buffetista h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4 juomaa ja t\u00e4ytetyt piirakat katosivat hiljaisuudessa n\u00e4lk\u00e4isiin suihin. Andreas jutteli matruusin kanssa ja n\u00e4ki, miten kuutamo muutti rantaviivaa ja sai teenjuojien piirteet varjoisiksi, muunteli kasvoja, k\u00e4tki katseen syvyyden ja korosti kenell\u00e4 kulmakarvoja, kenell\u00e4 leuan jyrk\u00e4nnett\u00e4. Tuntui kuin nuorukaiset olisivat muuttuneet toisilleenkin vieraiksi. Jokainen k\u00e4\u00e4ntyi sis\u00e4\u00e4np\u00e4in.
\nKun Andreas l\u00e4hti liikkeelle, Vasiljev pys\u00e4ytti h\u00e4net.
\n\u2013 Sanokaa kapteeni, minne asti meid\u00e4n kannattaa menn\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n kes\u00e4paikkaamme?
\n\u2013 Riippuu siit\u00e4, mit\u00e4 etsitte, Andreas hym\u00e4hti.
\n\u2013 Maalattavaksi kiinnostavaa, maisemia, ihmisi\u00e4, Ilja henk\u00e4isi.
\n\u2013 Sitten en suosittele Saratovia kauemmaksi. Sen j\u00e4lkeen alkavat suuret arot ja hiekkamatalikot.
\nMiehet katsoivat toisiinsa, valo k\u00e4\u00e4ntyi ja ilmeet sulivat taas tutuiksi.
\n\u2013 Annetaan Volgan juosta ja matkataan Saratoviin. Vietet\u00e4\u00e4n maissa lomaa ja valitaan takaisin tullessa paras paikka. J\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4n maihin, kun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4, Ilja ehdotti.
\nSuunnitelma sopi muillekin. Andreas ihmetteli heid\u00e4n ahkeruuttaan, p\u00e4ivien kuluessa luonnoslehti\u00f6t alkoivat t\u00e4ytty\u00e4. Vasilin soitto piristi jokaista matkaajaa.
\nAina laivan pys\u00e4htyess\u00e4 satamaan, taiteilijat n\u00e4kyiv\u00e4t hypp\u00e4\u00e4v\u00e4n laiturille joutuisasti. V\u00e4ke\u00e4 ilmestyi heti rannalle kuin kev\u00e4isen maan polkaisemana.
\n\u2013 Ihmiset rakastavat Volgaansa, luotsi tuumi heid\u00e4n ihmetelless\u00e4\u00e4n joutilaita. Aina sielt\u00e4 l\u00f6ytyi kiinnostavat kasvot luonnosteltaviksi \u2013 Soita jotain tutumpaa, sanoi plyysihousuihin pukeutunut mies Vasilille, joka luritteli Akatemiassa harjoittelemaansa konserttoa.
\n\u2013 Kelpaako t\u00e4m\u00e4, Vasili nauroi ja sai joukon taputtamaan ja hyppim\u00e4\u00e4n, kun tuttu haikea kansanlaulu Volga, Volga \u00e4iti armas alkoi ker\u00e4t\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuulijoita.<\/p>\n
”Pitk\u00e4ss\u00e4 tanssissa on monta k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4” jokilaivan kapteeniksi p\u00e4\u00e4tynyt Andreas Wennstr\u00f6m kirjoittaa 1860-luvulla Volgalta veljelleen Henrikille, joka toimii kauppiaana Kirkkonummella. Tenholasta l\u00e4hteneiden veljesten el\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4 tanssi kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t uusilla k\u00e4\u00e4nteill\u00e4. Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysymyksi\u00e4: miten kulkija voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain omaa itselleen ja milloin h\u00e4n on perill\u00e4?\u00a0<\/em><\/p>\n Suvun j\u00e4senet kohtaavat vuosikymmenien j\u00e4lkeen, kun Andreaksen pojanpoika Andrei alkaa tehd\u00e4 perheineen paluuta Suomeen. Miten se onnistuu Stalinin sulkiessa rajoja?\u00a0<\/em><\/p>\n Pitk\u00e4\u00e4 tanssia on Pirkko Arolan nelj\u00e4s romaani.\u00a0<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Joki oli jo her\u00e4nnyt aamuun, kun Andreas n\u00e4ki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. N\u00e4keek\u00f6 joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eiv\u00e4t nuku, vaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t kuin joki laivan, kantavat kuin \u00e4iti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina uudestaan ja jokaiselle, joka vain haluaa kuulla sit\u00e4 valossa ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Ennen laivan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Vladimir oli sanonut varustamon konttorissa Andreakselle: \u2013 Saatte laivalle nelj\u00e4n taiteilijan seurueen. Joku mesenaatti on maksanut heid\u00e4n matkansa jo ennakkoon. \u2013 Miten kauas he matkustavat? \u2013 Eiv\u00e4t ole viel\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet varmaksi. Kulkevat ensin alajuoksuun katsellen paikkoja, johon j\u00e4isiv\u00e4t maalaamaan ja palaavat syksyll\u00e4 Pietariin keisarilliseen Akatemiaan. \u2013 N\u00e4m\u00e4 seudut kiinnostavat heit\u00e4? \u2013 Joku tulee t\u00e4nne vapaaehtoisestikin, Vladimir vastasi huokaus \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli jo pari vuotta jahkaillut paluuta Pietariin, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 varustamon konttorissa h\u00e4n edelleen istui. Miehet jatkoivat matkustaja \u2013 ja tavaraluettelon tutkimista. Kev\u00e4t teki kiireesti tuloaan. Puutarhat nostivat mullastaan joka p\u00e4iv\u00e4 jotain uutta joen rantapenkereill\u00e4. Saarnet, poppelit ja<\/p>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":10754,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[114,4],"tags":[36,43],"class_list":["post-1694","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjat","category-romaanit-ote","tag-historia","tag-kirja"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1694","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1694"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1694\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10755,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1694\/revisions\/10755"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10754"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1694"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1694"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1694"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}