Mies pyyhk\u00e4isi k\u00e4mmenpohjallaan peilin pintaa n\u00e4hd\u00e4kseen kuvansa paremmin.<\/p>\n
– Bruce Willis, mies sanoi, kuunteli \u00e4\u00e4nens\u00e4 k\u00e4he\u00e4t\u00e4 kajahdusta. Mik\u00e4 ettei, h\u00e4n tuumi. Mielihyv\u00e4 sai nimen kuulostamaan akustisen kitaran soololta. Ja viel\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, silt\u00e4 miehelt\u00e4, joka vuosikymmeni\u00e4 sitten n\u00e4pp\u00e4ili Landolaa kuin naista. Kai h\u00e4ness\u00e4 oikeasti olikin jotakin suuren maailman saalistajaa, aamu\u00f6iden kadunhajuista sankaria.<\/p>\n
– Puuh Pum pum! Mies t\u00f6kk\u00e4si sormensa silmiens\u00e4 v\u00e4liin peilin kylm\u00e4lle pinnalle. – Puuh! h\u00e4n naurahti ja puhalsi sormiaan. Peilin pintaan roiskahti vaahtoisia pisaroita.<\/p>\n
Nainen oli j\u00e4tt\u00e4nyt lavuaarin reunalle meikkipussinsa. Pussissa oli kullanv\u00e4rinen nuppi, t\u00e4ytel\u00e4inen nipukka. Se rouskahteli napakasti, kun mies aukaisi ja sulki laukkua. Kuin pehme\u00e4 k\u00e4siaseen tussahdus, naisen aseen. Miehen oli otettava kaksin k\u00e4sin kiinni sein\u00e4n kaakeleista. Laukku putosi lattialle. Valokuva ty\u00f6ntyi sen metallisuusta laatoille kuin punainen kieli. Mies veti kuvan kokonaan esille, yksi kulma otti kiinni laukun saranaan. Kun mies nyk\u00e4isi paremmin n\u00e4hd\u00e4kseen, valokuvasta repesi kolmiomainen kulma. Palanen leijasi lattialle ja livahti jonnekin kaapin metallijalan sivuun.<\/p>\n
Mies nipisti kuvan kahden sormensa pr\u00e4ssiin. Kuvassa tummakulmainen mies nauroi kohti kuvaajaa. Kuvan ottaja n\u00e4kyi varjona auton sivulasista.<\/p>\n
Angela! H\u00e4nen Angelansa.<\/p>\n
Mies rutisti kuvan kouraansa ja heitti sen altaan alla olevaan roska-astiaan. Sein\u00e4ss\u00e4 peilin vieress\u00e4 oli py\u00f6re\u00e4 ikkuna. Mies katsoi ulos. Merenk\u00e4ynti\u00e4 ei n\u00e4kynyt n\u00e4in aavalla, mutta jalkojen alla v\u00e4risi laivan liike. Eilen merenk\u00e4ynti oli heilauttanut h\u00e4net vasten kaiteita ja p\u00f6yti\u00e4, kun h\u00e4n k\u00e4veli k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4. Angela kikatti ja helisytteli nauruansa ja puski h\u00e4nen kainaloonsa hieromaan jokaista eteen osuvaa sein\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kun nainen sanoi nimens\u00e4, mies oli naureskellut, ett\u00e4 niin kuin se Saksan Angela. Niin kuka? Angela kihersi. Merkkeli! mies selvensi.<\/p>\n
– No ei todellakaan! nainen vakuutti. Mies ei tiennyt, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vakuutti \u00e4\u00e4nens\u00e4 kivahduksella, leikki n\u00e4rk\u00e4stynytt\u00e4, kai. Ja samalla nojautui mieheen yh\u00e4 syvemm\u00e4lle.<\/p>\n
Tuloy\u00f6n\u00e4 oli ollut kova merenk\u00e4ynti. Matkustajien kiljahdukset halkoivat laivan hytit ja tunkivat \u00e4\u00e4net yh\u00e4 pienempiin koppeihin. Laivan uumenissa jyskyttiv\u00e4t koneet kuin v\u00e4syneet keuhkot.<\/p>\n
Angela! mies toisti toistamistaan. Naisessa ei ollut mit\u00e4\u00e4n tavallista. Angela, minun enkelini, mies tiesi ja sanoi sen monta kertaa naisen korvaan. Enkeliss\u00e4 kaikki oli pehme\u00e4t\u00e4, suojeltavaa. Y\u00f6n aikana mies varmisteli yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen, ettei kai Enkeli liihottele pois, kun y\u00f6 loppuu. Eih\u00e4n uni lopu, kun laiva laskee satamaan. Mies ei halunnut ajatella sit\u00e4.<\/p>\n
Mies oli aina halunnut merille. Se oli merellisen kotiseudun miehen pakkomielle, ja merelle meno oli testi, joka oli suoritettava. Olisiko miehest\u00e4 siihen? Isojen merien ylitt\u00e4miseen, Rapakon taakse ja Tyynelle merelle veivaamaan. Olisiko?<\/p>\n
Vai ottaisiko mies lusikan kauniiseen k\u00e4teen ja rupeaisi kuopimaan puurolautasen pohjia ja muusaamaan kuppiinsa pottur\u00f6ss\u00f6\u00e4 ja uunijussia saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 jonkun maakunnan muijan kanssa. \u00d6isin talon ikkunoihin kuuluisi syd\u00e4nt\u00e4 raastavasti syysmyrskyn rytin\u00e4 ja kev\u00e4tahavien kirpe\u00e4 kutsu.<\/p>\n
Kaikista ei ollut l\u00e4htij\u00f6iksi. Mies tiesi sen. Mutta koko ajan se mahdollisuus oli houkuttelevasti siin\u00e4 kintaalla. Unelmana.<\/p>\n
En\u00e4\u00e4 h\u00e4n ei antaisi m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4isi tehd\u00e4. Kukaan ei nostaisi saapastaan h\u00e4nen kulkunsa tielle.<\/p>\n
Mies veti pitk\u00e4n ryypyn suoraan pullon suusta. Bruce Willis, h\u00e4n ajatteli, ja ryypp\u00e4si toisenkin kerran.<\/p>\n
Angela kuljeskeli viel\u00e4 yl\u00e4kannella. Oli kai n\u00e4hnyt jonkun tuttavan, j\u00e4iv\u00e4t puhumaan ja painelivat kosmetiikkaosastolle. Vertailivat kesken\u00e4\u00e4n hajusteita ja naamarasvoja. Mies oli heitt\u00e4nyt Enkelilleen setelin, joka varmasti riitti. Nainen oli pidellyt seteli\u00e4 suloisen pieniss\u00e4 k\u00e4t\u00f6siss\u00e4\u00e4n kuin kukkasta. Oli rypytt\u00e4nyt paperin reunat siev\u00e4sti viuhkaksi. Mies \u00e4hk\u00e4isi muistaessaan naisen alastomana ja t\u00e4ydellisesti auki hytin kapealla s\u00e4ngyll\u00e4.<\/p>\n
Angela viipyi ja viipyi. Ja samalla satama l\u00e4hestyi. Mies oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ettei t\u00e4lt\u00e4 reissulta en\u00e4\u00e4 palaakaan kotiin. H\u00e4n hankkii itselleen el\u00e4m\u00e4n. Ja Angelalle, naiselleen.<\/p>\n
Kun mies ryypp\u00e4si viimeisi\u00e4 pisaroita pullosta, puhelin soi. Ennen kuin mies ehti katsoa, kuka soittaa, h\u00e4n kuuli vaimon reippaan \u00e4\u00e4nen. T\u00e4m\u00e4n sanat putosivat kuin pienet kivet tyhj\u00e4n kanisterin pohjalle. Korvissa vihloi.<\/p>\n
– Tulen sitten bussille vastaan. P\u00e4\u00e4senkin sopivasti t\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n
– Sin\u00e4 et koskaan sanonut, ett\u00e4 min\u00e4 muistutan Bruce Willisi\u00e4.<\/p>\n
– Ket\u00e4?<\/p>\n
– Et sanonut, ett\u00e4 olen kuin Bruce Willis jokikytt\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
– Niin siis…<\/p>\n
– Sin\u00e4 et sen vertaa, ett\u00e4 olisit sanonut. Et edes huomannut sit\u00e4.<\/p>\n
– Vatsako taas vaivaa? vaimo kysyi hetken taukoa pidetty\u00e4\u00e4n. – Kunhan p\u00e4\u00e4set kotiruokiin, niin kyll\u00e4 se rauhoittuu. Vatsa.<\/p>\n
– Niin… Mies mietti meren kynt\u00f6\u00e4. Mutta osasi sanoa vain: – Niin.<\/p>\n
– Ja muista tuoda Vilmalle se nukke. Lappu on taskussasi. Siin\u00e4 on oltava tarkkana. Merkki ja mekon v\u00e4ri. Enk\u00e4 pahakseni panisi, vaikka minullekin jotain toisit. Tummaa suklaata vaikka.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mies pyyhk\u00e4isi k\u00e4mmenpohjallaan peilin pintaa n\u00e4hd\u00e4kseen kuvansa paremmin. – Bruce Willis, mies sanoi, kuunteli \u00e4\u00e4nens\u00e4 k\u00e4he\u00e4t\u00e4 kajahdusta. Mik\u00e4 ettei, h\u00e4n tuumi. Mielihyv\u00e4 sai nimen kuulostamaan akustisen kitaran soololta. Ja viel\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, silt\u00e4 miehelt\u00e4, joka vuosikymmeni\u00e4 sitten n\u00e4pp\u00e4ili Landolaa kuin naista. Kai h\u00e4ness\u00e4 oikeasti olikin jotakin suuren maailman saalistajaa, aamu\u00f6iden kadunhajuista sankaria. – Puuh Pum pum! Mies t\u00f6kk\u00e4si sormensa silmiens\u00e4 v\u00e4liin peilin kylm\u00e4lle pinnalle. – Puuh! h\u00e4n naurahti ja puhalsi sormiaan. Peilin pintaan roiskahti vaahtoisia pisaroita. Nainen oli j\u00e4tt\u00e4nyt lavuaarin reunalle meikkipussinsa. Pussissa oli kullanv\u00e4rinen nuppi, t\u00e4ytel\u00e4inen nipukka. Se rouskahteli napakasti, kun mies aukaisi ja sulki laukkua. Kuin pehme\u00e4 k\u00e4siaseen tussahdus, naisen aseen. Miehen oli otettava kaksin k\u00e4sin kiinni sein\u00e4n kaakeleista. Laukku putosi lattialle. Valokuva ty\u00f6ntyi sen metallisuusta laatoille kuin punainen kieli. Mies veti kuvan kokonaan esille, yksi kulma otti kiinni laukun saranaan. Kun mies nyk\u00e4isi paremmin n\u00e4hd\u00e4kseen, valokuvasta repesi kolmiomainen kulma. Palanen leijasi lattialle ja livahti jonnekin kaapin<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[49,73],"class_list":["post-1870","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-poytalaatikko","tag-rakkaus","tag-unelma"],"modified_by":"Liisa Keitaanp\u00e4\u00e4","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1870","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1870"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1870\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1871,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1870\/revisions\/1871"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1870"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1870"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1870"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}