Lentoasema oli l\u00e4hes autio. Sen hyvin ymm\u00e4rsi, sill\u00e4 olihan jouluaatto. Autiutta viel\u00e4 lis\u00e4si covid-epidemia, joka karsi suuren osan niist\u00e4 harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeell\u00e4 n\u00e4in jouluna.<\/p>\n
Sanotaan, ett\u00e4 kansainv\u00e4liset lentokent\u00e4t eiv\u00e4t milloinkaan nuku. On ihmisi\u00e4, jotka ovat matkalla jouluaattonakin joltakin maailman lentokentist\u00e4 jollekin toiselle, niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 kuin se kuulostikin. Mutta toisaalta maailmassahan on paljon niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t edes viet\u00e4 joulua.<\/p>\n
Lapsena Henry oli kuvitellut, ett\u00e4 jouluksi kaikki meniv\u00e4t koteihinsa, koristelivat joulukuusen ja lauloivat kynttil\u00f6iden loisteessa joululauluja – joulupukki… joulupukki, tipitipitiptap, joulu y\u00f6 juhla y\u00f6 ja mit\u00e4 niit\u00e4 nyt onkaan.<\/p>\n
Illalla luettiin Uutta testamenttia ja sy\u00f6tiin jouluateria: kinkkua, lootia ja alatoopia. Vasta sitten tuli illan kohokohta – lahjojenjako.<\/p>\n
Tehtaan portilla istui jouluaattoisinkin porttivahti. Porttikopin ikkunoilla oli joulukynttil\u00e4t ja nurkassa pieni, koristeltu joulukuusi. Henry kuvitteli, ett\u00e4 mies oli maailman ainoa ihminen, jonka t\u00e4ytyi olla joulunakin t\u00f6iss\u00e4 ja h\u00e4nen k\u00e4vi miest\u00e4 kovasti s\u00e4\u00e4liksi. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut jouluateriaa eik\u00e4 joululahjoja, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ket\u00e4\u00e4n kenen kanssa laulaa joululauluja.<\/p>\n
Henry meni lentokent\u00e4n ainoaan auki olevaan kahvilaan ja osti kahvin pahvimukissa. H\u00e4n k\u00e4veli nurkkap\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja laski painavan korinsa lattialle. Aikaa oli runsaasti, sill\u00e4 Sydneyn lento oli alustavien tietojen mukaan yli kaksi tuntia my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4n riisui talvitakkinsa, joka oli etel\u00e4n leutoihin keleihin aivan liian kuuma, ja riisui hiostavan maskinsa ja laski sen p\u00f6yd\u00e4lle. Sitten h\u00e4n otti h\u00f6rpyn kahvista. Se oli seisonutta ja kitker\u00e4\u00e4, mutta ainakin auttoi pysym\u00e4\u00e4n hereill\u00e4.<\/p>\n
Jos Henry olisi tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4n joutuisi odottamaan niin kauan, h\u00e4n olisi ottanut kirjan mukaansa. Sill\u00e4 tavalla aika olisi kulunut joutuisammin. Nyt kun h\u00e4nell\u00e4 ei sit\u00e4 ollut, h\u00e4nen oli tyydytt\u00e4v\u00e4 katselemaan niit\u00e4 harvoja ihmisi\u00e4, jotka olivat syyst\u00e4 tai toisesta tulleet lentoasemalla n\u00e4in jouluaattoiltana.<\/p>\n
Ikkunan vieress\u00e4 istui mies, joka oli etel\u00e4n talveenkin aivan liian heppoisesti pukeutunut. H\u00e4nell\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n tumma puvuntakki, vaalean sinert\u00e4v\u00e4n paita ja r\u00e4ike\u00e4 kravatti. Jalassaan miehell\u00e4 oli nahkakeng\u00e4t, jotka eiv\u00e4t ollenkaan soveltuneet talveen. Sile\u00e4 nahkapohja oli varmaankin salakavalan liukas.<\/p>\n
Mies sormeili tietokonettaan samalla kun puhui puhelimessa korvakuulokkeensa kautta.<\/p>\n
”Mit\u00e4 vittua, \u00e4l\u00e4 nyt taas alota. No, anna niille ne lahjat sitte, m\u00e4\u00e4 tulen kun p\u00e4\u00e4sen”, Henry kuuli miehen sanovan. P\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n puhelun h\u00e4n nousi, k\u00e4veli tiskille ja osti oluen.<\/p>\n
Kun tarjoilijatar kyykistyi etsim\u00e4\u00e4n miehen tilaamaa olutpulloa kylm\u00e4kaapista, t\u00e4m\u00e4 ahmi naista katseellaan. Maksaessaan mies sanoi jotain mit\u00e4 Henry ei kuullut. Nainen hymyili vaivautuneesti ja laski avaamansa olutpullon tiskille.<\/p>\n
Tarjoilijatar vilkaisi kelloa. En\u00e4\u00e4 ei ollut kuin muutama tunti ty\u00f6vuoron p\u00e4\u00e4ttymiseen. Kyll\u00e4 h\u00e4n sen kest\u00e4isi, ja sitten olisi vapaata loppiaiseen saakka.<\/p>\n
H\u00e4n nojasi tiskip\u00f6yd\u00e4n reunaan lepuuttaakseen hieman v\u00e4syneit\u00e4 jalkojaan ja otti esiin puhelimensa. \u00c4skeinen iljett\u00e4v\u00e4 asiakas oli keskeytt\u00e4nyt sisustusvideon, jota h\u00e4n oli katsellut. Mies oli kysynyt milloin h\u00e4nen ty\u00f6vuoronsa p\u00e4\u00e4ttyisi ja oli vihjannut, ett\u00e4 he voisivat menn\u00e4 yhdess\u00e4 lentokentt\u00e4hotelliin koristelemaan joulukuusta. Pervo oli k\u00e4ytt\u00e4nyt juuri n\u00e4it\u00e4 sanoja.<\/p>\n
Samalla hetkell\u00e4, kun h\u00e4n aukaisi puhelimen, se alkoi soida. \u00c4iti, luki puhelimenn\u00e4yt\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua, Pilvi”, \u00e4iti sanoi.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua rakas!” kuului is\u00e4n huudahdus taustalta.<\/p>\n
”\u00c4iti, \u00e4iti, tiekk\u00f6 mit\u00e4 m\u00e4\u00e4 sain pukilta”, kimitti pikkutyt\u00f6n \u00e4\u00e4ni puhelimeen.<\/p>\n
”Kerropa, mit\u00e4 Pukki toi sulle, kultaseni”, Pilvi sanoi murtuneella \u00e4\u00e4nell\u00e4. Kyynel vier\u00e4hti silm\u00e4kulmasta.<\/p>\n
”Fellalin!”<\/p>\n
Vain pari tuntia, Pilvi ajatteli, sitten p\u00e4\u00e4sen kotiin.<\/p>\n
Moskovan kone oli juuri laskeutunut, Pilvi p\u00e4\u00e4tteli. Se toi vain v\u00e4h\u00e4n matkustajia. L\u00e4hes kaikki olivat riisuneet maskin jo heti koneesta laskeutuessaan. Pilvi yritti pysytell\u00e4 et\u00e4\u00e4ll\u00e4 niist\u00e4 muutamista, jotka tulivat ostamaan, kahvia tai tupakkaa. Suurin osa kiiruhti etsim\u00e4\u00e4n vapaata taksia ja loput raahasivat matkalaukkujaan kohti metron sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4.<\/p>\n
Puolituntia my\u00f6hemmin tuttu bussikuski poikkesi ostamaan kahvin ja Tuplan, kuten aina. Miehen poskip\u00e4\u00e4t nousivat leve\u00e4\u00e4n hymyyn mustan maskin alla, kun h\u00e4n n\u00e4ki Pilvin.<\/p>\n
”Miksi sin\u00e4 tytt\u00f6 t\u00f6iss\u00e4 nyt joulu? Kristitty juhla, vain muslimi raataa”, mies sanoi ja nauroi niin, ett\u00e4 h\u00e4nen ilonsa tarttui my\u00f6s Pilviin.<\/p>\n
Somalikuskin per\u00e4ss\u00e4 baariin saapui pieni nainen l\u00e4hes itsens\u00e4 kokoisen matkalaukun kanssa.<\/p>\n
”Do you have paper tissues? T\u00e4m\u00e4 kysyi itkuisella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n
Nainen n\u00e4ytti todellakin tarvitsevan niit\u00e4. H\u00e4nen kasvonsa punoittivat kuin tomaatti, ja oli vaikeata sanoa, johtuiko se vilustumisesta ja nuhaisesta nen\u00e4st\u00e4, vaiko itkuisista silmist\u00e4. Kenties molemmista.<\/p>\n
Mik\u00e4li Pilvill\u00e4 olisi ollut nen\u00e4liinoja, h\u00e4n olisi antanut t\u00e4lle vaikka omansa. Mutta koska h\u00e4nell\u00e4 ei ollut, h\u00e4n neuvoi naista menem\u00e4\u00e4n kulman ymp\u00e4ri kauppaan, joka oli auki ymp\u00e4ri vuorokauden.<\/p>\n
Suurin paperinen\u00e4liinapakkaus mukanaan Delia nousi hissill\u00e4 toisen kerroksen l\u00e4ht\u00f6aulaan.<\/p>\n
Tarkastuspisteell\u00e4 h\u00e4n yritti nostaa painavan matkalaukkunsa hihnalle, mutta se lipesi h\u00e4nen otteestaan ja putosi lattialle. Laukku osui lattiaan py\u00f6r\u00e4 edell\u00e4, joka rikkoutui \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti napsahtaen ja singahti metallinpaljastimen portin l\u00e4vitse kansainv\u00e4lisen terminaalin puolelle.<\/p>\n
Kaikki k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t katsomaan h\u00e4nen suuntaansa. Virkailijoilla oli kasvoillaan pel\u00e4stynyt ilme. Sitten yksi heist\u00e4 – ainoa joka oli n\u00e4hnyt tapahtuneen \u2013 l\u00e4hti juoksemaan py\u00f6r\u00e4n per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Delia lyyhistyi lattialle matkalaukun viereen. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 kyennyt pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n kyyneleit\u00e4\u00e4n. Selk\u00e4reppu ja j\u00e4ttikokoinen nen\u00e4liinapakkaus jatkoivat matkaansa l\u00e4pivalaisinlaitteen l\u00e4vitse.<\/p>\n
”Saanko auttaa neiti\u00e4?” takaa tuleva parrakas mies sanoi vahvasti saksalaisittain murtaen.<\/p>\n
H\u00e4n nosti suuren matkalaukun kevyesti kuin se olisi ollut k\u00e4silaukku ja laski sen hihnalle.<\/p>\n
Matkalaukussa on minun koko el\u00e4m\u00e4ni. Kaikki mit\u00e4 omistan. Delia ajatteli. H\u00e4n oli pakannut koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 yhteen ainoaan Samsonite-laukkuun ja muuttanut t\u00e4h\u00e4n kylm\u00e4\u00e4n maahan. Mutta se oli osoittautunut suureksi virheeksi, ja nyt h\u00e4n oli matkalla takaisin kotiin. H\u00e4n ei vain tiennyt oliko h\u00e4nell\u00e4 en\u00e4\u00e4 kotia.<\/p>\n
Delia raahautui rikkin\u00e4isine laukkuineen kirjanvaihtopisteeseen, josta oli tullut rakas paikka h\u00e4nen aiemmilla lennoillaan tapaamaan Brunoa. Varmaankin se, ett\u00e4 sellainen sijaitsi kansainv\u00e4lisell\u00e4 lentokent\u00e4ll\u00e4 kaikkien tax free myym\u00e4l\u00f6iden seassa, kertoi jotain kansasta, joka maassa asui, Delia oli ajatellut.<\/p>\n
H\u00e4n lyyhistyi nurkassa olevaan nojatuoliin, riisui l\u00e4pim\u00e4r\u00e4ksi kastuneen maskinsa ja antoi kyynelten tulla.<\/p>\n
Vain muutama humalaisen miehen sana oli pyyhkinyt pois sen, mik\u00e4 oli ollut el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa rakkautta. Delia oli ollut niin rakastunut – suorastaan sokeasti rakastunut – ja siksi h\u00e4n oli pudonnut niin korkealta. Itsetuhoiset ajatukset eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 rauhaan. Aivan kuin silloin teinin\u00e4. H\u00e4nen surkea el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 toisti j\u00e4lleen kerran itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Delia oli niin uppoutunut omiin ajatuksiinsa ettei h\u00e4n lainkaan huomannut naista, joka ty\u00f6nsi edell\u00e4\u00e4n suurta siivousk\u00e4rry\u00e4.<\/p>\n
Nainen oli lyhyt ja kumaraselk\u00e4inen. H\u00e4nen kasvonsa olivat niin ryppyjen peitt\u00e4m\u00e4t, ett\u00e4 olisi ollut vaikeata arvata h\u00e4nen ik\u00e4ns\u00e4. Mutta h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 loistivat kuin kaksi safiiria ja niiden katse oli valpas.<\/p>\n
”Don’t cry darling. Ei se mies ollut sinun arvoisesi”, nainen sanoi hyv\u00e4ll\u00e4 englannilla.<\/p>\n
H\u00e4n j\u00e4tti k\u00e4rryns\u00e4 sein\u00e4n viereen, riisui kumihansikkaansa ja raahasi toisen nojatuolin Delian tuolin viereen. Kun t\u00e4m\u00e4 tuntematon nainen otti Delian k\u00e4den omaansa, tuntui kuin l\u00e4mp\u00f6\u00e4 virtaisi pitkin k\u00e4sivartta ja sit\u00e4 s\u00e4teilisi ymp\u00e4ri h\u00e4nen kehoaan. Se tuntui kutinana aina jaloissa asti ja sai Delian kipristelem\u00e4\u00e4n varpaitaan punaisten villasukkiensa sis\u00e4ll\u00e4. H\u00e4net t\u00e4ytti hyv\u00e4nolontunne jollaista h\u00e4n ei ollut ennen kokenut.<\/p>\n
”Kerro kultaseni, mit\u00e4 se mies on tehnyt sinulle”, nainen sanoi, aivan kuin olisi lukenut h\u00e4nen ajatuksiaan.<\/p>\n
Delia kertoi. H\u00e4n kertoi kaiken itsest\u00e4\u00e4n ja Brunosta. Suuresta rakkaudesta, jonka olisi pit\u00e4nyt voittaa kaikki esteet, ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen pahanolontunne, jota h\u00e4n oli kantanut mukanaan kuukausia, helpotti v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
”Minun nimeni on Lieddi. Siivoan t\u00e4m\u00e4n lentoaseman vessoja p\u00e4iv\u00e4t p\u00e4\u00e4ksytysten. Ole tehnyt sit\u00e4 jo vuosia. Voin vakuuttaa, ett\u00e4 kaikki me j\u00e4t\u00e4mme paskaa j\u00e4lkeemme, niin miehet kuin naisetkin. Se vain on osa el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta ei siihen saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 rypem\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n
Delia katsoi Lieddi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ryppyisill\u00e4 kasvoilla oli naurun virne, ja h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4nkin alkoi naurattaa.<\/p>\n
”Kiitos, kiitos kun kuuntelit”, Delia sanoi ja kurkottautui halaamaan t\u00e4t\u00e4 outoa naista.<\/p>\n
”Sinulla on koko el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4si, Delia rakas, mutta nyt sinun t\u00e4ytyy kiiruhtaa, sill\u00e4 lentosi l\u00e4htee aivan kohta.”<\/p>\n
Delia katsoi kelloa. Se oli aivan totta. H\u00e4nell\u00e4 oli kiire. Vasta portilla h\u00e4n pys\u00e4htyi miettim\u00e4\u00e4n: miten ihmeess\u00e4 siivoojanainen tiesi h\u00e4nen nimens\u00e4 ja sen, ett\u00e4 lentoni oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Min\u00e4 p\u00e4\u00e4sen sinne yliopistoon. Minusta tulee arkkitehti, Delia vakuutti itselleen ja k\u00e4veli pitkin kulkusiltaa lentokoneeseen.<\/p>\n
Lieddi siivosi kiirett\u00e4 pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kirjanvaihtopisteen. H\u00e4n teki melkein aina y\u00f6vuoroa. Y\u00f6ll\u00e4 lentokent\u00e4ll\u00e4 oli rauhallista ja h\u00e4n sai tehd\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 kaikessa omaan tahtiinsa ilman, ett\u00e4 turhant\u00e4rke\u00e4t pikkupomot, joilla ei ollut todellista ymm\u00e4rryst\u00e4 ty\u00f6nteosta, olisivat alituiseen esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vaatimuksia ty\u00f6n tehostamisesta ja kustannuksien alentamisesta.<\/p>\n
Sit\u00e4 paitsi, \u00f6iseen aikaan saattoi tavata mielenkiintoisia ihmisi\u00e4, kuten tuonkin tytt\u00f6ressun, jonka aura oli aivan tavattoman mielenkiintoinen.<\/p>\n
Matkatavaroiden luovutusaulassa viimeisetkin, my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 laskeutuneen Cairnsin lennon matkustajat, raahasivat matkatavaroitaan kohti tullia, kun Lieddi suuntasi k\u00e4rryineen kohti wc-tiloja.<\/p>\n
Vessassa seisoi nuorimies pesem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4si\u00e4\u00e4n ja kasvojaan allasrivist\u00f6n edess\u00e4. Lieddin n\u00e4hty\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 soi h\u00e4nelle hymyn. Miehen katse oli tutkiva, eik\u00e4 siin\u00e4 ollut ylenkatsetta, jollaista useimmat osoittivat siivoushenkil\u00f6it\u00e4 kohtaan.<\/p>\n
Mies oli komea. H\u00e4nell\u00e4 oli klassiset kasvonpiirteet. Niskalle sidotut hiukset toivat tietty\u00e4 mystiikkaa h\u00e4nen ulkon\u00e4k\u00f6\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n oli pitk\u00e4 ja atleettinen, sill\u00e4 tavalla kuin kest\u00e4vyysurheilijat tapasivat olla.<\/p>\n
Kuivattuaan kasvonsa paperinpaloilla joita annostelija ty\u00f6nsi ulos yhden kerrallaan, mies nosti lattialta j\u00e4ttikokoisen repun ja heilautti sen kevyesti olalleen.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua”, mies sanoi.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua sulle kanssa”, Lieddi vastasi.<\/p>\n
Nuorimies suuntasi askeleensa kohti tullitarkastusta, miss\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n virkailija ei ilmestynyt paikalle h\u00e4nen k\u00e4velless\u00e4\u00e4n vihre\u00e4\u00e4 linjaa ulos hallista.<\/p>\n
Vain Henry seisoi yksin koreineen kaiteen vierell\u00e4 odottamassa. H\u00e4nen kasvoilleen nousi onnellinen hymy kun h\u00e4n n\u00e4ki tulijan.<\/p>\n
”Mikael! Luulin jo hetken ettet ollutkaan lennolla”, Henry sanoi ja antoi Mikaelille kunnon miehisen halauksen.<\/p>\n
”Jouduit varmaan odottamaan aika kauan”, Mikael sanoi. ”Lento l\u00e4hti yli tunnin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. En tied\u00e4 miksi.”<\/p>\n
”Ei se mit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asia ett\u00e4 olet kotona.”<\/p>\n
”Mit\u00e4 sulla on siin\u00e4 korissa?” Mikael kysyi. Kori oli selv\u00e4stikin painava.<\/p>\n
”Kohta n\u00e4et.” Henry sanoi ja johdatti Mikaelin terminaalien v\u00e4liselle k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. H\u00e4n laski kantamuksensa leve\u00e4lle, puiselle penkille ja alkoi tyhjent\u00e4\u00e4 korin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Ensiksi h\u00e4n levitti jouluisen p\u00f6yt\u00e4liinan ja kattoi sen p\u00e4\u00e4lle lautaset, ruokailuv\u00e4lineet ja samppanjalasit. Sitten korista alkoi nousta perinteisi\u00e4 jouluruokia. Herkullinen joulun tuoksu levisi k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. Lopuksi Henry laittoi kaiken keskelle kynttelik\u00f6n ja sytytti kynttil\u00e4t.<\/p>\n
”Nyt on jouluaatto ja meill\u00e4 on viel\u00e4 monen tunnin ajomatka, joten ajattelin, ett\u00e4 voisimme aivan hyvin nauttia jouluaterian jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4”, Henry sanoi.<\/p>\n
”T\u00e4m\u00e4 on paras joululahja ikin\u00e4”, Mikael sanoi.<\/p>\n
H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 murtui lauseen lopussa ja Henry huomasi kuinka liikutuksen kyynel kimalteli Mikaelin silm\u00e4kulmassa.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua is\u00e4”, Mikael sanoi kun he kilauttelivat lasejaan.<\/p>\n
”Hyv\u00e4\u00e4 joulua Mikael”, Henry sanoi.<\/p>\n
Ohi kulkeva lentokentt\u00e4virkailija katsoi heit\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stellen. Avotulen k\u00e4sittely lentokentt\u00e4tiloissa on ehdottomasti kielletty\u00e4, ja se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s kynttil\u00e4t, mutta mit\u00e4 hittoa, nyth\u00e4n on joulu.<\/p>\n
www.pauvalent.fi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lentoasema oli l\u00e4hes autio. Sen hyvin ymm\u00e4rsi, sill\u00e4 olihan jouluaatto. Autiutta viel\u00e4 lis\u00e4si covid-epidemia, joka karsi suuren osan niist\u00e4 harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeell\u00e4 n\u00e4in jouluna. Sanotaan, ett\u00e4 kansainv\u00e4liset lentokent\u00e4t eiv\u00e4t milloinkaan nuku. On ihmisi\u00e4, jotka ovat matkalla jouluaattonakin joltakin maailman lentokentist\u00e4 jollekin toiselle, niin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 kuin se kuulostikin. Mutta toisaalta maailmassahan on paljon niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t edes viet\u00e4 joulua. Lapsena Henry oli kuvitellut, ett\u00e4 jouluksi kaikki meniv\u00e4t koteihinsa, koristelivat joulukuusen ja lauloivat kynttil\u00f6iden loisteessa joululauluja – joulupukki… joulupukki, tipitipitiptap, joulu y\u00f6 juhla y\u00f6 ja mit\u00e4 niit\u00e4 nyt onkaan. Illalla luettiin Uutta testamenttia ja sy\u00f6tiin jouluateria: kinkkua, lootia ja alatoopia. Vasta sitten tuli illan kohokohta – lahjojenjako. Tehtaan portilla istui jouluaattoisinkin porttivahti. Porttikopin ikkunoilla oli joulukynttil\u00e4t ja nurkassa pieni, koristeltu joulukuusi. Henry kuvitteli, ett\u00e4 mies oli maailman ainoa ihminen, jonka t\u00e4ytyi olla joulunakin t\u00f6iss\u00e4 ja h\u00e4nen k\u00e4vi miest\u00e4 kovasti s\u00e4\u00e4liksi. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut jouluateriaa eik\u00e4 joululahjoja, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10750,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[9,18,28],"class_list":["post-1887","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-poytalaatikko","tag-joulu","tag-perhe","tag-satu-aikuisille"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1887","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1887"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1887\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10751,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1887\/revisions\/10751"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10750"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1887"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1887"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1887"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}