Ote romaanista Pasurin tytt\u00e4ret, Turbator 2015<\/p>\n
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein y\u00f6. Aliisa oli ollut sairaalassa pitk\u00e4n tuurin, kaksi normaalia vuoroa per\u00e4kk\u00e4in. Koskaan ei etuk\u00e4teen voinut olla t\u00e4ysin varma, milloin osastoilta p\u00e4\u00e4si hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. H\u00e4n oli lopen v\u00e4synyt. H\u00e4n oli keitt\u00e4nyt kattilallisen vett\u00e4 ja hauduttanut itselleen vahvan teen. Sokeriakin h\u00e4nell\u00e4 oli, Horstin Otavasta tuomaa.<\/p>\n
Sotilas riisui lakkinsa ja kintaansa ovenvierustuoliin. Aliisa n\u00e4ytti k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mies istuutuisi p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen h\u00e4nt\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Kumpikaan ei puhunut mit\u00e4\u00e4n, ennen kuin Aliisa oli antanut miehelle teemukin. Mies puhalsi h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4n astiaan. Lumikiteet h\u00e4nen parrans\u00e4ngess\u00e4\u00e4n sulivat ja tarrasivat helmin\u00e4 leuank\u00e4rkeen.<\/p>\n
– H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mies sanoi.<\/p>\n
Aliisa ihmetteli, ettei koskaan ollut kuullut miehen nime\u00e4. Ehk\u00e4 parempi niin.<\/p>\n
– Mit\u00e4 tarkoitat?<\/p>\n
– Oberleutnant. Er weiss.<\/p>\n
– Tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4? Aliisa nosti leukaansa pystymp\u00e4\u00e4n. Mies ei tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4nkin tiesi.\u00a0 Aliisa halusi vaihtaa puheenaihetta.<\/p>\n
– Haavoittunut nainen?<\/p>\n
– Hain h\u00e4net. Vein pois.<\/p>\n
– Pois? Mihin?<\/p>\n
– On parasta, kun et tied\u00e4.<\/p>\n
– Kun en tied\u00e4, olen sokea kuin lepakko, Aliisa sanoi ja ajatteli Allidaa, joka oli kertonut\u00a0 rohkeista neuvostonaisista, y\u00f6n noidista. He tulivat ja toimivat nimett\u00f6min\u00e4 ja pime\u00e4ss\u00e4 vain taivaan t\u00e4hdet valonaan. He tekiv\u00e4t rohkeita tekoja. Kukaan ei tiennyt. Kukaan ei kiitt\u00e4nyt.<\/p>\n
Sotilas viivytteli kuumaa juomaa suussaan. Ehk\u00e4 h\u00e4nkin mietti Aliisan puhetta sokeista lepakoista.<\/p>\n
– Tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n on sokea kuin lepakko, Aliisa toisti.<\/p>\n
– Genau, sotilaspalvelija sanoi vitkastellen. \u2013 T\u00e4sm\u00e4lleen.<\/p>\n
– Ent\u00e4 se toinen nainen? T\u00e4n\u00e4\u00e4n Tiilim\u00e4ell\u00e4. N\u00e4in teid\u00e4t.<\/p>\n
– Toinen nainen, toinen asia. Usko, Aliisa, ett\u00e4 parasta on, kun et tied\u00e4. \u2013 Viel\u00e4, mies lis\u00e4si.<\/p>\n
– Sinun lapsesi?<\/p>\n
– Nein, nein. Mies nosti sormensa suunsa eteen ja sihisytteli.<\/p>\n
– Ent\u00e4 nyt?<\/p>\n
– Alles in Ordnung. Alles ist klar.<\/p>\n
Horst tulee minulle y\u00f6ksi?<\/p>\n
– Tulee. Mutta \u00e4l\u00e4 huolehdi. Kaikki j\u00e4rjestyy.<\/p>\n
– Kuka \u2026<\/p>\n
Aliisa tiesi, ettei ollut viisasta kysy\u00e4. Parasta oli, kun tiesi vain oman osuutensa eik\u00e4 hankkinut turhaa tietoa. Kiusaus oli kuitenkin ylivoimainen. Sek\u00e4 tiet\u00e4miseen ett\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olemiseen. Lopulta kukin oli vastuussa omista vastauksistaan.<\/p>\n
Sotilaspalvelija n\u00e4ki Aliisan ep\u00e4r\u00f6innin. Siihen heid\u00e4t molemmat oli koulittu, n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toisen ep\u00e4r\u00f6inti ja peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n omansa. Kouluttajina olivat olleet sotavuodet, kynsin hampain el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kiinni pit\u00e4minen, kunkin eteen osunut polku.<\/p>\n
– Egon ist mein Name, mies yll\u00e4tt\u00e4en esitt\u00e4ytyi.<\/p>\n
– Egon, Aliisa ny\u00f6kk\u00e4si.<\/p>\n
Jokin laulu kaukaa vuosien takaa rupesi soimaan h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n. Se oli jossain Turun keskustan tanssipaikassa juuri ennen sotia. Orkesteri tuli Tampereelta ja laulajana oli Arvi Tikkala. Sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 oli ollut niin kuuma, ett\u00e4 keng\u00e4npohjat tarttuivat asfalttiin, kun osui p\u00e4iv\u00e4saikaan liikkumaan kadulla. Y\u00f6t olivat hikisen kiihkeit\u00e4. Kaikkialla odotettiin parasta ja pel\u00e4ttiin pahinta. Ja niin kuin aina isojen herrojen sekoillessa toistensa luona vieraillen, tavallinen kansa yritti el\u00e4\u00e4 tanssisalongeissa ja ravintoloiden takahuoneissa kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja viimeist\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Kukaan ei halunnut tuhlata aikaa ep\u00e4toivoiseen tulevaisuuden miettimiseen, kun elettiin vuosikymmenen kuuminta kes\u00e4\u00e4 ja j\u00e4nnitt\u00e4vimpi\u00e4 ilon p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4istanssiaisissa Aliisan kavaljeerina oli ollut Ruben. Ajatella, ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 muistanut Rubenin sukunime\u00e4. He kulkivat vain yhden vimmaisen y\u00f6n pitkin Turun katuja. Mutta nuorelle se riitt\u00e4\u00e4. Aliisalla oli juuri saatu lumivalkea sairaanhoitajan hilkka p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n, k\u00e4dess\u00e4 pitk\u00e4vartinen tulipunainen ruusu. Ja vierell\u00e4 k\u00e4h\u00e4r\u00e4p\u00e4inen Ruben, joka lauloi yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan:<\/p>\n
– Bei mir Bistu Shein. Bei mir Bistu Shein.<\/p>\n
Molemmat tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n sen kes\u00e4n j\u00e4lkeen Rubenin oli paettava Ruotsiin. Juutalaiset \u2026 Aliisa lupasi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 valokuvansa Rubenille. Mutta l\u00e4hett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuva j\u00e4i. Niin j\u00e4i monen muunkin kuva l\u00e4hett\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kohta yh\u00e4 useamman nuoren miehen osoite oli \u201dtuntematon\u201d.<\/p>\n
Horstin autonkuljettaja oli sulkenut oven hiljaa per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli aina ollut kyky liikkua huomaamatta. Kuin aave h\u00e4n katosi pimeille korkeiden kinosten reunustamille kaduille. Miehen saappaiden j\u00e4tt\u00e4m\u00e4t m\u00e4r\u00e4t j\u00e4ljet olivat jo ovensuussa kuivahtamassa.<\/p>\n
Merelt\u00e4 puhaltava ilke\u00e4 viima ripusti ikkunaan lumikukkia. Valkoisia ruusuja. Ruusuja ketjussa kuin mummun virkkaamassa s\u00e4ngynpeitteess\u00e4. Aliisa raaputti sormella kylm\u00e4n lasin pintaa. Sormenp\u00e4\u00e4t rupesivat kihelm\u00f6im\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki merkitsee? Aliisa kyseli pimeydelt\u00e4. Mutta pimeys oli mykk\u00e4 ja kylm\u00e4.<\/p>\n
Ja kohta saapuisi taas Horst. T\u00e4m\u00e4 laulaisi h\u00e4nelle kansallislauluaan Das Lied der Deutschen. Mutta jos joku varomattomasti jatkoi ensimm\u00e4isen s\u00e4keist\u00f6n j\u00e4lkeen toisen laulamista, Horst nostaisi torjuvasti k\u00e4tens\u00e4. Aliisalla ei siihen nyt ollut varaa.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ote romaanista Pasurin tytt\u00e4ret, Turbator 2015 Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein y\u00f6. Aliisa oli ollut sairaalassa pitk\u00e4n tuurin, kaksi normaalia vuoroa per\u00e4kk\u00e4in. Koskaan ei etuk\u00e4teen voinut olla t\u00e4ysin varma, milloin osastoilta p\u00e4\u00e4si hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. H\u00e4n oli lopen v\u00e4synyt. H\u00e4n oli keitt\u00e4nyt kattilallisen vett\u00e4 ja hauduttanut itselleen vahvan teen. Sokeriakin h\u00e4nell\u00e4 oli, Horstin Otavasta tuomaa. Sotilas riisui lakkinsa ja kintaansa ovenvierustuoliin. Aliisa n\u00e4ytti k\u00e4dell\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mies istuutuisi p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen h\u00e4nt\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Kumpikaan ei puhunut mit\u00e4\u00e4n, ennen kuin Aliisa oli antanut miehelle teemukin. Mies puhalsi h\u00f6yry\u00e4v\u00e4\u00e4n astiaan. Lumikiteet h\u00e4nen parrans\u00e4ngess\u00e4\u00e4n sulivat ja tarrasivat helmin\u00e4 leuank\u00e4rkeen. – H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mies sanoi. Aliisa ihmetteli, ettei koskaan ollut kuullut miehen nime\u00e4. Ehk\u00e4 parempi niin. – Mit\u00e4 tarkoitat? – Oberleutnant. Er weiss. – Tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4? Aliisa nosti leukaansa pystymp\u00e4\u00e4n. Mies ei tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4nkin tiesi.\u00a0 Aliisa halusi vaihtaa puheenaihetta. – Haavoittunut nainen? – Hain h\u00e4net. Vein pois. – Pois? Mihin? – On<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10158,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[114,4],"tags":[],"class_list":["post-1930","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjat","category-romaanit-ote"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1930","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1930"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1930\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2041,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1930\/revisions\/2041"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10158"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1930"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1930"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1930"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}