Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja v\u00e4kivaltaisesta merimiesis\u00e4st\u00e4\u00e4n H\u00e5kanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4ysin sekaisin.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen viikko H\u00e5kanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan is\u00e4 oli kire\u00e4 ja h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4iritsi l\u00e4hes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja kissat, naapurit ja sukulaiset. Jopa h\u00e4nen vanhat kaverinsa saivat h\u00e4net v\u00e4lill\u00e4 raivon partaalle.<\/p>\n
Oli kuin h\u00e4n tuntisi menett\u00e4neens\u00e4 jotain oleellisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sen kolmen viikon aikana, jotka h\u00e4n oli ollut poissa kotoaan. Aivan kuin kaikki muut olisat saaneet el\u00e4\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4lin kun h\u00e4n oli suljettuna peltipurkkiin.<\/p>\n
Tai kenties asia olikin juuri toisin p\u00e4in. Toisinaan h\u00e4nest\u00e4 sai sellaisen vaikutelman, ett\u00e4 h\u00e4n olisi menett\u00e4nyt vapautensa tehd\u00e4 mit\u00e4 lyst\u00e4si joutuessaan pakon edess\u00e4 sopeutumaan maissaolon s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin.<\/p>\n
Toisella viikolla H\u00e5kan havahtui siihen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli koti ja perhe ja h\u00e4ness\u00e4 her\u00e4si vastuuntuntoinen perheenis\u00e4. H\u00e4n tarttui innolla kodin t\u00f6ihin. Tosin t\u00e4m\u00e4 into ilmeni enemm\u00e4nkin sanoissa kuin teoissa. H\u00e4nell\u00e4 oli suuria suunnitelmia, mahtipontisia rekennus projekteja, joista h\u00e4n kertoi suureen \u00e4\u00e4neen ja joiden toteuttamiseen h\u00e4n halusi koko perheen ty\u00f6panoksen. Ensin oli j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 olosuhteet otollisiksi, hommattava materiaalit ja viimeistelt\u00e4v\u00e4 suunnitelmat. T\u00e4h\u00e4n kaikkeen kului suuri osa niist\u00e4 virvokkeista, joita H\u00e5kan oli laivalta tuonut. Olihan h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n lomalla, joten ty\u00f6 oli lopultakin vain toissijainen asia.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 suuret projektit j\u00e4iv\u00e4t l\u00e4hes poikkeuksetta toteuttamatta, sill\u00e4 viikko kului nopeasti. Seuraavalla lomalla h\u00e4nell\u00e4 oli uudet projektit, joita h\u00e4n oli ehtinyt laivalla mietti\u00e4 aivan kaikessa rauhassa. Sit\u00e4paitsi, olihan rakennettava tilap\u00e4issuojia ja vajoja joissa s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aiempien projektien materiaaleja jotteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 menisi pilalle, joten jo siit\u00e4kin syyst\u00e4 aika loppui aina kesken.<\/p>\n
N\u00e4in jatkui, kunnes \u00e4iti kyll\u00e4styi katselemaan pressutelttojen t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 pihaa ja palkkasi is\u00e4n raivonpuuskien uhallakin ammattilaisen saattamaan ty\u00f6n valmiiksi.<\/p>\n
Kolmas viikko oli lomaviikoista pahin. Tuolloin is\u00e4 havahtui siihen, ett\u00e4 h\u00e4nen lomansa oli loppumaisillaan ja se sai h\u00e4net masennuksen valtaan. Masennusta oli l\u00e4\u00e4kitt\u00e4v\u00e4 runsaalla alkoholilla ja siihen meniv\u00e4t loputkin tuomisista mukaan lukien pyh\u00e4- ja merkkip\u00e4ivien varalle hankitut viskit ja konjakit. Eih\u00e4n niin jaloja juomia voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niiden juotaviksi, joilla ei ollut yht\u00e4 hienostunut maku alkoholin suhteen kuin H\u00e5kanilta.<\/p>\n
Parasta is\u00e4ss\u00e4 kuitenkin oli se, ett\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n takaisin laivalle h\u00e4n olisi poissa seuraavat kolme viikkoa.<\/p>\n
Anna, Anttonin \u00e4iti, toimi kyl\u00e4koulun opettajana aina siihen asti kunnes koulu suljettiin. Kaikki saarella tunsivat h\u00e4net. Useimmat nuorista olivat olleet h\u00e4nen oppilainaan, h\u00e4nen omat lapsensa mukaanlukien. \u00c4idin oli mahdotonta kulkea kyl\u00e4ll\u00e4 ilman, ett\u00e4 ihmiset pys\u00e4htyisiv\u00e4t juttelemaan. H\u00e4nelle se sopi. H\u00e4nell\u00e4 ei koskaan ollut niin kiire, etteik\u00f6 h\u00e4n olisi ehtinyt vaihtaa muutaman sanan entisten oppilaidensa, tai n\u00e4iden vanhempien, kanssa. H\u00e4n tunsi olevansa vastuussa oppilaistaan viel\u00e4 senkin j\u00e4lkeen kun n\u00e4m\u00e4 olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet opintonsa.<\/p>\n
Antton tiesi ett\u00e4 h\u00e4nen sisariaan hieman h\u00e4vetti olla \u00e4idin opetettavina, mutta Antton ei kyll\u00e4stynyt kuuntelemaan \u00e4itins\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. Annalla oli luontainen kyky saada, niin historia, biolog\u00eda kuin \u00e4idinkielikin kuulostamaan kiinnostavalta. H\u00e4n kertoi tarinoita, jotka opettivat enemm\u00e4n kuin mitk\u00e4\u00e4n oppikirjat.<\/p>\n
Miksi \u00e4iti oli mennyt naimisiin H\u00e5kanin kanssa? Sit\u00e4 Antton ei ollut koskaan saanut tiet\u00e4\u00e4. Is\u00e4n kuolema oli helpotus Anttonille, ja luultavasti my\u00f6s Annalle.<\/p>\n
H\u00e4n putosi Rotterdamissa alas ruumaan ja menehtyi matkalla sairaalaan. Kukaan ei sanonut sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen, mutta Antton arveli is\u00e4n olleen humalassa.<\/p>\n
Vaikka Antton ei tuolloin en\u00e4\u00e4 asunutkaan kotona, oli siltikin outoa tottua siihen ettei tarvinnut olla huolissaan \u00e4idist\u00e4. Is\u00e4n tulot ja menot olivat rytmitt\u00e4neet perheen el\u00e4m\u00e4n Anttonin koko lapsuuden ajan hyviin ja huonoihin kolmen viikon ajanjaksoihin.<\/p>\n
H\u00e4n kirjoitti isois\u00e4st\u00e4\u00e4n Matsista, joka opetti h\u00e4net kalastamaan ja ohjaamaan r\u00e4\u00e4kipaattia. \u00d6ist\u00e4 ajoverkoilla ja nuotan vedosta. Ja kirjoitti iso\u00e4idist\u00e4\u00e4n Amandasta joka opetti kuinka ruisleiv\u00e4n juuri tehd\u00e4\u00e4n ja kuinka leivotaan suussa sulava pitko.<\/p>\n
Mats tuoksui merelle, tervalle ja suolakalalle, kun taas Amanda tuoksui vastaleivotuille korvapuusteille, kaardemummalle ja kanelille.<\/p>\n
Konsta sai oman lukunsa. H\u00e4n oli aina ollut Anttonille kuin se oikea is\u00e4. Konsta opetti Anttonille kaiken mit\u00e4 h\u00e4n teiden rakentamisesta tiesi. Kuinka tarjous lasketaan ja kaupat tehd\u00e4\u00e4n. Miten kasvattaa voittoja kun asiakas oli saita, ylimielinen, kerskailija, kaikkitiet\u00e4v\u00e4 tai vaikkapa h\u00f6lm\u00f6.<\/p>\n
Eno opetti Anttonin ajamaan traktoria ja maansiirtokoneita. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaivinkonetta ja tiejyr\u00e4\u00e4. Ja ennen kaikkea opetti h\u00e4nelle kaiken mootyoripy\u00f6rist\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4n oppi kuinka maansiirtoauton miehenkorkuiset renkaat tai kytkin levyt vaihdetaan ja kuinka kaivinkoneen telaketjut.<\/p>\n
Aivan viimeiseksi Antton kirjoitti Annastiinasta. Se oli vaikein kohta – se jonka kirjoittaminen koski h\u00e4neen eniten.<\/p>\n
Antton ja Annastiina olivat olleet yhdess\u00e4 lukion toiselta luokalta l\u00e4htien. Antton oli tulisesti rakastunut ja kuvitteli, ett\u00e4 niin tulisi jatkumaan ikuisesti. H\u00e4n suunnitteli mieless\u00e4\u00e4n oman kodin ja lapsikatraan.<\/p>\n
Annastiinassa oli kaksi puolta. J\u00e4lkeenp\u00e4in Antton usein ajatteli, ett\u00e4 Annastiina oli kuin iso\u00e4idin suuri keltainen kissa, joka kehr\u00e4si syliss\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 nuollen, ja vain joskus harvoin upotti hell\u00e4sti kyntens\u00e4 Anttonin s\u00e4\u00e4reen, muttei koskaan liian kovaa. Mutta \u00f6iseen aikaan kissa muuttui pedoksi joka vei saaliinaan kaiken jonka kiinni sai, ja toi ne voitonmerkkein\u00e4\u00e4n iso\u00e4idin portaille.<\/p>\n
Liikkui kaikenlaisia huhuja. Antton ei tiennyt niist\u00e4 puoliakaan ja senkin v\u00e4h\u00e4n, joka ylsi h\u00e4nen korviinsa, h\u00e4n kuittasi per\u00e4tt\u00f6min\u00e4 valheina.<\/p>\n
Kun Antton meni asepalvelukseen Annastiina tunsi olevansa villi ja vapaa. Kuten is\u00f6\u00e4idin keltainen kissa, h\u00e4nkin alkoi saalistaa \u00f6iseen aikaan. H\u00e4nell\u00e4 oli uusia yst\u00e4vi\u00e4, joiden kanssa h\u00e4n l\u00e4hti kaupunkiin viikonloppuina, ja oli usein poissa kotoaan koko viikonlopun. Kukaan vanhoista kavereista ei tiennyt mit\u00e4 h\u00e4n siell\u00e4 puuhaili.<\/p>\n
Anttonin tullellessa lomalle, Annastiina kehr\u00e4si miehens\u00e4 syliss\u00e4 varoen tarkoin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 kynsi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Oli siis sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun he sitten muuttivat yhteen, se oli jo alun alkaenkin tuhoonruomittu yritys.<\/p>\n
Antton meni t\u00f6ihin enonsa yritykseen ja oli usein poissa kotoaan p\u00e4ivi\u00e4. Annastiina puolestaan sai t\u00f6it\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 suuresta veneenrakennusalan yrityksest\u00e4. El\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti olevan jokseenkin mallillaan. Oli puhetta avioliitosta. Etenkin Annastiinan vanhemmat painostivat nuorta paria. Toivoivat lapsenlapsia ja muistivat mainita asiasta joka k\u00e4\u00e4nteess\u00e4. Antton, jolla oli hyv\u00e4t v\u00e4lit appivanhempiinsa, meni tavallisesti heid\u00e4n puolelleen kun asiasta puhuttiin perhetapaamisissa.<\/p>\n
Vain Annastiinalla tuntui olevan eri\u00e4v\u00e4 mielipide. H\u00e4n oli siit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 olisi parempi odottaa viel\u00e4 joitakin vuosia.<\/p>\n
Sitten tapahtui se asia, joka tuhosi kaiken ja vei Anttonilta uskon omaan itseens\u00e4 moniksi vuosiksi.<\/p>\n
H\u00e4n palasi ty\u00f6keikalta vuorokauden etuajassa. Kaikki mik\u00e4 voi menn\u00e4 pieleen oli niin tehnyt. Konsta oli ajautunut sanaharkkaan maksuista ty\u00f6n tilaajan kanssa jo heti k\u00e4ttelyss\u00e4. Heill\u00e4 oli aivan erilainen n\u00e4kemys siit\u00e4 miss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4 ja milloin maksut tulisi suorittaa.<\/p>\n
Sen seurauksena Konsta aukaisi vodkapullon, ja Antton tiesi, ettei h\u00e4nen kanssaan voisi puhua yht\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n ainakaan pariin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Maansiirtoauton rengas puhkesi, ja se kaatui sit\u00e4 korjaamassa olleen miehen p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 meni s\u00e4\u00e4riluu poikki. Antton joutui viem\u00e4\u00e4n miehen sairaalaan Sein\u00e4joelle, kun kerran Konsta ei ollut ajokunnossa.<\/p>\n
Kaiken lis\u00e4ksi ty\u00f6t jouduttiin pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n varhaisen lumimyrskyn vuoksi.<\/p>\n
Niinp\u00e4 Antton p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 kotiin Annastiinan luo ja j\u00e4tti Konstan vodkapulloineen motelliin.<\/p>\n
H\u00e4n yritti soittaa Annastiinalle ja ilmoittaa tulostaan, mutta t\u00e4m\u00e4 ei vastannut puhelimeen.<\/p>\n
Antton oli kotona kahdeksalta perjantaiaamuna. Vain vaivoin h\u00e4n pystyi ajamaa viimeiset kilometrit. Runsas lumentulo oli yll\u00e4tt\u00e4nyt auraus henkil\u00f6st\u00f6n t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n
H\u00e4n oletti Annastiinan l\u00e4hteneen jo t\u00f6ihin ja soitti t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6paikalle heti kun oli saanut ulkovaatteensa riisutuksi. H\u00e4nen h\u00e4mm\u00e4styksens\u00e4 oli suuri kun h\u00e4nelle kerrottiin ettei Annastiina ollut tullut t\u00f6ihin sin\u00e4 aamuna.<\/p>\n
Silloin Antton n\u00e4ki saappaat. Ne olivat sellaiset pitk\u00e4vartiset ja suippok\u00e4rkiset. T\u00e4ydellisen ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset, etenkin ty\u00f6ntekoon. Sellaiset joita Antton ei olisi milloinkaan valinnut itselleen. Ne olivat siististi vierekk\u00e4in kenk\u00e4telineell\u00e4, ja siksi h\u00e4n ei ollut heti huomannut niit\u00e4.<\/p>\n
Vastenaulakossa roikkui vieras takki – villakankainen. Sen rintataskussa oli lompakko. Antton tutki sen sis\u00e4ll\u00f6n. Jouko Pekkarinen luki ajokortissa. Se uusi myyntip\u00e4\u00e4llikk\u00f6, josta Annastiina oli muutamaan otteeseen puhunut – tullut suoraan jenkeist\u00e4.<\/p>\n
Pahat aavistukset t\u00e4yttiv\u00e4t Anttonin mielen kun h\u00e4n hiipi rappuset yl\u00f6s makuuhuoneeseen.<\/p>\n
Siell\u00e4, h\u00e4nen ja Annastiinan vuoteella, kuorsasi tuo Pekkarinen ja Annastiina nukkui p\u00e4\u00e4 painettuna Pekkarisen karvaista rintaa vasten.<\/p>\n
Annastiinan vaaleat hiuksensa aaltoilivat kasvoilla. Kun ne pyyhk\u00e4isi hell\u00e4sti pois sormenp\u00e4\u00e4ll\u00e4 Annastiinan nukkuessa, t\u00e4m\u00e4n kasvoille nousi hymy. T\u00e4m\u00e4 ajatus tuli Anttonin mieleen h\u00e4nen seisoessaan vuoteen vierell\u00e4 – h\u00e4nen vuoteensa vierell\u00e4 – ja katsellessa siin\u00e4 nukkuvaa pariskuntaa. Mutta h\u00e4n ei tehnyt niin, katseli vain.<\/p>\n
Kun h\u00e4n seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 her\u00e4si motellista hirve\u00e4ss\u00e4 krapulassa, h\u00e4n ei muistanut miten oli p\u00e4\u00e4ssyt sinne takaisin. Vain muistikuva nukkuvasta Annastiinasta vieraan miehen kainalossa sykki p\u00e4\u00e4ns\u00e4rkyn\u00e4 h\u00e4nen silmiens\u00e4 edess\u00e4.<\/p>\n
Antton oli varma siit\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li jompikumpi olisi her\u00e4nnyt, h\u00e4n olisi varmaankin tappanut t\u00e4m\u00e4n tai molemmat. Mutta h\u00e4n ei ollut lainkaan varma siit\u00e4, olisiko tilanne silloin ollut yht\u00e4\u00e4n sen helpompi. Nyt h\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 halusi tappaa vain itsens\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Tuon viikonlopun j\u00e4lkeiset tapahtumat olivat miltei kokonaan pyyhkiytyneet pois h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n. Ja nyt kun Antton yritti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muistikuvia mielens\u00e4 sopukoista kirjoittaakseen ne mustakantiseen muistivihkoon, jotkut asiat alkoivat palautua h\u00e4nen mieleens\u00e4. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 ne olivat niit\u00e4 jotka olivat satuttaneet h\u00e4nt\u00e4 kaikkein eniten.<\/p>\n
Heid\u00e4n yhteiset yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 meniv\u00e4t melkein kaikki Annastiinan puolelle. Huhuttiin ett\u00e4 Anttonilla oli toinen nainen Sein\u00e4joella. Kerrottiin, ett\u00e4 h\u00e4n oli v\u00e4kivaltainen, ja ett\u00e4 h\u00e4n joi paljon. V\u00e4itteist\u00e4 viimeinen oli ainut joka piti paikkansa. Antton oli alkanut juoda paljon, tosin vasta sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4n ja Annastiina olivat eronneet.<\/p>\n
Mutta asian, joka kaikkein eniten Anttonia haavoitti, kertoi er\u00e4s tuntematon mies laihialaisessa baarissa.<\/p>\n
Molemmat miehist\u00e4 y\u00f6pyiv\u00e4t samassa motellista ja molemman heist\u00e4 olivat yht\u00e4 lailla humalassa. Tuntematon mies agressiivisessa vaiheessa, kun taas Antton oli enemm\u00e4nkin valmis kaatumaan motellihuoneensa kovalle vuoteelle. Mutta h\u00e4n ei halunnut olla yksin omien ajatustensa kanssa.<\/p>\n
Tuntematon mies haukkui koko illan ty\u00f6nantajaansa. Firma jossa h\u00e4n ty\u00f6skenteli oli er\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4n veneenrakennusyrityksen alihankkija. Jossain vaiheessa selvisi, vaikka Antton ei j\u00e4lkeenp\u00e4in muistanut kuinka, ett\u00e4 mies, jota tuo tuntematon niin suuresti vihasi, oli Annastiinan is\u00e4 – mies josta oli pit\u00e4nyt tulla h\u00e4nen appensa.<\/p>\n
Mies kertoili katkeruutta \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n ylity\u00f6korvauksista jotka h\u00e4nelt\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt saamatta, talousvaikeuksista ja tavarantoimittajista jotka myiv\u00e4t vain etuk\u00e4teismaksua vastaan. Kun tuntematon sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nen pomonsa tyt\u00e4rkin oli samaa maata ja kaiken lis\u00e4ksi viel\u00e4 t\u00e4ysi huora, Anttonin pokka petti. Puhuihan tuntematon h\u00e4nen Annastiinastaan.<\/p>\n
”J\u00e4t\u00e4 Annastiina rauhaan”, Antton kivahti.<\/p>\n
Nyt tuntematon ter\u00e4st\u00e4ytyi ja katsoi tutkivasti Anttonia.<\/p>\n
”N\u00e4ytitkin tutulta. Sin\u00e4h\u00e4n olet se runoilijapoika”, tuntematon sanoi ja p\u00e4\u00e4sti r\u00e4k\u00e4isen naurun.<\/p>\n
”Me mentiin yhten\u00e4 iltana sen asunnolle, sen Annan, tai mik\u00e4 se oli. Se oli iskenyt kuppilassa mun kaverin Turtiaisen. Siell\u00e4 m\u00e4 n\u00e4in sun valokuvan – kirjahyllyss\u00e4.<\/p>\n
Me oltiin k\u00e4nniss\u00e4 kaikki ja yht\u00e4kki\u00e4 se rupea lukemaan sun runoja. Sen mielest\u00e4 se oli hirve\u00e4n hauskaa. Se nauro niille ihan v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 ja niin me muutkin. Se ei tainnu paljon arvostaa sun riimej\u00e4”.<\/p>\n
Sen pidemm\u00e4lle tuntematon ei ehtinyt, siil\u00e4 Antton tempaisi h\u00e4nt\u00e4 oikealla. Mit\u00e4 sen j\u00e4lkeen oli tapahtunut sit\u00e4 ei Antton muistanut her\u00e4tess\u00e4\u00e4n aamulla putkasta.<\/p>\n
Konsta k\u00e4vi hakemassa Anttonin, ja maksoi sakot jotka h\u00e4nelle baaritappelusta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin. H\u00e4n teki paljon muutakin. H\u00e4n nosti Anttonin uudelleen jaloilleen. Konsta olisi aivan hyvin voinut antaa Anttonille lopputilin sen j\u00e4lkeen kun t\u00e4m\u00e4 romutti kaivinkoneen ajamalla sen jokeen.<\/p>\n
Jostain kumman syyst\u00e4 naimaton ja lapseton eno n\u00e4ki Anttonissa oman poikansa. K\u00e4rsiv\u00e4llisesti h\u00e4n palautti sisarenpojalle vuosien mittaan t\u00e4m\u00e4n uskon omaan itseens\u00e4. H\u00e4n teki nuoresta miehest\u00e4 yhti\u00f6kumppaninsa ja luovutti t\u00e4lle ohjakset el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja v\u00e4kivaltaisesta merimiesis\u00e4st\u00e4\u00e4n H\u00e5kanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen el\u00e4m\u00e4n t\u00e4ysin sekaisin. Ensimm\u00e4inen viikko H\u00e5kanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan is\u00e4 oli kire\u00e4 ja h\u00e4nt\u00e4 h\u00e4iritsi l\u00e4hes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja kissat, naapurit ja sukulaiset. Jopa h\u00e4nen vanhat kaverinsa saivat h\u00e4net v\u00e4lill\u00e4 raivon partaalle. Oli kuin h\u00e4n tuntisi menett\u00e4neens\u00e4 jotain oleellisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 sen kolmen viikon aikana, jotka h\u00e4n oli ollut poissa kotoaan. Aivan kuin kaikki muut olisat saaneet el\u00e4\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4lin kun h\u00e4n oli suljettuna peltipurkkiin. Tai kenties asia olikin juuri toisin p\u00e4in. Toisinaan h\u00e4nest\u00e4 sai sellaisen vaikutelman, ett\u00e4 h\u00e4n olisi menett\u00e4nyt vapautensa tehd\u00e4 mit\u00e4 lyst\u00e4si joutuessaan pakon edess\u00e4 sopeutumaan maissaolon s\u00e4\u00e4nt\u00f6ihin. Toisella viikolla H\u00e5kan havahtui siihen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli koti ja perhe ja h\u00e4ness\u00e4 her\u00e4si vastuuntuntoinen perheenis\u00e4. H\u00e4n tarttui innolla kodin t\u00f6ihin. Tosin t\u00e4m\u00e4 into ilmeni enemm\u00e4nkin sanoissa kuin teoissa. H\u00e4nell\u00e4 oli suuria suunnitelmia, mahtipontisia rekennus projekteja, joista h\u00e4n kertoi<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10748,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[38,18,49],"class_list":["post-1984","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-romaanit-ote","tag-lapsuus","tag-perhe","tag-rakkaus"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1984","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1984"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1984\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10749,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1984\/revisions\/10749"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10748"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1984"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1984"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1984"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}