Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ik\u00e4eroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemm\u00e4n kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulosp\u00e4insuuntautunut niin ett\u00e4 osasi lohkoa hyvi\u00e4 sutkauksia ja naiset vahtasivat h\u00e4nt\u00e4 silm\u00e4 kovana. Nuorempikin piti kovasti isoveljest\u00e4\u00e4n, joka oli koko aina mets\u00e4stelem\u00e4ss\u00e4 tai pelaamassa reippaiden mets\u00e4porukoidensa kanssa. Nuori veli ei p\u00e4\u00e4ssyt mukaan mets\u00e4lle, mutta h\u00e4n liittyi seuraan kun retkueen j\u00e4senet tarinoivat ja joivat olutta ja kiroilivat reippaasti nuotiolla.<\/p>\n
Pojat kasvoivat, ja nuorempi piti isovelje\u00e4 melkein kuin oikeana is\u00e4n\u00e4\u00e4n. Kuningas oli kiireinen ja et\u00e4inen. Kuningatarkin vietti mieluummin aikaa seurapiiriel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja salongeissa mahdollisimman kaukana miehest\u00e4\u00e4n, joka oli v\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen luontoinen.<\/p>\n
Aikanaan vanhempi poika alkoi tulla ik\u00e4\u00e4n, jossa voisi ottaa vastaan valtakunnan hallintateht\u00e4vi\u00e4, ja niin kuningas opetti t\u00e4lle kirjanpitoa ja alamaisten kuulemista ja muuta sellaista. Vanhempi poika ei vain ollut kiinnostunut valtaistuimesta. – Mit\u00e4 sin\u00e4 sitten teet? is\u00e4-kuningas parahti. – Min\u00e4 l\u00e4hden t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja teen oman uran. Ja niin vanhempi poika l\u00e4hti.<\/p>\n
Kun nuorempi poika alkoi sitten varttua, is\u00e4 kysyi h\u00e4nelt\u00e4 samaa, mutta kuninkaan suureksi harmiksi t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n poika ei halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 hallitsemaan valtakuntaa.<\/p>\n
Nuorempi poika oli j\u00e4\u00e4nyt hintel\u00e4ksi lukutoukaksi. H\u00e4nt\u00e4 oli vaikea saada menem\u00e4\u00e4n edes ulos, kisailemaan hoviv\u00e4en kanssa, eiv\u00e4tk\u00e4 valtakunnan poliittiset juonittelut kiinnostaneet ollenkaan. H\u00e4n paneutui mieluummin kirjoihinsa, joita oli vaikka milt\u00e4 alalta. Kuningas ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4n ymm\u00e4rsi ett\u00e4 h\u00e4nen poikansa – h\u00e4nen! joka oli nuorena melkein voittanut tukinheittokisan ja oli miekkailussakin aika etev\u00e4 – oli atavistinen luuseri. Pojasta eiv\u00e4t oikein pit\u00e4neet muutkaan pojat, h\u00e4nt\u00e4 tyrkittiin aina viem\u00e4reihin ja h\u00e4nen kirjojaan vietiin ja heiteltiin tuulten ja sotatantereiden p\u00f6lyjen viet\u00e4viksi, niin ett\u00e4 h\u00e4n sai usein tulla kotiin mustelmilla ja vaatteet repaleisina. Is\u00e4 tilasi nyrkkeilynopettajan koulimaan poikaa, mutta poika vain naureskeli ja ihmetteli mit\u00e4 is\u00e4 nyt pelleili. Toivoton tapaus.<\/p>\n
Kuningas arveli, ettei pojasta edes olisi hallitsijaksi. H\u00e4n kysyi pojalta, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aikoi tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Poika vastasi, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi maailmalle niin kuin vanhempi poika ja etsisi omaa tiet\u00e4\u00e4n. Tokkopa siit\u00e4 tulisi mit\u00e4\u00e4n, kuningas ep\u00e4ili, mutta my\u00f6ntyi kuitenkin. Ja niin nuorempi poika l\u00e4hti, sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n nyytti, jossa oli h\u00e4nen t\u00e4rkeimm\u00e4t kirjansa, v\u00e4h\u00e4n vaatteita ja ev\u00e4it\u00e4. H\u00e4n ei kertonut sit\u00e4, mutta h\u00e4n aikoi tulla suureksi velhoksi, joka palaisi viel\u00e4 ja polttaisi koko kyl\u00e4n.<\/p>\n
Kului vuosia. Kuningatar oli l\u00e4htenyt l\u00e4tkim\u00e4\u00e4n, tiett\u00e4v\u00e4sti ulkomaille. Vanhemmasta pojasta tuli menestyv\u00e4 kauppias. H\u00e4n oli mennyt naimisiin, saanut kaksi lasta ja py\u00f6ritti miljoonaluokan bisnest\u00e4. Kuningas katseli t\u00e4t\u00e4 tyytyv\u00e4isen\u00e4. – Sinulle min\u00e4 voisin antaa valtakuntani kun kuolen, h\u00e4n ajatteli.<\/p>\n
Mutta nuorempi poika, sit\u00e4 kuningas ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt. T\u00e4m\u00e4 oli alkanut harrastaa kaikenlaisia poppamenoja, messusi hippikaveriensa kanssa y\u00f6t pitk\u00e4t ja biletti y\u00f6my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Ei se edes osannut perustaa perhett\u00e4. Kun kuningas kysyi, oliko poika niitt\u00e4nyt mainetta ja kunniaa suvun nimelle, poika vastasi vain: sit\u00e4 min\u00e4 murehdin sitten vanhempana. Poika oli kasvattanut pitk\u00e4n tukan, joka roikkui ep\u00e4siistin\u00e4 h\u00e4nen hartioillaan, se ei ollut ollenkaan niin kuin vanhemman pojan hieno, puuteroitu parturikampaus. Nuorempi poika koetti selitt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 ajatteli el\u00e4m\u00e4st\u00e4, mutta is\u00e4 ymm\u00e4rsi sanoista vain sen verran, ett\u00e4 poika ei tainnut en\u00e4\u00e4 olla kuningasmielinen. – Olet saanut niit\u00e4 maailmallisia ajatuksia siell\u00e4 kommunistien porukoissa! h\u00e4n tiuskaisi.<\/p>\n
Kuningas halusi antaa valtakuntansa vanhemmalle pojalle, joka huolehtisi siit\u00e4 varmasti paremmin. Mutta koska kuningas oli kuitenkin pohjimmiltaan tasapuolinen, h\u00e4n ei halunnut tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 ihan muitta mutkitta ja h\u00e4n kysyi ensin nuoremmalta pojalta, mit\u00e4 mielt\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli. \u2013 Antaa palaa vaan, nuorempi vastasi, noustuaan naisen tissien alta puhelimeen. – Mit\u00e4 omaisuudella muutenkaan tekee, pelkk\u00e4\u00e4 harmia se tuottaa.<\/p>\n
Kuningas \u00e4rsyyntyi, teki p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si omaisuutensa vanhemmalle pojalle. T\u00e4m\u00e4 saisi kaiken heti kun kuninkaasta aika j\u00e4tt\u00e4isi.<\/p>\n
K\u00e4vi kuitenkin niin hassusti, ett\u00e4 vanhempi veli, jonka menestys oli pulskistanut oikein komeaksi ja porvarilliseksi, oli kehitt\u00e4nyt sepelvaltimotaudin, sai slaagin ja kuoli. Nuorempi veli suri isovelje\u00e4\u00e4n, josta h\u00e4n toden totta oli pit\u00e4nyt kovasti, vaikka isoveli olikin monet kerrat moittinut nuoremman el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja oli kerran v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n linnanmuurilta alas kun t\u00e4m\u00e4 oli viinip\u00e4iss\u00e4\u00e4n haukkunut isoveljens\u00e4 ja samalla koko suvun. Nyt se oli mennytt\u00e4. Mutta niin oli valtakuntakin. Perint\u00f6 menisi kuninkaallisessa perimysj\u00e4rjestyksess\u00e4 vanhemman veljen lapsille. Perimysj\u00e4rjestys oli pappien vihkim\u00e4 ja siit\u00e4 oli maksettu asianmukaiset uhrit jumalille eik\u00e4 sit\u00e4 en\u00e4\u00e4 voinut muuttaa.<\/p>\n
Kuningas tarkkaili nyt vanhemman veljen lapsia. Pojanpoika halusi el\u00e4\u00e4 taiteilijael\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ilmeisesti perint\u00f6rahoilla, eik\u00e4 kuningas ymm\u00e4rt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4n ollenkaan. Pojanpoika piti itse\u00e4\u00e4n jo laillisena \u2013 vaikkakin vain tulevana \u2013 perij\u00e4n\u00e4 ja siis melkein kuninkaana ja kun kuningas piti itse\u00e4\u00e4n sent\u00e4\u00e4n viel\u00e4 istuvana ja yh\u00e4 ihan t\u00e4ysill\u00e4 potkivana pomona, he olivat kestoriidoissa. Tyt\u00e4r taas oli muuttanut naapurivaltakuntaan ja haistattanut isois\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja koko junttilandialla pitk\u00e4t. Mit\u00e4 valtakunnasta tulisi heid\u00e4n alaisuudessaan? Ja nuorempi poika oli menetetty tapaus. Kuningas vaipui murheen alhoon.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 oli niit\u00e4 aikoja kuin nuorempi poika l\u00e4hti pitkille matkoille, siit\u00e4 toisessa tarinassa. H\u00e4n k\u00e4vi tapaamassa viisaita pyhi\u00e4 miehi\u00e4 vuorten huipulla, siit\u00e4 kolmannessa. H\u00e4n k\u00e4rsi rakkauden tuskia ja itki niit\u00e4 kapakoissa. Siit\u00e4 nelj\u00e4nness\u00e4, viidenness\u00e4 ja kuudennessa. H\u00e4n vain ei osannut asettua aloilleen, ei ennen kuin h\u00e4n tapasi naisen, joka onnistui naulaamaan h\u00e4net pyh\u00e4\u00e4n avios\u00e4\u00e4tyyn.<\/p>\n
Silloin nuorempi poika ryhdist\u00e4ytyi, suoritti vihdoin loppuun velhon opintonsa, vuokrasi heti kalliit vaunut ja palasi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kotona valehdellen, ett\u00e4 ne olivat h\u00e4nen omansa. Is\u00e4 ilahtui ja syleili nuorempaa poikaa, ja antoi kaiken anteeksi. Mutta kuningaskunta kuului nyt auttamatta lapsenlapsille, jotka eiv\u00e4t voineet siet\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n ukkiaan. Linna alkoi rapistua, kuninkaalla ei ollut en\u00e4\u00e4 voimia sen yll\u00e4pit\u00e4miseen ja valtakunnan ruokkimiseen, ja sotilaat alkoivat kalppia pois yksi toisensa j\u00e4lkeen. Kuningas marisi t\u00e4t\u00e4 suureen \u00e4\u00e4neen, joka p\u00e4iv\u00e4, aamusta iltaan, niin ett\u00e4 nuorempi poika alkoi kyll\u00e4sty\u00e4 siihen ja harvensi k\u00e4yntej\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Nuoremmasta pojasta ei muuten tullut kummoinenkaan velho. Toisinaan h\u00e4n onnistui pelottelemaan lohik\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja demoneja valtakunnan raukoilla rajamailla, mutta n\u00e4m\u00e4 taisivat v\u00e4isty\u00e4 pois l\u00e4hinn\u00e4 my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4st\u00e4. Paukut ja s\u00e4hik\u00e4iset, joilla h\u00e4n koetti brassailla sammahtivat aina kesken lennon. H\u00e4nen parannustaikojaan oli parempi v\u00e4ltell\u00e4 kuin ruttoa. H\u00e4nen kirjoittamansa Pieni welhotaidon oppicirja <\/i>niitti hirve\u00e4\u00e4 tuhoa nuorten ja kokemattomien velho-oppilaiden joukossa. H\u00e4n ei ollut suosittu, h\u00e4nt\u00e4 ei otettu velhojen kiltaan, eik\u00e4 h\u00e4n saanut koskaan asiaankuuluvia arvomerkkej\u00e4. H\u00e4n hankki kuitenkin jonkinlaisen elannon markkinatoreilla velhojen surmantynnyriss\u00e4, jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 yleis\u00f6 j\u00e4nnitti maksua vastaan, miten monena kappaleena velho t\u00e4ll\u00e4 kertaa tulisi ulos. Vaimo oli j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4net jo ajat sitten. Mutta h\u00e4n oli melko tyytyv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ei se kovin rojalistista ollut, mutta h\u00e4n sai elantonsa.<\/p>\n
Kuningas on varmaankin viel\u00e4kin linnassaan. H\u00e4n k\u00e4yskentelee siell\u00e4 autioituneita k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 yksin\u00e4\u00e4n, mutisee itsekseen ja odottelee loppuaan. Kun h\u00e4n kuolee, linna vaipuu usvaan ja suohon h\u00e4nen mukanaan.<\/p>\n
Sen pituinen se.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ik\u00e4eroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemm\u00e4n kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulosp\u00e4insuuntautunut niin ett\u00e4 osasi lohkoa hyvi\u00e4 sutkauksia ja naiset vahtasivat h\u00e4nt\u00e4 silm\u00e4 kovana. Nuorempikin piti kovasti isoveljest\u00e4\u00e4n, joka oli koko aina mets\u00e4stelem\u00e4ss\u00e4 tai pelaamassa reippaiden mets\u00e4porukoidensa kanssa. Nuori veli ei p\u00e4\u00e4ssyt mukaan mets\u00e4lle, mutta h\u00e4n liittyi seuraan kun retkueen j\u00e4senet tarinoivat ja joivat olutta ja kiroilivat reippaasti nuotiolla. Pojat kasvoivat, ja nuorempi piti isovelje\u00e4 melkein kuin oikeana is\u00e4n\u00e4\u00e4n. Kuningas oli kiireinen ja et\u00e4inen. Kuningatarkin vietti mieluummin aikaa seurapiiriel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja salongeissa mahdollisimman kaukana miehest\u00e4\u00e4n, joka oli v\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isen luontoinen. Aikanaan vanhempi poika alkoi tulla ik\u00e4\u00e4n, jossa voisi ottaa vastaan valtakunnan hallintateht\u00e4vi\u00e4, ja niin kuningas opetti t\u00e4lle kirjanpitoa ja alamaisten kuulemista ja muuta sellaista. Vanhempi poika ei vain ollut kiinnostunut valtaistuimesta. – Mit\u00e4 sin\u00e4 sitten teet? is\u00e4-kuningas parahti. – Min\u00e4 l\u00e4hden<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[26,25,27],"class_list":["post-238","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-poytalaatikko","tag-huumori","tag-satu","tag-sukupolvenvaihdos"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/238","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=238"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/238\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=238"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=238"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=238"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}