OONA: Meit\u00e4 sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekk\u00e4it\u00e4 bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnytt\u00e4\u00e4 uutta veronmaksajaa. Luullaan, ett\u00e4 me liidell\u00e4\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niit\u00e4 seikkailuja sattuu, mutta enimm\u00e4kseen ne ei johda sen prinssin l\u00f6ytymiseen. Miettik\u00e4\u00e4s nyt t\u00e4t\u00e4kin! Meik\u00e4l\u00e4isen onnen oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 kampittaa ihan vain hutiloiva huoltomies.<\/p>\n
No, oltiin yhden Kimmon kanssa silm\u00e4ilty baarissa ja eri puolilla jo puhuttukin niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Sitten yhden tilanteen jatkoilla alkoi molempien kiinnostus her\u00e4t\u00e4. Aikanaan se tyyppi pyysi tulemaan luokseen, lainaamaan Jari Sarasvuon kirjaa, josta oli puhuttu. Meik\u00e4 p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4, vaikuttihan mies ihan luotettavalta. Kun tullaan kerrostalon rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n vilkaisen nimitaulua. Siin\u00e4 ei lue P\u00e4\u00e4kk\u00f6st\u00e4 ollenkaan! V\u00e4h\u00e4n ihmettelen, mutta me \u00a0painutaan vain per\u00e4kanaa h\u00e4nen ovelleen. Siin\u00e4 lukee Laakkonen! Silti tyyppi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 avaimensa lukkoon ja se sopii. Ovi aukenee.<\/p>\n
– Asut s\u00e4 jonkun Laakkosen kanssa? kysyn ihmeiss\u00e4ni.<\/p>\n
– En tietenk\u00e4\u00e4n. Miksi kysyt? se yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4m\u00e4t\u00e4.<\/p>\n
– No, kun ovessa\u00a0 lukee Laakkonen.<\/p>\n
Se py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 katsomaan ja n\u00e4yttelee tosi aidosti h\u00f6lmistynytt\u00e4.<\/p>\n
– T\u00e4\u00e4h\u00e4n on kummaa, se yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4. – Ei t\u00e4ss\u00e4 talossa edes asu ket\u00e4\u00e4n Laakkosta.<\/p>\n
Mutta min\u00e4 olen n\u00e4hnyt jo tarpeeksi. Eteisess\u00e4 roikkuu naisten mekko ja lattialla komeilevat punaiset korkokeng\u00e4t. K\u00e4\u00e4nnyn kannoillani ja juoksen alas.<\/p>\n
– Ja min\u00e4 kun uskoin sinun juttujasi, minulta p\u00e4\u00e4see viel\u00e4 matkalla. Itkuhan siit\u00e4 kotona tuli.<\/p>\n
<\/p>\n
V\u00e4lttelin aikani paikkoja, joissa voisin t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 siihen, mutta sitten puuttui kohtalo peliin. Menin kauppaan etsim\u00e4\u00e4n uusia tapetteja makuuhuoneeseen. Siell\u00e4 kierteli samalla asialla Kimmo ja sill\u00e4 oli mukanaan sellainen pitk\u00e4 miehenhujoppi. N\u00e4hty\u00e4\u00e4n minut se tervehtii ja puhuu jotain hujopille. Tulevat sitten luokseni\u00a0 ja Kimmo sanoo:<\/p>\n
– Ei olekaan n\u00e4hty. Olen toivonut tapaavani sinut. T\u00e4ss\u00e4 on muuten Jere Puheloinen, meid\u00e4n sivutoiminen huoltomies, joka auttaa minua remontissa. T\u00e4lle Jerelle kyll\u00e4 aina sattuu ja tapahtuu. Katselen kaksikkoa viile\u00e4sti. Mik\u00e4h\u00e4n tarina t\u00e4ll\u00e4 kertaa?<\/p>\n
– Sin\u00e4 olet kuulemma k\u00e4ynyt Turkintie 6 A ssa, tiet\u00e4\u00e4 hujoppi. – Juuri sin\u00e4 aamuna rappuun oli muuttanut yksi Laakkosen tytt\u00f6 ja olin saanut ilmoituksen nimen muuttamisesta oveen. Minulta menee v\u00e4lill\u00e4 nuo numerot sekaisin, kuten ykk\u00f6nen ja yhdeks\u00e4n. Lukih\u00e4iri\u00f6 nimitt\u00e4in. Niin min\u00e4 siirsin vahingossa sen Laakkosen nimen t\u00e4m\u00e4n Kimmon oveen. Siit\u00e4 taisi tulla v\u00e4h\u00e4n sotkuja, ennen kuin juttu selvisi. Hyv\u00e4 puoli taas oli, ett\u00e4 me Kimmon kanssa tutustuttiin siihen Laakkosen Siruun. Siin\u00e4 vasta reilu tytt\u00f6, huumorintajuinen.<\/p>\n
– Niin tietysti, min\u00e4 huokasin, toisin kuin er\u00e4\u00e4t tosikot.<\/p>\n
– Siru ja t\u00e4m\u00e4 Puheloinen k\u00e4yv\u00e4t nyt yhdess\u00e4 pelaamassa sulkapalloa pari kertaa viikossa, kiirehti Kimmo kertomaan.<\/p>\n
– Onpa hauskaa, sanoin min\u00e4, nyt hyvin vilpitt\u00f6m\u00e4n iloisesti.<\/p>\n
Niin se minun ja Kimmon juttu alkoi taas luistaa. Tutustuin aikanaan my\u00f6s Kimmon siskoon, jonka tavaramerkki suorastaan on punaiset keng\u00e4t.\u00a0 Mutta Siru ja Jere eiv\u00e4t \u00a0en\u00e4\u00e4 pelaa sulkapalloa. Ne on naimisissa ja hoitavat yhdess\u00e4\u00a0 iltaisin suloista pikkupoikaansa. Me vain Kimmon kanssa tapailemme ja k\u00e4ymme ty\u00f6matkoilla kumpikin tahoillamme. Enk\u00e4 sit\u00e4 Sarasvuon kirjaa ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt. Onkohan sit\u00e4 Kimmolla ollenkaan?<\/p>\n
<\/p>\n
MARJA: Osaisko joku vastata t\u00e4h\u00e4n? Kuka on yht\u00e4 aikaa ohjelmatoimisto, sohva, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, siivooja, j\u00e4\u00e4kaappi, hella, nen\u00e4liina ja vessa? Vain muutaman mainitakseni. Vastauksen tiet\u00e4v\u00e4t kaikki ne, jotka joskus h\u00e4t\u00e4p\u00e4iss\u00e4\u00e4n sanovat: Min\u00e4 olen vain koti\u00e4iti. Tosiaan vain! Jos samaa hommaa voisikin joskus tehd\u00e4 vaikka kymmenen minuuttia ilman keskeytyksi\u00e4.<\/p>\n
Kun tavattiin Jounin kanssa kibbutsilla vesi kimalsi sinisen\u00e4 \u00a0ja vastapoimitut hedelm\u00e4t tuoksuivat.\u00a0 Maailmaa tuntui jatkuvan kaikkiin ilmansuuntiin. En olisi kuuna kullanvalkeana osannut kuvitella t\u00e4t\u00e4 tilannetta, jossa sein\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 kaatuvat p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n
Suomalaiset on \u00a0\u00e4\u00e4nest\u00e4neet sanan \u00e4iti yhdeksi kauneimmista. Ent\u00e4 kun sit\u00e4 sanaa kuulee y\u00f6t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lasten suusta, joka puolelta, eik\u00e4 ole vessarauhaakaan! Pinna palaa minulta joskus, kun kuulen Jounin sanovan: Mene ja pyyd\u00e4 \u00e4iti\u00e4. Min\u00e4 en ehdi. \u00a0Minulla on juuri nyt t\u00e4rkeit\u00e4 ty\u00f6asioita.<\/p>\n
Olen alkanut tajuta, ett\u00e4 on yksi teht\u00e4v\u00e4, josta ei koskaan tule el\u00e4kett\u00e4 eik\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00f6todistusta, ei edes ty\u00f6todistusta. \u00c4iti on aina vain \u00a0\u00e4iti.<\/p>\n
Toisaalta en varmaan milloinkaan unohda niit\u00e4 auvoisia hetki\u00e4, pieni\u00e4 keitaita, jolloin esikoinen on esikoulussa, nuorin p\u00e4iv\u00e4unilla, keskimm\u00e4inen leikkii hetken rauhassa naapurin pojan kanssa ja h\u00f6yry\u00e4v\u00e4t kahvit on juuri kaadettu kuppeihin ja p\u00e4\u00e4semme naapurin Lotan kanssa jutun alkuun. Aurinko tulee juuri esiin pilven takaa, kev\u00e4tt\u00e4 on ilmassa ja kuin enkeli kulkisi huoneen poikki.<\/p>\n
Tai illalla, kun peittelen pient\u00e4 y\u00f6unille se tarttuu toiseen rintaani, katsoo tarkasti ja toteaa vakaasti: \u00c4iti, onko t\u00e4\u00e4 sinun tissi jo jotenkin vanha? Siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 minulle ja Jounille hupia pitk\u00e4ksi aikaa. Viel\u00e4 s\u00e4ngyss\u00e4 pyrsk\u00e4hd\u00e4n nauramaan ja Jouni tiet\u00e4\u00e4 heti, mist\u00e4 on kysymys.<\/p>\n
Niin se el\u00e4m\u00e4n aurinko kypsytt\u00e4\u00e4 appelsiinit ja ihmiset ja hyv\u00e4 niin!<\/p>\n
Mutta hemmotteluhoitoja en t\u00e4n\u00e4\u00e4n j\u00e4t\u00e4 v\u00e4liin! Mainokset on oikeassa: Olen sen arvoinen!<\/p>\n
<\/p>\n
HENNA: Kuka min\u00e4 olen? En osaa vastata, vaikka samaa kysyin jo pienen\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4, oikuttelevana murrosik\u00e4isen\u00e4, parhaassa i\u00e4ss\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4ntymisen alkaessa. Kuka min\u00e4 olen? Siihen ei vastaa peilikuva, ei vaaka, ei miehen rakkaus, pomon arvioiva katse, ei edes saavutuksien huippuhetkik\u00e4\u00e4n. Minusta kun on niin moneksi, eik\u00e4 vastausta taida edes olla. Kysyn silti.<\/p>\n
Jostain luin: Ihminen on henki, sielu ja ruumis, mutta eniten saa huomiota n\u00e4kyvin osa. Mik\u00e4 noista sitten kenellekin on n\u00e4kyvin! Jos rehellisi\u00e4 ollaan, niin monen naisen kohdalla t\u00e4m\u00e4 aika on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 n\u00e4kyvin osa on ruumis.<\/p>\n
Naista voi katsoa vaikka mink\u00e4laisella katseella, riisuvallakin, niin ett\u00e4 jonain aamuna en l\u00f6yd\u00e4 luottovaatetta mist\u00e4\u00e4n ja viiden kilon l\u00e4ski muuttuu viholliseksi, jota ei pysty mill\u00e4\u00e4n kukistamaan.<\/p>\n
Meikki kertak\u00e4ytt\u00e4\u00e4 naisen ihoa. Oma peilikuva kaverina on liian yksin\u00e4inen matka. Oma min\u00e4 kun ei riit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n harrastukseksi. Haluanko kammeta l\u00f6ys\u00e4\u00e4 lihakseksi fitnesskilpailuihin? En varmasti \u00a0halua.<\/p>\n
Yh\u00e4 tahdon kysy\u00e4, kuka olen? On alkanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 eri-ik\u00e4isen\u00e4 siihen tulee aina uusia vastauksia. Antaa siis vuosien tulla. Se on ainoa keino p\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in, vaikka n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myyden viittaa jo tarjottaisiinkin.<\/p>\n
Kun sit\u00e4 kyselen minulla on paljon kumppaneita: t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, toinen nainen, mies, lapsi, ty\u00f6, luonto, mennet kokemukset, koko maailman runsauden sarvi, josta voin ammentaa.<\/p>\n
Lapsi sanoi kerran: \u00c4iti, min\u00e4 olen omatuinen ihminen, ei ole toista minua. Siin\u00e4 h\u00e4n oli oikeassa.<\/p>\n
Malja meille, jokaiselle omatuiselle naiselle! El\u00e4m\u00e4n malja.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
OONA: Meit\u00e4 sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekk\u00e4it\u00e4 bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnytt\u00e4\u00e4 uutta veronmaksajaa. Luullaan, ett\u00e4 me liidell\u00e4\u00e4n j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niit\u00e4 seikkailuja sattuu, mutta enimm\u00e4kseen ne ei johda sen prinssin l\u00f6ytymiseen. Miettik\u00e4\u00e4s nyt t\u00e4t\u00e4kin! Meik\u00e4l\u00e4isen onnen oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 kampittaa ihan vain hutiloiva huoltomies. No, oltiin yhden Kimmon kanssa silm\u00e4ilty baarissa ja eri puolilla jo puhuttukin niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Sitten yhden tilanteen jatkoilla alkoi molempien kiinnostus her\u00e4t\u00e4. Aikanaan se tyyppi pyysi tulemaan luokseen, lainaamaan Jari Sarasvuon kirjaa, josta oli puhuttu. Meik\u00e4 p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4, vaikuttihan mies ihan luotettavalta. Kun tullaan kerrostalon rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n vilkaisen nimitaulua. Siin\u00e4 ei lue P\u00e4\u00e4kk\u00f6st\u00e4 ollenkaan! V\u00e4h\u00e4n ihmettelen, mutta me \u00a0painutaan vain per\u00e4kanaa h\u00e4nen ovelleen. Siin\u00e4 lukee Laakkonen! Silti tyyppi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 avaimensa lukkoon ja se sopii. Ovi aukenee. – Asut s\u00e4 jonkun Laakkosen kanssa? kysyn ihmeiss\u00e4ni. – En tietenk\u00e4\u00e4n. Miksi kysyt? se yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4m\u00e4t\u00e4. – No, kun ovessa\u00a0<\/p>\n","protected":false},"author":15,"featured_media":2563,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[114,68],"tags":[116,115,18],"class_list":["post-2560","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjat","category-naytelmat","tag-monologi","tag-naisen-elama","tag-perhe"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2560","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/15"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2560"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2560\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2561,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2560\/revisions\/2561"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2560"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2560"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2560"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}