Asetuin s\u00e4ngylle varovasti. Rupesin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 syvi\u00e4 vetoja. Samalla laskin koko ruumiini yli laineilevia aaltoja. Jos heti p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4htem\u00e4\u00e4n \u2026 Jos heti l\u00e4htisi, ehtisi. Ei kyll\u00e4 ehtisi, kinasin mieless\u00e4ni hengitt\u00e4misen tahtiin. Ei mill\u00e4\u00e4n ehdi. Perkeleen Ante. Hiukan helpotti. Kokeilin lujempaa: \u201dPerkeleen Ante!\u201d<\/p>\n
Ja sen kutsun vauhdittamana ovesta pyyhk\u00e4isiv\u00e4t sis\u00e4puolelle Marketta ja Siv. H\u00e4t\u00e4isesti Marketta sanoi, ett\u00e4 lapset j\u00e4\u00e4v\u00e4t pitoon heille. Silmi\u00e4\u00e4n tiet\u00e4v\u00e4sti vilkuttaen vakuutti, ett\u00e4 heill\u00e4 huolehdittaisiin tenavista eik\u00e4 asiattomia p\u00e4\u00e4stett\u00e4isi sis\u00e4lle.<\/p>\n
Siv oli yht\u00e4 harvasanainen kuin yleens\u00e4kin. Vilkaistuaan minua totesi vain: \u201dEi oikein sulamaan aikaa en\u00e4\u00e4 ehdi odotella. L\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 on silloin, kun on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Onneksi osui muutaman p\u00e4iv\u00e4n lauha jakso.\u201d<\/p>\n
Marketta nosteli s\u00e4nkyni vierelt\u00e4 valmiiksi pakatun laukkuni ovensuuhun ja auttoi takin p\u00e4\u00e4lleni.<\/p>\n
\u201dKittil\u00e4n sairaalaan ei sitten j\u00e4\u00e4d\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dKunhan nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n edes Vilokkisille asti.\u201d<\/p>\n
\u201dOuluun pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d, min\u00e4 sain naisten puheitten v\u00e4liin.<\/p>\n
\u201dSe n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kohta, mihin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n. Mutta lapsenp\u00e4\u00e4st\u00f6n min\u00e4 osaan. Meill\u00e4 on ollut monta sukupolvea paarmuskoja\u201d, lopetti Siv arvelut.<\/p>\n
Pihassa odotti koulun iso auto valmiiksi k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 tien suulle. Se k\u00e4yd\u00e4 hyrisi kuin iso lempe\u00e4 el\u00e4in. Niila seisoi auton vierell\u00e4 odottamassa. Koulukkaat kurkistelivat ikkunoissa, jotkut puolivaatteissa rappujen yl\u00e4tasanteella.<\/p>\n
\u201dPerkeleen Ante!\u201d s\u00e4h\u00e4hdin Niilan suuntaan, kun avustettuna kiipesin autoon.<\/p>\n
\u201dSanos kuule muuta\u201d, Niila minulle takaisin.<\/p>\n
Marketta oli soittanut Vilokkiselle. Siell\u00e4 oli valmiiksi odottamassa Ann-Marjeta. Vilokkisten tyt\u00e4r, yksi niist\u00e4, joita en toisistaan erottanut, oli hiljan synnytt\u00e4nyt. Siksi kyl\u00e4n k\u00e4til\u00f6 osui olemaan t\u00e4sm\u00e4lleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Vilokkisen em\u00e4nt\u00e4 seisoi tienp\u00e4\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sivarsia my\u00f6ten kirjavaan r\u00f6ijyyn k\u00e4\u00e4riytyneen\u00e4. Joku tytt\u00e4rist\u00e4 kantoi autoon Ann-Marjetan virkalaukkua ja toinen isompaa reppua, jonka sivuun luiskahtaneesta kansil\u00e4p\u00e4n raosta n\u00e4kyi kaksi kirkasta pullonkorkkia.<\/p>\n
Min\u00e4 lojuin puoliksi istuen, puoliksi maaten Niilan yhteen k\u00e4\u00e4nt\u00e4mien istuinten muodostamassa makuusijassa. Marketta oli levitt\u00e4nyt porontaljan ja paksun raanun ja viel\u00e4 ison puhtaan lakanankin penkeille. Ann-Marjeta sovittautui minun vierelleni omaan penkkiins\u00e4, ja min\u00e4 vahdin, niin kuin sotiemme haavoittuneet aikanaan, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4 edell\u00e4 mentiin.<\/p>\n
Siv kaarsi rauhallisesti ison auton tielle, ajoi enimm\u00e4kseen keskell\u00e4 v\u00e4yl\u00e4\u00e4. \u201dEi ehdi nyt joka tienvartta kiert\u00e4\u00e4\u201d, totesi k\u00e4til\u00f6lle, joka piti penkin k\u00e4sinojasta kiinni. Min\u00e4 yritin naisten puheitten v\u00e4liin, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 en kauan jaksa pid\u00e4tell\u00e4.<\/p>\n
\u201dPid\u00e4ttelet. Hengit\u00e4 harvalleen\u201d, neuvoi Siv k\u00e4det leve\u00e4ll\u00e4 ohjauspy\u00f6r\u00e4st\u00e4 menoa varmistaen. Auto oli iso ja Siv melko pienikokoinen nainen. Ann-Marjeta lykk\u00e4si ohjastajan alle korokkeeksi lattialle luiskahtaneen koulukkaan peskin.<\/p>\n
\u201dVed\u00e4 ilmaa pitk\u00e4\u00e4n nen\u00e4n kautta ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 ulos hitaasti suun kautta\u201d, k\u00e4til\u00f6 opasti minua kuin ensikertalaista.<\/p>\n
\u201dMin\u00e4 ponnistan nyt!\u201d<\/p>\n
\u201dEt ponnista! Muistele, miten hauskaa teill\u00e4 oli, kun Anten kanssa n\u00e4it\u00e4 maailmaan pyrkivi\u00e4 olitte rakentelemassa. Ei mit\u00e4\u00e4n taidettu puhua kiireest\u00e4.\u201d<\/p>\n
Siv k\u00e4\u00e4ntyi puoliksi n\u00e4hd\u00e4kseen k\u00e4til\u00f6n, kuin varmistaen ett\u00e4 oli oikein kuullut. Tuhahti, yksinkertaisti: \u201dSitten ponnistat, kun me annamme luvan.\u201d<\/p>\n
Nujertuneena kahden vahvatahtoisen naisen komennon edess\u00e4 vuoroin hengitin syv\u00e4\u00e4n, vuoroin l\u00e4\u00e4h\u00e4tin kuin liikaa juoksutettu koira. Ann-Marjeta kaivoi viereiselle penkille valmiiksi tarpeellista hurjan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kalustoa. Siv loi pitk\u00e4n tarkoittavan katseen k\u00e4til\u00f6\u00f6n. Sitten h\u00e4n rupesi puhumaan unettavan yksitoikkoisella \u00e4\u00e4nell\u00e4, ett\u00e4 kulki jo iso\u00e4itins\u00e4 kanssa tunturissa lapsenp\u00e4\u00e4st\u00f6iss\u00e4 isopaarmuskan apuvaimona, semmoisena kuin sotien aikaan pikkulotat. Ann-Marjeta mulkaisi peilin kautta Siviin, jonka ammattitaitoa Oulussa koulunsa k\u00e4ynyt ja papereissa p\u00e4tev\u00e4ksi todettu k\u00e4til\u00f6 ei paljon n\u00e4ytt\u00e4nyt arvostavan.<\/p>\n
\u201dApuvaimon piti olla hyv\u00e4tapainen. Syntyv\u00e4\u00e4n lapseen siirtyiv\u00e4t apuvaimon ominaisuudet. Pahan voimien valta oli suurimmillaan synnytyshuoneissa \u2026 \u201d<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 kohdassa yritin sanoa jotain nokkelaa huonosti aurattua tiet\u00e4 eteenp\u00e4in louskuttavasta autosta, mutta uusi kouristuksen aalto kutisti julkituloni pelk\u00e4ksi mutinaksi.<\/p>\n
\u201dViinaa, vett\u00e4 ja pippuria, miksei rippunen suolaakin. Siin\u00e4 ne ovat synnytyshuoneesta pahan karkottamisen ensi taiat.\u201d<\/p>\n
Ann-Marjeta my\u00f6ntyi osittain: \u201dViina ei kyll\u00e4 ole pahitteeksi. Sopii synnytt\u00e4j\u00e4lle ja maistuu vieress\u00e4 auttavallekin.\u201d H\u00e4n kurkotteli tarkistamaan, ett\u00e4 Vilokkisilta saatu reppu oli tallella. Kuului olevan k\u00e4til\u00f6n makeista hym\u00e4htelyist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen. Mukana kulki kotipolttoinen, joka oli vakuudekseen saanut monopoliliikkeen pullon ja hopeanhohtoisen korkin.<\/p>\n
Kansatieteen opinnoistani muistin, ett\u00e4 synnytt\u00e4j\u00e4n ymp\u00e4rilt\u00e4 piti poistaa kaikki jumalaton puhe ja ihmismielt\u00e4 tiukassa paikassa vaivaava tavara. Avattava oli kirist\u00e4v\u00e4t vy\u00f6t, samoin liinasten ja nyssyk\u00f6iden solmut. Ja miehen takit oli piilotettava n\u00e4kyvist\u00e4. Mies ei saanut synnytt\u00e4j\u00e4n vuoteen vierell\u00e4 sekoittaa naisten ajatuksia. Salapullot oli tarkasti huputettava. Sen Ann-Marjeta oli taitanut unohtaa.<\/p>\n
Yritin siirt\u00e4\u00e4 ajatuksiani pois tihenevist\u00e4 kipuaalloista ja tukalasta ponnistamisen pakostani. Hyvin t\u00e4m\u00e4 menisi. Kolmen naisen kyytiin ei vainolainen kiipe\u00e4isi. Paha Ruto ei uskaltaisi, kun n\u00e4kisi, kuka oli ison py\u00f6r\u00e4n takana. Siv t\u00e4ytti kaikki pahalaisen kansan ehdot. Lapsenp\u00e4\u00e4st\u00e4j\u00e4n piti olla jumalaapelk\u00e4\u00e4v\u00e4, sive\u00e4 ja avulias luonteeltaan. No, sit\u00e4 Siv ainakin oli. Ann-Marjetasta en ollut t\u00e4ysin varma. Sitten minua nauratti, kun muistin jostain saamelaisten historiasta lukeneeni, ett\u00e4 erityisen suositeltavaa oli, ett\u00e4 synnytt\u00e4j\u00e4n apunainen oli luku- ja kirjoitustaitoinen. Ja olikos viel\u00e4, ett\u00e4 pienik\u00e4tinen ja pitk\u00e4sorminen?<\/p>\n
\u201dPerkeleen Ante!\u201d kajautin, kun muistin miehen k\u00e4det ja sormet pitkin ihoani kuin vikkel\u00e4t joka paikassa kihisev\u00e4t kiili\u00e4iset.<\/p>\n
\u201dPerkeleen Ante!\u201d avusti Ann- Marjeta, tosin paljon lauhkeammin kuin min\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kurkistaa sarkatakkini poimujen piiloon arvioidakseen naisten matkan sujumisen.<\/p>\n
Samassa vastaan tuli pillit soiden sinist\u00e4 valoa vilkuttava ambulanssi. Sivin oli pys\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4. Molemmat autot kaarsivat tien levennykselle rinnakkain. Ambulanssista astui m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisin askelin kaksi virkapukuista h\u00e4t\u00e4\u00e4n joutuneiden kansalaisten auttajaa. Mies oli rekkamiehen kokoinen muurins\u00e4rkij\u00e4, nainen alaik\u00e4iselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 tyt\u00f6nheitukka. Ann-Marjeta raotti kouluauton takaovea, ja min\u00e4 huusin, ett\u00e4 nyt tulee, valmista on, en\u00e4\u00e4 en suostu pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n. Nopean neuvonpidon j\u00e4lkeen ambulanssimiehist\u00f6 oli halukas siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n minut omaan autoonsa. Min\u00e4 pistin vastaan.<\/p>\n
Siv nosti kirisev\u00e4n k\u00e4sijarrun yl\u00f6s, j\u00e4tti auton k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. \u201dPid\u00e4t\u00e4t!\u201d komensi minua.<\/p>\n
\u201dEi taida en\u00e4\u00e4 pid\u00e4ttelyt auttaa\u201d, Ann-Marjetan \u00e4\u00e4ni kuului auton\u00a0 takaa maantielt\u00e4.<\/p>\n
\u201dKorannuksen nilapahta! Nyt min\u00e4 ponnistan!\u201d<\/p>\n
Ann-Marjeta hypp\u00e4si auton takaovesta kuin h\u00e4tyytetty mets\u00e4nel\u00e4in jalkov\u00e4liini, siirsi peitteit\u00e4 ja omia vaatteitani sivuun. Siv meni kyykkyyn h\u00e4nen viereens\u00e4. Naiset vetiv\u00e4t hanskoja k\u00e4teens\u00e4. Siv vilkaisi tarkasti kasvojani.<\/p>\n
\u201dPerkeleen rumpuakat, pahanpanijat!\u201d manasin naiset. Huutaessani ihmettelin v\u00e4entungosta jalkojeni v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n
\u201dT\u00e4\u00e4lt\u00e4 tullaan\u201d, Ann-Marjeta huomautti rauhallisesti, ja per\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n \u00e4k\u00e4isemmin: \u201dOvi kiinni. Pakkanen puree pikkuisen tulokkaan.\u201d<\/p>\n
Ambulanssiv\u00e4ki j\u00e4i kiltisti seisomaan asuntolan paljon n\u00e4hneen auton peltien ulkopuolelle. Ann-Marjeta vilkaisi k\u00e4siins\u00e4 ja kehui, ett\u00e4 nyt vihdoinkin saatiin Auhtolaisiin poromiehen mallinen el\u00e4j\u00e4.<\/p>\n
\u201dMusta tukka kuin karvalakki valmiiksi p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Vinosilm\u00e4 vilkuttaja, mies kuin kodan per\u00e4sein\u00e4. Kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 el\u00e4j\u00e4 saadaan.\u201d<\/p>\n
Lapsi r\u00e4\u00e4k\u00e4isi terhakkaan vasan nuotilla. Min\u00e4 hoin itsekseni, ett\u00e4 hyvin menee, ett\u00e4 ei muuta kuin uudestaan ponnistamaan. Rupesin tuntemaan voitonriemua. Maailmankaikkeus r\u00e4j\u00e4hti minussa kaikkialla. Syd\u00e4meni keikahti nurin.<\/p>\n
Siv k\u00e4\u00e4r\u00e4isi tulijaa pyyhkeisiin ja raanuihin. H\u00e4n ei sanonut muuta kuin ett\u00e4 parin kolmen minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 luiskahtaa seuraava n\u00e4ytille. Ann-Marjeta oli k\u00e4det valmiina vastaanottamaan. Ambulanssihenkil\u00f6t puhalsivat auton ikkunoita huuruun nostaessaan k\u00e4si\u00e4 kasvojensa eteen, ett\u00e4 olisivat n\u00e4hneet tilanteen kehittymisen paremmin. Toinen irtosi ikkunasta liikkumaan poisp\u00e4in.<\/p>\n
Min\u00e4 vedin henke\u00e4 syv\u00e4\u00e4n, ponnistin pitk\u00e4\u00e4n enk\u00e4 ehtinyt sadatella miesv\u00e4ke\u00e4 enk\u00e4 miespuolisia Anten jumalia, en ylh\u00e4isess\u00e4 taivon kirkkaudessa enk\u00e4 alhaisen manan puolella. J\u00e4iv\u00e4t joka paikkaan ehtiv\u00e4t haltijatkin kaikessa kiireess\u00e4 muistamatta.<\/p>\n
\u201dNo, mik\u00e4s pitk\u00e4jalka noidan sukulainen t\u00e4m\u00e4 sitten on? Punainen takkutukka.\u201d Ann-Marjeta puhdisti viimeksi tullutta flanellikankaaseen ja mutisi omiaan koko ajan. \u201dT\u00e4lle kierret\u00e4\u00e4nkin saparot kaunisteeksi.\u201d<\/p>\n
\u201dOnko se tytt\u00f6?\u201d Sivin kysymys kuului jostain kauempaa.<\/p>\n
\u201dIs\u00e4nti\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin on. Mutta katsos tukkaa.\u201d<\/p>\n
Siv huudahti, ett\u00e4 on sy\u00f6t\u00e4v\u00e4, suloinen on. \u201dSen nimeksi tulkoon Sulo.\u201d Ann-Marjeta ei ollut pekkaa pahempi: \u201dJa mustap\u00e4\u00e4 lappalainen on Silvu. Minun mieheni oli Silvu. Ja parempaa Lapin miest\u00e4 sai hakea.\u201d<\/p>\n
\u201dAuhtolainen on aina ollut hyv\u00e4 synnytt\u00e4j\u00e4\u201d, Siv p\u00e4\u00e4si tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ne kehut olivat minulle. Suljin silm\u00e4ni. Olotila haki vertaistaan autuaallisuudessaan.<\/p>\n
Paikalle oli h\u00e4lytetty toinen ambulanssi, siin\u00e4 oli sis\u00e4ll\u00e4 koko koneisto ja koneistonhoitajina kaksi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4. Toinen niist\u00e4 t\u00f6kk\u00e4si k\u00e4sivarteeni piikin.<\/p>\n
Kun seuraavan kerran avasin silm\u00e4ni, oli pime\u00e4. Jostain nurkan suunnasta kasvojeni kohdalta paistoi valo kuin et\u00e4inen illan kajo. Painuin takaisin sinne, mist\u00e4 juuri olin yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yl\u00f6s. Umpeen pyrkivien silm\u00e4luomieni rakosista n\u00e4in, ett\u00e4 katonrajassa juoksenteli eriv\u00e4risten porojen raito ymp\u00e4ri ja ymp\u00e4ri. Suuni oli t\u00e4ynn\u00e4 hiekkaa. Auoin kuivettuneita huuliani, yritin saada \u00e4\u00e4nt\u00e4 kurkustani. Joku istui nurkassa lampun alla.<\/p>\n
\u201dKuolinko min\u00e4?\u201d<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Asetuin s\u00e4ngylle varovasti. Rupesin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 syvi\u00e4 vetoja. Samalla laskin koko ruumiini yli laineilevia aaltoja. Jos heti p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4htem\u00e4\u00e4n \u2026 Jos heti l\u00e4htisi, ehtisi. Ei kyll\u00e4 ehtisi, kinasin mieless\u00e4ni hengitt\u00e4misen tahtiin. Ei mill\u00e4\u00e4n ehdi. Perkeleen Ante. Hiukan helpotti. Kokeilin lujempaa: \u201dPerkeleen Ante!\u201d Ja sen kutsun vauhdittamana ovesta pyyhk\u00e4isiv\u00e4t sis\u00e4puolelle Marketta ja Siv. H\u00e4t\u00e4isesti Marketta sanoi, ett\u00e4 lapset j\u00e4\u00e4v\u00e4t pitoon heille. Silmi\u00e4\u00e4n tiet\u00e4v\u00e4sti vilkuttaen vakuutti, ett\u00e4 heill\u00e4 huolehdittaisiin tenavista eik\u00e4 asiattomia p\u00e4\u00e4stett\u00e4isi sis\u00e4lle. Siv oli yht\u00e4 harvasanainen kuin yleens\u00e4kin. Vilkaistuaan minua totesi vain: \u201dEi oikein sulamaan aikaa en\u00e4\u00e4 ehdi odotella. L\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 on silloin, kun on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Onneksi osui muutaman p\u00e4iv\u00e4n lauha jakso.\u201d Marketta nosteli s\u00e4nkyni vierelt\u00e4 valmiiksi pakatun laukkuni ovensuuhun ja auttoi takin p\u00e4\u00e4lleni. \u201dKittil\u00e4n sairaalaan ei sitten j\u00e4\u00e4d\u00e4.\u201d \u201dKunhan nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n edes Vilokkisille asti.\u201d \u201dOuluun pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4\u201d, min\u00e4 sain naisten puheitten v\u00e4liin. \u201dSe n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kohta, mihin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n. Mutta lapsenp\u00e4\u00e4st\u00f6n min\u00e4 osaan. Meill\u00e4 on ollut monta sukupolvea paarmuskoja\u201d, lopetti Siv arvelut.<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24,161,49,162],"class_list":["post-2904","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-romaanit-ote","tag-lappi","tag-maagis-realistisuus","tag-rakkaus","tag-saamelaisten-historia"],"modified_by":"Liisa Keitaanp\u00e4\u00e4","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2904","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2904"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2904\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2905,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2904\/revisions\/2905"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2904"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2904"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2904"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}