Olipa yksi mies semmoinen ei mik\u00e4\u00e4n niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan lev\u00e4t\u00e4 vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiert\u00e4\u00e4 monet kyl\u00e4t niin kuin sen piti<\/p>\n
kun se haeskeli vanhoja kaikuja jotka aina karkasivat kun se mies koetti ottaa niit\u00e4 kiinni ja omiksi. N\u00e4et se mies kaipasi jotenkin eik\u00e4 osannut oikein olla niin ett\u00e4 se kulki ja etsi ja tupakoi reiki\u00e4 ilmaan ja tuumi ett\u00e4 jospa joskus viel\u00e4 muuttuisi kaikki<\/p>\n
vaan ei n\u00e4kynyt sit\u00e4 kapinaa, muita kulkijoita vain ja siit\u00e4 miehest\u00e4 ne n\u00e4yttiv\u00e4t ihan mennink\u00e4isilt\u00e4 kun se katseli niit\u00e4 sielt\u00e4 korkealta koipiensa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja oli ihan niin kuin niill\u00e4 olisi ollut varjot kaikilla p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sellaiset taivaalta suojaavat ja sen tippumiselta ja silt\u00e4 mit\u00e4 sielt\u00e4 tuli.<\/p>\n
Vaikka se silt\u00e4 vain n\u00e4ytti niin olivat ne outoja aikoja ja vaikka maisema n\u00e4yttikin n\u00e4tilt\u00e4 ja peilaajan unelmalta, oli paljon lasia ja lasitorneja ja ter\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 niin mit\u00e4 se mies niist\u00e4, se meni vaan aina meren rantaan ja huuteli siell\u00e4 kaikenlaista yli aaltojen.<\/p>\n
Niin se nytkin istui se mies rannalla penkill\u00e4 mik\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt siihen ihan veden \u00e4\u00e4reen, v\u00e4h\u00e4n risainen kangastuoli se oli sellainen juovikas ja siin\u00e4 kun se mies istui niin siit\u00e4 alkoi tuntua ett\u00e4 se tuoli sen miehen alla kasvoi partaa ja kun se mies ei voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 siihen se nousi ja l\u00e4ksi k\u00e4velem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
ja p\u00e4\u00e4tyi oikein vanhalle ja kuluneelle asemalle joka oli kovasti ruma ja kun se mies siell\u00e4 katsoi yl\u00f6s niin se n\u00e4ki miten pulut ja lokit l\u00e4iskiv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n ja ulos ja yli kattojen ulapan ja yli rajojen kanssa, varmaan, arvaili se mies ja tunsi olevansa maassa<\/p>\n
pitkin koivin mutta maassa, vieraana ja nime\u00e4 vailla tietenkin kun se oli joka paikassa aina vasta tullut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n miten muut maata tarpovat tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 ihan nurkumatta n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n mit\u00e4 se mies ihmetteli kun ei se osannut oikein mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 kun sill\u00e4 olivat ne koivet sellaiset pitk\u00e4nlaiset.<\/p>\n
No se meni sitten t\u00e4m\u00e4 sama mies kun sill\u00e4 ei ollut rahaa niin nukkumaan yhdelle tontille mik\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n sivussa ja se veti huovan p\u00e4\u00e4lle ja n\u00e4ki unta mutta sitten kun se mies her\u00e4si niin oli aikaista ja ymp\u00e4rill\u00e4 m\u00e4rk\u00e4\u00e4 sumua joka tihkui niskaan ja kovin kylm\u00e4, apilat tuoksuivat kyll\u00e4 mutta kylm\u00e4sti ja koirat kiroilivat aivan nurkilla<\/p>\n
silloin se mies nousi ja k\u00e4\u00e4ri huopansa ja l\u00e4ksi kahvilaan ja kerj\u00e4si kupillisen ja istui siihen niin ja katseli lasin l\u00e4pi naamoja joilla oli lasit ja ne naamat meniv\u00e4t ohi ja melkein samaan suuntaan ja se mies mietti sit\u00e4 ja taas siit\u00e4 tuntui niin kuin sen tuoli olisi alkanut ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 haivenia<\/p>\n
ja se seurasi lasin l\u00e4pi miten niill\u00e4 toisilla uran laidat yleniv\u00e4t ja miten ne vahtivat toisiaan omista pikku torneistaan ja miten ne harrastivat, piirsiv\u00e4t ja kameroivat kaikkia niit\u00e4 muita toisia joita oli siis tosi paljon ja se olikin se niiden ty\u00f6 ett\u00e4 ne mittailivat ja katselivat arvioiden tarkkaan<\/p>\n
ja asiantuntevina kun t\u00e4m\u00e4 mies vaikka pyysi kolikkoa jollain pys\u00e4kill\u00e4 ja silloin horisontit pakenivat niiden silmiss\u00e4, niill\u00e4 oli sellaiset r\u00f6ntgensilm\u00e4t ett\u00e4 ne n\u00e4kiv\u00e4t paljonko oli leluja kyselij\u00e4ll\u00e4 tai oliko yht\u00e4\u00e4n ja jos ei se sitten keksinyt mit\u00e4\u00e4n ne meniv\u00e4t pois<\/p>\n
\u2013 ajatteli se mies, sekin n\u00e4et harrasti, ja se kuunteli kun astioita paiskottiin siin\u00e4 kahvilan keitti\u00f6ss\u00e4 niin kuin tiili\u00e4 yleens\u00e4 ja se mies katsoi taas ulos sinne miss\u00e4 aivot laskivat ja kertasivat polkujaan ja koettivat lukea mit\u00e4 oli horisonttiin kirjoitettu<\/p>\n
ja sit\u00e4 mit\u00e4 v\u00e4ijyi repaleisen \u00e4\u00e4rett\u00f6myysrajan tuolla puolen ja ne laskivat ja kertasivat kahvilassa sis\u00e4ll\u00e4kin ja baarissa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 ja ohi pirahtavissa partaisissa autoissa ja siell\u00e4 merell\u00e4 jossakin miss\u00e4 s\u00e4\u00e4n puremat k\u00e4det takertuivat ruoreihin navigoijien piipityksess\u00e4 ja huminassa<\/p>\n
tsikketitsak leikkasivat ohi askeleet ja se mies ajatteli ett\u00e4 parempi sent\u00e4\u00e4n siell\u00e4 merell\u00e4kin olla kuin kynt\u00e4\u00e4 pystyyn seiv\u00e4stettyn\u00e4 ja suru silmiss\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossakin kohti lakastuvaa taivaanrajaa, poikki n\u00e4iden p\u00e4ivien kun lehdet rimpuilivat maassa ja puut ja linnut ilmassa kun tutkijat kokeilivat tuulikojeitaan.<\/p>\n
Miehest\u00e4 sitten tuntui ett\u00e4 ne sen ajatukset ne vasta humisivat ja niin se nousi palliltaan ja l\u00e4ksi ulos ja siin\u00e4 kun se oli tullut ihan siihen oviaukolle ja aurinko oli juuri noussut ja sen s\u00e4teet iskiv\u00e4t p\u00e4in niin hetken oli niin kuin olisivat sein\u00e4t ymp\u00e4rilt\u00e4 sortuneet ja laonneet kimmelt\u00e4v\u00e4ksi lasinmurukedoksi maahan<\/p>\n
n\u00e4et ne olivat joskus sellaisia n\u00e4m\u00e4 sen miehen aamut, iloisia, ja kun se siit\u00e4 iloisena l\u00e4hti niin ei se heti huomannutkaan miten tulijat k\u00e4\u00e4riv\u00e4t takkeja suojaamaan tuulelta ja miten vakavia kasvoja oli kaikkialla ja paljon touhua ja miten ne ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t p\u00f6ytien ymp\u00e4rille hiottuihin huoneisiin ja terasseille luettelemaan virheit\u00e4\u00e4n ja laskemaan uusia<\/p>\n
vasta kohta se mies edes kuuli, sen miten puheet hurisivat sen ymp\u00e4rill\u00e4 niin kuin lauma paarmoja ja naamat neuvottelivat melkein juhlavina siit\u00e4 kuka saisi sy\u00f6d\u00e4 auringon, kilpailukin oli julistettu ja l\u00e4hett\u00e4j\u00e4t nostelivat jo pyssyj\u00e4\u00e4n ja kukin osallistui yksil\u00f6n\u00e4 yksin kaikessa seurassa<\/p>\n
yksil\u00f6in\u00e4 niin kuin ne aamubusseissa ja autoissa ja laivoissa kiisiv\u00e4t eteenp\u00e4in ankkurit pohjaa etsien. Ja nyt se tuuli toi my\u00f6s sateen: korkealla ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 maailmanpursi karahti pilvien pohjaan ja leimahti ja siin\u00e4 se seisoi se mies raesateessa ja ropisi.<\/p>\n
Tuli kovasti h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja katu oli merenvihre\u00e4 l\u00e4t\u00e4kk\u00f6, koirat haukkuivat ja aamun iloiset viulistit vaelsivat viluisina talonvieri\u00e4 ateriaa etsien ja t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti ohitse ja tsikketsillei kulkivat askeleet ohitse aina vain, mies ajatteli ett\u00e4 se oli kuin joku vanha kaiverrus, v\u00e4h\u00e4n outo ihmiset j\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 ja heid\u00e4n yll\u00e4\u00e4n kyyhkysi\u00e4 lennossa<\/p>\n
viel\u00e4kin ylittiv\u00e4t miehet katuja, traagisen tehokkaina, mit\u00e4\u00e4n tuhlaamatta, kaikki mitattuna v\u00e4himp\u00e4\u00e4nkin ja heid\u00e4n k\u00e4siens\u00e4 mitan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 naiset kuolleita el\u00e4imi\u00e4 harteillaan, niill\u00e4 heid\u00e4n kapeilla, kalpeilla hartioillaan joiden yll\u00e4 ohimot hohtivat hopeap\u00f6ly\u00e4 kun he tulivat liki ja meniv\u00e4t ohi syliss\u00e4 katujen jotka olivat syliss\u00e4 talojen tungoksen,<\/p>\n
lapset kierittiv\u00e4t marmoria kivetyksell\u00e4, alkoi pudota ohuita sadepisaroita ja myrsky paini taivaanlaella, kohta vesi tuli ja mies juoksi turvaan porttik\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n sen suulla styroxinkappale r\u00e4tisi r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alla ja se \u00e4\u00e4ni ja juoksun ponnistus sortivat maahan miehen ajatukset niin kuin ponnistus ja harkinta aina j\u00e4i kun oli lent\u00e4minen<\/p>\n
ja se miehen aamu oli jo liukunut kauas ulottumattomiin ja maisema oli kuin tuhatvuotinen kivipiirros, n\u00e4m\u00e4 pisarat jotka kuohuivat alas r\u00e4nnej\u00e4 olivat sataneet n\u00e4m\u00e4 tiet yli raunioiden jo silloin kun kivi\u00e4 viel\u00e4 katot suojasivat kuten ne nyt suojasivat ter\u00e4st\u00e4 ja tehtaita joiden uumenissa koneet<\/p>\n
koneet \u00f6ljyisin\u00e4, heltym\u00e4tt\u00f6min\u00e4, piimulta-aivoin laskivat trigonometriaa raukeiden, puutuneiden katseiden alla lep\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes n\u00e4in\u00e4 kylmin\u00e4 \u00f6in\u00e4 joina verekset ranteet saapuivat hyv\u00e4ilem\u00e4\u00e4n niiden pahkuraisia kylki\u00e4, keski\u00f6in\u00e4 kun vuoro vaihtui ja s\u00e4nkiset miehet, naiset l\u00e4htiv\u00e4t s\u00e4tkineen koloistaan yskim\u00e4\u00e4n ja r\u00e4kim\u00e4\u00e4n pitkin sinert\u00e4vi\u00e4 katuja<\/p>\n
ja uni edistyi kuten oli sovittu jo ammoin, pimeiden kabinettien sammioissa hehkuivat tulip\u00e4\u00e4t ja hopeap\u00f6ly oli valunut naisten kermaisille rinnoille joita miehet k\u00e4hmiv\u00e4t kunnes he hakivat pihalta panssaroidut vaununsa ja sy\u00f6ksyiv\u00e4t katujen uurteita pitkin r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n spermaansa lyijylaseihin.<\/p>\n
Mies seurasi hidastuvaa valoa ja torkahti kohta vasten graniitista sahattuja portaita, havahtui paperin \u00e4\u00e4neen kun siell\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen takanaan nojasi joku nainen harmahtavat hiukset m\u00e4rkin\u00e4 sameilla ohimoilla ja sill\u00e4 naisella oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n sanomalehti ja se nainen repi sit\u00e4 sanomalehte\u00e4 ihan pikkuisiksi suikaleiksi<\/p>\n
ja sill\u00e4 naisella oli kassillinen sanomalehti\u00e4 siin\u00e4 vierell\u00e4\u00e4n ja se nainen repi niit\u00e4 kapeiksi liuskoiksi, koneellisesti, aloitti yl\u00e4laidasta ja repi alas asti l\u00e4pi kaikkien kerrosten, ei katsonutkaan miest\u00e4 joka olisi kysynyt jos olisi kyennyt ett\u00e4 miten hajosi silpuksi p\u00e4iv\u00e4n lehti, viisisataa vuotta julkista mennytt\u00e4 hyl\u00e4ttiin siin\u00e4 h\u00e4nen sit\u00e4 katsellessaan<\/p>\n
ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas asti halkaistuna siin\u00e4 paikassa ja viel\u00e4 enemm\u00e4nkin, kun lehti oli revitty nainen jatkoi ja teki riekaleet mosaiikiksi, kaikki kotimaat ja ulkomaat ja kirjainten sokkeloihin puijatun historian kaikki vanhat opasteet ja lasisen puutarhan juoksevat kartat meniv\u00e4t sit\u00e4 tiet\u00e4 niin<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olipa yksi mies semmoinen ei mik\u00e4\u00e4n niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan lev\u00e4t\u00e4 vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiert\u00e4\u00e4 monet kyl\u00e4t niin kuin sen piti kun se haeskeli vanhoja kaikuja jotka aina karkasivat kun se mies koetti ottaa niit\u00e4 kiinni ja omiksi. N\u00e4et se mies kaipasi jotenkin eik\u00e4 osannut oikein olla niin ett\u00e4 se kulki ja etsi ja tupakoi reiki\u00e4 ilmaan ja tuumi ett\u00e4 jospa joskus viel\u00e4 muuttuisi kaikki vaan ei n\u00e4kynyt sit\u00e4 kapinaa, muita kulkijoita vain ja siit\u00e4 miehest\u00e4 ne n\u00e4yttiv\u00e4t ihan mennink\u00e4isilt\u00e4 kun se katseli niit\u00e4 sielt\u00e4 korkealta koipiensa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja oli ihan niin kuin niill\u00e4 olisi ollut varjot kaikilla p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sellaiset taivaalta suojaavat ja sen tippumiselta ja silt\u00e4 mit\u00e4 sielt\u00e4 tuli. Vaikka se silt\u00e4 vain n\u00e4ytti niin olivat ne outoja aikoja ja vaikka maisema n\u00e4yttikin n\u00e4tilt\u00e4 ja peilaajan<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":10726,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[114,3],"tags":[173,35,93,171,76],"class_list":["post-3144","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjat","category-runot","tag-matkailu","tag-noir","tag-runous","tag-teknologia","tag-yksinaisyys"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3144","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3144"}],"version-history":[{"count":45,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10727,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3144\/revisions\/10727"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10726"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}