H\u00e4n oli koko ik\u00e4ns\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 ihmisen t\u00e4ytyi olla todellinen nero \u2013 suorastaan jonkinlainen yli-ihminen \u2013 saadakseen osakseen sellaisen kunnian. H\u00e4nen pit\u00e4isi uhrata el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja terveytens\u00e4 sek\u00e4 ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.<\/p>\n
Jana itse sen sijaan? Olihan h\u00e4nell\u00e4 saavutuksensa, patenttinsa, v\u00e4it\u00f6skirjansa, ja joitakin kansainv\u00e4lisi\u00e4 tunnustuksia, mutta h\u00e4n ei ollut milloinkaan arvostanut itse\u00e4\u00e4n kovin korkealle tieteen saralla. H\u00e4n oli vain tehnyt sen, mihin oli kyennyt. Ja kaiken tuon lis\u00e4ksi h\u00e4n oli mennyt naimisiin rakastamansa miehen kanssa, el\u00e4nyt t\u00e4ysin normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4, synnytt\u00e4nyt tytt\u00e4ren ja pojan. H\u00e4nell\u00e4 oli harrastuksensa, jotka totta puhuen veiv\u00e4t luvattoman paljon h\u00e4nen aikaansa. H\u00e4n jopa syyllistyi siihen perisyntiin, ett\u00e4 l\u00e4hti tytt\u00f6porukassa ulos juhlimaan aina silloin t\u00e4ll\u00f6in. H\u00e4n jopa piti siit\u00e4, ett\u00e4 sai istua kotisohvalla katsomassa Kauniita ja rohkeita tai Kotikatua.<\/p>\n
Jos h\u00e4nen perheens\u00e4 mielipidett\u00e4 kysyisi, heid\u00e4n arvosanansa \u00e4idist\u00e4 ja puolisosta ei varmankaan olisi kovin mairitteleva, siit\u00e4 Jana oli varma. Oli t\u00e4ysin totta, ett\u00e4 h\u00e4n teki liikaa t\u00f6it\u00e4. Turhia ja tarpeellisia kokouksia tuntui olevan aina vain enemm\u00e4n. Ulkomaanmatkat ja seminaarit olivat nekin lis\u00e4\u00e4ntyneet viime vuosina. Ne olivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n seuraus vastuullisesta asemasta. Sille ei yksinkertaisesti vain voinut mit\u00e4\u00e4n. Ja totta oli sekin, ett\u00e4 aivan liian usein h\u00e4n unohtui pohtimaan ty\u00f6h\u00f6n liittyvi\u00e4 asioita silloinkin, kun h\u00e4nen odotettiin viett\u00e4v\u00e4n laatuaikaa perheens\u00e4 kanssa.<\/p>\n
Jana oli ollut sellainen aivan lapsesta saakka. H\u00e4nen mieleens\u00e4 nousi alati uusia kysymyksi\u00e4, joihin h\u00e4nen oli pakko saada vastaus, ja niit\u00e4 etsiess\u00e4\u00e4n h\u00e4n unohti kaiken muun. Nuorena t\u00e4ll\u00e4 luonteenpiirteell\u00e4 ei juurikaan ollut sen suurempaa merkityst\u00e4, mutta jos oli kaksi lasta, jotka odottivat \u00e4idin auttavan l\u00e4ksyjen kanssa, viev\u00e4n heit\u00e4 treeneihin, ja laittavan kotona ruokaa kuten kavereidenkin \u00e4idit, tilanne oli muuttunut kovin paljon monimutkaisemmaksi.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 kaikesta oli seurauksena se, ett\u00e4 Jana oli kovin usein tuntenut olevansa huono \u00e4iti. Onneksi h\u00e4nell\u00e4 oli sellainen aviomies kuin Peter. T\u00e4m\u00e4 hoiti lasten treenit ja koulun paljon paremmin kuin mihin Jana itse olisi itse pystynyt. Ehk\u00e4 lopultakin on niin, ett\u00e4 avioliitto oli vain sopimus jossa kaksi ihmist\u00e4 lupasi toimia tiimin\u00e4, eik\u00e4 siin\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelty sen kummemmin sit\u00e4, kumman oli teht\u00e4v\u00e4 mitk\u00e4kin teht\u00e4v\u00e4t. N\u00e4in Janalla oli tapana ajatella, mutta se ei silti poistanut syyllisyydentunnetta.<\/p>\n
Mit\u00e4 h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa h\u00e4nest\u00e4 ajattelivat? Tuokin ajatus k\u00e4vi my\u00f6skin usein h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n. Ja juuri nyt, sen j\u00e4lkeen kun tieto oli julkistettu, Janasta tuntui, ett\u00e4 niiden ty\u00f6tovereiden m\u00e4\u00e4r\u00e4, jotka pitiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n, oli merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin v\u00e4hentynyt. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 monet heist\u00e4 olivat siirtyneet kateellisten vihamiesten riveihin. Tietenkin se oli ollut odotettavissakin. Sellaista vain tapahtui n\u00e4iss\u00e4 piireiss\u00e4. Kateus ja viha olivat sit\u00e4 paitsi merkitt\u00e4vimpi\u00e4 liikkeellepanevia voimia yhteis\u00f6ss\u00e4, jonka koko olemassaolo riippui niist\u00e4 v\u00e4hist\u00e4 apuahoista, joita itse kukin onnistui itselleen kahmimaan.<\/p>\n
Kun Jana oli kahdeksan vuotta aiemmin valittu nykyiseen teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4, h\u00e4n oli asettanut omat ehtonsa. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut siihen varaa, koska h\u00e4nt\u00e4 oli kosiskeltu samaan aikaan my\u00f6s Harvard Medical Schooliin. Jana oli kuitenkin pit\u00e4nyt enemm\u00e4n siit\u00e4 ajatuksesta, ett\u00e4 h\u00e4n saisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4denj\u00e4lkens\u00e4 suomalaiseen l\u00e4\u00e4kealan opetukseen ja perustutkimukseen sen sijaan ett\u00e4 veisi vaikeassa i\u00e4ss\u00e4 olevat lapsensa ja aviomiehens\u00e4 valtameren toiselle puolen Yhdysvaltoihin. Vaikka palkka olisi tietenkin ollut moninkertainen nykyiseen verrattuna, se ei kuitenkaan h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ollut t\u00e4rkeint\u00e4 maailmassa. Sit\u00e4 paitsi, mik\u00e4li h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 tuottaisi tulosta, siit\u00e4 hy\u00f6tyisi h\u00e4nen kotimaansa, joka h\u00e4net oli kouluttanut. Sen verran is\u00e4nmaallinen Jana oli. H\u00e4n oli syd\u00e4njuuriaan my\u00f6ten partiotytt\u00f6, ja olisi sit\u00e4 varmaankin koko ik\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Sit\u00e4 paitsi, ei se el\u00e4m\u00e4 siell\u00e4 jenkeiss\u00e4 niin kultaista ollut. Sen verran h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4nkin oli kokemusta yhdysvaltalaisista yliopistoista. Jana oli ty\u00f6skennellyt postdoc-tutkijana samaisessa Medical Schoolissa. Tuon vuoden aikana h\u00e4n oli oppinut paljon, muttei ollut mitenk\u00e4\u00e4n onnistunut p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle sik\u00e4l\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4nmenoon. Halukkaita kollegoja tarjoutui kyll\u00e4 seuralaisiksi aivan kiusaksi asti. Jana oli muistellut usein vaihto-oppilasaikaansa Vancouverissa. Miten eksoottista ja kiehtovaa se oli ollut. Bostonissa sen sijaan kaikki tuntui h\u00e4nest\u00e4 jotenkin mairealta ja valheelliselta. Aivan kuin ihmiset olisivat leve\u00e4sti hymyilevi\u00e4 robotteja jotka toistelivat lakkaamatta toinen toistensa etunimi\u00e4. Ehk\u00e4 kanadalaiset vain olivat erilaisia, h\u00e4n oli ajatellut.<\/p>\n
Viran saatuaan Jana oli raivannut ja kitkenyt ja merkitt\u00e4v\u00e4n lyhyess\u00e4 ajassa h\u00e4n oli kolunnut laitoksen ullakolta kellariin ja savustanut pihalle kaikki ne jotka vain ker\u00e4siv\u00e4t p\u00f6ly\u00e4 tutkijankammiossaan, huolimatta siit\u00e4 millaisia diplomeja seinill\u00e4 riippui. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Jana alkoi muokata maaper\u00e4\u00e4 otolliseksi kasvualustaksi, mihin h\u00e4n istutti nuorta v\u00e4ke\u00e4. Sellaista porkkaa jolla oli innostusta ja tarvittavia kykyj\u00e4 tehd\u00e4 tutkimusty\u00f6t\u00e4 kansainv\u00e4lisesti merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tasolla kansallisuuteen katsomatta. Sukunimi Virtanen tai Korhonen ansioluettelon ensimm\u00e4isell\u00e4 rivill\u00e4 ei paljonkaan painanut vaakakupissa, kuten siihen asti oli ollut tapana. Nykyisin ty\u00f6huoneen nimikyltiss\u00e4 saattoi lukea yht\u00e4 hyvin Chang, Leblanc, Puig tai Zieli\u0144ski, kuin Ali-Keskikyl\u00e4. Tuo kaikki alkoi nyt tuottaa hedelm\u00e4\u00e4, samalla kun h\u00e4nen johtamansa laitos kohosi ranking-listoilla, mik\u00e4 toi uusia maksavia ulkomaalaisia opiskelijoita ja rahaa yliopiston kassaan v\u00e4it\u00f6skirjojen ja apurahojen muodossa.<\/p>\n
Mutta oli tietenkin sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 samalla kun h\u00e4n oli onnistunut saavuttamaan aseman, jossa h\u00e4nt\u00e4 vihattiin yht\u00e4 paljon kuin pel\u00e4ttiin, h\u00e4neen kohdistui paineita niin alhaalta kyin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4kin. H\u00e4nelle asetettiin mahdottomia tavoitteita. Opetukseen suunnattuja m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoja leikattiin ja h\u00e4nen kunnianhimoisilta suunnitelmiltaan putosi usein pohja pois. Pitki\u00e4 ja uuvuttavia tapaamisia projektirahoituksen hankkimiseksi jotka aivan liian usein eiv\u00e4t johtaneet mihink\u00e4\u00e4n. Loputtomia ulkomaanmatkoja ja seminaareja.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 t\u00e4llaiset asiat olivat niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t tahtoneet istua yksiin h\u00e4nen rakastamansa tutkijanty\u00f6n kanssa, ja oli sanomattakin selv\u00e4\u00e4 etteiv\u00e4t ne my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tahtoneet sopia yhteen \u00e4itiyden kanssa.<\/p>\n
Mutta Jana oli aina ollut nopea oppimaan. Ja viimeiset vuodet olivat opettaneet h\u00e4nelle paljon. Ei ehk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n itse tutkimusty\u00f6st\u00e4, mutta sen sijaan h\u00e4n oli oppinut johtamaan. Ja ennen kaikkea h\u00e4n oli oppinut delegoimaan. Jana oli aina ollut hyv\u00e4 ryhm\u00e4ty\u00f6ss\u00e4. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 oli valmentanut sek\u00e4 partio ett\u00e4 h\u00e4nen urheilutaustansa. H\u00e4nell\u00e4 oli korvaamaton kyky saada tiimi toimimaan yhteisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n hyv\u00e4ksi. Mutta hintana oli se, ett\u00e4 h\u00e4n itse teki enemm\u00e4n kuin kukaan muu. H\u00e4n kantoi raskaimman taakan, vaikka useimmiten kunnian vei joku toinen.<\/p>\n
Mutta nyt tilanne oli aivan erilainen, t\u00e4n\u00e4\u00e4n h\u00e4n seisoi peili edess\u00e4 sovittamassa t\u00e4t\u00e4 ylett\u00f6m\u00e4n kallista juhlapukua Kirstin asetellessa nuppineuloja strategisiin paikkoihin. H\u00e4net \u2013 Jana Nohynek \u2013 oli nimetty vastaanottamaan Nobel-palkinto. Se ei ollut kukaan toinen h\u00e4nen tiimist\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 ainakaan kukaan mies. T\u00e4m\u00e4 ajatus syntyi h\u00e4nen mieless\u00e4\u00e4n siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 h\u00e4n pyrki ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kaikin keinoin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sukupuolisovinistisia n\u00e4k\u00f6kantoja ja ilmaisuja.<\/p>\n
Jana piti n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli mielest\u00e4\u00e4n hyvin s\u00e4ilynyt ik\u00e4isekseen. Iltapuku oli juuri sellainen kuin h\u00e4n oli ajatellutkin sen olevankin. Oikeastaan h\u00e4nen ainoana toiveenaan oli ollut, ett\u00e4 se sopisi yhteen Manolo Blahnikin sammalen vihreiden korkokenkien kanssa, jotka Peter oli h\u00e4nelle ostanut syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaksi edellisvuonna. Nyt niillekin tulisi k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Pukukangas oli hyvin kaunista viinipullonvihre\u00e4\u00e4 veluuria. Puvussa oli puolipy\u00f6re\u00e4 kaula-aukko, joka avautui selk\u00e4puolelta melkein ristiselk\u00e4\u00e4n asti. Hihat olivat puolipitk\u00e4t. Se ei ollut liian r\u00e4ike\u00e4, eik\u00e4 liian perinteinen. Juuri sopiva h\u00e4nen ammattikuntansa edustajalle.<\/p>\n
Eteisaulan suuresta peilist\u00e4 avautui, Janan ja ompelijan takana, n\u00e4kym\u00e4 olohuoneeseen, avoinna olevasta pariovesta. Huone oli arkkitehdin n\u00e4kemys modernista skandinaavisesta arkkitehtuurista. Olohuonetta dominoi suuri, valkoisella kivell\u00e4 vuorattu avotakka, jota ei oltu k\u00e4ytetty moneen vuoteen, ja jonka tulipes\u00e4ss\u00e4 oli varmaankin enemm\u00e4n p\u00f6ly\u00e4 kuin tuhkaa. Kahden askelman korkuinen tasoero jakoi huoneen kahteen selv\u00e4sti erilliseen osaan. Alempi osa oli er\u00e4\u00e4nlainen takkahuone ylellisine sohvineen ja nojatuoleineen. Ylempi osa k\u00e4sitti kirjaston, korkeine kirjahyllyineen, joihin kirjojen lis\u00e4ksi kuului py\u00f6rill\u00e4 varustetut tikapuut, joilla saattoi k\u00e4tev\u00e4sti nousta ylimmille hyllyriveille. N\u00e4it\u00e4 tikapuita k\u00e4ytti l\u00e4hinn\u00e4 Natalia pyyhkiess\u00e4\u00e4n p\u00f6lyj\u00e4 kirjoista. Janalla oli oma rakas kirjastonsa ty\u00f6huoneessaan. Kirjahyllyjen eteen oli sijoitettu ryhm\u00e4 py\u00f6rivi\u00e4 nojatuoleja, joille saattoi istua lukemaan. Lasisein\u00e4n edess\u00e4 seisoi flyygeli. Sit\u00e4 soitti l\u00e4hinn\u00e4 vain Peter. Nuoret l\u00f6h\u00f6iliv\u00e4t mieluummin sohvilla huudattamassa musiikkiaan huippuluokan \u00e4\u00e4nentoistolaitteilla, jotka Peter oli hankkinut edellisten tilalle vain pari vuota aiemmin.<\/p>\n
Olohuoneesta avautuva n\u00e4kym\u00e4 k\u00e4sitti kauniisti sammaloitunutta kallioista rinnett\u00e4, jossa kasvavat katajat ja kitukasvuiset m\u00e4nnyt ja muut kivikkokasvit peittiv\u00e4t juuri sopivasti suoran n\u00e4kym\u00e4n naapurintalon kes\u00e4keitti\u00f6\u00f6n. Janalla oli ollut tapana ripustaa riippukeinu kahden piham\u00e4nnyn v\u00e4liin ja l\u00f6h\u00f6t\u00e4 siin\u00e4 lukemassa kirjaa iltap\u00e4iv\u00e4n auringossa. Mutta puolitoista vuotta sitten naapurissa asuva amerikkalaisdiplomaatti sai pestin muualle ja tilalle muutti pakistanilaisperhe, joka j\u00e4rjesti takapihallaan meluisia juhlia. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 oli miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 vain tyyty\u00e4 katselemaan takapihan japanilaistyylist\u00e4 kivikkopuutarhaa eristelasin takaa.<\/p>\n
Janasta olohuone oli aina n\u00e4ytt\u00e4nyt l\u00e4hinn\u00e4 joltain yliopiston luentosalilta, eik\u00e4 h\u00e4n tuntenut oloaan siell\u00e4 kovinkaan kotoisaksi.<\/p>\n
Talo oli rakennettu Peterin kolmannen firman myyntirahoilla. Kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 oli tehnyt konkurssin mutta kolmas oli myyty suurelle amerikkalaiselle it-yritykselle. Se sijaitsi mets\u00e4isell\u00e4 ja kallioisella tontilla, joka oli jostain ihmeen syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt rakentamatta Espoon ja Kirkkonummen v\u00e4limaastossa. Makuuhuoneen ikkunasta ei aivan n\u00e4hnyt merelle, muttei se kaukana ollut. He olivat saaneet pulittaa tontista pitk\u00e4n pennin \u2013 v\u00e4h\u00e4n liikaakin \u2013 ja olivat rakentaneet sille t\u00e4m\u00e4n modernin arkkitehtuurin muistomerkin. Jana itse olisi tyytynyt paljon vaatimattomampaan asumukseen, mutta kun kerran alkaa rakentamaan, niin ahneus iskee, ja suunnittelijoille on niin helppoa antaa vapaat k\u00e4det. Rakennus onneksi sulautui hyvin sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maastoon toisin kuin naapuruston r\u00e4ike\u00e4t \u00f6kytalot monimutkaisine amerikkalaisvaikutteisine aumakattoineen ja kattolyhtyineen.<\/p>\n
Siin\u00e4 mallinukkena seistess\u00e4\u00e4n Janan huomio kiintyi kirjaston per\u00e4sein\u00e4lle ripustettuun tauluun. Itse asiassa h\u00e4n huomasi vasta nyt, kaikkien n\u00e4iden talossa asumiensa vuosien j\u00e4lkeen, ett\u00e4 peilist\u00e4 aukeni n\u00e4kym\u00e4 ennen kaikkea kirjastoon. Ihminen katsoi peilist\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 vain itse\u00e4\u00e4n. Janalla ei ollut taiteellista lahjakkuutta, mutta h\u00e4n osasi etsi\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n tiettyj\u00e4 lainalaisuuksia, ja yll\u00e4tyksekseen h\u00e4n havaitsi, ett\u00e4 mik\u00e4li peilist\u00e4 avautuvaan n\u00e4kym\u00e4\u00e4n piirt\u00e4isi tussilla perspektiiviviivat, niin tuo per\u00e4sein\u00e4lle ripustettu maalaus olisi t\u00e4sm\u00e4lleen n\u00e4iden viivojen leikkauspisteess\u00e4.<\/p>\n
Jana oli my\u00f6s jo miltei kokonaan unohtanut ett\u00e4 tuo kyseinen taulu todellakin riippui heid\u00e4n kirjastonsa sein\u00e4ll\u00e4. Se oli jostain kumman syyst\u00e4 Peterin lempitaulu. Ehk\u00e4 siksi ett\u00e4 maalaus esitti purjeveneit\u00e4 kilpailemassa merell\u00e4. Peter oli itsekin purjehtinut nuorena kilpaa, mutta nykyisin h\u00e4n l\u00e4hti merell\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 vain harrastusmieless\u00e4. Mik\u00e4li Jana olisi itse saanut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, h\u00e4n olisi haudannut sen jonnekin varastohuoneen nurkkaan p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 heill\u00e4 oli lukuisia paljon arvokkaampiakin taideteoksia. Mutta toisaalta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 Peter oli asiasta eri mielt\u00e4. Teos oli ollut esill\u00e4 heid\u00e4n jokaisessa kodissaan, Amsterdamin asuntoa lukuun ottamatta. Totuus oli, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teos her\u00e4tti Janassa liiaksi ristiriitaisia tunteita.<\/p>\n
Tuo teos oli heid\u00e4n h\u00e4\u00e4lahjansa. Sen oli maalannut Janan nuoruuden yst\u00e4v\u00e4, er\u00e4s aloitteleva taiteilija. Huolimatta siit\u00e4, ettei se ollut nimekk\u00e4\u00e4n taiteilijan aikaansaannos, se oli kuitenkin varsin taitavasti maalattu. Sen olivat Peterille kertoneet monet h\u00e4nen yst\u00e4vist\u00e4\u00e4n. Monet Peterin yst\u00e4vist\u00e4 olivat itsekin taiteenker\u00e4ilij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Taiteen historia ei ollut Janan erikoisalaa, mutta tuossa maalauksessa oli aavistus jotakin samaa kuin tauluissa jotka Jana oli n\u00e4hnyt Van Gogh museossa ja samalla my\u00f6s jotakin pehme\u00e4n realistista kuten Vermeerin t\u00f6iss\u00e4, joita h\u00e4n oli ihaillut Rijksmuseumissa. Tai ehk\u00e4 sittenkin tietynlainen sarjakuvamaisuus Carl Larssonin t\u00f6iss\u00e4, jota Jana ja Peter olivat k\u00e4yneet katsomassa Turun taidemuseossa, oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 totuutta.<\/p>\n
Mutta mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 edell\u00e4 mainituista ei kuitenkaan kuvaillut riitt\u00e4v\u00e4n hyvin tuota teosta. Se alkoi l\u00e4hes valokuvamaisen tarkasti maalatusta purjealuksesta etualalla, jonka yksityiskohdat nousivat esiin herk\u00e4n, larssonimaisen \u00e4\u00e4riviivatekniikan avulla. Mit\u00e4 kauemmas horisonttiin katse siirtyi, sit\u00e4 utuisemmaksi maisema muuttui, kunnes se lopulta sulautui v\u00e4rien ja muotojen sekoitukseksi jossa katosoja saattoi erottaa yksityiskohtia vain jos katsoi teosta kauempaa ja vain ohimennen. Sen mink\u00e4 taiteilija oli lainannut Vermeerilt\u00e4, oli teoksen valot ja varjot jotka yhdess\u00e4 saivat loivat vaikutelman pohjoismaisesta kes\u00e4illasta purjehtijoiden jo kiirehtiess\u00e4 kotilaituriin nousevan ukkosmyrskyn alta.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 Jana ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut itse keksinyt. Tuon ylistyspuheen oli pit\u00e4nyt er\u00e4s taidekriitikko aivan liian monen konjakkilasillisen j\u00e4lkeen uudenvuoden vastaanottajaisissa joskus parikymment\u00e4 vuotta aiemmin heid\u00e4n kerrostaloasunnossaan Katajanokalla.<\/p>\n
Jana muisti kuitenkin l\u00e4hes sanasta sanaan, mit\u00e4 mies oli taulusta sanonut, ja h\u00e4n muisti olleensa hyvin yll\u00e4ttynyt siit\u00e4, ett\u00e4 jokin ihan tavallinen taulu saattoi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 joissakin ihmisiss\u00e4 n\u00e4in syvi\u00e4 tunteita. Arvatenkin niit\u00e4 samoja tuntemuksia joita h\u00e4n itse parhaimmillaan tunsi silloin kun h\u00e4neen iski \u00e4killinen oivallus jonkin siihen asti kadoksissa olleen kemiallisen prosessin olemassaolosta.<\/p>\n
Se mik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tuossa maalauksessa ahdisti, ei liittynyt mill\u00e4\u00e4n tavoin itse teokseen, eik\u00e4 sen taiteellisiin ominaisuuksiin. Jana oli kyll\u00e4 periaatteessa samaa mielt\u00e4 miehens\u00e4 kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 se oli taiteilijan nimett\u00f6myydest\u00e4 huolimatta arvokas lahja, ottaen huomioon, ett\u00e4 se oli lahjan antajan itsens\u00e4 maalaama. Se mik\u00e4 sai h\u00e4ness\u00e4 aikaan ep\u00e4mukavia tuntemuksia vatsanpohjassa, oli tuo henkil\u00f6, joka lahjan oli antanut.<\/p>\n
He olivat tutustuneet joskus seitsem\u00e4nkymment\u00e4luvun loppupuolella. Jana oli lukiossa ja t\u00e4m\u00e4 mies oli h\u00e4nen luokkatoverinsa isoveli. H\u00e4n muisti viel\u00e4kin kuinka hirve\u00e4n rakastuneeksi h\u00e4n oli itsens\u00e4 tuntenut vain siksi, ett\u00e4 mies oli hymyillyt h\u00e4nelle ja puhunut h\u00e4nelle kuin vertaiselleen. Jana oli t\u00e4ytt\u00e4nyt kokonaisen sivun p\u00e4iv\u00e4kirjastaan kirjoittamalla tuon miehen nime\u00e4: Teo. H\u00e4n oli kirjoittanut sen isoilla kirjaimilla, pienill\u00e4 kirjaimilla, erilaisilla v\u00e4reill\u00e4 ja \u2013 kynill\u00e4. Lopulta h\u00e4n oli leikannut sivun irti ja polttanut sen takassa jottei Vera \u2013 h\u00e4nen sisarensa \u2013 n\u00e4kisi sit\u00e4.<\/p>\n
Ja kun mies my\u00f6hemmin osoitti kiinnostustaan h\u00e4nt\u00e4 kohtaan, sen sijaa ett\u00e4 olisi ollut onnensa kukkuloilla, Jana oli ollut suorastaan kauhuissaan. Kauhuissaan siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mies oli h\u00e4nt\u00e4 vanhempi. Siin\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 kai pienikin ik\u00e4ero tuntui niin tavattoman suurelta. Ja my\u00f6s siksi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli niin erilainen kuin kaikki muut Janan l\u00e4hipiiriss\u00e4, niin vapaamielinen, estoton ja intohimoinen. Se pelotti Janaa.<\/p>\n
Mies oli edelt\u00e4 k\u00e4sin kertomatta tullut katsomaan Janan treenej\u00e4. Olihan katsomassa aina joskus muidenkin poikakavereita, mutta Janaa miehen l\u00e4sn\u00e4olo h\u00e4vetti niin, ett\u00e4 vakioliikkeetk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t tahtoneet onnistua. Valmentajakin oli puuttunut virheisiin. H\u00e4n ei uskaltanut vilkaista katsomoon p\u00e4ink\u00e4\u00e4n, mutta tunsi silti miehen katseen poltteen sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kun mies harjoitusten j\u00e4lkeen pyysi saada saattaa h\u00e4net kotiin, Jana oli niin hermostunut ettei osannut kielt\u00e4yty\u00e4.<\/p>\n
Koti ovella mies oli sitten suudellut h\u00e4nt\u00e4. Se tuli Janalle t\u00e4ydellisen\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4. Ei se suinkaan ollut h\u00e4nelle aivan ensimm\u00e4inen kerta, mutta Jana tunsi miehen huulet huulillaan viel\u00e4 nukkumaan menness\u00e4\u00e4nkin, eik\u00e4 tahtonut saada unta. Yleens\u00e4 h\u00e4n nukahti nopeasti treenien j\u00e4lkeen, mutta nyt h\u00e4n py\u00f6ri s\u00e4ngyll\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 sai Verankin ihmettelem\u00e4\u00e4n, oliko h\u00e4n kenties sairas.<\/p>\n
Kun Jana nyt katseli mieless\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 nuoruutensa tapahtumia el\u00e4m\u00e4nkokemuksensa hioman suodattimen l\u00e4vitse, kaikki h\u00e4nen nuoruudessaan kokemansa pelkotilat ja turhat ennakkoluulot l\u00e4hinn\u00e4 vain naurattivat h\u00e4nt\u00e4. Anoreksia ja nuorena koettu hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6yritys eiv\u00e4t todellakaan olleet niit\u00e4 pahimpia asioita joita ihmisen saattoi kohdata, ne vain tuntuivat silt\u00e4 i\u00e4ss\u00e4, jolloin nuoren ihmisen perspektiivi oli niin paljon kapeampi. Kun on voittanut kaikki ne esteet, jotka el\u00e4m\u00e4 oli Janan eteen heitt\u00e4nyt, mik\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tuntunut niin kovin pelottavalta. Ei edes Nobel-juhla \u2013 tai ehk\u00e4 sittenkin.<\/p>\n
Jana p\u00e4\u00e4tti k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 muutaman kerran l\u00e4pi juhlien protokollan. Ei se voinut olla kovin paljon vaikeampaa oppia kuin IP-protokolla, jota h\u00e4n oli ollut mukana kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 opiskeluvuosinaan kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 Nokialla.<\/p>\n
Mit\u00e4h\u00e4n Teolle mahtoi kuulua, Jana pohdiskeli. H\u00e4n ei ollut tavannut miest\u00e4 h\u00e4ittens\u00e4 j\u00e4lkeen. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut kuullut h\u00e4nest\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen siteens\u00e4 kotikaupunkiin olivat t\u00e4ysin katkenneet sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli sulkenut kirjakaupan ja h\u00e4nen vanhempansa olivat muuttaneet Vihtiin. Jana oli kuitenkin varma siit\u00e4 ett\u00e4 Teokin oli muuttanut muualle.<\/p>\n
Peter oli maininnut vuosia aiemmin yritt\u00e4neens\u00e4 j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 Teon. Mielenkiinnosta miehen saavutuksiin taiteen saralla, h\u00e4n oli kertonut. Mutta ei ollut l\u00f6yt\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n \u2013 ei yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Miehest\u00e4 ei ollut sosiaalisessa mediassa ainuttakaan jalanj\u00e4lke\u00e4. H\u00e4n siis saattoi olla aivan hyvin kuollut.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
H\u00e4n oli koko ik\u00e4ns\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 ihmisen t\u00e4ytyi olla todellinen nero \u2013 suorastaan jonkinlainen yli-ihminen \u2013 saadakseen osakseen sellaisen kunnian. H\u00e4nen pit\u00e4isi uhrata el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja terveytens\u00e4 sek\u00e4 ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock. Jana itse sen sijaan? Olihan h\u00e4nell\u00e4 saavutuksensa, patenttinsa, v\u00e4it\u00f6skirjansa, ja joitakin kansainv\u00e4lisi\u00e4 tunnustuksia, mutta h\u00e4n ei ollut milloinkaan arvostanut itse\u00e4\u00e4n kovin korkealle tieteen saralla. H\u00e4n oli vain tehnyt sen, mihin oli kyennyt. Ja kaiken tuon lis\u00e4ksi h\u00e4n oli mennyt naimisiin rakastamansa miehen kanssa, el\u00e4nyt t\u00e4ysin normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4, synnytt\u00e4nyt tytt\u00e4ren ja pojan. H\u00e4nell\u00e4 oli harrastuksensa, jotka totta puhuen veiv\u00e4t luvattoman paljon h\u00e4nen aikaansa. H\u00e4n jopa syyllistyi siihen perisyntiin, ett\u00e4 l\u00e4hti tytt\u00f6porukassa ulos juhlimaan aina silloin t\u00e4ll\u00f6in. H\u00e4n jopa piti siit\u00e4, ett\u00e4 sai istua kotisohvalla katsomassa Kauniita ja rohkeita tai Kotikatua. Jos h\u00e4nen perheens\u00e4 mielipidett\u00e4 kysyisi, heid\u00e4n arvosanansa \u00e4idist\u00e4 ja puolisosta ei varmankaan olisi kovin mairitteleva, siit\u00e4 Jana oli varma. Oli t\u00e4ysin<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10722,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[175,177,78,176],"class_list":["post-3471","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-covid","tag-ensirakkaus","tag-korona","tag-nobel-palkinto"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3471","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3471"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3471\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5506,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3471\/revisions\/5506"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10722"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3471"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3471"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3471"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}