1<\/p>\n
<\/p>\n
Min\u00e4 olen Anna-Leena. T\u00e4m\u00e4 on kertomus minusta ja mit\u00e4 tapahtui sen j\u00e4lkeen kun sis\u00e4ist\u00e4 siivousta tehdess\u00e4ni l\u00f6ysin kranaatin ja vedin sokan irti. Kaikki r\u00e4j\u00e4hti ymp\u00e4rilt\u00e4ni palasiksi tuottaen tuskaa, k\u00e4rsimyst\u00e4, sotkua ja siivottavaa. J\u00e4in kuitenkin henkiin. Jotakin olisin voinut tehd\u00e4 toisin, mutta en kadu mit\u00e4\u00e4n. Tai jos nyt jotakin v\u00e4h\u00e4sen kadun, niin korkeintaan sit\u00e4, etten jo aiemmin huomannut tauhkan alle hautautunutta olotilaani ja tarttunut jo aiemmin siihen sokkaan. Siivota ja luututa osaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Sorruin ik\u00e4polvelleni tyypilliseen syndroomaan, jota potevat naiset siirt\u00e4v\u00e4t omat tarpeensa ja halunsa syrj\u00e4\u00e4n palvellakseen muiden toiveita ja vaatimuksia. Minunkin kotikasvatukseni – hienovaraisesti- mutta riitt\u00e4v\u00e4n selke\u00e4sti kannusti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n omat ajatukset ja toiveet sivuun ja keskittym\u00e4\u00e4n sen sijaan yhteiskunnan, lasten ja miehen sek\u00e4 tarvittaessa sukulaisten palveluun. Sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n naiselle sopivana el\u00e4m\u00e4nmuotona. Naisellisuutena, mit\u00e4 ikin\u00e4 se tarkoittaakaan. Me kiltit tyt\u00f6t olemme kuitenkin t\u00e4ynn\u00e4 toivoa ja odotamme kuten min\u00e4kin, ett\u00e4 kyll\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4 koittaa, jolloin on aikaa ja tilaa omille tekemisille, omalle aidolle olemiselle. Tyypillinen ajatus meille on, ett\u00e4 uskomme oman ajan koittavan kunhan lapset kasvavat, t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6tilanne t\u00e4st\u00e4 rauhoittuu ja mies tajuaa muuttua tasavertaiseksi kumppaniksi kotona. Mutta ehei, mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu toivomalla. Ei mit\u00e4\u00e4n,\u00a0 ellei itse tartu toimeen. Mik\u00e4\u00e4n ei muutu ellei sit\u00e4 itse muuta. Minulle k\u00e4vi niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin lopettaa kokonaan \u201dsitten kun\u201d-ajattelun ja saada sen oman n\u00e4k\u00f6isen el\u00e4m\u00e4ni. Nyt. Tai no, menih\u00e4n siin\u00e4 hetki enemm\u00e4n\u2026<\/p>\n
<\/p>\n
Vaikka el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ainoa pysyv\u00e4 asia on alituinen muutos, se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 olisi erityisen innokas olemaan muutoksessa mukana. Etenkin jos muutokset ovat nopeita eik\u00e4 niiden alkuunpanija jaksa valmistella ja pehme\u00e4sti vihjailla tulevasta, vaan rys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken kerralla saadakseen haluamansa esille. T\u00e4ss\u00e4 on samaa kuin ilmastonmuutoksessa: kukaan ei ole halukas tekem\u00e4\u00e4n muutoksia omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vaikka ilmastonmuutos huolestuttaa. Ajatellaan, ett\u00e4 jospa se siit\u00e4 kun ei pohdita asiaa liikaa, niin eik\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 voida menn\u00e4 melko lailla kuten ennen, noin loppujen lopuksi. Mutta ei voida. Pienen naisen el\u00e4m\u00e4 ja ilmastonmuutos ovat sik\u00e4li sama asia: on siivottava aiheutetut sotkut, muokattava tapaa el\u00e4\u00e4 ja olla, kunnes se toimii sek\u00e4 minulle, yksitt\u00e4iselle naiselle, ett\u00e4 laajemmin koko maailman ihmisille.<\/p>\n
<\/p>\n
Min\u00e4 vihasin kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 voisi kutsua \u00c4idin Perushommiksi. Siihen kuului jatkuva kokkaaminen, pyykk\u00e4\u00e4minen, ostoslistojen suunnittelu, erilaisiin s\u00e4ihin varustautuminen lasten vaatetuksen osalta ja kellon kanssa el\u00e4minen. Lis\u00e4ksi perushommiin kuuluu alituinen tavaroiden j\u00e4rjestely, jotta koti pysyisi joten kuten siistin\u00e4 ja tavarat l\u00f6ytyisiv\u00e4t omilta paikoiltaan. J\u00e4rjesteleminen on pirusti energiaa kuluttavaa ty\u00f6t\u00e4, jota meill\u00e4 ei kukaan muu vaivautunut harrastamaan. Jos se olisi kuulunut Kallen repertuaariin, olisi se ollut minulle suuri helpotus. Mutta t\u00e4m\u00e4 toimi oli yksin minun. Joskin j\u00e4rjesteleminen oli aika ajoin turhauttavaa, sill\u00e4 Leevi saattoi levitt\u00e4\u00e4 hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 lelunsa ymp\u00e4riins\u00e4 tai raahata likaiset, savea tiputtelevat kumpparinsa makuuhuoneeseen vain siksi, ett\u00e4 saattoi tehd\u00e4 niin kun kukaan ei enn\u00e4tt\u00e4nyt kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siivouksen iloihin kuului toisinaan, ett\u00e4 juuri kun kaadoin viimeisi\u00e4 lattianpesuvesi\u00e4 pienen kodinhoitohuoneen vessanpyttyyn, saatoin kuulla oven l\u00e4pi kuinka Lili tai Lare t\u00f6misti ulkokeng\u00e4t jalassaan yl\u00e4kertaan hakemaan unohtuneita avaimia. Kun avasin eteisen vieress\u00e4 olevan kodinhoitohuoneen oven, saatoin n\u00e4hd\u00e4 mutaiset keng\u00e4nj\u00e4ljet viel\u00e4 pesun j\u00e4lkeen kosteilla lattioilla. Perkele!<\/p>\n
<\/p>\n
Miten pyykk\u00e4\u00e4misen riemu? Homma, jonka huomioaste l\u00e4henteli nollaa, paitsi silloin jos jonkun muun kuin minun puhtaat alushousut tai sukat olivat kaapista loppu. Siihen saakka ei ket\u00e4\u00e4n kiinnostanut, oliko pyykki\u00e4 pesty vai ei, puhtaissa alushousuissa ja sukissa meni se huomioasteen raja. Piruuttani j\u00e4tin toisinaan pyykit pesem\u00e4tt\u00e4 ja odottelin kunnes kaikkien sukat ja alusvaatteet olivat likaisena pyykkikorissa. Etenkin Kallen meuhkaamista puhtaiden kalsareiden puutteesta oli nautinnollista seurata. Silloin saattoi jopa k\u00e4yd\u00e4 niin, ett\u00e4 Kalle itse laittoi pyykkikoneen py\u00f6rim\u00e4\u00e4n, kyseli mit\u00e4 pesuainetta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, ent\u00e4 esipesu, mik\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila, voiko mustat ja valkoiset sukat laittaa kesken\u00e4\u00e4n samaan pyykkiin? Vaikka olin kertonut monet kerrat pesuohjeet, eiv\u00e4t ne tuntuneet tarttuvan h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Jos olisin ollut fiksumpi, olisin pakottanut Kallen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n useammin pyykkikonetta ja ottamaan muutenkin enemm\u00e4n vastuuta Perheen Perushommista.\u00a0 Olisin sanonut, ett\u00e4 \u201dhoida homma ja etsi ohjeet kuukkelista, kyll\u00e4 s\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4t, ei t\u00e4m\u00e4 ole rakettitiedett\u00e4\u201d. Mutta en min\u00e4 niin sanonut, olin tottunut hoitamaan asiat itse. Olin pitk\u00e4\u00e4n koko asialle sokea syv\u00e4nmeren kala. Kallelle j\u00e4i apulaisen rooli. Kalle Kotiassistentti teki vain johdettuna ja erikseen pyydettyn\u00e4 hommia. H\u00e4n oli tottunut siihen. Kun kuvio alkoi minulle selvit\u00e4 ja aloin avata silmi\u00e4ni, sanoin Kallelle kerran kun t\u00e4m\u00e4 n\u00e4pr\u00e4si tietokoneettaan olohuoneen sohvalla:<\/p>\n
– Oletko muuten huomannut, et naisten ja miesten roolit on kotona ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 toisinp\u00e4in?<\/p>\n
– H\u00e4h? Mit\u00e4 s\u00e4 tarkoitat? Odota\u2026 l\u00e4het\u00e4n yhden s\u00e4hk\u00f6postin\u2026 Ei t\u00e4ss\u00e4 mene kauaa\u2026<\/p>\n
– Ei kun kuuntele nyt. T\u00f6iss\u00e4 naisille on tarjolla hoivaajan roolit, sihteerin ty\u00f6t ja kaikenlainen itsens\u00e4 uhraamisty\u00f6. Miehet puolestaan kukkoilee T\u00e4rkein\u00e4 Johtajina ja Pikkupomoina sek\u00e4 muina p\u00e4\u00e4llep\u00e4sm\u00e4rein\u00e4. Oli p\u00e4tevi\u00e4 tai ei, riitt\u00e4\u00e4 kun ne on miehi\u00e4. Tai no, nyky\u00e4\u00e4n joku nainenkin otetaan pikkupomoksi, muodon vuoksi. Sitten voidaan sanoa, ett\u00e4 on meill\u00e4 tasa-arvoa huomioitu, meill\u00e4 on naisjohtajiakin.<\/p>\n
– Niin? Mit\u00e4 s\u00e4 nyt selit\u00e4t? Ihme juttua. Mun pit\u00e4isi nyt oikeasti t\u00e4m\u00e4 s\u00e4hk\u00f6posti\u2026<\/p>\n
– Ei kun kuuntele nyt. Mutta kotona nainen onkin pomo ja mies se apupoika, ellei per\u00e4ti yksi lapsista. Ilman perheen naisjohtajaa ei tule ruoka p\u00f6yt\u00e4\u00e4n eik\u00e4 pyykit peseydy. Ja lapset ja mies odottaa ohjeita miten hommat tehd\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ilman ohjeita ne ei tee mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– Jaa. En tied\u00e4 noista sun jutuista, en ole samaa mielt\u00e4. Ensinn\u00e4kin: eih\u00e4n sihteereit\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole juuri miss\u00e4\u00e4n. Mist\u00e4 s\u00e4 sihteerit rep\u00e4sit? Ja on niit\u00e4 naisjohtajia, ihan korkealla organisaatioissa. Koko ajan enemm\u00e4n. Asiat ei tapahdu hetkess\u00e4, kyll\u00e4 s\u00e4 sen tied\u00e4t. Naiset ovat olleet aika lyhyen aikaa loppujen lopuksi ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muuta kuin hoitoteht\u00e4viss\u00e4 ja opettamassa.<\/p>\n
– Ei niit\u00e4 naisjohtajia maailmanlaajuisesti paljon ole, jos tarkemmin mietit.\u00a0 Ja ne, jotka isoksi pomoksi ovat p\u00e4\u00e4sseet, joutuvat olemaan miesm\u00e4isi\u00e4 olemukseltaan. Naisellisuus pit\u00e4\u00e4 h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4. Puhua matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 kuin mies ja pukeutua tummiin s\u00e4vyihin, jakkupukuihin ja muuhun sellaseen. Pomonaiset ei liitele pinkit kukkamekot yll\u00e4 ja kiharat hulmuten, ne on eri naisia ne. Mieti: jos pomonaisella on perhe, niin on pomo t\u00f6iss\u00e4 ja kotona! Kaksoisrooli. Aika rankkaa.<\/p>\n
– Sulla on semmoinen vika, ett\u00e4 s\u00e4 tyypittelet liikaa. Meit\u00e4 ihmisi\u00e4 on niin monenlaisia. Jos se nainen johtaakin jotakin vaatefirmaa, niin kai se voi pukeutua vaikka pinkkiin mekkoon. Mutta\u2026 ehk\u00e4 lakinainen ei pist\u00e4 pinkki\u00e4 kukkamekkoa\u2026, vaikka mist\u00e4 m\u00e4 tied\u00e4n. En ole aiheeseen perehtynyt, ett\u00e4 miten sen naisellisuuden laita milloinkin on, vai onko mitenk\u00e4\u00e4n. Onko sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4? Pit\u00e4isi t\u00e4m\u00e4 s\u00e4hk\u00f6posti saada valmiiksi\u2026 se on asiakkaalle. Jos palaittasiin toiste t\u00e4h\u00e4n asiaan?<\/p>\n
– S\u00e4 et koskaan halua keskustella mun kans kunnolla, aina on muuta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi s\u00e4 oikeasti inhoat kotit\u00f6it\u00e4. Et tekisi yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ellen vaatisi! Sun mielest\u00e4 mun pit\u00e4s tehd\u00e4 kaikki yksin!<\/p>\n
– *huokaus*.. S\u00e4 olet liian tarkka, l\u00f6ys\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 kotihommissa. Ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa, v\u00e4hemm\u00e4nkin riitt\u00e4\u00e4. Relaa.<\/p>\n
– Helppo sun on sanoa kun j\u00e4t\u00e4t kaikki hommat mulle! Jos pyyd\u00e4n sua vaikka siivoamaan, kest\u00e4\u00e4 sulta viikkokausia tarttua toimeen, enk\u00e4 jaksa odottaa niin kauaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 paskan seassa, ett\u00e4 milloin se inspiraatio iskisi!<\/p>\n
– Katos mulla ei just nyt olisi aikaa t\u00e4h\u00e4n keskusteluun.. Kyll\u00e4 m\u00e4 siivoankin, mutta meill\u00e4 on eri standardit. Mulle riitt\u00e4\u00e4 v\u00e4hempi, ei tarvitse olla kaikki paikat nuoltuna.<\/p>\n
– Just joo. S\u00e4h\u00e4n vaikka uisit paskassa kuhan ei tarvitse siivota!<\/p>\n
<\/p>\n
Yksi Oy Perhe Ab:n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksist\u00e4 on j\u00e4lkikasvun ja vanhempien energiatarpeen tyydytt\u00e4minen. Erityisesti inhosin sit\u00e4 hetke\u00e4, kun tulin huutava muksu kainalossa ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen v\u00e4syneen\u00e4 kotiin ja astuessani keitti\u00f6\u00f6n n\u00e4in, miten kaksi isompaa olivat k\u00e4yneet koulun j\u00e4lkeen murustelemassa leip\u00e4\u00e4, kasvirasvalevitett\u00e4 ja juustoa keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4lle. Sotkut olivat siell\u00e4 kaikessa rauhassa kesken\u00e4\u00e4n odottamassa\u2026 Ket\u00e4? Ikiaikaisen perinteen jatkumoa, eli minua, \u00c4iti\u00e4. Tietysti ne oli j\u00e4tetty siihen. Kaveriksi sormenj\u00e4ljist\u00e4 tahraiset juomalasit, joissa oli jotakin nestett\u00e4 pohjalla. Leip\u00e4lautaset makasivat tiskialtaassa, vaikka tiskikoneessa oli likaiset astiat ja ne olisivat mahtuneet sinne loistavasti. N\u00e4in alkoi arkisin toinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni, jossa ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 oli saada nuoriso siivoamaan sotkunsa ja toisena kokata p\u00e4iv\u00e4llinen.<\/p>\n
Nakitan Leevin Pikku Kakkosen \u00e4\u00e4reen tabletille – lastenohjelmat ovat vanhemman pelastus tukalissa hetkiss\u00e4 ja v\u00e4syneen\u00e4 – ja karjun yl\u00e4kertaa kohti isompia lapsia paikalle siivoamaan sotkunsa. Jos Lilill\u00e4 tai Larella sattui olemaan kuulokkeet p\u00e4\u00e4ss\u00e4 eiv\u00e4t he kuulleet vaikka kuinka karjuin. Silloin saatoin laiskuuttani soittaa yl\u00e4kertaan kiljuakseni jommallekummalle:<\/p>\n
\u201dTulkaa nyt saakutarallaa siivoamaan sotkunne keitti\u00f6st\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n \u00e4kki\u00e4!\u201d. Kaava seuraaville tapahtumille oli sama: ensin nuoriso hilaa hanurinsa hitaasti yl\u00e4kerrasta keitti\u00f6\u00f6n, sitten he pys\u00e4htyv\u00e4t ovensuulle. Yhteisp\u00e4llistely sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sotkun arviointia joka kerta sen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 kuin se olisi jotakin uutta ja ihmeellist\u00e4 ja t\u00e4ysin heist\u00e4 riippumatonta. Seuraa syyttelysessio, jossa molemmat ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 sotkujen aiheuttaja on se toinen. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa olin oppinut oikaisemaan kaavaa, joten t\u00e4m\u00e4 vaihe ohitettiin mahdollisimman nopeasti ja siirryttiin seuraavaan kohtaan: ongelman puolitus- vaiheeseen. Molemmat joutuivat siivoamaan suunnilleen puolet, enk\u00e4 ottanut vastaan valituksia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa toisen ty\u00f6n iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n kuului, ett\u00e4 jokaisella oli naama nurinp\u00e4in enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n. Eik\u00e4 minun matalat verensokerini helpottaneet tilannetta mitenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun keitti\u00f6st\u00e4 oli saatu sotkut siivottua, siirryin kokkaamaan, usein nuoriso apunani. Valuin stressihike\u00e4. Vilkuilin kelloa kokkaamisen lomassa. Ilmastonmuutoksen takia olimme luopuneet lihank\u00e4yt\u00f6st\u00e4 suurimmaksi osaksi, joten tavallinen setti oli kokata soijarouhekastiketta ja makaronia. Versio menneisyyden jauheliha- makaronipadasta. Kello puolestaan oli kriittinen tekij\u00e4, sill\u00e4 toiseen ty\u00f6vuorooni kuuluivat lasten harrastukset ja niihin kuskaaminen. Minun harrastukseni oli seurata lasten harrastuksia. Kallea ei yleens\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan n\u00e4kynyt, sill\u00e4 h\u00e4n oli edelleen t\u00f6iss\u00e4 tai ylit\u00f6iss\u00e4. Tai treenaamassa salilla. Tai ensin t\u00f6iss\u00e4 ja sitten salilla, tai miss\u00e4 sitten olikaan. Joskus ajattelin, mit\u00e4 jos Kallella oli parempaa seuraa iltaisin tai jos se vaikka istuu kirjastossa tai kahvilassa ettei tarvitse tulla kotiin.<\/p>\n
<\/p>\n
Nuorison teht\u00e4v\u00e4 oli kattaa p\u00f6yt\u00e4, mihin kuuluivat s\u00e4estyksen\u00e4 valitukset siit\u00e4, miten paljon enemm\u00e4n itse oli tehnyt kuin se toinen.<\/p>\n
– Eik\u00f6 Lili voi jo laittaa loput? M\u00e4 olen laittanut jo kaikki astiat p\u00f6yt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– Et tasan ole tehnyt puolia! Sun pit\u00e4\u00e4 laittaa juotavat ja tehd\u00e4 salaatti. T\u00e4m\u00e4 on \u00e4iti ihan ep\u00e4reilua, Lare yritt\u00e4\u00e4 vaan liueta paikalta. Sano sille ett\u00e4 ei k\u00e4y!<\/p>\n
Hermostuin tasaiseen tahtiin molemmille, pitih\u00e4n tasapuolisuus ja tasapaino olla. Joskus Leevi j\u00e4tti lastenohjelmansa ja osallistui mukaan menoon. Yleens\u00e4 vaativat \u00e4\u00e4net rauhoittuvat siin\u00e4 vaiheessa kun kaikilla oli ruokaa vatsassa ja verensokerit kohdillaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Kerran hermostuin t\u00e4ysin. Leevi oli piipert\u00e4nyt kesken ruuanlaiton paikalle ja t\u00f6n\u00e4issyt vahingossa vehn\u00e4jauhopussin lattialle juuri sen j\u00e4lkeen kun Lare oli ensin tipauttanut avonaisen kaurajuomapurkin vasemmasta k\u00e4dest\u00e4\u00e4n. Lare oli keskittynyt oikeassa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n olevaan k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ns\u00e4, se vaikutti kasvaneen kiinni h\u00e4neen. Nesteest\u00e4 ja jauhosta tuli mahtava, lilluva sotku ja taikinamainen m\u00f6ss\u00f6 lattialle ja matolle. Valahdin silloin v\u00e4syneen\u00e4 koko sotkun p\u00e4\u00e4lle itkem\u00e4\u00e4n ja kerrankin lapset tajusivat olla hiljaa. Emo kuukahti. Lauri sen hiljaisuuden silloin lopulta katkaisi ja sanoi varovasti:<\/p>\n
– \u00c4iti hei. Mit\u00e4 jos tilattaisiin t\u00e4n\u00e4\u00e4n pitsaa? M\u00e4 tilaan. Sitten vasta siivotaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Usein iltaisin lasten menty\u00e4 nukkumaan maalasin alakerrassa keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuin jaksoin. Se puhdisti, rentoutti ja tasapainotti p\u00e4\u00e4koppaa. Kun Kalle saapui sin\u00e4 episodi-iltana kotiin ja oli siirtynyt jo innokkaana penkkiurheilijana katsomaan olkkariin formuloita, k\u00e4vi h\u00e4n iltavoileipi\u00e4 voidellessaan katsomassa mit\u00e4 tein. H\u00e4n tokaisi siin\u00e4 voileip\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n:<\/p>\n
– Ai. S\u00e4 taas maalaat noita enkeleit\u00e4, joilla on toi surullinen ja luovuttanut katse. Oliko huono p\u00e4iv\u00e4? Ota t\u00e4st\u00e4 yksi voikkari.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
2<\/p>\n
<\/p>\n
Uskoin, ett\u00e4 meid\u00e4n perhe-el\u00e4m\u00e4 olisi voinut olla toimivaa, jos Kalle olisi toiminut j\u00e4rkev\u00e4sti. Olin katkera h\u00e4nelle kun kaikki h\u00e4nen maailmassaan oli simppeli\u00e4 ja suoraviivaista. Kalle k\u00e4vi t\u00f6iss\u00e4, treenasi jo valmiiksi lihaksikasta kroppaansa ja istui iltaisin sohvalla katsomassa urheilua. Min\u00e4 en ehtinyt liikkumaan, ellei lasten kuskaamista hikip\u00e4\u00e4ss\u00e4 harrastuksiin ja t\u00f6iss\u00e4 juoksentelua ymp\u00e4ri k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ja luokkia laskettu sellaiseksi. Jos olisin ollut tarpeeksi reipas, olisin voinut ottaa isoja lapsia kuskatessani ja heit\u00e4 harrastuksista odotellessa Leevin rattaat mukaan ja k\u00e4yd\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen kanssaan sill\u00e4 aikaa kun nuoriso harrasti. Mutta siin\u00e4 oli yksi asia liikaa: ne rattaat. En koskaan muistanut ottaa niit\u00e4 mukaani. Leevin kanssa k\u00e4vely\u00e4 ei voinut kuntoiluksi mainostaa, h\u00e4n pys\u00e4htyi tutkimaan jokaista roskaa, kasvia, \u00f6t\u00f6kk\u00e4\u00e4 tai mit\u00e4 milloinkin pieneen mieleen juolahti.<\/p>\n
<\/p>\n
Me riideltiin Kallen kanssa usein. Liian usein. Kallen mielest\u00e4 valitin turhasta, r\u00e4hj\u00e4sin ja r\u00e4yh\u00e4sin ilman syyt\u00e4. Minulla oli kyll\u00e4 aina oikea syy, h\u00e4n ei vaan sit\u00e4 koskaan halunnut n\u00e4hd\u00e4. Yleens\u00e4 h\u00e4n hermostui jos otin puheeksi kotity\u00f6t ja niihin osallistumisen. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n niit\u00e4 tehtiin liikaa ja liian vakavasti. Kallen mielest\u00e4 stressini helpottaisi kun vaan lopettaisin haaveilemasta t\u00e4ydellisen siistist\u00e4 kodista ja hyvin k\u00e4ytt\u00e4ytyvist\u00e4 lapsista. Ett\u00e4 se oli utopiaa ja el\u00e4m\u00e4n vastaista. Mutta en min\u00e4 t\u00e4ydellisyyteen pyrkinyt, h\u00e4n vain luuli niin. Halusin vain, ett\u00e4 paska ei p\u00e4\u00e4sisi valloilleen ja lapset pysyisiv\u00e4t jotenkuten ruodussa. Emme olisi voineet olla juuri sen kauempana ajatuksinemme. Kalle n\u00e4ki huonon kuntoni omana syyn\u00e4ni ja ett\u00e4 se teki minut v\u00e4syneeksi ja kiukkuiseksi. Ett\u00e4 mik\u00e4 siin\u00e4 saattoi olla niin vaikeaa, ihan omaa saamattomuutta se h\u00e4nest\u00e4 oli ja keksin vain tekosyit\u00e4 etten muka ehtinyt kuntoilla. N\u00e4m\u00e4 riidat j\u00e4iv\u00e4t useimmiten roikkumaan ilmaan ja p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t vaille selvityst\u00e4, sill\u00e4 jompi kumpi k\u00e4veli ulos ovia paukutellen. Sen j\u00e4lkeen ei tarvinnutkaan pariin p\u00e4iv\u00e4\u00e4n puhua, sill\u00e4 Kalle harrasti mykk\u00e4kouluja. P\u00f6lyt laskeutuivat aikanaan ja ne vain lakaistiin kiireesti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin mattojen alle.<\/p>\n
<\/p>\n
V\u00e4hitellen naisen p\u00e4\u00e4h\u00e4ni alkoi tulla ep\u00e4ilys. Kenties Kalle ei muuttuisi koskaan tasavertaisesti vastuuta kodista ja lapsista kantavaksi puolisoksi. H\u00e4n n\u00e4ytti olevan nelj\u00e4s lapseni, joka piti yht\u00e4 lailla huomiosta ja paijaamisesta, mutta josta ei ollut todella apua Oikeissa Tilanteissa. Kesti aikansa ennen kuin lakkasin torjumasta ajatuksen, halusin niin uskoa, ett\u00e4 asiat muuttuvat kun vain jaksan odottaa. Mutta kun lopulta avasin silm\u00e4ni kokonaan, en voinut niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 sulkea. Todellisuus oli ettei koti- ja lapsivastuiden tasaisemmasta jakamisesta ollut toiveita. Tilanne oli ajautunut siihen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni koostui p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6st\u00e4 sek\u00e4 illan toisesta vuorosta, johon kuuluivat pyykkivuoret, kurahousut, jalkapallo- ja tanssitreenit sek\u00e4 loppumattomat wilma- viestit. Viikonloput poikkesivat arkip\u00e4ivist\u00e4 vain siten, ett\u00e4 palkkaty\u00f6 vaati v\u00e4hemm\u00e4n, mutta muuta kertynytt\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 oli vastaavasti enemm\u00e4n. Leevist\u00e4 kehittyi pieni autossa istumisen ammattilainen. H\u00e4n keikkui menossa mukana. Lis\u00e4ksi oli lasten kaverisyntt\u00e4reit\u00e4, koulun sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kodin mokkapalasulkeisia ja kasvatus- ja kehityskeskusteluja. N\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kulttuurissa tavalliset ja normaaleina pidetyt Perheen Perushommat olivat kaatuneet yksin minun niskaani. Minua ei helpottanut tieto siit\u00e4, ett\u00e4 en ollut yksin ongelmieni kanssa. Meit\u00e4 vastaavassa tilanteessa olevia naisia oli paljon, mutta jokainen perheess\u00e4\u00e4n yksin.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4ytt\u00e4 varmuutta siit\u00e4, miss\u00e4 vaiheessa tilanne oli p\u00e4\u00e4ssyt lipsumaan n\u00e4in ep\u00e4tasa-arvoiseksi ei minulla ollut. Mutta veikkaukseni osuu aikaan, jolloin Lili oli pieni ja hoidin h\u00e4nt\u00e4 sek\u00e4 isompaa Lauria, eli Larea, kotona. Kotity\u00f6t valuivat k\u00e4tev\u00e4sti niihin k\u00e4siin, jotka olivat kotona k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Eli minulle. Kun palasin t\u00f6ihin, jatkoin vanhoja tuttuja rutiineja oikeastaan sen kummemmin niit\u00e4 miettim\u00e4tt\u00e4 tai kyseenalaistamatta, samat k\u00e4det touhusivat sek\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ett\u00e4 kotona. Silloin viel\u00e4 jaksoin. Sittemmin en. Rumba oli loputon ja jatkoi samana toistuvaa keh\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kuorma kasvoi v\u00e4hitellen kun lapsia oli enemm\u00e4n ja sit\u00e4 mukaa tekemist\u00e4 oli my\u00f6s enemm\u00e4n. Turruin, sill\u00e4 muutos k\u00e4vi v\u00e4hitellen, hiljaa ja huomaamatta. Kallesta taas muokkaantui vapaamatkustaja, sill\u00e4 h\u00e4nen oli helppo jatkaa roolissaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4n\u00e4 is\u00e4n\u00e4 ja vapaat h\u00e4n vietti l\u00e4hes kuten ennen lapsia. Kulttuurillisen ja historiallisen painolastin nujertamana otin vastuukakun itselleni. Ei se niink\u00e4\u00e4n mennyt, ett\u00e4 Kalle olisi sanonut : \u201dKanna s\u00e4 kuule vastuu kaikesta ja m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kattelen sohvalta sivusta kun s\u00e4 raadat ja m\u00e4 r\u00f6hkin vaan tyytyv\u00e4isen\u00e4\u201d. Huomaamattani min\u00e4 otin vastuukakusta palan kerrallaan. V\u00e4hitellen minusta tulikin kahta vuoroa raatava katkera ja kaikkeen kyll\u00e4stynyt \u00e4mm\u00e4. Tavallinen tarina t\u00e4ss\u00e4 maassa.<\/p>\n
<\/p>\n
Leevin ei koskaan pit\u00e4nyt synty\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kahden muksun piti riitt\u00e4\u00e4. Olin Lilin j\u00e4lkeen jo n\u00e4hnyt, miten ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 palkkaty\u00f6-, perhe- ja parisuhde- kolminaisuuden hoitaminen oli. Ehdin jo tuudittautua ajatukseen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ss\u00e4 ja pian helpottaa kun lapset kasvavat. Mutta sitten kerran jouduin tekem\u00e4\u00e4n raskaustestin. Kaksi sinist\u00e4 viivaa. Itkin kaksi viikkoa putkeen ja kolmannesta puolet. En todellakaan olisi halunnut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n pient\u00e4 vaippapeppua hoitaakseni. Aborttiakaan en vain pystynyt tekem\u00e4\u00e4n. Kolmannen viikon lopulla p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 kyll\u00e4 kolme menee siin\u00e4 miss\u00e4 kaksikin, olinhan vanha konkari jo. Eih\u00e4n se tietenk\u00e4\u00e4n niin mennyt, mutta henkisesti auttoi hihojen k\u00e4\u00e4riminen viel\u00e4 kerran. Laitoin taas kerran oman el\u00e4m\u00e4ni telakalle odottamaan aikaa parempaa. Mutta koska mik\u00e4\u00e4n ei kest\u00e4 ikuisuuksia, kaikki muuttuu ajan kanssa, niin \u00e4kki\u00e4 koitti aika kun huomasin Leevin olevan jo pian kolme ja pahimman olevan ohi. Mit\u00e4 nyt vaan uhma vaivasi, mutta se sama vaivasi teinej\u00e4kin. Ja minua.<\/p>\n
<\/p>\n
Viikko sitten Leevi oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kurahousuja ei tarvitse laittaa p\u00e4iv\u00e4kodissa jalkaanssa, jos menee ulos sateeseen. Ei, vaikka muut lapset pukivat ne kiltisti. Leevi sai kurahousujen laitosta reippaat kilarit, heti aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pian aamupalan j\u00e4lkeen. Siin\u00e4 sopivassa kohtaa kun t\u00e4deill\u00e4 on muutenkin hikiset hetket pukea kaikki muksut pihalle ja jokainen huutaa vuorollaan kuumaa, kylm\u00e4\u00e4 tai v\u00e4\u00e4rin asennettuja kurahanskoja. Ne soittivat, ett\u00e4 Leevin asioista pit\u00e4\u00e4 keskustella. Kuulemma uhma on liiallista. Ett\u00e4 aina sama juttu kurahousujen kanssa. Sek\u00e4 kumppareiden. Mink\u00e4s min\u00e4 sille voin, ett\u00e4 pojalla on tahtoa ja inhoaa kuravaatetusta. Sain min\u00e4kin sitten raivarit. Eik\u00f6 yksist\u00e4 kurahousuista voi porukalla selvit\u00e4 ilman, ett\u00e4 olen vieress\u00e4 auttamassa, ei voi olla liian vaikeaa! Minit-ryhm\u00e4n lastentarhanopettaja loukkaantui, pit\u00e4isi kuulemma opettaja-ihmisen osata omat lapsensa paremmin kasvattaa kun kerran on ammatti-ihminen.\u00a0 Juttu jatkui seuraavalla viikolla, jolloin samainen lastentarhanopettaja selvitti, ett\u00e4 \u201dkyll\u00e4 teid\u00e4n Leevill\u00e4 on selv\u00e4sti sensorisen integraation h\u00e4iri\u00f6, kyll\u00e4h\u00e4n sin\u00e4 ammattilaisena tied\u00e4t, mik\u00e4 se on\u201d. \u201dAi jaa\u201d, sanoin. \u201dMulla on varmaan sama h\u00e4iri\u00f6, minussa on joku perkeleen vika kun mun mielest\u00e4 t\u00e4\u00e4 koko arki on pelkk\u00e4\u00e4 paskaa, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jotkut saakelin kurahousut!\u201d. Lastentarhanopettaja puristi huulensa tiukaksi viivaksi eik\u00e4 sanonut mit\u00e4\u00e4n. Pariin viikkoon me ei puhuttu kesken\u00e4mme kuin pakolliset fraasit.<\/p>\n
<\/p>\n
Piruuttani er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana maalasin kankaalle luonnosmaisella tekniikalla oranssit kurahousut ja reunustin ne maalatulla paskalla, johon upotin pyykki\u00e4, ruokaa, treenikamoja ja muuta arkista. Leevi tepasteli paikalle unipupu kainalossaan hakemaan muka vett\u00e4 janoonsa, mutta oikeasti kai katsomaan, mit\u00e4 \u00e4iti teki.<\/p>\n
– \u00c4iti. S\u00e4 maalaat mun kurikset tohon! Mit\u00e4 toi ruskea on?<\/p>\n
– Eik\u00f6s kurahousuilla suojauduta kaikkea inhottavaa likaa ja kakkaa vastaan, ja siten pysyy itse puhtaana?<\/p>\n
– Joo. Mut m\u00e4 en tykk\u00e4\u00e4 kuriksista. Niiss\u00e4 tulee kuuma. L\u00e4t\u00e4k\u00f6t on hauskempia ilman. Eik\u00e4 mua haittaa jos kastuu.<\/p>\n
– Tied\u00e4tk\u00f6s, m\u00e4 tarvitsisin aikuisten kurikset. Sellaisilla vois kahlata arjen kakassa ja silti pysyisi puhtaana.<\/p>\n
Leevi katsoi minua pitk\u00e4\u00e4n ja ihmeiss\u00e4\u00e4n, puristi pupuaan ja piti kai viisaampana poistua rakkaan pupunsa kanssa yl\u00e4kertaan, omaan s\u00e4nkyyns\u00e4 kun \u00e4iti oli niin out<\/p>\n
<\/p>\n
3<\/p>\n
<\/p>\n
Kallen mielest\u00e4 siivoaminen tarkoitti keskilattian imurointia suurimmista roskista sek\u00e4 vessojen kuuraamista pahimmista roiskeista ja hajuista. Kalle sanoi usein, ett\u00e4 ei kukaan kyyl\u00e4nnyt nurkkia kovin tarkkaan, paitsi min\u00e4, jolla oli nipotusgeeni. H\u00e4n korosti, ett\u00e4 puolet vuodesta oli niin pime\u00e4\u00e4 ettei kukaan mit\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt ja ei passannut muutenkaan pit\u00e4\u00e4 paikkoja liian siistin\u00e4, jos halusi ett\u00e4 lapset eiv\u00e4t saa allergioita. Ovelasti h\u00e4n my\u00f6s muistutti, ett\u00e4 kun kerran min\u00e4 olin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jokaisen meist\u00e4 piti osallistua ilmastotalkoisiin, oli vaan ekologista olla l\u00e4tr\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pesuaineilla, vedell\u00e4 ja ties mill\u00e4 kemikaalilla hetken kest\u00e4v\u00e4n puhtauden takia. Vaikka h\u00e4n vallan hyvin tiesi, ett\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 vedell\u00e4 ja etikka- tai soodalis\u00e4ll\u00e4 sai jo paljon aikaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Minua villakoirat, roskat, muruset ja joka paikkaan tunkeutuvat karkkipaperit, hiukset, lelut ja legot sek\u00e4 muu ry\u00f6n\u00e4 inhottivat. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n eksponentiaalisesti. Lopulta en kest\u00e4nyt vaan aloin siivota tai j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 siivoamista. Joskus nimitt\u00e4in tilasin Pelastavan Enkelin sopivasta firmasta, mutta ne olivat niin pirhanan kalliita, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 Enkelin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 en voinut harkita. Toisinaan Pelastavilla Enkeleill\u00e4 oli Kallea vastaava taso, mutta surkea laatu ei n\u00e4kynyt laskun loppusummassa pahaa mielt\u00e4 lievitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. My\u00f6hemmin mietin kuitenkin, ett\u00e4 olisiko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen Enkelin k\u00e4ytt\u00f6 kuitenkin pelastanut Oy Perhe Ab:n? Suurimmassa osassa pohdintakertoja p\u00e4\u00e4dyin kuitenkin siihen, ett\u00e4 tuskin olisi.<\/p>\n
<\/p>\n
Ennen lapsia meill\u00e4kin Kallen kanssa oli varsin tasainen ty\u00f6njako, mutta Laurin syntym\u00e4n j\u00e4lkeen kaikki muuttui v\u00e4hitellen. Vauvoista tulee huomattavasti lis\u00e4\u00e4 pyykki\u00e4, sotkua ja likaa, tahroja lattioille, ruuanlaittoa sek\u00e4 likaisia astioita. Valvomista, nukuttamista, sairastamista sek\u00e4 muuta ty\u00f6l\u00e4st\u00e4 ja aikaaviev\u00e4\u00e4 ilmaantuu. Energiat menev\u00e4t vauvaan ja sen mukana tulleeseen lis\u00e4ty\u00f6h\u00f6n, joka yleens\u00e4 suuremmin kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta valahtaa kotona olevalle \u00e4idille. Eik\u00e4 h\u00e4nk\u00e4\u00e4n huomaa mit\u00e4\u00e4n. Kaikkeen tottuu ja kun lis\u00e4teht\u00e4vi\u00e4 liukuu mukaan v\u00e4hitellen uusia ja uusia, ei niit\u00e4 ehdi edes pohtia, ett\u00e4 hetkinen! – Kenellek\u00e4s n\u00e4m\u00e4 kuuluisivat? Kun lapsi on parivuotias, on mukana metaty\u00f6t\u00e4 jo pitk\u00e4 lista: kaverisyntt\u00e4rit, erilaiset juhlat vuoden kierrossa ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 kaikenlainen j\u00e4rkk\u00e4ily ja suunnittelu, leipominen ja varustautuminen. Pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s muistaa retkip\u00e4iv\u00e4t, kurarukkaset, neuvolat, harrastekerhot, rokotukset, terveellinen ruoka sek\u00e4 tietenkin p\u00e4iv\u00e4rytmi. Valveutunut vanhempi saa lukea harva se p\u00e4iv\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4lehdist\u00e4, miten se ja t\u00e4m\u00e4 ja tuo on vanhemman valvovan silm\u00e4n vastuulla. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi kuten monelle muullekin perheelle: Kalle- is\u00e4lle j\u00e4i p\u00e4\u00e4asialliseksi vastuuhommaksi oma ty\u00f6. Ensin h\u00e4n el\u00e4tti sill\u00e4 minua ja Lauria kun olin hoitovapaalla, ja sitten meit\u00e4 nelj\u00e4\u00e4 kun Lili syntyi. Hoitorahani oli pieni, suorastaan mit\u00e4t\u00f6n. Huonoa omaatuntoani lievitt\u00e4\u00e4kseni koetin sitten uurastaa kotona, sill\u00e4 enh\u00e4n tuonut juuri tuloja perheeseen eik\u00e4 hoivaty\u00f6lle lasketa mit\u00e4\u00e4n rahallista arvoa. Jonkun se kuitenkin on teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Meill\u00e4 oli Kallen kanssa muun lis\u00e4ksi yksi perusriita, joka koski pohjimmiltaan naiskuvaa. Kalle nimitt\u00e4in luki toisinaan naistenlehti\u00e4, joita jossakin el\u00e4m\u00e4nvaiheessa hormonihuuruissani tilasin. Niiss\u00e4 esiteltiin usein hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6isi\u00e4 julkkis\u00e4itej\u00e4, jotka olivat hoikkia, kauniisti meikattuja, hymyilevi\u00e4 Todellisia Naisia. Haastattelujutussa he kertoivat, miten miehen ollessa j\u00e4\u00e4kiekkopelimatkoillaan tai politiikkareissuillaan he ehtiv\u00e4t ihan hyvin treenata aamutuimaan maratonille ja miten kaikki onnistui hienosti kun teki tiukan aikataulun ja piti siit\u00e4 kiinni. V\u00e4sym\u00e4tt\u00e4 ja sinnikk\u00e4\u00e4sti. Lapset loistivat jo p\u00e4iv\u00e4koti-ik\u00e4isist\u00e4 ja koulussa meni upeasti, lapsilla oli pitk\u00e4 liuta harrastuksia ja menoja, mutta silti sit\u00e4 ehti kivasti huolehtimaan omasta ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n. Sopivasti tekstiss\u00e4 vihjailtiin miten innokkaasti Upea T\u00e4ydellisyys suhtautui seksiin ollen v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n ja innokas rakastajatar aina tarpeen tullen. Kalle vertasi minua n\u00e4ihin kiiltokuviin joskus julmasti. Minulle on j\u00e4\u00e4nyt i\u00e4ksi mieleen miten h\u00e4n er\u00e4\u00e4nkin kerran esitteli lehdest\u00e4 kahden lapsen \u00e4iti\u00e4 ja j\u00e4\u00e4kiekkovaimoa, jolla oli upea kroppa ja leve\u00e4 hymy.\u00a0 Ett\u00e4 miten se voi olla muka minulle niin vaikeaa edes hiukan huolehtia ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4ni ja painostani, olla positiivisempi ja pirte\u00e4mpi. Seksiel\u00e4m\u00e4 kuulemma piristyisi jos hymyilisin enemm\u00e4n. Miten paljon mukavampaa meill\u00e4 olisikaan, h\u00e4n huokaili. Suutuin silmitt\u00f6m\u00e4sti, revin lehden ja hypin sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tasajalkaa kiukusta.<\/p>\n
– Hanki sin\u00e4 itellesi edustusmuija, jos sellasen haluat! Niill\u00e4 on kuule varaa lastenhoitajaan ja siivoojaan, pesuloihin ja hienoihin vaatteisiin\u2026 juu ja kampaajaan! N\u00e4m\u00e4 rouvat k\u00e4yv\u00e4t kyll\u00e4 tarvittaessa tissi- tai persekorjaamolla! Et s\u00e4 VOI verrata mua niihin, eih\u00e4n me olla edes samalla planeetalla!<\/p>\n
– S\u00e4 et vaan kest\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 toiset osaa hoitaa asiansa paremmin kuin toiset, tokaisi Kalle ykskantaan.<\/p>\n
– S\u00e4 olet j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 idiootti!<\/p>\n
Emme puhuneet viikkoon oikeastaan mit\u00e4\u00e4n. Kahdeksantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kalle koetti sulattaa j\u00e4\u00e4t\u00e4 ja tilasi pitsaa kotiin. Kommentoin:<\/p>\n
– Etk\u00f6s toivonut, ett\u00e4 m\u00e4 pid\u00e4n painostani huolta? Ett\u00e4 miten n\u00e4m\u00e4 pitsat nyt sitten asiaa auttaa, niiss\u00e4h\u00e4n on rasvaa ja hiilareita?<\/p>\n
– \u00c4l\u00e4 nyt en\u00e4\u00e4 jaksa, en m\u00e4 mill\u00e4\u00e4n pahalla silloin\u2026 Ajattelin vaan, ett\u00e4\u2026<\/p>\n
– S\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ajatellut muuta kuin ett\u00e4 en ole tarpeeksi naitavan n\u00e4k\u00f6inen, ja siihen mun pit\u00e4isi panostaa. Sun mielest\u00e4. Ett\u00e4 sy\u00f6 vaan lasten kanssa noi pitsat. Mun pit\u00e4\u00e4 koettaa laihduttaa. Sun mieliksi.<\/p>\n
– Anna olla. Se nyt oli vaan tyhm\u00e4 heitto. Mua \u00e4rsytti.<\/p>\n
– Seuraavan kerran kun tekee mieli tilata pitsaa, laite ne rahat s\u00e4\u00e4st\u00f6tilille mun uusia tissej\u00e4 varten!<\/p>\n
– *huokaus*<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
1 Min\u00e4 olen Anna-Leena. T\u00e4m\u00e4 on kertomus minusta ja mit\u00e4 tapahtui sen j\u00e4lkeen kun sis\u00e4ist\u00e4 siivousta tehdess\u00e4ni l\u00f6ysin kranaatin ja vedin sokan irti. Kaikki r\u00e4j\u00e4hti ymp\u00e4rilt\u00e4ni palasiksi tuottaen tuskaa, k\u00e4rsimyst\u00e4, sotkua ja siivottavaa. J\u00e4in kuitenkin henkiin. Jotakin olisin voinut tehd\u00e4 toisin, mutta en kadu mit\u00e4\u00e4n. Tai jos nyt jotakin v\u00e4h\u00e4sen kadun, niin korkeintaan sit\u00e4, etten jo aiemmin huomannut tauhkan alle hautautunutta olotilaani ja tarttunut jo aiemmin siihen sokkaan. Siivota ja luututa osaan. Sorruin ik\u00e4polvelleni tyypilliseen syndroomaan, jota potevat naiset siirt\u00e4v\u00e4t omat tarpeensa ja halunsa syrj\u00e4\u00e4n palvellakseen muiden toiveita ja vaatimuksia. Minunkin kotikasvatukseni – hienovaraisesti- mutta riitt\u00e4v\u00e4n selke\u00e4sti kannusti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n omat ajatukset ja toiveet sivuun ja keskittym\u00e4\u00e4n sen sijaan yhteiskunnan, lasten ja miehen sek\u00e4 tarvittaessa sukulaisten palveluun. Sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n naiselle sopivana el\u00e4m\u00e4nmuotona. Naisellisuutena, mit\u00e4 ikin\u00e4 se tarkoittaakaan. Me kiltit tyt\u00f6t olemme kuitenkin t\u00e4ynn\u00e4 toivoa ja odotamme kuten min\u00e4kin, ett\u00e4 kyll\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4 koittaa, jolloin on aikaa ja tilaa omille<\/p>\n","protected":false},"author":76,"featured_media":10710,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[122,181,184,115,18,182],"class_list":["post-3723","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-romaanit-ote","tag-itsenaistyminen","tag-koti","tag-nainen","tag-naisen-elama","tag-perhe","tag-tyo"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3723","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/76"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3723"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3723\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10711,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3723\/revisions\/10711"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10710"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3723"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3723"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3723"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}