T\u00e4m\u00e4 tarina alkaa siit\u00e4, kun keski-ik\u00e4inen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sill\u00e4 ei ole merkityst\u00e4. Kutsuttakoon h\u00e4nt\u00e4 sittenkin Astaksi. Asta ei ole tavallinen keski-ik\u00e4inen nainen, vaan aivan erityinen. Erityinen samalla tavalla kuin jokainen hiekoituslaatikon sorakappale on omanlaisensa ja uniikki. Asta on asunut suuren osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkomailla. H\u00e4nell\u00e4 on kaksi hyv\u00e4\u00e4 lasta ja mies, joka ostaa vasemman k\u00e4den sakset, jos h\u00e4nt\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 ostamaan sakset, eik\u00e4 pirukaan leikkaa vasemman k\u00e4den saksilla, koska sekin on oikeak\u00e4tinen kuten Asta ja h\u00e4nen perheens\u00e4.<\/p>\n
Asta tiesi pienest\u00e4 pit\u00e4en, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kauhea taistelu, raatamista ja tappelua viikosta ja joulusta toiseen. Ensimm\u00e4iset kolmekymment\u00e4kahdeksan vuotta h\u00e4n varmisteli selustaansa, ett\u00e4 varmasti saisi ty\u00f6paikan, ett\u00e4 rahat riitt\u00e4isiv\u00e4t, ettei koti menisi alta, ettei kukaan suuttuisi. Yksinhuoltajasiivoojan tytt\u00e4rest\u00e4 tuli maisteritalousp\u00e4\u00e4llikk\u00f6. Lapset huusivat ja mies sahasi lautoja.<\/p>\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 maaliskuisena sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Asta jyr\u00e4si marketin parkkipaikalla ostosk\u00e4rryt auton takaluukun viereen ja nosti katseensa vesiv\u00e4rinsiniseen taivaaseen. H\u00e4n tajusi, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 alkaisi h\u00e4nen toinen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. El\u00e4m\u00e4, jossa h\u00e4n ei aina valitsisi j\u00e4rkevint\u00e4 vaihtoehtoa. El\u00e4m\u00e4, jossa h\u00e4n kirjoittaisi. H\u00e4n kirjoitti tarinoita, unia ja kirjeit\u00e4. H\u00e4n liittyi ryhmiin, yhdistyksiin ja Instagramiin. H\u00e4n l\u00e4hetti k\u00e4sikirjoituksensa arvioitavaksi ja nousi laivaan.<\/p>\n
Suokaa anteeksi, olen aivan unohtanut esitell\u00e4 itseni. Olen kaikkitiet\u00e4v\u00e4 kertoja, nimeni on Kuu. Tied\u00e4n kaiken t\u00e4m\u00e4n tarinan maailmasta: henkil\u00f6iden ajatukset, heid\u00e4n toimintatapansa ja piirteens\u00e4, joita he eiv\u00e4t itsek\u00e4\u00e4n tiedosta (Harju & Rauma 2014, 77\u201378) sek\u00e4 esimerkiksi pirun k\u00e4tisyyden. En voi antaa Astan kertoa tarinaa min\u00e4kertojana, koska se olisi aivan liian subjektiivista ja intiimi\u00e4 luettavaa.<\/p>\n
Asta siis astui ulos terminaalista mukavissa kengiss\u00e4\u00e4n ja polvipituisessa talvitakissaan, ryhdisti selk\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4hti kulkemaan kohti Uspenskin katedraalin kultaisia sipuleita. Helsinki oli m\u00e4rk\u00e4 ja kylm\u00e4 kuin Hampuri tammikuussa. Jouluvaloja roikkui ravintoloiden ikkunoissa ja maailmanpy\u00f6r\u00e4 py\u00f6ri mahtipontisena rannassa. Asta ylitti lyhyen sillan kulkien keskell\u00e4 k\u00e4velytiet\u00e4. H\u00e4n ei halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 vasemmalla p\u00f6rist\u00e4vien auton alle eik\u00e4 pudota oikealla hyllyv\u00e4\u00e4n veteen. H\u00e4nen oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 tapaamiseen.<\/p>\n
Asta heilutteli olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n kuin hidastetussa salsassa ja k\u00e4veli ripe\u00e4sti P\u00e4\u00e4vartion ja Presidentinlinnan v\u00e4list\u00e4 Ritarihuoneenpuistikkoa kohti. H\u00e4n n\u00e4ki v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n l\u00e4isk\u00e4n istumassa puiston penkill\u00e4. Asta selvitteli kurkkuaan ja otti naamalleen innostuneen ilmeen.<\/p>\n
– Hei! Olen Asta, sin\u00e4 olet varmaan\u2026? L\u00e4hetin sinulle sen tekstin kommentoitavaksi.<\/p>\n
– No moi, Taina terve! nainen ojensi kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4ns\u00e4. – L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n linttailemaan johonkin ruokapaikkaan. Kyll\u00e4 sun k\u00e4ss\u00e4rist\u00e4 soiva peli saadaan, jos olet valmis tekem\u00e4\u00e4n hommia.<\/p>\n
Asta ja Taina asettuivat rinnakkain ja tuuli piiskasi heid\u00e4n kasvojaan, kun he kulkivat hiljaa valtioneuvoston kanslian ohi. He tunnustelivat toistensa askelia sovittaakseen omansa toisen tahtiin.<\/p>\n
– Oletko miettinyt sun tekstin rytmi\u00e4? Taina t\u00e4ytti hiljaisuuden, kun Senaatintori teki katuun ilmataskun. – Sun teksti marssii kuin armeija ilman taukoja. Tunnet varmaan kerrontamuodot ja sen, miten niill\u00e4 voi rytmitt\u00e4\u00e4 ja el\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 teksti\u00e4. Suoralla kerronnalla kiihdyt\u00e4t ja kuvauksella jarrutat.<\/p>\n
– Tied\u00e4n, mutta se menee niin vaikeaksi. Minulla on se asia, jonka haluan kertoa, niin tuntuu teenn\u00e4iselt\u00e4, jos pit\u00e4\u00e4 v\u00e4kisin kuvailla. Sit\u00e4 paitsi hirve\u00e4 homma.<\/p>\n
– Se kuule kirjoittaa, jonka perse kest\u00e4\u00e4. Se on kuin korulipasta nikkaroisi. L\u00e4hdet ideasta liikkeelle, suunnittelet tai etenet intuitiolla ja rupeat hommiin (Rauma 2014, 68\u201369). Mieless\u00e4 sulla on se, ett\u00e4 nyt tarvitaan koruille lipas, mutta ei se ole korulipas, jos et jaksa viimeistell\u00e4, lakata ja laittaa jiiriin. Jos et jaksa niin siit\u00e4 tulee k\u00e4ytt\u00f6ohje tai julistus, linnunp\u00f6ntt\u00f6. Et s\u00e4 varmaan linnunp\u00f6ntt\u00f6j\u00e4 halua tehtailla?<\/p>\n
Naiset k\u00e4veliv\u00e4t kauppakeskus Kluuvin ohi. Kadun yli pingotetut jouluvalot heijastuivat pimeist\u00e4 ikkunoista ja panhuilumusiikki t\u00e4ytti tilan korkeiden talojen v\u00e4liss\u00e4. Tainan suu liikkui mutta soittajat veiv\u00e4t Astan huomion. H\u00e4n kaivoi repun sivutaskusta kaksi euroa ja heitti kolikon maassa makaavaan soitinkoteloon.<\/p>\n
-\u2026tus on t\u00e4rke\u00e4. Sun pit\u00e4\u00e4 vietell\u00e4 lukija jatkamaan lukemista. Tee mit\u00e4 tahansa, kunhan lukija kiinnostuu. (Neimala & Papinniemi 2010.)<\/p>\n
Tainaan katsoessaan Asta skannasi n\u00e4yteikkunoita naisen sel\u00e4n takana ja mieli j\u00e4rjesteli joululahjalistoja. Taina pys\u00e4htyi.<\/p>\n
– Nainen, kuuntelets\u00e4 vai haaveiletko? Ei me tultu jouluostoksille. Se osa tekstist\u00e4 ei muuten toiminut kovin hyvin, jossa kuvasit p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n kokemuksia somessa.<\/p>\n
– Tied\u00e4n. Se olikin ihan pakkopullaa kirjoittaa, halusin vain kokeilla jotain, mik\u00e4 ei oikeastaan kiinnosta.<\/p>\n
– Kokeile hyv\u00e4 lapsi mieluummin vaikka rommitotia. Ei lukija halua, ett\u00e4 sen kurkkuun ahdetaan apetta, jota et itsek\u00e4\u00e4n nielisi. Ei me olla mit\u00e4\u00e4n hanhenmaksahanhia. Sun pit\u00e4\u00e4 olla rehellinen, kirjoittaa siit\u00e4, mist\u00e4 oikeasti haluat kirjoittaa (King 2008)! Lukija tekee sun kanssa sen teoksen, kunnioita sit\u00e4 (Vuola & Melender 2018, 43). Tied\u00e4tk\u00f6 miten monia tapoja on lukea? Jotkut ahmii juonia. Toiset hengitt\u00e4\u00e4 sanoja, tunnelmia ja maailmoja. (Vuola & Melender 2018, 51.) Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 tonne Amarilloon?<\/p>\n
Taina avasi oven ja kaksikko astui sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– Valomerkki! huoliteltu tarjoilija huikkasi tiskin takaa.<\/p>\n
– Anteeksi mit\u00e4?<\/p>\n
– Hallitus on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 ravintolat s\u00e4ppiin viidelt\u00e4.<\/p>\n
– Aijaa, luultiin ett\u00e4 olis ollut kuuteen asti auki.<\/p>\n
Raitiovaunut liukuivat rautaisilla kiskoilla ja naiset sekaantuivat Stockmannin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin edess\u00e4 py\u00f6rteilev\u00e4\u00e4n sardiiniparveen. He ajautuvat pois toistensa luota ja menettiv\u00e4t puheyhteyden. Molemmat suuntasivat kohti Kolmen sep\u00e4n patsasta kuin yhteisest\u00e4 sopimuksesta.<\/p>\n
– Ei me nyt p\u00e4\u00e4st\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n istumaan mutta kyll\u00e4 m\u00e4 jo t\u00e4rkeimm\u00e4t pointit ehdin sulle kertoa, Taina sanoi ja katsoi alastoman pronssimiehen kohottamaan moukariin. \u2013 Otat vaan lekan kauniiseen k\u00e4teen ja jatkat takomista. Tied\u00e4t varmaan mihin suuntaan nyt l\u00e4hte\u00e4?<\/p>\n
– Kyll\u00e4 joo, kiitos. Asta mietti, tarkoittiko Taina hotellia vai teksti\u00e4.<\/p>\n
– T\u00e4rkeint\u00e4 luovassa ty\u00f6ss\u00e4 on motivaatio ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyys, sano mun sanoneen. Moro! V\u00e4ril\u00e4isk\u00e4 loittoni ja katosi harmaan muurahaisarmeijan riveihin.<\/p>\n
Asta oli kulkenut Tainan kanssa Aleksanterinkadun p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja nyt h\u00e4n seisoi yksin Mannerheimintien alussa. Tie jatkui h\u00e4nen jalkojensa alta Forumin ja Lasipalatsin ohi Eduskuntatalolle ja siit\u00e4 T\u00f6\u00f6l\u00f6nlahdelle. Se ohitti Olympiastadionin ja Tullinpuomin Shellin ennen kuin se muuttui vaivihkaa valtatieksi, yhdeks\u00e4nsataa kymmenen kilometri\u00e4 pitk\u00e4ksi Eurooppatie kahdeksitoista, joka leikkaa l\u00e4pi lounaisen Suomen, halkaisee Ruotsin kahtia ja mutkittelee Norjan vuoriston laaksoissa p\u00e4\u00e4ty\u00e4kseen Mo i Ranan kaupunkiin kirkasvetisen Atlantin rannalle.<\/p>\n
L\u00e4hdeluettelo<\/b><\/span><\/span><\/span><\/p>\n Harju, T. & Rauma, I. 2014. Kohtaa minut! Todellisten henkil\u00f6iden luominen proosan kertojaratkaisuilla ja runon puhujilla. Teoksessa Karjula Emilia (toim.) Kirjoittamisen taide & taito. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena, 73\u201396.<\/p>\n King S. 2018. Kirjoittamisesta. Muistelmia leip\u00e4ty\u00f6st\u00e4. Tammi.<\/p>\n Neimala, K. & Papinniemi, J. 2010. Aloittamisen taito. Helsinki: Avain.<\/p>\n Rauma, I. 2014. Romaanin rakenteesta. Teoksessa Karjula Emilia (toim.) Kirjoittamisen taide & taito. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena, 49\u201372.<\/p>\n Vuola S. & Melender, T. 2018. Maailmojen loput. Kirjoituksia romaanitaiteesta. Helsinki: WSOY.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4m\u00e4 tarina alkaa siit\u00e4, kun keski-ik\u00e4inen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sill\u00e4 ei ole merkityst\u00e4. Kutsuttakoon h\u00e4nt\u00e4 sittenkin Astaksi. Asta ei ole tavallinen keski-ik\u00e4inen nainen, vaan aivan erityinen. Erityinen samalla tavalla kuin jokainen hiekoituslaatikon sorakappale on omanlaisensa ja uniikki. Asta on asunut suuren osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkomailla. H\u00e4nell\u00e4 on kaksi hyv\u00e4\u00e4 lasta ja mies, joka ostaa vasemman k\u00e4den sakset, jos h\u00e4nt\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 ostamaan sakset, eik\u00e4 pirukaan leikkaa vasemman k\u00e4den saksilla, koska sekin on oikeak\u00e4tinen kuten Asta ja h\u00e4nen perheens\u00e4. Asta tiesi pienest\u00e4 pit\u00e4en, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kauhea taistelu, raatamista ja tappelua viikosta ja joulusta toiseen. Ensimm\u00e4iset kolmekymment\u00e4kahdeksan vuotta h\u00e4n varmisteli selustaansa, ett\u00e4 varmasti saisi ty\u00f6paikan, ett\u00e4 rahat riitt\u00e4isiv\u00e4t, ettei koti menisi alta, ettei kukaan suuttuisi. Yksinhuoltajasiivoojan tytt\u00e4rest\u00e4 tuli maisteritalousp\u00e4\u00e4llikk\u00f6. Lapset huusivat ja mies sahasi lautoja. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 maaliskuisena sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Asta jyr\u00e4si marketin parkkipaikalla ostosk\u00e4rryt auton takaluukun viereen ja nosti katseensa vesiv\u00e4rinsiniseen taivaaseen.<\/p>\n","protected":false},"author":85,"featured_media":10686,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[211,103,212],"class_list":["post-4220","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-poytalaatikko","tag-helsinki","tag-kirjoittaminen","tag-tapaaminen"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4220","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/85"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4220"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4220\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10687,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4220\/revisions\/10687"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10686"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4220"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4220"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4220"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}