{"id":4225,"date":"2022-03-26T23:35:08","date_gmt":"2022-03-26T21:35:08","guid":{"rendered":"[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%]"},"modified":"2022-04-13T14:31:28","modified_gmt":"2022-04-13T11:31:28","slug":"syli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/syli\/","title":{"rendered":"Syli"},"content":{"rendered":"

Kylm\u00e4\u00e4. Leyhyv\u00e4\u00e4 hyyt\u00e4, joka py\u00f6ri ymp\u00e4rill\u00e4ni. Rutistuin pienemm\u00e4ksi, kaivauduin koloon kuin riekko. Kieppiin. Se ei auttanut. <\/span><\/p>\n

Nen\u00e4ni vuoti. Poskiani suuteli pakkasukko. Kaikki oli valkoista ja pime\u00e4\u00e4. <\/span><\/p>\n

Raotin silmi\u00e4ni varovasti. En erottanut heti mit\u00e4\u00e4n. Vain valkoista ja pime\u00e4\u00e4. Minusta tuntui, kuin olisin siirtynyt peittoni kanssa lunta vihmovalle aukiolle ja allani narskui<\/span> han<\/span><\/span>ki. Mutta sitten kierryin kiepist\u00e4 takaisin kuin takaperin kelautuva filmi. Alkuun. Jokap\u00e4iv\u00e4iseen alkuun. <\/span><\/p>\n

Ei lumituiskua, ei hankea. Makasin vuoteessani, kuten useimmat ihmiset kello viiden aikaan aamulla. Tuijotin voimattomasti raollaan olevaa makuuhuoneen ikkunaa. Oli tammikuu ja pakkasta oli paljon. Nostin puhelinta ja tarkistin. Kaksikymment\u00e4yksi astetta. <\/span><\/p>\n

Talo oli vanha, jo melkein satavuotias, mutta ikkunat olivat uudet. Sille, miksi ikkuna oli alkanut avautua joka y\u00f6, ei l\u00f6ytynyt selityst\u00e4. Olin asentanut riistakamerankin. En k\u00e4vellyt unissani.<\/span><\/p>\n

Ikkuna vain avautui. Hiljakseen. Ensin kahva k\u00e4\u00e4ntyi millej\u00e4. Sitten se nytk\u00e4hti sentin. <\/span><\/p>\n

Aukeamiseen meni kuusi minuuttia ja risat. Joskus melkein seitsem\u00e4n. Ei koskaan alle kuusi. Ei koskaan t\u00e4ysin seitsem\u00e4\u00e4. <\/span><\/p>\n

Olin pel\u00e4nnyt alussa. Viel\u00e4 enemm\u00e4n, kun olin katsonut riistakameran nauhoitukset. Olin juonut, jotta sain pelolta unta. Olin hankkinut unil\u00e4\u00e4kkeit\u00e4. Olin rukoillut. <\/span><\/p>\n

Pelon kynnet olivat tylsyneet v\u00e4hitellen, kun olin tottunut. Nyt se liikkui sis\u00e4lmyksiss\u00e4ni laiskasti, melkein raukeasti kuin auringossa askeltava leijona. Ikkuna avautui. Se oli tosiasia. Sellainen, joka kuului jokap\u00e4iv\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n

Jonkin ajan kuluttua olin kertonut. Talonmies oli k\u00e4ynyt, eik\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt vikaa. Tietenk\u00e4\u00e4n. \u00c4iti oli k\u00e4ynyt. H\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt vikaa. P\u00e4\u00e4st\u00e4ni. Ei h\u00e4n sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen ollut sanonut. Olin n\u00e4hnyt sen h\u00e4nen silmist\u00e4\u00e4n. Pappi oli k\u00e4ynyt. H\u00e4n oli siunannut huoneiston, mutta vaikeni, kun kysyin, tunsiko h\u00e4n jotain. En tied\u00e4, uskoiko h\u00e4n minua. En tied\u00e4, uskoiko h\u00e4n edes Jumalaan. <\/span><\/p>\n

Viimeksi olin kertonut yst\u00e4v\u00e4lle. Roosa ei ollut haaveilija kuten min\u00e4. N\u00e4hty\u00e4\u00e4n videot h\u00e4n oli kehottanut minua muuttamaan. En tied\u00e4, miksi h\u00e4nen uskonsa oli tehnyt pelostani todempaa. Ehk\u00e4 olin toivonut h\u00e4nen pystyv\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaiken loogisilla aivoillaan.<\/span><\/p>\n

En ollut muuttanut. Asunto oli kaunis, vuokra siedett\u00e4v\u00e4, uusi muuttoruljanssi niin lyhyen ajan j\u00e4lkeen ajatuksena v\u00e4sytt\u00e4v\u00e4. Olin toivonut ikkunan kyll\u00e4styv\u00e4n. Kuin temppuileva lapsi vailla kiinnostunutta yleis\u00f6\u00e4.<\/span><\/p>\n

Olin sitonut kahvan, viritt\u00e4nyt sen tiukasti kiinni vaatekaapin jalkaan. Narulla. K\u00f6ydell\u00e4. Rautalangalla. Kun her\u00e4sin, naru, k\u00f6ysi tai lanka oli lattialla. Punokset auki keriytynein\u00e4 ja maahan lys\u00e4ht\u00e4nein\u00e4. Voitettuina. <\/span><\/p>\n

Kuusi kuukautta ja kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Niin kauan olin katsellut varhaisaamun avonaista ikkunaa. Joskus her\u00e4sin aiemmin. Aamuy\u00f6st\u00e4.<\/span><\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n jokin oli toisin. En tiennyt mik\u00e4, mutta tunsin sen. Puristin punakirjavaa peittoa ymp\u00e4rill\u00e4ni, ja silm\u00e4ni hiihtiv\u00e4t pitkin kivisi\u00e4 seini\u00e4. Valkoisia, kylmi\u00e4, tylyj\u00e4. Valkoinen vaatekaappi. Kaksi grafiikkaty\u00f6t\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4. Korkea, vanha peili. <\/span><\/p>\n

Peili. Sen olisi pit\u00e4nyt heijastaa ikkuna. Ja se heijasti. <\/span><\/p>\n

Ikkuna oli kiinni. Peiliss\u00e4. <\/span><\/p>\n

K\u00e4\u00e4nsin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni. <\/span><\/p>\n

Ikkuna oli auki. Huoneessa. <\/span><\/p>\n

Mutta ei peiliss\u00e4. Ei peiliss\u00e4. <\/span><\/p>\n

Valkoinen ja pime\u00e4 ei py\u00f6rtelehtinyt en\u00e4\u00e4 huoneessa. Tai saattoi se py\u00f6rtelehti\u00e4. En erottanut en\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 nyt se t\u00e4ytti my\u00f6s sisimp\u00e4ni. Ja puristi.<\/span><\/p>\n

Hengitykseni kulki raskaana, ja syd\u00e4meni sy\u00f6ks\u00e4hti juoksuun, kuin olisi halunnut paeta. P\u00e4\u00e4t\u00e4ni painoi jokin. Raajani kivettyiv\u00e4t. Oliko \u00e4iti ollut oikeassa?<\/span><\/p>\n

-Helmi. <\/span><\/p>\n

H\u00e4tk\u00e4hdin niin rajusti, ett\u00e4 puhelin k\u00e4dess\u00e4ni putosi. Lattialle. Sen kolina kaikui korvissani. Vaikka eih\u00e4n siit\u00e4 oikeasti kaikua l\u00e4htenyt. <\/span><\/p>\n

Samanlainen virhe, ajattelin. Aivojen tuottamia v\u00e4\u00e4ri\u00e4 signaaleja. Mutta jos joku olisi kysynyt, olisin pystynyt kuvailemaan tarkkaan, millainen \u00e4\u00e4ni minua oli kutsunut. Siit\u00e4 vain olisi tullut romaani. Ehk\u00e4 sellainen, joka ei koskaan valmistu.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni sinkoili adjektiiveja ja vertauskuvia. <\/span><\/p>\n

Karkea ja kova. Pehme\u00e4 ja hauras. Matala ja kirkas. Kaikkea yht\u00e4 aikaa. <\/span><\/p>\n

Norsun matalaa mylvint\u00e4\u00e4. Linnun korkeaa sirkutusta. Lehtien suhinaa puissa. Maanalaisen tunnelin kuminaa. Kuin maailma yhdess\u00e4 sanassa. \u00c4\u00e4ness\u00e4. Minun nimess\u00e4ni. <\/span><\/p>\n

Minun t\u00e4ytyi olla viel\u00e4 osin unessa. Hieroin silmi\u00e4ni ja pakotin raudanpainavat raajani liikkeelle. Ty\u00f6nsin itseni istumaan. <\/span><\/p>\n

Ikkuna peiliss\u00e4 oli kiinni. <\/span><\/p>\n

Katsoin taakseni, mutta en tuntenut en\u00e4\u00e4 kylm\u00e4\u00e4 enk\u00e4 viimaa. K\u00e4velin peilin luo ja kosketin sit\u00e4. Pinta tuntui l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4. <\/span><\/p>\n

Kieli k\u00e4v\u00e4isi huulillani, kun hengitin pelkoa ulos. Ja sis\u00e4\u00e4n. Miten se oli niin l\u00e4mmin? Miltei kuuma. <\/span><\/p>\n

Se ei edes tuntunut en\u00e4\u00e4 peilit\u00e4. Se tuntui\u2026sile\u00e4lt\u00e4, l\u00e4mpim\u00e4lt\u00e4 iholta. J\u00e4nteit\u00e4, luita, lihaksia. N\u00e4in peilin, suljetun ikkunan, valkoisen huoneen, itseni. Ruskeat hajallaan harottavat hiukset. Pel\u00e4styneet suuret silm\u00e4t. Vihre\u00e4t. Hoikan, miltei luisevan vartalon liian suuressa harmaassa t-paidassa. <\/span><\/p>\n

Tuijotin peili\u00e4, itse\u00e4ni, ja liu\u2019utin k\u00e4tt\u00e4ni pitkin peilin pintaa. Kurotin k\u00e4tt\u00e4ni aina yl\u00e4reunaan asti. Tunsin rintalihaksen. Hartian, suuren ja leve\u00e4n. Syd\u00e4meni hakkasi kuin tikka puuta. Se oli miehen vartalo. Ja min\u00e4 olin hullu. <\/span><\/p>\n

Laskin k\u00e4tt\u00e4ni. Vatsa, lihaksikas ja t\u00e4ydellinen. Karvoitusta. En n\u00e4hnyt ihon tai karvoituksen v\u00e4ri\u00e4. Vain oman k\u00e4teni liikkeen pitkin peili\u00e4. Laskin k\u00e4tt\u00e4ni lis\u00e4\u00e4 ja nuolaisin huuliani. Nyt toisesta syyst\u00e4. <\/span><\/p>\n

-Helmi.<\/span><\/p>\n

Valkoinen huone pimeni t\u00e4ysin, l\u00e4mp\u00f6 ajelehti peilist\u00e4 ulos, ja \u00e4kki\u00e4 se oli takanani. Se peitti avonaisen ikkunan. Koko huoneen. Takanani seisoi alaston mies, mutta en n\u00e4hnyt muuta kuin itseni pime\u00e4ss\u00e4 huoneessa. <\/span><\/p>\n

Miten pystyin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n pime\u00e4ss\u00e4, oli minulle arvoitus. <\/span><\/p>\n

Vartalo oli suuri, miltei ep\u00e4inhimillisen suuri. Tajusin sen, kun se painautui minua vasten. K\u00e4sivarret loksahtivat ymp\u00e4rilleni kuin lukko. P\u00e4\u00e4ni painui yl\u00e4vatsaa vasten. Yl\u00e4puoleltani kohahti huokaisu ja tunsin suun. Hiuksillani. <\/span><\/p>\n

Olin j\u00e4rjilt\u00e4ni kauhusta, enk\u00e4 kuitenkaan. <\/span><\/p>\n

-Miksi s\u00e4 aukaiset ikkunan?, kysyin oudolla \u00e4\u00e4nell\u00e4. <\/span><\/p>\n

Syv\u00e4ll\u00e4 ja kiihke\u00e4ll\u00e4. <\/span><\/p>\n

-M\u00e4 halusin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiota. <\/span><\/p>\n

-Voisitko s\u00e4 laittaa sen kiinni. Tulee kylm\u00e4.<\/span><\/p>\n

Kuului vaimeaa liikett\u00e4, k\u00e4\u00e4ntymisen \u00e4\u00e4ni, sulkeutuminen.<\/span><\/p>\n

-Ei sulla voi nyt olla kylm\u00e4. <\/span><\/p>\n

Nielaisin. Ei. Minun ei ollut kylm\u00e4. Nyt. <\/span><\/p>\n

Yritin liikuttaa k\u00e4si\u00e4ni, mutten pystynyt. Katsoin peilist\u00e4 avutonta, pient\u00e4 liikehdint\u00e4\u00e4ni luonnottomassa asennossa. Kuin olisin nojannut jotakin vasten. Tyhjyytt\u00e4 vasten, pimeydess\u00e4.<\/span><\/p>\n

-Ei, my\u00f6nsin, samalla oudolla \u00e4\u00e4nell\u00e4 ja lis\u00e4sin:<\/span><\/p>\n

-Mutta on ollu. Joka aamu. Mua on pelottanu.<\/span><\/p>\n

-Anteeksi.<\/span><\/p>\n

-Kuka s\u00e4 oot?<\/span><\/p>\n

Naurahdus, syv\u00e4lt\u00e4 kuin kaivoksen uumenista.<\/span><\/p>\n

-M\u00e4 oon kuullu sun rukoukset. <\/span><\/p>\n

Heng\u00e4hdin, enk\u00e4 tiennyt mit\u00e4 tunsin. Olinko unessa? Vai sekaisin? Vai molempia?<\/span><\/p>\n

-M\u00e4 kuulen my\u00f6s sun ajatukset. S\u00e4 et oo unessa etk\u00e4 sekaisin. <\/span><\/p>\n

-Jos s\u00e4 oot mun uni tai hulluutta, et s\u00e4 voi sit\u00e4 todistaa.<\/span><\/p>\n

-Voin. <\/span><\/p>\n

Pid\u00e4ttelin hetken henke\u00e4 ja tuijotin itse\u00e4ni oudosta kulmasta. P\u00e4\u00e4 painuneena puoliksi sivuttain, hiukan taaksep\u00e4in. Keho liimautuneena valtavaa, l\u00e4mmint\u00e4 miesvartaloa vasten. Jota tosin ei voinut n\u00e4hd\u00e4. <\/span><\/p>\n

-Tee se sitten. <\/span><\/p>\n

-Tee s\u00e4 ensin mulle jotain. ja m\u00e4 todistan. <\/span><\/p>\n

-Mit\u00e4?<\/span><\/p>\n

-Ota tietokone.<\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4ni py\u00f6rrytti minua. Mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 kuulin, sit\u00e4 hirve\u00e4mmin halusin kirjoittaa siit\u00e4 sen romaanin. Vahva ja pehme\u00e4. Heikko ja niin periksiantamattoman luja kuin kallio.<\/span><\/p>\n

-Se on\u2026<\/span><\/p>\n

-Haluutko s\u00e4 sen?<\/span><\/p>\n

-Joo.<\/span><\/p>\n

Pel\u00e4styneet silm\u00e4ni ja punoittava nen\u00e4ni nousivat niin korkealle, ett\u00e4 ne katosivat peilist\u00e4. Kuulin vaimean ulahduksen. Se tuli minusta. N\u00e4in kehoni ilmassa, s\u00e4\u00e4ret roikkumassa ilmassa, selk\u00e4ni painautumassa n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pimeytt\u00e4 vasten. Se kantoi minua. Tai h\u00e4n. <\/span><\/p>\n

Liikuimme olohuoneeseen. Pimeys seurasi meit\u00e4 kuin valtava varjo olisi liukunut suuren kirjahyllyn, sohvan, sohvap\u00f6yd\u00e4n, lipaston p\u00e4\u00e4lle. Kun laskeuduin sohvalle, en laskeutunut sohvalle. <\/span><\/p>\n

J\u00e4in sen yl\u00e4puolelle. Syliin. Se, joka minua kantoi, istui sohvallani, min\u00e4 h\u00e4nen syliss\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n

Haparoin k\u00e4dell\u00e4ni ja sain tietokoneen eteeni. <\/span><\/p>\n

Se kellui ilmassa. Aukeni. Esille l\u00e4v\u00e4hti edellisillan Netflix-sarja. <\/span><\/p>\n

-Mmm. Seksi\u00e4. <\/span><\/p>\n

Tunsin suuren k\u00e4den vatsallani. Paitani alla. Niin suuren, ett\u00e4 se peitti koko pehme\u00e4n ihopeitteen. Sormet levitt\u00e4ytyiv\u00e4t, hehkuva l\u00e4mp\u00f6 kihisi ihollani, ja k\u00e4den paine tuntui valtavalta, miltei tukahduttavalta. <\/span><\/p>\n

-On siin\u00e4 muutakin, kuiskasin. <\/span><\/p>\n

-M\u00e4 tied\u00e4n. Mutta s\u00e4 katsot sit\u00e4 seksin vuoksi. <\/span><\/p>\n

-Mik\u00e4 s\u00e4 oot?<\/span><\/p>\n

-Enk\u00f6 m\u00e4 ookaan en\u00e4\u00e4 kuka?<\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4ni nauroi. Pohjattomana ja ikivanhana. Ilmavana ja nuorena. Sitten se kuiskasi korvaani ohjeita. <\/span><\/p>\n

-Mutta ei t\u00e4ll\u00e4 koneella voi\u2026en m\u00e4 voi sellaista tehd\u00e4. <\/span><\/p>\n

-M\u00e4 neuvon. Vai etk\u00f6 s\u00e4 haluu en\u00e4\u00e4?<\/span><\/p>\n

L\u00e4mmin k\u00e4si, l\u00e4mmin syli, houkutteleva valtava vartalo ja voima. Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ollut totta. Tietysti min\u00e4 halusin. T\u00e4ss\u00e4 todellisuudessa.<\/span><\/p>\n

-Haluun. <\/span><\/p>\n

\u00c4\u00e4ni madaltui murinaksi. Se oli kuin el\u00e4imen, ja silti halusin kuulla lis\u00e4\u00e4. Se supatti korvaani, ohjasi, k\u00e4ski, taukosi v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4in kuinka koneellani v\u00e4l\u00e4hteli sovelluksia. Vai olivatko ne ohjelmia? Tiedostoja avautui, niihin siirtyi jotain, ne sulkeutuivat. Sormeni hakkasivat n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6\u00e4, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mit\u00e4 tein. <\/span><\/p>\n

Tiesin vain p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. <\/span><\/p>\n

Sitten n\u00e4in koneen n\u00e4yt\u00f6n r\u00e4psyv\u00e4n, tiedostojen lenn\u00e4ht\u00e4v\u00e4n kadoksiin, tietovirran puhkeavan eloon ja virtaavan pois, kauas pois. Kone pimeni. Kuului huokaus. <\/span><\/p>\n

-Se on tehty, \u00e4\u00e4ni sanoi. <\/span><\/p>\n

Se oli noussut murinasta taas matalaksi, lempe\u00e4ksi suhinaksi. <\/span><\/p>\n

-Nyt m\u00e4 todistan, se sitten lis\u00e4si. <\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4h\u00e4ni tartuttiin. Suuri koura, kuin kupu olisi laskettu hiusteni ylle. Se k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4t\u00e4ni, nosti kasvojani kohti kattoa, jota en pimeydelt\u00e4 n\u00e4hnyt. Tunsin huulet. Pehme\u00e4t ja lujat. Ahneet ja lempe\u00e4t. <\/span><\/p>\n

Huokaisin. Jos olin viel\u00e4 pel\u00e4nnyt, viimeinenkin hippunen valui minusta ulos sill\u00e4 hetkell\u00e4. Huuleni kipin\u00f6iv\u00e4t tulta, ne tuntuivat paisuvan, niit\u00e4 s\u00e4rki. Painoin k\u00e4teni kuumaa vartaloa vasten ja yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaulaa, leukaa, poskea. <\/span><\/p>\n

Min\u00e4 l\u00f6ysinkin. Mutta my\u00f6s karvaa. Hampaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa. Roikkuvaa ihoa. Tunsin hajun. M\u00e4d\u00e4n lihan. <\/span><\/p>\n

Putosin. Kirkaisin, ja \u00e4kki\u00e4 n\u00e4in taas ymp\u00e4rilleni h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 huoneessa. Makasin sohvallani. Katsoin kattoon, valkoiseen ja l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n. Kaikki oli paikoillaan. <\/span><\/p>\n

Ehk\u00e4 min\u00e4 olin unissak\u00e4vellyt. T\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/span><\/p>\n

Katsoin k\u00e4tt\u00e4ni, joka oli sivellyt uneni j\u00e4ttil\u00e4ist\u00e4. Hym\u00e4hdin ensin. Kuvittelin kai olevani edelleen unessa. Pyyhk\u00e4isin sormiani. <\/span><\/p>\n

Verta. <\/span><\/p>\n

Tempaisin itseni yl\u00f6s ja maistoin. Se tosiaan oli verta. Siin\u00e4 maistui jokin\u2026kylm\u00e4. Kuin rauta pakkasella. Ja jokin pilaantunut. Kun sormi kosketti huuliani, \u00e4l\u00e4hdin tahtomattani. Suussani oli jotain vikaa. <\/span><\/p>\n

Rynt\u00e4sin makuuhuoneeseen, rekister\u00f6in suljetun ikkunan, mutta kauhu tikitti minussa kuin aikapommi, enk\u00e4 v\u00e4litt\u00e4nyt en\u00e4\u00e4 niin maallisesta murheesta kuin itsekseen avautuvasta ikkunasta. <\/span><\/p>\n

Kun n\u00e4in itseni peilist\u00e4, se valkeni. En ollut uneksinut tai sitten uneksin nytkin. Huuleni olivat paisuksisssa ja ne verestiv\u00e4t. N\u00e4in pari pient\u00e4 kellert\u00e4v\u00e4\u00e4 rakkulaa. <\/span><\/p>\n

Nyt m\u00e4 todistan.<\/i><\/span><\/p>\n

H\u00e4n oli tehnyt niin. Tai se. Jokin, joka oli kuullut rukoukseni.<\/span><\/p>\n

N\u00e4in kuvajaiseni nieleskelev\u00e4n. Paksuiksi turvonneet, palaneet huulet raollaan, silm\u00e4t kauhusta liikkumattomina. <\/span><\/p>\n

Ja sitten muistin, mit\u00e4 olin ollut tekevin\u00e4ni h\u00e4nen kanssaan. <\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kylm\u00e4\u00e4. Leyhyv\u00e4\u00e4 hyyt\u00e4, joka py\u00f6ri ymp\u00e4rill\u00e4ni. Rutistuin pienemm\u00e4ksi, kaivauduin koloon kuin riekko. Kieppiin. Se ei auttanut. Nen\u00e4ni vuoti. Poskiani suuteli pakkasukko. Kaikki oli valkoista ja pime\u00e4\u00e4. Raotin silmi\u00e4ni varovasti. En erottanut heti mit\u00e4\u00e4n. Vain valkoista ja pime\u00e4\u00e4. Minusta tuntui, kuin olisin siirtynyt peittoni kanssa lunta vihmovalle aukiolle ja allani narskui hanki. Mutta sitten kierryin kiepist\u00e4 takaisin kuin takaperin kelautuva filmi. Alkuun. Jokap\u00e4iv\u00e4iseen alkuun. Ei lumituiskua, ei hankea. Makasin vuoteessani, kuten useimmat ihmiset kello viiden aikaan aamulla. Tuijotin voimattomasti raollaan olevaa makuuhuoneen ikkunaa. Oli tammikuu ja pakkasta oli paljon. Nostin puhelinta ja tarkistin. Kaksikymment\u00e4yksi astetta. Talo oli vanha, jo melkein satavuotias, mutta ikkunat olivat uudet. Sille, miksi ikkuna oli alkanut avautua joka y\u00f6, ei l\u00f6ytynyt selityst\u00e4. Olin asentanut riistakamerankin. En k\u00e4vellyt unissani. Ikkuna vain avautui. Hiljakseen. Ensin kahva k\u00e4\u00e4ntyi millej\u00e4. Sitten se nytk\u00e4hti sentin. Aukeamiseen meni kuusi minuuttia ja risat. Joskus melkein seitsem\u00e4n. Ei koskaan alle kuusi. Ei koskaan t\u00e4ysin seitsem\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":81,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[16,83,213],"class_list":["post-4225","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-poytalaatikko","tag-jannitys","tag-uni","tag-yliluonnolliset-tapahtumat"],"modified_by":"Lilith","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4225","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/81"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4225"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4225\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4228,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4225\/revisions\/4228"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4225"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4225"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4225"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}