Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Her\u00e4tty\u00e4ni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mit\u00e4 oikein oli tapahtunut. K\u00e4teni oli poikki. Senh\u00e4n n\u00e4ki jo muodottomasta kipsim\u00f6ykyst\u00e4, johon se oli paketoitu. Sit\u00e4 s\u00e4rki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 kipsi oli koko ajan tiell\u00e4, kun yritti laittautua mukavampaan asentoon.<\/p>\n
Se, mit\u00e4 ei voinut n\u00e4hd\u00e4, oli saamani aivot\u00e4r\u00e4hdys. Oireet voivat ilmet\u00e4 vasta ajan kuluttua, tai sitten niit\u00e4 ei tule ollenkaan. On my\u00f6s vaikeata sanoa, millaisia n\u00e4m\u00e4 oireet ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voisivat olla. N\u00e4in l\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli kertonut. He olivat oikein magneettikuvanneet p\u00e4\u00e4parkani – katselleet salaa nuppini sis\u00e4lle – mutta eiv\u00e4t onneksi olleet l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Vaikka mist\u00e4 sen tiesi, ehk\u00e4 minusta kehittyisi ajan kanssa sarjamurhaaja tai jokin psykonautti. Sen varaan en kuitenkaan laskenut, ett\u00e4 neuronini olisivat iskun voimasta loksahtaneet sellaiseen asentoon, ett\u00e4 minusta kehkeytyisi ylivertainen nero. Ainakaan viel\u00e4 ei ollut oireita siihen suuntaan. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tuntenut mink\u00e4\u00e4nlaista tarvetta s\u00e4velt\u00e4\u00e4 sinfonioita tai piirt\u00e4\u00e4 monalisoja.<\/p>\n
On ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 asioilla on taipumusta kasaantua – varsinkin ik\u00e4vill\u00e4 asioilla. Muistan, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen onnettomuutta olin kinastelut Joonaksen kanssa. Olin v\u00e4h\u00e4n liiankin selv\u00e4sanaisesti ilmaissut mielipiteeni sen suhteen, millaisina v\u00e4tyksin\u00e4 heit\u00e4 pidin. En tietenk\u00e4\u00e4n syytt\u00e4nyt suoraan h\u00e4nt\u00e4, vaan koko kiinteist\u00f6nhoitopoppoota yleisesti. Nyt minua kyll\u00e4 hieman kaduttaa, ett\u00e4 olin sill\u00e4 tavoin r\u00e4hj\u00e4nnyt nimenomaan Joonakselle. Eih\u00e4n h\u00e4n suoranaisesti ollut syyp\u00e4\u00e4 siihen, ett\u00e4 olin autoa lastatessani liukastunut ja kaatunut kipe\u00e4sti perseelleni. H\u00e4n vain sattui olemaan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n
Joonas ei ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voinut olla syyllinen kovinkaan moneen asiaan, h\u00e4n kun ei juuri mit\u00e4\u00e4n tehnytk\u00e4\u00e4n. K\u00e4ytti ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 enimm\u00e4kseen kahvihuoneessa notkumiseen ja pakulla ajelemiseen. Heti aamutuimaan h\u00e4net ja h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa l\u00f6ysi parhaiten rautakaupasta, jossa asiakkaille tarjottiin ilmainen kahvi ja s\u00e4mpyl\u00e4. Olen useasti ihmetellyt sit\u00e4, mik\u00e4 koko kiinteist\u00f6nhoidon funktio oikeastaan on. Joskus nimitt\u00e4in vaikuttaa silt\u00e4, etteiv\u00e4t he osaa edes poistaa kive\u00e4 oven v\u00e4list\u00e4, jotta oven saisi kiinni, vaan soittavat korjausmiehen paikalle. He kyll\u00e4 kuvaavat sujuvasti dronella tukkeutuneen sadevesikourun, mutta sen puhdistajiksi heist\u00e4 ei ole. Vanhanajan talonmiehet tekiv\u00e4t l\u00e4hes kaiken sen, mik\u00e4 nykyisin on jaettu osa-alueisiin, joissa toinen ei tied\u00e4, mit\u00e4 toinen tekee, eik\u00e4 kukaan tied\u00e4, mit\u00e4 edellinen k\u00e4vij\u00e4 on tehnyt.<\/p>\n
Valitin Joonakselle, ettei pihaa taaskaan oltu hiekoitettu, ja ett\u00e4 se oli liukkaampi kuin m\u00e4rk\u00e4 saippua suihkuhuoneen lattialla. Hiekoitus- ja aurauskalustoa yhti\u00f6ll\u00e4 oli yllin kyllin – uusia ja kiilt\u00e4vi\u00e4 koneita – mutta oman pihamme kunnossapitoon niit\u00e4 ei liiennyt. Vanhoina hyvin\u00e4 aikoina talonmies piti kunnia-asianaan her\u00e4t\u00e4 aikaisin aamulla lumia luomaan ja hiekoittamaan jalkak\u00e4yt\u00e4vi\u00e4. Nykyisin kukaan ei tehnyt mit\u00e4\u00e4n muuta kuin mit\u00e4 viikkoaikataulu edellytti. Jos ei erikseen m\u00e4\u00e4r\u00e4tty oman pihan hiekoitusta ja osoitettu sille ty\u00f6numeroa, niin ty\u00f6toverit saisivat aivan vapaasti liukastella j\u00e4isell\u00e4 varikkoalueella. Kenellek\u00e4\u00e4n ei vahingossakaan tullut mieleen viskoa paria lapiollista edes ovensuuhun, johon parimetriset j\u00e4\u00e4puikot tiputtivat taukoamatta aina kun l\u00e4mp\u00f6tila nousi nollan paremmalle puolelle. Tiett\u00e4v\u00e4sti asiasta oli kyll\u00e4 tehty useita ty\u00f6turvallisuushavaintoja, mutta ne eiv\u00e4t olleet johtaneet mink\u00e4\u00e4nlaisiin toimenpiteisiin.<\/p>\n
”Huomenna sannotetaan viimetten p\u00e4\u00e4lle ja laitetaan punanen matto kans”, Joonas murjaisi.<\/p>\n
H\u00e4n nauroi omalle vitsilleen ja n\u00e4ytti aivan Obelixilta ilman hiidenkive\u00e4\u00e4n. Obelixilla, joka oli pienen\u00e4 pudonnut taikajuomapataan, ei ollut vaikeuksia kannella p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t hiidenkivi\u00e4, mutta Joonas olisi tarvinnut sellaisen exoskeletonin, joita yritys oli hiljattain hankkinut, pysty\u00e4kseen kantamaan s\u00e4killisen hiekoitushiekkaa oman painonsa lis\u00e4ksi. Mik\u00e4li n\u00e4it\u00e4 laitteita ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n oli saatavilla h\u00e4nen kokoaan. Villisikojen sy\u00f6misess\u00e4 Obelix sen sijaan olisi saattanut j\u00e4\u00e4d\u00e4 toiseksi.<\/p>\n
”Miten niin punainen matto?” kysyin.<\/p>\n
”Ekk\u00f6s s\u00e4 oo kuullu? Itte p\u00e4\u00e4johtaja tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 kun on ne avoimet ovet.”<\/p>\n
Yhti\u00f6 hiekoituttaa oman pihansa siksi, ett\u00e4 konsernijohtaja tulee vastaanottamaan vieraitaan, pohdiskelin huvittuneena. Jo on aikoihin eletty. Jotain h\u00e4n sent\u00e4\u00e4n sai aikaan n\u00e4iden reilun kolmen vuoden aikana, jonka olemme olleet h\u00e4nen alaisuudessaan.<\/p>\n
Toimitusjohtaja Maarit Risanper\u00e4-Saari johtaa Apetia nimist\u00e4 yritysryp\u00e4st\u00e4, jossa meit\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 on nykyisin useita tuhansia. Kun kaupungin eri tuotanto-osastoja alettiin 2010-luvulla yhti\u00f6itt\u00e4\u00e4, er\u00e4s n\u00e4ist\u00e4 uusista yrityksist\u00e4 oli ruoka ja siivousalaan erikoistunut Apetia, joka jo muutamassa vuodessa laajeni kiinteist\u00f6nhoito- ja turvallisuusalalle, sek\u00e4 alkoi laajentaa toimintaansa my\u00f6s naapurikuntiin.<\/p>\n
Muistelin, milloin Risanper\u00e4 oli viimeksi kunnioittanut meit\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olollaan. Varmaankin se ensimm\u00e4inen kerta, pian sen j\u00e4lkeen, kun meid\u00e4t oli myyty toisesta kaupunkiyhti\u00f6st\u00e4 Apetialle, oli j\u00e4\u00e4nyt ainoaksi. H\u00e4nen tuolloinen saapumisensa oli ikuistunut el\u00e4v\u00e4sti kaikkien mieleen. Itse en tosin ollut sit\u00e4 todistamassa, koska tulin paikalle vasta my\u00f6hemmin. Ty\u00f6kaverini tiesiv\u00e4t kertoa, kuinka johtaja oli mahtipontisesti repinyt kaikki tytt\u00f6kalenterit seinilt\u00e4 ja ennen kaikkea heitt\u00e4nyt roskiin parikymment\u00e4 vuotta taukotilaamme koristaneen taideteoksen: Eikan polyuretaanipillun. No, lestadiolaiselta t\u00e4llaista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tietenkin saattoi odottaakin, etenkin, jos oli nainen.<\/p>\n
Min\u00e4 en siit\u00e4 hiekoituksesta lopultakaan p\u00e4\u00e4ssyt lainkaan nauttimaan ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n johtajamme vierailusta. Seuraavana aamuna tapahtui nimitt\u00e4in se, mink\u00e4 vuoksi min\u00e4 nyt makasin sairaalavuoteella, k\u00e4sivarsi kipsirappauksella kuorrutettuna. J\u00e4lkeenp\u00e4in kuulin, ett\u00e4 konsernijohtajamme osalta vierailu oli j\u00e4\u00e4nyt lyhyeksi. H\u00e4n oli tuonut mukanaan er\u00e4\u00e4n virkamiehen naapurikaupungista, esitell\u00e4kseen t\u00e4lle hulppeita ja vasta remontoituja toimitilojamme. Ennen kaikkea hyvin varustettua puusep\u00e4nverstastamme, jonka uudet hienot koneet olivat viime aikoina seisseet enimm\u00e4kseen tyhj\u00e4n panttina. Puusep\u00e4t oli nimitt\u00e4in l\u00e4hetetty palokatkokoulutukseen ja kurssin j\u00e4lkeen heid\u00e4t oli marssitettu kaupunginsairaalaan, palokatkoja tekem\u00e4\u00e4n. Johtajalla ja t\u00e4ll\u00e4 naapurikunnan miehell\u00e4 oli kiire lounaalle, joten sellainen h\u00e4lin\u00e4 vain puolen tunnin pikavisiitin vuoksi.<\/p>\n
Alun perin, paikkakunnalle muutettuani, minut oli palkattu kunnan silloiseen talonrakennusosastoon. N\u00e4in ollen minusta tuli kaupungin ty\u00f6ntekij\u00e4 \u2013 eli niin sanottu kunnanjummi. Osasto oli tuolloin jakautunut kahteen osaan. Oli niin sanottu uudispuoli, joka hoiti uudisrakentamiseen liittyvi\u00e4 toimintoja, sek\u00e4 laajamittaisia remontteja kunnan omistamissa kouluissa, virastoissa, sairaaloissa jne. Sek\u00e4 kunnossapito-osasto, joka puolestaan teki pieni\u00e4 korjaust\u00f6it\u00e4 ja yleiseen kunnossapitoon liittyvi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Molemmilla n\u00e4ist\u00e4 oli oma keskitason- sek\u00e4 alemman tason johtonsa. Yleisesti ottaen, johtajia ja muita toimihenkil\u00f6it\u00e4 oli aivan liiankin kanssa, mutta koska kyse oli kuntaorganisaatiosta, asialla ei ollut kovinkaan suurta merkityst\u00e4.<\/p>\n
Vuonna 2012 kunta perusti Kuntarakentajat nimisen osakeyhti\u00f6n, johon meid\u00e4t kaikki siirrettiin vanhoina ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4. Vanha ty\u00f6ntekij\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 meill\u00e4 oli kuntaty\u00f6ntekij\u00e4n matala palkka, mutta pitk\u00e4t kes\u00e4lomat. Todellisuudessa kuitenkin olimme vapailla markkinoilla kilpailevan yhti\u00f6n palveluksessa. Yhti\u00f6ll\u00e4mme oli kunnan kanssa viiden vuoden sopimus urakoista, joiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 todellisuudessa pieneni vuosi vuodelta. T\u00e4m\u00e4n oli ajateltu takaavan riitt\u00e4v\u00e4n siirtym\u00e4ajan, jotta yhti\u00f6ll\u00e4 olisi aikaa mukautua markkinoiden vaatimuksiin.<\/p>\n
Perustamishetkell\u00e4\u00e4n Kuntarakentajat Oy, tai Kura, kuten me sit\u00e4 leikkis\u00e4sti nimitimme, oli yksi suurimmista rakennusalalla toimivista yhti\u00f6ist\u00e4 kaupungissamme. Aluksi kaikki menikin loistavasti. Meit\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 koulutettiin, oli monenlaista tykytoimintaa, pikkujoulujuhlissa ei s\u00e4\u00e4stelty eik\u00e4 joululahjoissa. Perustettiin markkinointitiimi\u00e4 ja messutoimikuntaa ja ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 pyrittiin sitouttamaan kaikin mahdollisin tavoin. Henki yhti\u00f6n sis\u00e4ll\u00e4 oli toiveikas ja innostava ja todellakin uskoimme, ett\u00e4 meist\u00e4 tulee merkitt\u00e4v\u00e4 toimija alallamme.<\/p>\n
Toisin kuitenkin k\u00e4vi. Vain vuosi sen j\u00e4lkeen, kun olimme aloittaneet yhti\u00f6n\u00e4, meille kerrottiin alkavista YT-neuvotteluista. T\u00e4m\u00e4 tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhti\u00f6 ilmoitti v\u00e4hent\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kaikkiaan kolmanneksen ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4\u00e4n. Tavallaan sen ymm\u00e4rsimmekin. Kaikki tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 yhti\u00f6mme kustannusrakenne oli v\u00e4\u00e4ristynyt ja palkkalistoilla oli paljon sellaisia vanhoja kuntalaisia, jotka eiv\u00e4t todellisuudessa olleet muuta kuin pelkk\u00e4 kuluer\u00e4.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4ni piristysruiske oli, kun Tiina tuli minua katsomaan. H\u00e4n toi oikein kukkiakin ja suklaarasian. Olivat ker\u00e4nneet rahaa porukalla. H\u00e4n pani minut samalla ajan tasalle ty\u00f6paikkamme kuulumisista. Kertoi, ett\u00e4 tapaturmani j\u00e4lkeen oli h\u00e4nen laskujensa mukaan tehty kolmekymment\u00e4kahdeksan ty\u00f6turvallisuushavaintoa piha-alueiden huonosta hoidosta ja kulkuteiden hiekoittamattomuudesta. T\u00e4st\u00e4 oli seurannut ainakin se, ett\u00e4 se oli saanut kiinteist\u00f6nhoidon kultapossuihin vipin\u00e4\u00e4 ja hiekkaa oli viime p\u00e4ivin\u00e4 viskelty jo v\u00e4h\u00e4n liiankin kanssa. Jos vain olisi olemassa kauko-ohjattava lumensulatin, sellainenkin olisi melkoisella varmuudella hankittu heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Johto oli tehnyt asiasta oikein tiedotteenkin yrityksen henkil\u00f6kunnalle. T\u00e4m\u00e4 tapaus kuvasti oivallisella tavalla sit\u00e4, miten yhteydenpito yrityksess\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 sujui. Johto l\u00e4hetti norsunluutornistaan tiedotteita ja me vastasimme tekem\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6turvallisuushavaintoja.<\/p>\n
\u201dKaikki ty\u00f6autotkin pestiin ja ty\u00f6tilat siivottiin. Apetia ravintolasta tuotiin ihan viimetten p\u00e4\u00e4lle tarjoilut. Oli piirakkaa, voileipi\u00e4 ja muuta naposteltavaa. Sit\u00e4 ruokaa j\u00e4i yli vaikka kuinka. M\u00e4\u00e4 ja Ismo ehdittiin v\u00e4liin ennen kuin pomot jakoi ne kesken\u00e4\u00e4n. Meill\u00e4 on jemmassa kahvipullaa ainakin viikoksi\u201d, Tiina selitti.<\/p>\n
\u201dRissasta ei paljon n\u00e4kynyt, mut Linda oli aamusta asti vahtimassa, ett\u00e4 kaikki on justiinsa prikulleen niinku h\u00e4n halus. Kaikki meid\u00e4n tavarat piti siirt\u00e4\u00e4 tilap\u00e4isesti pukkariin ja se olikin ainoa paikka mihin me saatiin menn\u00e4.\u201d<\/p>\n
Totta oli, ett\u00e4 olimme saaneet jo viikon verran virtanaan s\u00e4hk\u00f6posteja, joissa kerrottiin, mihin autoja ei saanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4, mihin aikaan varikolla sai olla ja mihin ei ja miss\u00e4 tiloissa sai liikkua. Ohjeita ja lis\u00e4\u00e4 ohjeita aina kyll\u00e4stymiseen asti.<\/p>\n
\u201dJoku oli aamulla laittanu piruuttaan vanhan tytt\u00f6kalenterin ilmoitustaululle. Ei menny kuin viis minuuttii niin Linda nappas sen. Justiinan kuvan h\u00e4n kuitenki j\u00e4tti.\u201d<\/p>\n
Tiina on ollut yhti\u00f6mme palveluksessa paljon kauemmin kuin min\u00e4, jo yli kolmekymment\u00e4 vuotta. Koska h\u00e4n on tuotantopuolella ainoa nainen, h\u00e4n on omaksunut tietynlaisen \u00e4idinroolin. Ei h\u00e4n kahvia kenellek\u00e4\u00e4n passaa, en min\u00e4 sit\u00e4 tarkoita, mutta h\u00e4n hoitaa kaikenlaiset syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4lahjaker\u00e4ykset ja el\u00e4kkeellesiirtymismuistamiset, ja n\u00e4emm\u00e4 my\u00f6skin k\u00e4y sairaalassakin ja viel\u00e4p\u00e4 ty\u00f6ajalla. Lis\u00e4ksi Tiina on oikein mukava ihminen.<\/p>\n
Mihink\u00e4s min\u00e4 j\u00e4ink\u00e4\u00e4n? Ai niin, niihin YT-neuvotteluihin. Koska kunnan toimintojen yhti\u00f6itt\u00e4minen oli uusi asia, lehdiss\u00e4 kirjoiteltiin meist\u00e4 kaiken aikaa. Aluksi meit\u00e4 pidettiin uhkana ja meid\u00e4n v\u00e4itettiin v\u00e4\u00e4rist\u00e4v\u00e4n vapaata kilpailua alalla. Ja nyt, kun tieto irtisanomisista tuli julki, kiinnostus meit\u00e4 kohtaan sen kun vain kasvoi. Huonoilla uutisillahan lehdet eliv\u00e4t. Uutisointi oli suurin piirtein sellaista, ett\u00e4 kaikkihan sen tiesiv\u00e4t, ettei kuntayhti\u00f6t olleet mill\u00e4\u00e4n tavoin kelvollisia kilpailemaan vapailla markkinoilla ja t\u00e4ss\u00e4 oli nyt tulos. Arvostelijoita oli paljon, samoin kuin niit\u00e4, jotka muka tiesiv\u00e4t paremmin, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Mutta jotenkin \u2013 n\u00e4in j\u00e4lkeen p\u00e4in ajatellen \u2013 j\u00e4i sellainen kuva, ett\u00e4 mit\u00e4 kuntap\u00e4\u00e4tt\u00e4jiin tuli, heille oli aivan yhdentekev\u00e4\u00e4 j\u00e4isimmek\u00f6 henkiin vai emme.<\/p>\n
Ennen vanhaan kunnat pitiv\u00e4t teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n rakentaa ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 kuntalaisten omistamia rakennuksia. N\u00e4m\u00e4 olivat t\u00f6it\u00e4, jotka oli vain teht\u00e4v\u00e4 – maksoi, mit\u00e4 maksoi. Nykyisin kaikkea kunnan omistamaa on alettu yhti\u00f6itt\u00e4\u00e4, ja kun johdetaan yhti\u00f6t\u00e4, vain yksi asia p\u00e4tee: voitto. Voittoa tavoiteltaessa vaakakupissa eiv\u00e4t painaneet mitk\u00e4\u00e4n historialliset arvot, esteettiset n\u00e4k\u00f6kulmat tai kuntalaisten etu. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n pitk\u00e4n aikav\u00e4lin tuotoilla ei juurikaan ollut merkityst\u00e4, koska tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6s tehtiin kerran vuodessa ja tuolloin numeroiden piti olla nollan paremmalla puolella.<\/p>\n
Kaiken lis\u00e4ksi oli tullut tavaksi myyd\u00e4 pois kiinteist\u00f6t, joita kunta on vuosien saatossa kuntalaisten rahoilla omakseen hankkinut. Myytiin pois kaikki historiallisesti arvokkaat rakennukset, jotka olivat olleet kunnan omistuksessa ties kunka monta ihmisik\u00e4\u00e4, mutta joiden peruskorjaus tulisi vaatimaan paljon rahaa. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 kuntalaisten k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistui tiloja, jotka olivat siihen asti olleet yhteisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen myytiin virastot ja kunnan organisaatiot muuttivat samoihin tiloihin vuokralle. Ja nyt viimeisess\u00e4 vaiheessa myytiin jopa sairaalatkin.<\/p>\n
Voihan tietenkin sanoa, ett\u00e4 kirjanpidollisesti on ep\u00e4edullista sitoa kunnan varoja kiinte\u00e4\u00e4n omaisuuteen, ja ett\u00e4 toimitilojen vuokraaminen on kassavirran kannalta paljon parempi asia. Mutta eik\u00f6s n\u00e4iden tilojen nykyinen omistaja sis\u00e4llyt\u00e4 kuitenkin vuokriinsa ne samat yll\u00e4pitokulut ja n\u00e4iden lis\u00e4ksi oman voitto-osuutensa, joten kalliimmaksihan se tulee. Ja kun viel\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n mieless\u00e4, ett\u00e4 suurin osa n\u00e4ist\u00e4 omistajayhti\u00f6ist\u00e4 on ruotsalaisia, niin ne maksavat voittonsakin Ruotsiin, mik\u00e4li maksavat. Luulisi ett\u00e4 kunnallinen omistaminen tulisi kaikkein halvimmaksi ja yksinkertaisimmaksi. Nyt v\u00e4lik\u00e4det viev\u00e4t leijonanosan ja v\u00e4liin tulee viel\u00e4 kaikenmaailman verojakin. Se on v\u00e4h\u00e4n sellaista kuin kantaisi vett\u00e4 vuotavalla \u00e4mp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n
Henkil\u00f6, johon k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni kulminoitui se, ett\u00e4 ponnisteluistamme huolimatta saimme vain kuraa niskaamme, oli yhti\u00f6mme toimitusjohtaja Jorma Pikkarainen. Ainakaan h\u00e4n ei suurista sanoistaan huolimatta pannut tikkuakaan ristiin sen eteen, ett\u00e4 olisimme hankkineet urakoita vapailta markkinoilta, korvaamaan kaupungin tilauskannan alenemisen. Ty\u00f6teli\u00e4s myyntimies olisi ehk\u00e4 saattanut pelastaa tilanteen, mutta Pikkarainen piti parempana kierrell\u00e4 itse esittelem\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4jille videoitaan ja kertomassa miten p\u00e4tevi\u00e4 me olimme.<\/p>\n
Jorma Pikkarainen oli tyyppiesimerkki byrokraattisesta johtamisesta. Kaikki v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset kulkeutuivat virkateitse h\u00e4nen p\u00f6yd\u00e4lleen, josta h\u00e4n puolestaan vei ne yhti\u00f6n hallituksen p\u00e4\u00e4tett\u00e4viksi, joka ratkaisi asian \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4ll\u00e4. T\u00e4llaiseen k\u00e4sitykseen ainakin me ty\u00f6ntekij\u00e4t tulimme. Varikkoalueella kulkiessamme n\u00e4imme Jorman p\u00e4ivitt\u00e4in kumartuneena Macbookinsa ylle. H\u00e4n istui hulppeassa toimistohuoneessaan selin ikkunaan, aivan kuin h\u00e4nt\u00e4 ei lainkaan kiinnostaisi, mit\u00e4 yhti\u00f6ss\u00e4mme tapahtui. Koskaan en n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4 yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n ty\u00f6maalla. H\u00e4nh\u00e4n olisi voinut vaikka liata pukunsa.<\/p>\n
Kun irtisanomiset oli saatu kunnialla p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, saimme piankin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yhti\u00f6 aloittaisi uudet YT-neuvottelut ensimm\u00e4isten jatkoksi. Minua ei irtisanottu sill\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella, eik\u00e4 seuraavallakaan. Sitten toisen vuotemme p\u00e4\u00e4tteeksi alkoi kiert\u00e4\u00e4 huhu, ett\u00e4 meid\u00e4t myyt\u00e4isiin jollekin kilpailevalle yritykselle. Puhuttiin NCC:st\u00e4 ja Hartelasta. Viimein v\u00e4h\u00e4n ennen joulua saimme kuulla, ett\u00e4 meid\u00e4t ostaisikin Apetia. Toinen kuntayhti\u00f6 osti toisen kuntayhti\u00f6n toiminnan. No, ei aivan koko toimintaa kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n, Kuraan j\u00e4i viel\u00e4 kymmenkunta ty\u00f6miest\u00e4 ja toiset kymmenkunta toimihenkil\u00f6\u00e4, sek\u00e4 tietenkin itse Pikkarainen. Mutta h\u00e4nen ponnettomat yrityksens\u00e4 saattaa yhti\u00f6n j\u00e4\u00e4nteet onnistuneesti vapaille markkinoille, p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t muutamaa vuotta my\u00f6hemmin siihen, ett\u00e4 Apetia osti viel\u00e4 pienen osan Kuran ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4, ty\u00f6koneet ja toimistokalusteet, ja loput henkil\u00f6st\u00f6st\u00e4 potkittiin pihalle. Voin hyvin kuvitella, ett\u00e4 Pikkarainen istui kuin laivansa kapteeni, ty\u00f6huoneessaan tietokoneensa ylle kumartuneena, kunnes kaikki muut olivat l\u00e4hteneet ja tavaroita alettiin kantaa pihalle. H\u00e4n l\u00e4hti kuin Nokian Elop konsanaan kohti uusia parempipalkkaisia ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4, joita hyv\u00e4veliverkosto h\u00e4nelle osoittaisi.<\/p>\n
Mutta nyt min\u00e4 kyll\u00e4 ajaudun sivupoluille. Olin juuri kokoamassa ajatuksiani, kun sis\u00e4lle huoneeseeni astui l\u00e4hetti sairaanhoitajan saattelemana. L\u00e4hetti ojensi minulle suuren kukka-asetelman, jonka sairaanhoitaja asetteli vaasiin, Tiinan tuoman \u2013 paljon vaatimattomamman \u2013 puskan viereen. Kukkien mukana tuli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 kortti, jossa toivotettiin pikaista paranemista. Kortin olivat allekirjoittaneet itse Risanper\u00e4, sek\u00e4 muut Innocityn naiset, Linda mukaan luettuna. Olisihan ollut kerrassaan tavatonta, mik\u00e4li joku heist\u00e4 olisi tohtinut laskeutua norsunluutornistaan, tullakseen henkil\u00f6kohtaisesti tapaamaan ty\u00f6tapaturman uhria. L\u00e4hettipalveluhan oli niin paljon k\u00e4tev\u00e4mpi ratkaisu. Olinhan min\u00e4 oikeastaan vain yksi tuotannontekij\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n
No niin, meid\u00e4t siis myytiin Apetialle, tai oikeammin t\u00e4t\u00e4 varten perustetulle tyt\u00e4ryhti\u00f6lle, nimelt\u00e4\u00e4n Apetian kunnossapito oy. N\u00e4in Risanper\u00e4n imperiumi laajeni k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinteist\u00f6nhoidon lis\u00e4ksi my\u00f6s niiden kunnossapidon ja talotekniikan. Meid\u00e4t siirrettiin vanhoina ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4, pitkine lominemme ja mataline palkkoinemme t\u00e4m\u00e4n uuden yhti\u00f6n palvelukseen. Hyviss\u00e4 ajoin ennen muutosta meille ty\u00f6ntekij\u00f6ille j\u00e4rjestettiin tiedotustilaisuus, jossa Risanper\u00e4 vastaili kaikkiin mahdollisiin kysymyksiimme ja meille esiteltiin tuleva johtajamme, Linda Tuittu. Palvelujohtajaksi h\u00e4nt\u00e4 nimitettiin. My\u00f6hemmin k\u00e4vi selville, ett\u00e4 h\u00e4n oli kaikkien toimialojen palvelujohtaja, eik\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 juurikaan liiennyt aikaa meid\u00e4n ongelmiemme pohtimiseen.<\/p>\n
Aivan aluksi kaikki sujuikin ihan hyvin. Jatkoimme samoissa tiloissa, joissa olimme toimineet siihenkin asti, ja joihin olimme vuosien saatossa tottuneet. Nipotusta tietenkin oli jonkun verran. Linda selitti meille, ett\u00e4 ty\u00f6ntekoa olisi kaikin tavoin tehostettava. Siksi kiinnitettiin huomiota etenkin ty\u00f6aikojen noudattamiseen. Yksi jos toinenkin sai huomautuksia siit\u00e4, ett\u00e4 oli leimannut l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n muutaman minuutin liian aikaisin. Vanha kaupunginaikainen perinne, varttitunnin pesuaika, ei miellytt\u00e4nyt Lindaa ja h\u00e4n yritti lopettaa sen, vaikkakin kovan vastustuksen vuoksi tuloksetta. Meit\u00e4, jotka olimme Apetiassa uusia, kontrolloitiin kaikin tavoin, mutta kiinteist\u00f6nhoidon kultapossuilla oli kaikenlaisia erivapauksia. Itse ty\u00f6ntekoa ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n tehostettu mill\u00e4\u00e4n tavoin. Emme saaneet parempia laitteita, emmek\u00e4 uudempia autoja, eik\u00e4 ty\u00f6menetelmien uudistamiseen uhrattu ajatustakaan.<\/p>\n
Kaikenlaisia muutoksia kyll\u00e4 tehtiin, ja suurin osa niist\u00e4 tuli meille yll\u00e4tyksen\u00e4. Tehtiin pihank\u00e4ytt\u00f6suunnitelma ja kaikki parkkipaikat merkittiin. Siviiliautoja ei alueella en\u00e4\u00e4 sallittu, vaan ne piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 alueen ulkopuolelle. Tupakoitsijoille tapahtui aivan samalla tavalla. Minua se ei tietenk\u00e4\u00e4n haitannut, koska en polttele, mutta oli hupaisaa n\u00e4hd\u00e4, kuinka Linda – silloin harvoin, kun suvaitsi saapua toimitiloihimme – k\u00e4vi tupakalla r\u00e4nt\u00e4sateessa aidan ulkopuolella kahvihuonekavereidensa kanssa. Puusep\u00e4nverstaasta tehtiin r\u00e4j\u00e4hdysvaarallinen tila ja kaikkiin oviin liimattiin t\u00e4t\u00e4 osoittavat merkit. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoitti sit\u00e4, ettei ty\u00f6kalujen akkuja saanut en\u00e4\u00e4 ladata puusep\u00e4nverstaassa, vaan sit\u00e4 varten osoitettiin erillinen tila. Mink\u00e4\u00e4nlaisia kipin\u00f6it\u00e4 sinkoilevia ty\u00f6kaluja ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja ne kaikki siirrettiin metalliverstaan puolelle. Varaulosk\u00e4ynnit merkittiin asianmukaisin merkein ja kohdat, jotka saattoivat aiheuttaa jonkinlaisen vaaratilanteen, merkittiin kylteill\u00e4 tai varoitusteipeill\u00e4.<\/p>\n
Yhti\u00f6 lanseerasi my\u00f6s tunnuslauseen: Apetia r\u00e4pp\u00e4\u00e4 ja jyyst\u00e4\u00e4. Tehtiin mainoskuvia, joissa ty\u00f6ntekij\u00e4t poseerasivat kauha mikrofonina tai lehtipuhallin kitarana, ja n\u00e4it\u00e4 kuvia leviteltiin sitten joka paikkaan.<\/p>\n
Piha-alueelle katsottiin tarvittavan my\u00f6s toinen poistumistie ja sit\u00e4 varten aitaan puhkaistiin aukko, johon asennettiin liukuportti. Niin pian, kun portti oli asennettu, huomattiin, ett\u00e4 kulku tapahtui py\u00f6r\u00e4tien yli, joten t\u00e4m\u00e4 saattoi aiheuttaa vaaratilanteita. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 asennettiin liiketunnistin, joka aktivoi oranssin huomiovalon varoittamaan py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 suuret peilit, joiden avulla riste\u00e4v\u00e4n liikenteen saattoi helpommin havaita. Yksi asia j\u00e4i kuitenkin hoitamatta. Ei huomattu osoittaa vastuuhenkil\u00f6\u00e4 portin aukaisuun ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 se on ollut visusti lukittuna aina siit\u00e4 l\u00e4htien.<\/p>\n
Toki monet n\u00e4ist\u00e4 uudistuksista olivat aivan tarpeellisiakin ja saattoivat ehk\u00e4ist\u00e4 onnettomuuksia, mutta sitten seurasi ehk\u00e4 kaikkein tarpeettomin uudistus, jolle naureskellaan viel\u00e4kin. Johtoryhm\u00e4 sai nimitt\u00e4in p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 puukot ja veitset olivat aivan hirvitt\u00e4v\u00e4n vaarallisia ty\u00f6kaluja ja niiden k\u00e4ytt\u00f6 pit\u00e4isi kokonaan kielt\u00e4\u00e4. Syntyi kampanja: puukoton Apetia. Puukot korvattiin niin sanotuilla turvaveitsill\u00e4. Sellaisilla, joiden ter\u00e4 vet\u00e4ytyy veitsen sis\u00e4lle, mik\u00e4li nappia ei jatkuvasti paineta peukalolla. Itsens\u00e4 haavoittamiselta varmasti v\u00e4lttyy, mutta j\u00e4nnetupentulehdus sen sijaan on taattu. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt. Meille hankittiin kymmenill\u00e4 tuhansilla euroilla korvaavia akkuk\u00e4ytt\u00f6isi\u00e4 ty\u00f6kaluja, joista suurin osa osoittautui ammattik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ysin virattomiksi. Todella tarpeellisista asioista, kuten esimerkiksi ty\u00f6vaatteet ja -autot, ei kuitenkaan tunnuttu p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n mink\u00e4\u00e4nlaiseen yksimielisyyteen, vaan niit\u00e4 vatvottiin kuukausi toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Ensin kunnan ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4 ja my\u00f6hemmin Kuntarakentajissa, olimme tottuneet siihen, ett\u00e4 ty\u00f6nantaja j\u00e4rjesti ty\u00f6ntekij\u00f6ille pikkujoulut ja antoi joululahjankin. Kuran aikana pikkujoulut olivat oikeinkin hyvi\u00e4, ruokia ja juomia riitti, ja oli oikein esiintyji\u00e4 ja musiikkiakin. Kerran menimme risteilylle koko poppoo, eik\u00e4 tykyp\u00e4ivist\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut pulaa. Nyt Apetiaan siirrytty\u00e4mme kaikki tuollainen loppui kuin sein\u00e4\u00e4n. Pikkujoulut vaihtuivat puurojuhlaan likaisessa ja kylm\u00e4ss\u00e4 autotallissa, tykyp\u00e4ivi\u00e4 ei j\u00e4rjestetty lainkaan, joululahjatkin loppuivat ensimm\u00e4isen vuoden j\u00e4lkeen. Jopa aiemmin annetut kulttuurisetelit h\u00e4visiv\u00e4t v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin.<\/p>\n
Aluksi Linda piti meille tiedotustilaisuuden kerran kuukaudessa. Sit\u00e4 kutsuttiin nimell\u00e4 varikkopalaveri. Ajatuksena oli, ett\u00e4 koko Apetian kunnossapidon porukka kokoontui taukotilaan, kuin suuri perhe, ja Linda pauhasi sairauspoissaoloindekseist\u00e4, tuotantotavoitteista ja uusista ty\u00f6nseurantaohjelmista. Palaverin p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n vastaili kysymyksiimme ja otti vastaan ehdotuksia ja aloitteita. Asiat tuntuivat olevan hyv\u00e4ll\u00e4 tolalla. Luulimme tosissamme, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme vaikuttamaan meit\u00e4 koskeviin asioihin. My\u00f6s tarjoilu n\u00e4iss\u00e4 palavereissa oli aluksi ihan hyv\u00e4. Oli s\u00e4mpyl\u00f6it\u00e4 ja kahvia ja koska palaveri j\u00e4rjestettiin aamulla, sen p\u00e4\u00e4tteeksi oli mukavaa l\u00e4hte\u00e4 puurtamaan t\u00e4ydell\u00e4 vatsalla.<\/p>\n
Loppuvuodesta meille my\u00f6s kerrottiin, ett\u00e4 yritys oli tehnyt p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ty\u00f6ntekij\u00f6ille maksettavasta tulospalkkiosta. Linda selitti juurta jaksain millaisella laskentakaavalla, ja mit\u00e4 asioita huomioiden, tuo palkkio m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4isiin. Se oli rehti k\u00e4denojennus yhti\u00f6n taholta ja vaikka tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 lopulta selvisi, ettei meid\u00e4n alaosastomme ollut loppujen lopuksi juurikaan tuottanut voittoa ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonnaan, niin muiden tulospalkkion laskentaan vaikuttavien seikkojen vuoksi, yhti\u00f6 maksoi meille kuitenkin muutaman sataa euroa. Se l\u00e4mmitti mielt\u00e4 ja kannusti yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ponnistelumme eiv\u00e4t tosin johtaneet toivottuun tulokseen, sill\u00e4 heti seuraavana vuonna, huolimatta huomattavasti paremmasta taloudellisesta tuloksesta, tuo tulospalkkiomme pieneni alle puoleen johtuen konsernin muiden osien huonosta tuloksesta. N\u00e4in meille selvisi, ett\u00e4 teimmep\u00e4 aivan mit\u00e4 tahansa, meid\u00e4n pieni muutaman kymmenen ty\u00f6ntekij\u00e4n tyt\u00e4ryhti\u00f6mme, olisi aina riippuvainen suuren emoyhti\u00f6mme toiminnasta, mit\u00e4 tulospalkkioihin tuli.<\/p>\n
Suunnilleen niihin aikoihin, kun kolmas vuotemme oli k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 kohti kes\u00e4\u00e4, aloimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t yrityksen johdon tavoitteet olleet yhtenev\u00e4isi\u00e4 meid\u00e4n tavoitteidemme kanssa, ja Apetia alkoi muuttua mieliss\u00e4mme Apatiaksi. Ty\u00f6moraali alkoi murentua, ty\u00f6ajat alkoivat lipsua, ruokatunnit ja tauot venyiv\u00e4t ja sairauspoissaolojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 r\u00e4j\u00e4hti k\u00e4siin. Se ei kuitenkaan tuntunut huolettavan Lindaa, eik\u00e4 muutakaan johtoa. Varikkopalaverien m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4heni kuukausittaisista kahden kuukauden v\u00e4lein pidett\u00e4viksi, ja sitten kolmen. Linda l\u00e4hetteli ja perui kokouskutsuja mielens\u00e4 mukaan ja meid\u00e4n muiden piti sopeutua h\u00e4nen oikkuihinsa. Ajankohta siirrettiin aamusta iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja tarjoilu v\u00e4heni, kunnes loppui kokonaan. Aiemmin perustettu kehitystiimi lopetettiin, koska Linda otti nokkiinsa aivan kaikesta arvostelusta. N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vain teeskenteli suosivansa avoimuutta ja demokraattista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa ja jyr\u00e4si sen j\u00e4lkeen omat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 l\u00e4pi tyrannin tavoin, muista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n
Koska kunta-alan palkkaus on aina ollut yksityist\u00e4 sektoria heikompi, ajattelimme Apetiaan siirrytty\u00e4mme ja YT-kurimuksesta p\u00e4\u00e4sy\u00e4mme, ett\u00e4 nyt olisi otollinen hetki yritt\u00e4\u00e4 korottaa palkkojamme. Useat meist\u00e4 yrittiv\u00e4tkin aloitella pakkaneuvotteluja tahoillaan, mutta hyvin pian itse Risanper\u00e4n taholta viestitettiin, ettei palkkoihin puututtaisi ennen kuin tiedett\u00e4isiin, miten ensimm\u00e4inen vuosi olisi mennyt. Tavallaan se tuntui lupaukselta. Mik\u00e4li saisimme firman tuottamaan voittoa, niin palkkojakin voitaisiin sen j\u00e4lkeen korottaa. Se oli kuitenkin kaikesta p\u00e4\u00e4tellen pelkk\u00e4 tekosyy, sill\u00e4 viel\u00e4 toisen voitollisen vuotemme j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n emme p\u00e4\u00e4sseet palkkaneuvottelup\u00f6yt\u00e4\u00e4n yhti\u00f6n johdon kanssa. Ty\u00f6njohto ei rohjennut vied\u00e4 aloitteita eteenp\u00e4in, Risanper\u00e4 linnoittautui esikuntansa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 Innocityn norsunluutorniinsa ja Linda lopetti miltei kokonaan kaiken kanssak\u00e4ymisen kanssamme. Viimeisess\u00e4 palaverissa h\u00e4n jopa uhkasi poistua paikalta, mik\u00e4li palkoista alettaisiin keskustella. Se asia, h\u00e4nen omien sanojensa mukaan, ei lainkaan kuulunut h\u00e4nelle. Kenelle se sitten kuuluu, mietimme.<\/p>\n
Keskusteluyhteys alaisten ja johdon v\u00e4lill\u00e4 katkesi n\u00e4in ollen kokonaan. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in uutiset kulkivat vain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isin\u00e4 huhuina, joiden todenper\u00e4isyytt\u00e4 ei kukaan voinut varmasti sanoa. Yksi sitkeimmist\u00e4 huhuista osoittautui kuitenkin todeksi. Yhti\u00f6mme oli jakautumassa kahdeksi. Osa meist\u00e4 jatkaisi edelleen Apetiassa, kun taas osa siirtyisi uuteen yhti\u00f6\u00f6n, nimelt\u00e4\u00e4n Kaunea. Ideana t\u00e4ss\u00e4 oli, kuten Risanper\u00e4n s\u00e4hk\u00f6postista my\u00f6hemmin ilmeni, ett\u00e4 Kaunea toimisi niin sanottuna inhouse-yhti\u00f6n\u00e4, kun taas Apetia jatkaisi vapailla markkinoilla. Inhouse-yhti\u00f6, kuten min\u00e4 asian ymm\u00e4rsin, tekisi ty\u00f6t\u00e4 vain omistajilleen, eli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa kaupungille.<\/p>\n
Muutokset eiv\u00e4t kuitenkaan j\u00e4\u00e4neet viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, vain viikko Kauneaan siirtymisemme j\u00e4lkeen, tuli tieto, ett\u00e4 joidenkin olisi pakko siirty\u00e4 takaisin Apetiaan, jotta t\u00e4m\u00e4kin yhti\u00f6 kykenisi toteuttamaan kunnossapitoon liittyvi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 yksityisen sektorin puolella. Niit\u00e4, joita Kaunealla ei inhouse-yhti\u00f6n\u00e4 ollut lupa tehd\u00e4. T\u00e4m\u00e4 aiheutti hirvitt\u00e4v\u00e4n sekasotkun. Kukaan ei tiennyt mist\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Linda ei suostunut avaamaan suutaan. Silloin harvoin, kun h\u00e4n oli paikalla, tiesimme sen siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen sporttinen bemarinsa oli parkissa aivan oven edess\u00e4 ja h\u00e4nen kiivaat korkonsa kopisivat edestakaisin pitkin yl\u00e4kerran lattioita kiinteist\u00f6nhoidon tiloissa.<\/p>\n
Kukaan meist\u00e4 ei tiennyt, kenen alaisuuteen lopulta joutuisi tai kumpaan yritykseen h\u00e4net laitettaisiin. Ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n, kumpi niist\u00e4 osoittautuisi lopulta paremmaksi vaihtoehdoksi. Pomotkin kyr\u00e4iliv\u00e4t sermien takana ja tiuskivat toisilleen. Kun asiaan lopulta saatiin jonkinlainen ratkaisu, alkoi muutto toimistohuoneista toisiin ja pukukopeista toisiin pukukoppeihin. Ty\u00f6vaatteet piti merkit\u00e4 uudelleen ja hiljattain saadut autot teipattiin, vuoroin toisen tai toisen yhti\u00f6n v\u00e4reihin. Lopulta kukaan ei tuntunut tiet\u00e4v\u00e4n, mik\u00e4 asia kenellekin kuului ja kuka p\u00e4\u00e4tti mist\u00e4kin. Apetia oli entist\u00e4kin apaattisempi ja Kauneasta tuli yh\u00e4 kauheampi<\/p>\n
Sami soitti iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja kertoi, ett\u00e4 avointen ovien p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4hty naapurikunnan virkamies olisi mahdollisesti meid\u00e4n tuleva johtajamme. Siis Kaunean johtaja, sen sijaan, ett\u00e4 Linda ottaisi viel\u00e4 senkin hoidettavakseen. H\u00e4n ei kuulemma voisi sit\u00e4 yhti\u00f6lain vuoksi tehd\u00e4, mist\u00e4 olen suuresti kiitollinen tuon lain laatijoille. Se oli paras uutinen pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Er\u00e4\u00e4nlainen uusi alku, joka toisi valoisammat tulevaisuuden n\u00e4kym\u00e4t \u2013 taas kerran. Vaikka sit\u00e4h\u00e4n emme viel\u00e4 voi tiet\u00e4\u00e4, osoittautuuko t\u00e4m\u00e4 uusi johtaja Lindaa paremmaksi. Olen kuitenkin toiveikas sen asian suhteen, sill\u00e4 ainakin h\u00e4n on… No jaa, siin\u00e4 sit\u00e4 tarvitaankin munaa, ett\u00e4 saa t\u00e4m\u00e4n laivanromun ohjatuksi takaisin reitilleen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Her\u00e4tty\u00e4ni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mit\u00e4 oikein oli tapahtunut. K\u00e4teni oli poikki. Senh\u00e4n n\u00e4ki jo muodottomasta kipsim\u00f6ykyst\u00e4, johon se oli paketoitu. Sit\u00e4 s\u00e4rki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 kipsi oli koko ajan tiell\u00e4, kun yritti laittautua mukavampaan asentoon. Se, mit\u00e4 ei voinut n\u00e4hd\u00e4, oli saamani aivot\u00e4r\u00e4hdys. Oireet voivat ilmet\u00e4 vasta ajan kuluttua, tai sitten niit\u00e4 ei tule ollenkaan. On my\u00f6s vaikeata sanoa, millaisia n\u00e4m\u00e4 oireet ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n voisivat olla. N\u00e4in l\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli kertonut. He olivat oikein magneettikuvanneet p\u00e4\u00e4parkani – katselleet salaa nuppini sis\u00e4lle – mutta eiv\u00e4t onneksi olleet l\u00f6yt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Vaikka mist\u00e4 sen tiesi, ehk\u00e4 minusta kehittyisi ajan kanssa sarjamurhaaja tai jokin psykonautti. Sen varaan en kuitenkaan laskenut, ett\u00e4 neuronini olisivat iskun voimasta loksahtaneet sellaiseen asentoon, ett\u00e4 minusta kehkeytyisi ylivertainen nero. Ainakaan viel\u00e4 ei ollut oireita siihen suuntaan. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tuntenut mink\u00e4\u00e4nlaista tarvetta s\u00e4velt\u00e4\u00e4 sinfonioita tai piirt\u00e4\u00e4 monalisoja. On ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 asioilla on<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10728,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[114,297],"tags":[226,182,227,228],"class_list":["post-4405","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjat","category-novellit","tag-kaupunkiyhtiot","tag-tyo","tag-tyokaveri","tag-yt-neuvottelut"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4405","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4405"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4405\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4406,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4405\/revisions\/4406"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10728"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4405"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4405"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4405"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}