Eerikki sy\u00f6ksyi suin p\u00e4in ulos. Koijan sivustalla h\u00e4n kompastui lumensohjon peitossa piilottelevaan kelopuun runkoon. Siit\u00e4 h\u00e4n pystyi puoliksi kontaten ja puoliksi k\u00f6yryss\u00e4 vauhtia ottaen heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n vatsalleen lumenpysym\u00e4n kuurasammalikkoon.<\/p>\n
Lumi oli lampareen ymp\u00e4rilt\u00e4 sulanut, iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siihen paahtoi loppukev\u00e4\u00e4n aurinko. Eerikki upotti molemmat k\u00e4tens\u00e4 puolij\u00e4iseen m\u00e4tt\u00e4\u00e4seen ja rojahti syvemm\u00e4lle maankamaraan. H\u00e4n huohotti ja takoi otsaansa kanervarypp\u00e4\u00e4n reunaan.<\/p>\n
Heilautin koijan ovensuuaukon edess\u00e4 olevan kankaan pystypuun tappiin. Menin Eerikin vierelle, polvistuin kiinni h\u00e4nen kylkeens\u00e4 ja takerruin k\u00e4sivarteen.<\/p>\n
<\/p>\n
Itsens\u00e4 py\u00f6rryksiin kosintatanssia viuhtova lintu oli edelleen samalla paikalla kymmenisen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 suonotkelmassa. Se py\u00f6ri ja p\u00f6llytteli h\u00f6yheni\u00e4\u00e4n ja veti toista siipe\u00e4ns\u00e4 mullaksi jauhautuneessa risukossa. Se ei meist\u00e4 h\u00e4iriintynyt, vaikka olimme ihan n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dMit\u00e4 minulle tapahtui?\u201d Eerikki h\u00e4tk\u00e4hti m\u00e4tt\u00e4ik\u00f6n varasta kysym\u00e4\u00e4n: \u201dMiten min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4?\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
Eerikin k\u00e4he\u00e4 \u00e4\u00e4ni suodattui sammaleiden pillist\u00f6n tuulivihellykseen. Kummakivelt\u00e4 mies oli pudonnut, h\u00e4nen k\u00e4kk\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuulena ja tuiskuna hulmahteli palvospuun ymp\u00e4rill\u00e4. Siivet levitit ja lensit, min\u00e4 ahnaasti h\u00e4nelle haarajaistani selittelin. Itse\u00e4ni en osannut selitt\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4\u00e4n saivoon pudonneen linnunrengastajan kyll\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Eerikin kurkku k\u00e4hisi samaa sointia kuin teerikukon m\u00e4nnyn oksalta kaiuttama kev\u00e4\u00e4n fanfaari. Kaivoin kynteni syv\u00e4lle Eerikin ranteisiin, en p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt irti. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sivuttain, mutta edelleen makasi mahallaan tupasvillan reunustamassa sammalkuopassa. Lumensekainen pist\u00e4v\u00e4 neulasmatto nipisteli reisiss\u00e4ni. Telttakoijan pystypuut natisivat, vaikka ei ollut juurikaan tuulta. Eerikki k\u00e4\u00e4ntyi maan maljassa sel\u00e4lleen ja katseli suoraan taivaanlakeen.<\/p>\n
<\/p>\n
Teerikukko ei hetkeksik\u00e4\u00e4n lopettanut m\u00e4nnynoksalla kev\u00e4tkutsun \u00e4\u00e4ntely\u00e4\u00e4n. Se k\u00e4hisi, h\u00f6yrysi, sen siivet l\u00e4iskyiv\u00e4t ja nokka kalisi. Ujuttauduin lumisessa varvustossa Eerikin iholle, h\u00e4nen kasvonsa olivat kuumat. Kier\u00e4ytin itseni puoliksi h\u00e4nen p\u00e4\u00e4lleen. Yritin neulasia nyppi\u00e4 h\u00e4nen vaatteistaan ja musertunutta sammalsilppua ker\u00e4t\u00e4 h\u00e4nen kasvoiltaan. Houkuttelin sanoja h\u00e4nen huuliltaan ja silmill\u00e4ni h\u00e4nt\u00e4 lumosin takaisin.<\/p>\n
Mies oli p\u00e4istikkaa pudonnut er\u00e4maan laskujoettomaan lampeen. Toisina aikoina ja toisilla manauksilla olisi pudonnut suoraan saivon pohjaan ja sielt\u00e4 kurkistellut Vainajalan puolelle. Mutta min\u00e4 pohjamudasta tarkistin Eerikin ja j\u00e4\u00e4silmill\u00e4 varmistin yl\u00f6s.<\/p>\n
Eerikki nosti kouristukseen lukkiutunein k\u00e4sin sarkahameeni helmaa. Helmus oli kiertynyt tiukasti s\u00e4\u00e4rieni ymp\u00e4rille. Vihdoinkin h\u00e4n sai tarkennetuksi katseensa, katsoi suoraan minuun, mutta t\u00e4ht\u00e4si edelleen syvemm\u00e4lle ja kauemmas.<\/p>\n
Minun sarkakauhtini alla oli pitk\u00e4vartiset yli polven ulottuvat keronkeng\u00e4t. Niiden reunusta oli rypistetty vekeille ja vedetty yli polven nauhoilla tiukkaan. Siniset ja punaiset nauhojen p\u00e4\u00e4t osuivat Eerikin sormiin.<\/p>\n
\u201dSinulla ei ole\u2026 Sin\u00e4 olet\u2026\u201d<\/p>\n
Vastasin, ett\u00e4 kyll\u00e4, ei kyll\u00e4, kyll\u00e4, ei ole muuta kuin paljaana min\u00e4.<\/p>\n
Maanrajasta liki saivon pohjaa Eerikki k\u00e4he\u00e4sti: \u201dKirjoista olen lukenut, mutta eteeni ei koskaan ole tullut.\u201d<\/p>\n
Min\u00e4 en siihen mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
\u201dSe ei olekaan lappalais\u00e4ijien talvi-illan toivetarinoita tai Stendhalin el\u00e4myspsykoosia, jonka moni haluaa kokea, mutta ei pysty.\u201d<\/p>\n
\u201dOle hiljaa, Eerikki.\u201d<\/p>\n
Painoin sormeni h\u00e4nen huulilleen; ja h\u00e4n ker\u00e4si nyrkkiins\u00e4 el\u00e4m\u00e4nveden, joka oli tullut h\u00e4nen osakseen, kun h\u00e4n oli avannut sille mielens\u00e4. Ja min\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Eerikki nousi istumaan. Suki tukkaansa ja n\u00e4ytti noitakemujen p\u00e4\u00e4juhlasta karanneelta. H\u00e4n jankutti toistamiseen, ettei tehnyt mit\u00e4\u00e4n muuta kuin istui kanssani salamajassa katsomassa isojen lintujen kev\u00e4tkiimaa. Me pidimme kaukoputken varresta kiinni, vuorotellen tiirailimme, miten teeren mielitietty piilotteli n\u00e4reen takana ja oli valmis hetkell\u00e4 milloin tahansa yhtym\u00e4\u00e4n teerikukon leikkiin ja juoksemaan kohti ja pakenemaan pois p\u00f6yhke\u00e4n uroksen esityksen hullaannuttamana.<\/p>\n
N\u00e4yn edess\u00e4 haukoin henke\u00e4ni ja hoin, ett\u00e4 nyt katso tuota v\u00e4rien loistetta, kun se osuu auringon s\u00e4teeseen, ja katso tuota p\u00e4\u00e4n py\u00f6rityst\u00e4 ja hulluutta ison linnun silmiss\u00e4.<\/p>\n
Ja Eerikki katsoi minuun.<\/p>\n
<\/p>\n
Aamulla Eerikki oli istunut meid\u00e4n tuvassa p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 hirsipenkill\u00e4. H\u00e4n oli laskenut py\u00f6re\u00e4t metallisankaiset lasinsa keskemm\u00e4lle p\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ht\u00e4ili kaukoputkellaan tuvan nurkkaan. Heilautti s\u00e4\u00e4misk\u00e4npalaansa, korjaili kameransa asetuksia ja etsi erilaisia objektiiveja.<\/p>\n
Suomesta ei saanut niin hienoa kuvauskalustoa, joka olisi kelvannut Eerikille. Tarvitsemiaan lis\u00e4laitteita h\u00e4n tilasi Ruotsista ja Amerikasta. Muistutti kyll\u00e4, etteiv\u00e4t v\u00e4lineet vaan muut asiat aikaansaivat kunnollisen luontokuvan. Hyv\u00e4 kuva syntyi kuvaajan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Oli tiedett\u00e4v\u00e4 oikea hetki, oli maltettava ja etsitt\u00e4v\u00e4 kuvakulma, ennen kuin painoi nappia.<\/p>\n
\u201dAuhton miehet ovat nopeita saalistajia. Eerikki puolestaan on saloilla silm\u00e4ilij\u00e4, s\u00e4\u00e4st\u00e4j\u00e4 ja s\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4.\u201d<\/p>\n
Eerikki oli naurahtanut Anten m\u00e4\u00e4rittelylle. Ante antoi tunnustusta. Mutta jokin h\u00e4nen puheissaan j\u00e4i puolitiehen, jokin sana j\u00e4i sanomatta.<\/p>\n
\u201dOn yhdytt\u00e4v\u00e4 kuvattavaansa\u201d, Eerikki jankutti innostuksen puna poskillaan. \u201dOn pyritt\u00e4v\u00e4 siihen, ett\u00e4 katsoja haukkoo henke\u00e4ns\u00e4 kuvan n\u00e4hty\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n
Ante ei ollut sanonut siihen mit\u00e4\u00e4n, hym\u00e4hti.<\/p>\n
Nyt kuvausv\u00e4lineet olivat pysyneet teltan ovensuussa repussa. T\u00e4t\u00e4 retke\u00e4 ei tarvinnut vangita kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4n sile\u00e4\u00e4n paperiin my\u00f6hemmin p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istuvien ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Ennen koijalta l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Eerikki n\u00e4ytti hajamieliselt\u00e4. Vesisammaleista h\u00e4n yritti kauhoa kadonneita silm\u00e4lasejaan, mutta ne l\u00f6ytyiv\u00e4t minun taskustani. Olin ne korjannut talteen piilokojun kynnysrangolta, kun rynt\u00e4sin Eerikin per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Hiljaisuuden vallitessa me tyhjensimme Eerikin repun sivutaskusta esille kaivaman juomapullon. Ojensimme vaitonaisina toisillemme juotavaa ja \u00e4\u00e4neti katselimme maisemaa. V\u00e4lill\u00e4 vilkaisimme h\u00e4mmentynein\u00e4 toisiamme.<\/p>\n
\u201dMinun on nyt mietitt\u00e4v\u00e4.\u201d Eerikin kasvot umpeutuivat, h\u00e4nen katseeseensa valahti sumea kalvo. H\u00e4n pusersi minua itse\u00e4ns\u00e4 vasten.<\/p>\n
\u201dTied\u00e4th\u00e4n, mit\u00e4 tarkoitan?\u201d<\/p>\n
En osannut siihen sanoja. Ny\u00f6kk\u00e4sin.<\/p>\n
\u201dOlet noitunut minut. Sinussa asuva noituus on tullut osaksi minua.\u201d<\/p>\n
Eerikki piti tauon, kaivoi k\u00e4teens\u00e4 osuneella kepakolla j\u00e4ist\u00e4 j\u00e4ng\u00e4n selk\u00e4\u00e4. Seurasin \u00e4\u00e4neti h\u00e4nen liikett\u00e4\u00e4n. Jotain peruuttamatonta oli tapahtunut.<\/p>\n
Eerikki napautti tuulen ja tuiskun kovertaman kelopuun oksan pystyyn rakkalouhikon reunimmaisten kivien v\u00e4liin. Roudan sulamaton maakerros ei antanut my\u00f6ten.<\/p>\n
\u201dLovehtiva noita minusta kanssasi tulee.\u201d<\/p>\n
Sen sanottuaan h\u00e4n painoi sormensa sinetiksi huulilleni. Ilmankin tiesin, ett\u00e4 puhe olisi riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eerikki sy\u00f6ksyi suin p\u00e4in ulos. Koijan sivustalla h\u00e4n kompastui lumensohjon peitossa piilottelevaan kelopuun runkoon. Siit\u00e4 h\u00e4n pystyi puoliksi kontaten ja puoliksi k\u00f6yryss\u00e4 vauhtia ottaen heitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n vatsalleen lumenpysym\u00e4n kuurasammalikkoon. Lumi oli lampareen ymp\u00e4rilt\u00e4 sulanut, iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 siihen paahtoi loppukev\u00e4\u00e4n aurinko. Eerikki upotti molemmat k\u00e4tens\u00e4 puolij\u00e4iseen m\u00e4tt\u00e4\u00e4seen ja rojahti syvemm\u00e4lle maankamaraan. H\u00e4n huohotti ja takoi otsaansa kanervarypp\u00e4\u00e4n reunaan. Heilautin koijan ovensuuaukon edess\u00e4 olevan kankaan pystypuun tappiin. Menin Eerikin vierelle, polvistuin kiinni h\u00e4nen kylkeens\u00e4 ja takerruin k\u00e4sivarteen. Itsens\u00e4 py\u00f6rryksiin kosintatanssia viuhtova lintu oli edelleen samalla paikalla kymmenisen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 suonotkelmassa. Se py\u00f6ri ja p\u00f6llytteli h\u00f6yheni\u00e4\u00e4n ja veti toista siipe\u00e4ns\u00e4 mullaksi jauhautuneessa risukossa. Se ei meist\u00e4 h\u00e4iriintynyt, vaikka olimme ihan n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4. \u201dMit\u00e4 minulle tapahtui?\u201d Eerikki h\u00e4tk\u00e4hti m\u00e4tt\u00e4ik\u00f6n varasta kysym\u00e4\u00e4n: \u201dMiten min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4?\u201d Eerikin k\u00e4he\u00e4 \u00e4\u00e4ni suodattui sammaleiden pillist\u00f6n tuulivihellykseen. Kummakivelt\u00e4 mies oli pudonnut, h\u00e4nen k\u00e4kk\u00e4r\u00e4p\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuulena ja tuiskuna hulmahteli palvospuun ymp\u00e4rill\u00e4. Siivet levitit ja lensit, min\u00e4 ahnaasti h\u00e4nelle haarajaistani selittelin. Itse\u00e4ni<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[23,24,21,246],"class_list":["post-4619","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-poytalaatikko","tag-erotiikka","tag-lappi","tag-maaginen-realismi","tag-saamelaisuus"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4619","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4619"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4619\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10668,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4619\/revisions\/10668"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4619"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4619"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4619"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}