{"id":4698,"date":"2022-07-07T09:43:47","date_gmt":"2022-07-07T06:43:47","guid":{"rendered":"http:\/\/[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%%5D"},"modified":"2026-05-18T21:02:17","modified_gmt":"2026-05-18T18:02:17","slug":"sissipaallikko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/sissipaallikko\/","title":{"rendered":"Sissip\u00e4\u00e4llikk\u00f6"},"content":{"rendered":"

\u201dDoctora<\/em> Laura?\u201d<\/p>\n

Laura Laihio seisoi j\u00e4hmettyneen\u00e4 miehen mustien silmien katseessa. Parrakkaat kasvot, paahtunut iho, kotkamaiset piirteet tuntuivat jotenkin tutuilta, mutta niiden paikantaminen tuntui ylivoimaiselta teht\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Lauraa h\u00e4tyytt\u00e4nyt nuorukaisjoukko, l\u00e4hinn\u00e4 ulkomaalaistaustaisia, mutta kaikki alaik\u00e4isi\u00e4, nukkumaanmenoaikansa reilusti ylitt\u00e4neit\u00e4, olivat kadonneet jonnekin kadunkulman taakse etsim\u00e4\u00e4n uutta uhria, kun porttiholvista oli ilmestynyt kolmen aikuisen miehen ryhm\u00e4, parrakkaita, karskin n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 aikuisia, jotka tulivat katsomaan mik\u00e4 nuorella rouvalla oli h\u00e4t\u00e4n\u00e4 ja yksi heist\u00e4 j\u00e4i tuijottamaan Lauraa, ik\u00e4\u00e4n kuin tunnistaen h\u00e4net.<\/p>\n

\u201dSan Vicente se Cagu\u00e1n\u201d, 1978\u201d, sanoi mies h\u00e4nelle ja siin\u00e4 se selitys oli. \u201dOlemme tavanneet\u201d sanoi mies, vahvasti espanjan aksentilla ruotsiksi. H\u00e4n avasi takkiaan ja n\u00e4ytti arpea olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Laura astui askeleen taaksep\u00e4in, mutta mies hymyili ja kysyi eik\u00f6 h\u00e4n viel\u00e4k\u00e4\u00e4n muistanut.<\/p>\n

Merelt\u00e4 puhalsi kylm\u00e4 tuuli, G\u00e4vlen satama-alue ei ollut kaukana.\u00a0 Bryn\u00e4sin ruskeat tiilitalot ja Kellotorni tarjosivat erinomaiset kulissit ilman varsinaista asiaa kulkeville, y\u00f6n pimeydess\u00e4, rikkin\u00e4isten katulyhtyjen korttelissa, l\u00e4hes autioilla kaduilla. Laura Laihio oli ollut tapaamassa yst\u00e4v\u00e4t\u00e4rt\u00e4\u00e4n, perulaista Maritzaa muutaman korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Auton h\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt kotiin.. Ilta oli sujunut leppoisasti, espanjaa puhuen ja viini\u00e4 lipitt\u00e4en, ja kun Laura oli l\u00e4htenyt kotiin, kello oli jo l\u00e4hes yksitoista ja h\u00e4n oli keve\u00e4ss\u00e4 nousuhumalassa. Laura soitti miehelleen Eduardolle ja sanoi olevansa l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. Kuusi korttelia valaistulle suuremmalle kadulle ja siit\u00e4 muutama kortteli ja ei se tuntunut sill\u00e4 hetkell\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n vaaralliselta. Mik\u00e4 oli sitten osoittautunut turhan optimistiseksi arvioksi.<\/p>\n

Miehet saattoivat Lauran kotiovelle ja mies joka oli tunnistanut h\u00e4net pyysi h\u00e4nen puhelinnumeroaan. Laura kirjoitti miehen numeron yl\u00f6s ja lupasi soittaa. H\u00e4n muisti nyt kyll\u00e4 miehen, mutta miksi h\u00e4n oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Laura kertoi Eduardolle, joka oli ensin vihainen ja sitten helpottunut. Jostain syyst\u00e4 Laurasta tuntui vaikealta kertoa miehelleen tunnistaneensa, tai pikemminkin ett\u00e4 h\u00e4net oli tunnistanut yksi miehist\u00e4. Viimeksi h\u00e4n oli n\u00e4hnyt espanjalaisen papin Joaquin Murcian alkeellisessa savitiilitalossa, kapean s\u00e4ngyn pohjalla, kuula olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Laura oli kidnapattu ty\u00f6paikan ovelta, San Juan de Caguanin sairaalan henkil\u00f6kunnan sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin edest\u00e4,ja viety silm\u00e4t sidottuina jeepill\u00e4 vuorille Palos del Monte-nimisen kyl\u00e4n ulkopuolelle, vuorille, viidakkoon, jossa h\u00e4nt\u00e4 odotti potilas, Kansallisen vapautusliikkeen ELN:n comandante<\/em> Padre Joaquin, joka oli saanut kuulan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. Ei tosin taistelussa kolumbialaista armeijayksikk\u00f6\u00e4 vastaan, vaan puhdistaessa kalashnikoviaan.<\/p>\n

Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 oli poistettu side silmien edest\u00e4, mutta h\u00e4nen vangitsijansa olivat asettaneet hiihtonaamiot ja huput p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4. H\u00e4net ohjattiin lyhytsanaisesti valkoiseksi kalkittuun, tiilikattoiseen taloon ja vietiin heti suoraan potilaan viereen. Mies makasi harmaan huovan alla, hetekassa ilman lakanaa ja h\u00e4nell\u00e4 oli likainen r\u00e4tti sidottu olkap\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rille. H\u00e4nen paljas yl\u00e4vartalonsa oli veren tahrima. Laura oli tunnistanut h\u00e4net heti sissien komentajaksi, espanjalaissyntyiseksi Padre Joaquiniksi, jota koko Kolumbian armeija etsi. T\u00e4\u00e4ll\u00e4, San Vicente de Caguanin provinssissa sisseill\u00e4 oli v\u00e4est\u00f6n sympatiat puolellaan, mutta Laura oli luullut ett\u00e4 he tukivat l\u00e4hinn\u00e4 Kolumbian toista, suurempaa sissiliikett\u00e4, FARC:ia ja ett\u00e4 ELN operoi l\u00e4hinn\u00e4 satojen kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Antioquia-provinssin vuorilla ja viidakoissa.<\/p>\n

Sissip\u00e4\u00e4llik\u00f6ll\u00e4 oli kovat tuskat. Lauralla oli aina pieni l\u00e4\u00e4k\u00e4rinlaukku mukanaan ja h\u00e4n kaivoi sielt\u00e4 morfiiniampullin ja antoi sissille sen ruiskeena. Mies katsoi h\u00e4nt\u00e4 tiukasti ja sanoi:<\/p>\n

\u201dKukaan ei tule vahingoittamaan teit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tapaa, tohtori. Sain vahingossa kuulan olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ni puhdistaessani asettani ja kuula on juuttunut jonnekin lihakseen tai j\u00e4nteisiin. Meill\u00e4 on sairaalassa jossa ty\u00f6skentelette vapaaehtoisena v\u00e4ke\u00e4 jotka tiet\u00e4v\u00e4t teid\u00e4t ja taitonne kirurgina ja ett\u00e4 puhutte espanjaa.\u00a0 Tehk\u00e4\u00e4 minulle se mink\u00e4 olette vannoneet l\u00e4\u00e4k\u00e4rinvalassanne ja olette huomenna kotona ja toivottavasti emme tapaa en\u00e4\u00e4. Ainakaan n\u00e4iss\u00e4 merkeiss\u00e4.\u201d<\/p>\n

”….Kunnioitan potilaani tahtoa. Pid\u00e4n salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. T\u00e4yt\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rin velvollisuuteni jokaista kohtaan ket\u00e4\u00e4n syrjim\u00e4tt\u00e4 enk\u00e4 uhkauksestakaan k\u00e4yt\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rintaitoani ammattietiikkani vastaisesti…<\/em><\/p>\n

Laura oli kaivanut luodin miehen olkap\u00e4\u00e4st\u00e4 paikallispuudutuksella ja operaatio oli ollut helppo ja nopea. H\u00e4n oli ommellut haavan kiinni ja desinfektoinut huolellisesti asettaen steriilin sideharson siteeksi ja antanut h\u00e4nelle jokusen antibioottitabletin, joka h\u00e4nell\u00e4 oli ollut laukussaan. H\u00e4n oli istunut hetken miehen s\u00e4ngyn vieress\u00e4 ja kuunnellut miehen puhetta vallankumouksen tarpeellisuudesta, hallituksen korruptiosta, politiikkojen ahneudesta ja v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 ja poliittisen kulttuurin olemattomuudesta. Kansa \u00e4\u00e4nesti kerta kerran j\u00e4lkeen omia pahimpia vihollisiaan, oligarkkeja ja riist\u00e4ji\u00e4, valtaan. Mies oli kysynyt Lauralta mit\u00e4 h\u00e4n ajatteli kommunismista ja h\u00e4n oli antanut oman tavanomaisen vastauksensa: upea ideologia ja kerrassaan hieno teoria joka kaatui omaan mahdottomuuteensa, koska ihmiset olivat mit\u00e4 olivat. Ei sosialismi sin\u00e4ns\u00e4 ollut paha asia, mutta se oli saavutettava parlamentaarisin keinoin.<\/p>\n

\u201dTyypillist\u00e4 skandinaavista sosiaalidemokratiaa\u201d, sanoi sissi. Toimii ehk\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 kansa on paremmin koulutettua, muta ei ikin\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, jossa \u00e4\u00e4net ostetaan ja myyd\u00e4\u00e4n, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja korruptio rehottaa.\u201d Ovella seisovat kaksi vartijaa, hampaisiin asti aseistettua patruunavy\u00f6t rinnan poikki, kuuntelivat tarkkaavaisina. Laura antoi sissille nukahtamispillerin ja sanoi h\u00e4nen tarvitsevan lepoa. H\u00e4n oli l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja tullut vapaaehtoisena lievitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sairaalan henkil\u00f6kuntapulaa Ruotsin kehitysapuj\u00e4rjest\u00f6n rahoittamana ja h\u00e4n ei halunnut eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut lupaa sekaantua politiikkaan. H\u00e4n joutuisi todenn\u00e4k\u00f6isesti poliisikuulusteluihin palatessaan, koska h\u00e4nen katoamisensa oli tietenkin huomattu.<\/p>\n

\u201dEtte tied\u00e4 miss\u00e4 olette, ettek\u00e4 tied\u00e4 kuka olen\u201d sanoi mies. Loput voitte kertoa ilman mit\u00e4\u00e4n haittaa kenellek\u00e4\u00e4n. Olen kiitollinen teille avusta. Paluumatkanne huomenna tapahtuu my\u00f6s peitetyin silmin. Mit\u00e4 ette tied\u00e4, ei teit\u00e4 vahingoita, \u00a0ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rinvalanne suojelee teit\u00e4 vaikeuksilta. Toivoisinpa ett\u00e4 maanne l\u00e4hett\u00e4isi t\u00e4nne enemm\u00e4n kaltaisianne kauniita, nuoria, p\u00e4tevi\u00e4 ja hell\u00e4k\u00e4tisi\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4. Hyv\u00e4sti, tohtori Laihio.\u00a0 Vaya con Dios.<\/em><\/p>\n

Laura vietiin talon per\u00e4lle ja lukittiin makuuhuoneeseen, jossa oli s\u00e4nky, tarjotin, jossa oli ruokaa ja pullotettua vett\u00e4 ja huoneessa oli pieni ja alkeellinen vessa, jossa oli pesumahdollisuus ja juokseva vesi ja viem\u00e4ri. Ikkuna oli raudoitettu. Y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli keraaminen maljakko jossa oli yksi korkea papukaijakukka.<\/p>\n

Aamulla h\u00e4nelle tuotiin aamukahvi ja maissikakku tarjottimella ja lasi appelsiinimehua. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4net vietiin jeeppiin, h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 sidottiin ja matka kohti Caguania alkoi. Perill\u00e4 oltiin vasta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja kun h\u00e4net autettiin jeepist\u00e4 alas, h\u00e4nen k\u00e4nnykk\u00e4ns\u00e4 ojennettiin takaisin. He olivat sairaalan huoltosivulla. Silmi\u00e4\u00e4n hieroen Laura n\u00e4ki vain vilaukselta kun jeeppi k\u00e4\u00e4ntyi nurkan takaa poikkikadulle ja h\u00e4visi liikenteeseen.<\/p>\n

Turvallisuuspoliisi (DAS) oli hakenut h\u00e4net kuulusteluun seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Luutnantti istutti h\u00e4net vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 kirjoitusp\u00f6yt\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuoliin ja puhutti h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4nen kylm\u00e4t, ilmeett\u00f6m\u00e4t liskonsilm\u00e4ns\u00e4 tuijottivat Lauraa. Pelonv\u00e4reet kulkivat yl\u00f6s ja alas Lauran selk\u00e4\u00e4 kun h\u00e4n vastaili parhaan tietonsa mukaan luutnantin kysymyksiin.\u00a0 Mit\u00e4\u00e4n varsinaista tietoa sissien piilopaikasta ei h\u00e4nelt\u00e4 herunut; ei voi kertoa asioista mit\u00e4 ei tiennyt. Luutnantti totesi ett\u00e4 doctora oli syyllistynyt rikokseen hoitaessaan etsint\u00e4kuulutettua terroristia ja murhaajaa ja auttaessaan t\u00e4t\u00e4 j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n henkiin. Mutta he voisivat keskustella asiasta lis\u00e4\u00e4 illallisella. Laura kielt\u00e4ytyi kunniasta. Puhelin soi jossain vaiheessa, ja luutnantti puhui nopeaa espanjaa.<\/p>\n

\u201dAj\u00e1. Si se\u00f1or. Los suecos? Mejor, menos complicado. Listo.\u201d (Ahaa. Kyll\u00e4, herra. Ruotsalaiset? Parempi niin, v\u00e4hemm\u00e4n ongelmia. Selv\u00e4.)<\/em><\/p>\n

Luutnantti katsoi naista surumielinen ilme kasvoillaan. Selv\u00e4stikin h\u00e4n ei ollut tyytyv\u00e4inen saamiinsa ohjeisiin. H\u00e4nell\u00e4 oli ollut ehk\u00e4 muita suunnitelmia nuoren vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4n suhteen. H\u00e4n oli jo mieless\u00e4\u00e4n avannut kaikki naisen valkoisen paitapuseron napit.<\/p>\n

\u201dSe\u00f1orita, teid\u00e4n maassaololupanne on peruutettu. Taksi tulee hakemaan teid\u00e4t aamulla ja vie teid\u00e4t lentokent\u00e4lle. Olette siihen saakka vartioidussa kotiarestissa.\u201d<\/p>\n

\u201dSaanko soittaa ty\u00f6nantajalleni, Ruotsin kehitysapuj\u00e4rjest\u00f6lle SIDA:lle?\u201d<\/p>\n

\u201dHe tiet\u00e4v\u00e4t asiasta jo. Olemme ilmoittaneet heille ett\u00e4 terroristisympatioidenne takia olette ei-toivottu henkil\u00f6 Kolumbiassa\u201d<\/p>\n

\u201dEnt\u00e4 poikayst\u00e4v\u00e4lleni?\u201d<\/p>\n

Luutnantti ojensi h\u00e4nelle puhelimen ja sanoi ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli kaksi minuuttia aikaa kertoa karkotuksestaan.<\/p>\n

Eduardo oli ollut lentokent\u00e4ll\u00e4 kun h\u00e4net vietiin koneeseen ja huutanut ett\u00e4 h\u00e4n tulee per\u00e4st\u00e4, heti kun h\u00e4nen maaseutuvuotensa oli ohi. Laura oli ollut h\u00e4mmentynyt, koska h\u00e4n ei voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi h\u00e4net oli karkotettu. L\u00e4\u00e4k\u00e4rinvalan tehneen\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut vaihtoehtoa. Toisaalta, miksi sissit olivat hakeneet juuri h\u00e4net, eik\u00e4 paikallista l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 tai vaikka Eduardoa t\u00e4h\u00e4n pieneen leikkaukseen oli my\u00f6s h\u00e4nelle mysteeri.<\/p>\n

Nyt kymmenen vuotta my\u00f6hemmin, kylm\u00e4 tuuli puhalsi Pohjanlahdelta Joe Hillin, olkipukin ja j\u00e4\u00e4kiekon kaupungissa ja Eduardo teki teet\u00e4 keitti\u00f6ss\u00e4. Pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen kuitenkin soittaa miehelle ja kysy\u00e4 sit\u00e4? Miksi h\u00e4net? Miksi h\u00e4nen oli saatava tiet\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Keskisuuressa ruotsalaisessa kaupungissa, illallisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, silloin kun sy\u00f6tiin yhdess\u00e4, ei oltu puhuttu en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan vallankumousteorioista, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta tai oliko aseellinen kansannousu tarpeellinen. Che Guevara-juliste oli otettu pois sein\u00e4lt\u00e4 jo kauan sitten. Maailmantuskan oli korvannut keskustelu siit\u00e4, mik\u00e4 voileip\u00e4margariini oli parasta, se miss\u00e4 oli merisuolaa vai se miss\u00e4 oli oliivi\u00f6ljy\u00e4. Tai se mik\u00e4 alentaa kolesterolia. Aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 keskusteltu dialektiikasta tai imperialismista.\u00a0 Ei varsinkaan riistosta, Latinalaisen Amerikan avoimista suonista, eik\u00e4 juuri kukaan edes muistanut kuka oli Eduardo Galeano. Nyt puhuttiin yst\u00e4vien kanssa iltaa istuessa muista asioista, kuten viiniryp\u00e4leiden soveltuvuudesta tiettyihin kasvuolosuhteisiin ja oliko pohjoisitalialainen pinot paremman makuista kuin auringonsuutelema sisilialainen viini. Kuka oli Costa Gavras? Mitk\u00e4 tupamarot? Tuulivoimalan rakentaminen G\u00e4vlenlahteen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ja ne jotka vastustivat \u00a0sit\u00e4 olivat v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Perhonen p\u00e4\u00e4tti olla lent\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liekkiin. Kala p\u00e4\u00e4tti olla uimatta rys\u00e4\u00e4n. Laura rutisti paperilapun pieneen myttyyn ja heitti sen keitti\u00f6n poltettaviin roskiin.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dDoctora Laura?\u201d Laura Laihio seisoi j\u00e4hmettyneen\u00e4 miehen mustien silmien katseessa. Parrakkaat kasvot, paahtunut iho, kotkamaiset piirteet tuntuivat jotenkin tutuilta, mutta niiden paikantaminen tuntui ylivoimaiselta teht\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Lauraa h\u00e4tyytt\u00e4nyt nuorukaisjoukko, l\u00e4hinn\u00e4 ulkomaalaistaustaisia, mutta kaikki alaik\u00e4isi\u00e4, nukkumaanmenoaikansa reilusti ylitt\u00e4neit\u00e4, olivat kadonneet jonnekin kadunkulman taakse etsim\u00e4\u00e4n uutta uhria, kun porttiholvista oli ilmestynyt kolmen aikuisen miehen ryhm\u00e4, parrakkaita, karskin n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 aikuisia, jotka tulivat katsomaan mik\u00e4 nuorella rouvalla oli h\u00e4t\u00e4n\u00e4 ja yksi heist\u00e4 j\u00e4i tuijottamaan Lauraa, ik\u00e4\u00e4n kuin tunnistaen h\u00e4net. \u201dSan Vicente se Cagu\u00e1n\u201d, 1978\u201d, sanoi mies h\u00e4nelle ja siin\u00e4 se selitys oli. \u201dOlemme tavanneet\u201d sanoi mies, vahvasti espanjan aksentilla ruotsiksi. H\u00e4n avasi takkiaan ja n\u00e4ytti arpea olkap\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Laura astui askeleen taaksep\u00e4in, mutta mies hymyili ja kysyi eik\u00f6 h\u00e4n viel\u00e4k\u00e4\u00e4n muistanut. Merelt\u00e4 puhalsi kylm\u00e4 tuuli, G\u00e4vlen satama-alue ei ollut kaukana.\u00a0 Bryn\u00e4sin ruskeat tiilitalot ja Kellotorni tarjosivat erinomaiset kulissit ilman varsinaista asiaa kulkeville, y\u00f6n pimeydess\u00e4, rikkin\u00e4isten katulyhtyjen korttelissa, l\u00e4hes autioilla kaduilla. Laura Laihio oli ollut tapaamassa yst\u00e4v\u00e4t\u00e4rt\u00e4\u00e4n,<\/p>\n","protected":false},"author":108,"featured_media":10658,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[264,245,263,262],"class_list":["post-4698","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-poytalaatikko","tag-eettinen-vastuu","tag-etela-amerikka","tag-laakari","tag-sissit"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4698","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/108"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4698"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4698\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10659,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4698\/revisions\/10659"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10658"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4698"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4698"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4698"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}