Hautausmaalla vierii kivi
\nbarokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4
\nja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vet\u00e4v\u00e4t fiskarsilla viivaa hietikkoon
\nkuljeskelen kalliolla tapulin takana
\nse on luja jalkapohjia vasten, se kest\u00e4\u00e4 kyll\u00e4
\nved\u00e4n salaa tupakan, yskin
\nkuin junassa jyrist\u00e4v\u00e4t ohi kyl\u00e4n kasvot ja \u00e4\u00e4net
\nkurjissa autoissaan metsik\u00f6n ohi
\nt\u00e4m\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n outo seisake nyt, olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4
\nvaikka se ei koske minua
\neik\u00e4 se koske ket\u00e4\u00e4n toistakaan
\nvarsinkaan se ei kosketa minun lompakkoani
\njoka pysyy tyhj\u00e4n\u00e4 niin kuin t\u00e4m\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 autio puutarha<\/p>\n
<\/p>\n
ja t\u00e4m\u00e4 tyhj\u00e4, tyhm\u00e4 p\u00e4iv\u00e4
\nja rajojen takana soditaan
\nja slummeissa meren takana sy\u00f6d\u00e4\u00e4n kaktuksia
\nja meid\u00e4n tomaateissamme on lutikoita<\/p>\n
<\/p>\n
oi, miten t\u00e4m\u00e4 tasainen, tyls\u00e4 ruoho soi
\nkenen mielt\u00e4 helvetiss\u00e4 se rauhoittaa
\nja taivaassahan sit\u00e4 ei kukaan kaipaisikaan, kun on harput ja ting tang
\nt\u00e4m\u00e4 alkoi kauan sitten
\nne alkoivat kuolla ja kun ruttokin raiskasi ja teilipy\u00f6rille tuli ahdasta
\nniin ne perustivat kivilouhoksen ja alkoivat panna rumihia graniitin alle
\nkyll\u00e4 niit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 onkin
\nja persoonallisia laattoja kaikki, toimiston esitteess\u00e4 kerrotaan
\nett\u00e4 saa kirjaimet kultareunoilla tai ilman
\nno, eip\u00e4 leikit\u00e4 nyt, t\u00e4m\u00e4 on surun laakso
\nrautalehdet pit\u00e4\u00e4 karkottaa pientareilta etteiv\u00e4t kalmot pahastu
\nja nouse y\u00f6ll\u00e4 rapsuttelemaan ratamoita leposijoiltaan
\nkatselen ty\u00f6koneita
\ntuosta pientareelta saisi paraiten viikatteella
\nmutta johtaja tahtoo kuulla p\u00e4rin\u00e4\u00e4, miss\u00e4 sininiskat nyt kuljeskelevat
\nt\u00e4\u00e4 on kovaa bisnist\u00e4 kuule, ei lonnita
\nei, juu, ei, juu
\nmiten suurella moukarilla noita oikein hajoitetaan
\nkun bensa loppuu min\u00e4 nauran niin kuin se pikeentynyt, kuiva l\u00e4pi
\nautiomaassa<\/p>\n
<\/p>\n
k\u00e4yn kaupungilla, koetan puhaltaa t\u00e4m\u00e4n l\u00f6yhk\u00e4n kallostani
\nkuljen ja rekister\u00f6in, kiven ja lautatavaran
\ntuossakin kasassa
\nmihink\u00e4h\u00e4n menossa
\nistun ja katselen porukoita, t\u00e4n\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sin kaivamaan
\nhyv\u00e4ss\u00e4 krapulassa, sielt\u00e4 l\u00f6ytyi kuusi sellaista pehme\u00e4t\u00e4,
\nruskeata pallukkaa mullasta
\n(sielt\u00e4 vanhalta alueelta)
\nt\u00f6m\u00e4hti ilke\u00e4sti lapioon, ja kun arastelin suntio kirosi ett\u00e4
\nanna nyt se perkele t\u00e4nne
\nannoin min\u00e4, ota hyv\u00e4 mies, ota
\nne kaikki kasattiin siihen havujen alle komeaksi keoksi
\nehdotin vied\u00e4 yhden p\u00f6yt\u00e4\u00e4n kahvitauolle
\nvanhaan egyptil\u00e4iseen tapaan mutta se ei huvittanut tovereita
\nhuonoa kahviseuraa<\/p>\n
<\/p>\n
no niin, joka tapauksessa istun t\u00e4ss\u00e4 ja katselen
\nkun kone ei tule, odotan baarissa
\nkorstot kertovat ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on pahamaineinen paikka
\nautomaattipiano jymisee kun siihen laittaa kolikon,
\nmin\u00e4 laitan siihen kolikon ja istun
\nja juon, en siksi ett\u00e4 maistuisi, vaan vain etten j\u00e4isi j\u00e4lkeen
\nyrit\u00e4n vet\u00e4\u00e4 tarpeeksi ennen kuin bussi l\u00e4htee
\nkaikki asennot ovat yht\u00e4 hyvi\u00e4
\nvaihdan istuinta
\nN\u00e4sinneula ikkunan l\u00e4pi, kadulla kaupunkilaiset askareissaan
\nnyt pidet\u00e4\u00e4n aurinkolinssej\u00e4, on n\u00e4\u00e4s kes\u00e4
\nen\u00e4\u00e4 ei pid\u00e4 kukaan nahkatakkia niin kuin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 joka sorkka
\nanarkistit ja vihre\u00e4t kokoontuvat t\u00e4n\u00e4\u00e4n, toivotan onnea
\nvarokaa kytti\u00e4
\nJA VAPAUTTAKAA KANAT
\nJA HEVOSET JA KAIKKI EL\u00c4V\u00c4T OLENNOT<\/p>\n
<\/p>\n
bussiasemalla on aurinkoista ja kuulasta, kun on pouta
\nbussiovien luona seisoskelee miehi\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4tt\u00f6min\u00e4
\nmin\u00e4kin muistan miten min\u00e4 kuljin silloin kerran
\nseitsem\u00e4nsataa vuotta uudestaan k\u00e4ytt\u00e4neen\u00e4 (ne pakenivat)
\ntorilla kun kapakoista oksennetut vetiv\u00e4t huikkaa palatessaan
\nOMITUISIIN S\u00c4IHKYV\u00c4SILM\u00c4ISIIN \u00d6IHINS\u00c4
\n(JOTKA OLIVAT P\u00c4IVI\u00c4, HARVINAISUUKSIEN
\nKER\u00c4ILIJ\u00c4N LAKASTUNUT TOTEAMUS)
\ntota nyt ei tajunnu kukaan
\nmut siis tied\u00e4tteks te ne Rimbaudia lukevat rentut asemien takapihoilla
\ns\u00e4dehtiv\u00e4t kummitukset jotka ovat kolunneet kaikki kekkerit
\nja nuolleet kaikki pillut ja nuohonneet joka ainoan katuojan pohjan
\nja nukkuneet putkassa ja sanoneet ett\u00e4
\nME EL\u00c4MME<\/p>\n
<\/p>\n
hitto <\/p>\n ajas edes auto ton suntion yli <\/p>\n m\u00e4 varaan nyky\u00e4\u00e4n vessapaprua taskuun <\/p>\n kaikki liikahdukset jouduttavat ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 lopputulosta <\/p>\n varikset, yst\u00e4v\u00e4t mustaviitat <\/p>\n tiesitk\u00f6 <\/p>\n iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Sepe itse, <\/p>\n p\u00e4\u00e4sen kotiin, mit\u00e4h\u00e4n siell\u00e4 on tapahtunut t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin <\/p>\n onko se tutkimusretki sellainen jolta ei voi poistua? <\/p>\n kyll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maata rakennetaan <\/p>\n ei suuntia <\/p>\n ja hiirenkorvien vaaleanvihre\u00e4 meri <\/p>\n m\u00e4 teen nyt t\u00e4t\u00e4 <\/p>\n pys\u00e4kill\u00e4, odottelua <\/p>\n y\u00f6 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 silm\u00e4ns\u00e4 meid\u00e4n puoleemme <\/p>\n et\u00e4\u00e4lt\u00e4 sitten, n\u00e4m\u00e4 ajat ovat erilaisia <\/p>\n tiell\u00e4 naperot raahustavat pyh\u00e4kouluun <\/p>\n illalla ty\u00f6t jatkuvat kaduilla <\/p>\n bussissa langanlaiha tytt\u00f6 nakertaa omenaa, hiljaa, arasti <\/p>\n minulla s\u00e4rkee p\u00e4\u00e4t\u00e4 <\/p>\n min\u00e4 menen kuusen alle, katselen muurahaispes\u00e4\u00e4 <\/p>\n huomaatteko <\/p>\n ehk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 askeleet katoavat j\u00e4ljett\u00f6miin <\/p>\n kaupungilla on nainen jolla on <\/p>\n kysy vaan, et sin\u00e4 kuitenkaan vastauksia halua <\/p>\n eilen min\u00e4 k\u00e4vin vanhuksen talolla, siell\u00e4 oli sukua <\/p>\n piirto <\/p>\n ukkostaa <\/p>\n * * * * *<\/p>\n <\/p>\n istun <\/p>\n lapsi tulee <\/p>\n no, ne \u2013 Hautausmaalla vierii kivi barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vet\u00e4v\u00e4t fiskarsilla viivaa hietikkoon kuljeskelen kalliolla tapulin takana se on luja jalkapohjia vasten, se kest\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 ved\u00e4n salaa tupakan, yskin kuin junassa jyrist\u00e4v\u00e4t ohi kyl\u00e4n kasvot ja \u00e4\u00e4net kurjissa autoissaan metsik\u00f6n ohi t\u00e4m\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n outo seisake nyt, olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaikka se ei koske minua eik\u00e4 se koske ket\u00e4\u00e4n toistakaan varsinkaan se ei kosketa minun lompakkoani joka pysyy tyhj\u00e4n\u00e4 niin kuin t\u00e4m\u00e4 ymp\u00e4riins\u00e4 autio puutarha ja t\u00e4m\u00e4 tyhj\u00e4, tyhm\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 ja rajojen takana soditaan ja slummeissa meren takana sy\u00f6d\u00e4\u00e4n kaktuksia ja meid\u00e4n tomaateissamme on lutikoita oi, miten t\u00e4m\u00e4 tasainen, tyls\u00e4 ruoho soi kenen mielt\u00e4 helvetiss\u00e4 se rauhoittaa ja taivaassahan sit\u00e4 ei kukaan kaipaisikaan, kun on harput ja ting tang t\u00e4m\u00e4 alkoi kauan sitten ne alkoivat kuolla ja kun ruttokin raiskasi ja teilipy\u00f6rille tuli ahdasta niin ne perustivat kivilouhoksen ja alkoivat panna rumihia graniitin alle kyll\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[3],"tags":[170,39,135,182,287],"class_list":["post-4980","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-runot","tag-aika","tag-kuolema","tag-linnut","tag-tyo","tag-uskonto"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4980","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4980"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4980\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5001,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4980\/revisions\/5001"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4980"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4980"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4980"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nne diakoninpirut tulee taas tuolta, ehdink\u00f6 piiloon, en
\nne tahtoo auttaa kun ne kuuli ett\u00e4 on rahat v\u00e4hiss\u00e4, niin
\nett\u00e4 tekisi mieli potkaista niit\u00e4 polvilumpioon
\nvoi, voi raukkaa, saaaammeko auttaa<\/em>
\nmiten ne riemastuisivat, kun saisivat lahjoittaa kassillisen ranskanpullaa
\ntied\u00e4tk\u00f6, s\u00e4 et ymm\u00e4rr\u00e4
\nkun meill\u00e4 kyl\u00e4ll\u00e4 on niin v\u00e4h\u00e4n teit\u00e4 k\u00f6yhi\u00e4 raukkoja
\nmitk\u00e4 VIBAT saa kun antaa<\/em>
\nja se apulaissuntio haluais auttaa minua my\u00f6s
\nlekank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ja ompelijatar
\nse halus vied\u00e4 minut KATSOMAAN SEN HUONEKALUJA<\/p>\n
\nhyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla toivon, seh\u00e4n sanoi,
\nkerran kun Camarolla oli t\u00e4rp\u00e4t\u00e4
\nett\u00e4 olipa v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, ilosen vainajan olisitte saaneet
\nja toi rouvanrutale, toi, toi ik\u00e4lima
\nkuljeskelee laskutikku taskussa, mittaa minuutteja kahvitaukoon
\nse hoitaa kukkapenkkej\u00e4, se l\u00e4hti kerran
\netsim\u00e4\u00e4n omaa rahaa, tuli t\u00e4nne vuodeksi ja j\u00e4i kymmeneksi, kurja parka
\nnyky\u00e4\u00e4n se repii peliverkkarinsa v\u00e4himm\u00e4st\u00e4kin
\ntappelee suntion kanssa vallasta
\neik\u00e4 sill\u00e4 sit\u00e4 ole
\nmutta voihan se terrorisoida kielell\u00e4\u00e4n
\nse painaa sen korvillemme, manaa meid\u00e4t, ottaa luulot pois
\nkun linnut ne laulelee ja mieli vaeltaa
\nniin kuin harava siin\u00e4 punamullatun paisteisella seinustalla
\nniin jo se saastainen hilautuu per\u00e4ss\u00e4 ja valuu niskaan
\nett\u00e4 Miten on kuuma miten Sulta into kyll\u00e4 tosta laantuu
\nKyll\u00e4 se on niin ja se on n\u00e4in<\/p>\n
\nm\u00e4 py\u00f6r\u00e4yt\u00e4n siit\u00e4 tulpat
\nMIN\u00c4 ODOTAN UUTTA KEV\u00c4TT\u00c4, SE TULEE
\nTAI MAAILMANLOPPUA, SE \u2013
\nEHK\u00c4 N\u00c4M\u00c4 KIVET
\nL\u00c4HTEV\u00c4T K\u00c4VELEM\u00c4\u00c4N ENSI Y\u00d6N\u00c4,
\nEHK\u00c4 TYRSKY\u00c4\u00c4 PIAN HULLAANTUNUT NURMI
\nehk\u00e4p\u00e4 sin\u00e4 viet minulta mielen<\/p>\n
\nsora vierii rinteess\u00e4,
\n\u00e4\u00e4neni kantaa kauemmaksi y\u00f6t\u00e4
\nja tulevaisuutta on j\u00e4ljell\u00e4
\njokainen askel kuluttaa jalkapohjaa!
\nkun t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 on juossut kuiviin min\u00e4 katoan majaani metsikk\u00f6\u00f6n
\n\u00e4lk\u00e4\u00e4 tulko
\nja s\u00e4ps\u00e4hd\u00e4n hereille kun aurinko iskee neulansa silmiini,
\nvalaa tulella n\u00e4m\u00e4 lehv\u00e4st\u00f6t
\nsilm\u00e4 rev\u00e4ht\u00e4\u00e4 auki
\nja askel,
\nja min\u00e4 laskeudun laaksoon laskemaan kivi\u00e4 ja kaivamaan
\nkahviossa on puhelin, koppi, limainen s\u00e4rmi\u00f6 joka ei kilise
\nCamarossa pojat poppikoneineen, jytkyn jytkis: elet\u00e4\u00e4n lainalla,
\np\u00f6llit\u00e4\u00e4n vaikka
\nja siin\u00e4 edess\u00e4 on sein\u00e4 ja sein\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuvat
\ni\u00e4nikuiset Wanhat jotka sanovat
\nett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ei menn\u00e4
\nvanhat kallioon sidotut, tuulettomat, nuhaiset sankarit
\nlausuvat \u00e4\u00e4neti kirosanastoaan, Kuutta Painavaa
\nmin\u00e4kin tahdon uuden huomisen
\nja soittimen ja pes\u00e4\u00e4n kymmenen tonnia Ministry\u00e4<\/p>\n
\npauhaavat kuusissa
\nr\u00e4k\u00e4 r\u00e4k\u00e4
\nkraak
\ntaputan k\u00e4si\u00e4ni ja ne hiljentyv\u00e4t kuuntelemaan
\nk\u00e4et pois taskuista, suntio karjaisee
\nliiku, eip\u00e4 istuta siell\u00e4
\nen min\u00e4 ole istunut hitto
\nmin\u00e4 olen ty\u00f6nt\u00e4nyt leikkuria nyt toista tuntia yht\u00e4
\nsoittoa kele min\u00e4 ajattelin
\nett\u00e4 puuskutan v\u00e4h\u00e4n ja t\u00e4yt\u00e4n vaikka t\u00e4t\u00e4 vesiallasta verukkeeksi
\nse katsoo viistoon ja tulee sitten supattamaan ett\u00e4 kuule en min\u00e4 siit\u00e4
\nvaikka v\u00e4lill\u00e4 lep\u00e4isitkin en min\u00e4 hirvi\u00f6 ole mutta ei
\nsilloin kun on ihmisi\u00e4 paikalla
\nai toi nainen mik\u00e4 tossa oli vai, niin<\/p>\n
\nett\u00e4 TUNNE ei liikuta kive\u00e4
\nlaita se l\u00e4mpim\u00e4mpi k\u00e4si taskuun piiloon
\npure leukaluuta, nyt otetaan se kunnon valssi
\noi, fiskars
\nsuntio kuuli koki laski so. p\u00e4\u00e4tteli kaiken jo nuoruudessaan,
\nlaski todenn\u00e4k\u00f6isyydet niin kuin Pascal ja panosti ikuisuuteen
\nniin vanhassa opissa ja nyt se puhuu meille kiven kielt\u00e4
\nja se jauhaa pelkki\u00e4 ruumenia ja rupia jalkapohjiin
\nmutta mit\u00e4 siit\u00e4
\nt\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 tosi rakettirallia, suntio tuntee
\nabsoluuttisen vallan vieh\u00e4tyksen, kertoo
\nhaudoista joihin kirkko on myynyt ikuisen hoidon
\nMutta niist\u00e4 hoitosuhteista kyll\u00e4 \u2013
\nMit\u00e4? Pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 Ai miten se onnistuu No
\npurkamalla sopimus yksipuolisesti se sanoo ja virnist\u00e4\u00e4<\/p>\n
\nkaikkien kaupungin hautausmaiden yliesip\u00e4\u00e4emu tulee ojentamaan:
\ntules t\u00e4nne olis v\u00e4h\u00e4n asiaa
\nminut istutetaan
\nviile\u00e4\u00e4n seurakuntasaliin ja siin\u00e4 on koko raati vakavana
\nett\u00e4 sit\u00e4 ollaan kuulema nojailtu
\neik\u00e4 olla
\nja haistateltu naisille
\nenk\u00e4 ole
\nm\u00e4 olen jo muodostanut sinusta jonkin k\u00e4sityksen
\npid\u00e4 huolta ettei se \u2013
\n(joo niin m\u00e4kin susta)
\nalan hidastaa tahtia jos t\u00e4m\u00e4 on meininki<\/p>\n
\nn\u00e4en mit\u00e4 muuttuu
\nmiten muuttuu se mit\u00e4 en n\u00e4e
\nty\u00f6, perhe, yksi lapsi ja t\u00e4m\u00e4 tuli valittua joskus ihan uteliaisuudesta
\nett\u00e4 haluatko, kysyi nainen, en min\u00e4 tied\u00e4
\nmillaista se on, kysyin, n\u00e4et sitten, kuulin
\nno katsotaan
\nja siit\u00e4 kamat yhteen ja liikkeelle
\nniin kuin Vigilanten kuormurit, vierekk\u00e4isille raiteille, kaasu pohjaan
\nja konetykill\u00e4 p\u00e4in n\u00e4k\u00f6\u00e4 niin ett\u00e4 raikaa p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4n
\nsellaista se on ollut
\nkiima karsiutuu kun vuodet enenee
\nkatsotaan nyt viel\u00e4 silti<\/p>\n
\noletko mukana, onko kamerasi? vai menik\u00f6 rikki?
\nkyll\u00e4, min\u00e4 koetan selitt\u00e4\u00e4 itselleni ett\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 teen
\nkeksin hyv\u00e4n selityksen oikein hienon
\ny\u00f6 putoaa niskaan ja aamulla
\nj\u00e4t\u00e4n selityksen taakseni ja astun eteenp\u00e4in (kun ei muuallekaan p\u00e4\u00e4se)
\nkatso: ja n\u00e4kem\u00e4si muuttuu,
\nyritys kuvata j\u00e4\u00e4 yritykseksi ja se vain siit\u00e4 j\u00e4i, palanen
\nt\u00e4m\u00e4 on elokuvaa
\naurinko suistuu radaltaan
\nseikkailu taittuu r\u00e4meeseen
\ntodellista on vain Kumous
\n(\u00e4l\u00e4k\u00e4 siihenk\u00e4\u00e4n luota; \u00e4l\u00e4 odota iskua oikeasta suunnasta:
\nse joka sitten ly\u00f6 pelaa v\u00e4\u00e4rin)
\nsy\u00f6n purkkiruokaa, pahvia, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on
\nolen pilkallinen, nokkela ja neuvokas, pelaan sakkia
\npuen kaasunaamarin kasvoilleni ja tungen tulpat korviin,
\nkuljen r\u00e4misten ohi<\/p>\n
\nja terveet harrastukset
\nkinataan ukkojen kanssa, istutaan biljardiluolassa,
\njuodaan ja paiskotaan keppej\u00e4
\npuetaan mustat sukkahousut ja harrastetaan rytmist\u00e4 liikuntaa,
\nmaa ja kuu
\nlepo seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n sarjoissa, asento, lepo
\nmaa ja kuu johonkin avaruuteen heitetyn pisteen ymp\u00e4ri
\n(irtiotot maksetaan seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4)
\nsinulla y\u00f6
\nminulla p\u00e4iv\u00e4
\nei mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4h\u00e4n oli y\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin
\nillalla yhdess\u00e4 siirrell\u00e4\u00e4n kalustoa ja mikrobeja, muija ja \u00e4ij\u00e4, n\u00e4in
\nja sitten menn\u00e4\u00e4n katsomaan PURKKIA
\ntai koputetaan hyllyss\u00e4 \u00e4rein\u00e4 kyhj\u00f6tt\u00e4vien kirjojen selki\u00e4: haloo
\nselataan sivu ja kaksi ja livet\u00e4\u00e4n uniin
\n(kyll\u00e4 kyll\u00e4, teid\u00e4n kirjaillut maailmanne tulivat haetuiksi
\nmutta MEID\u00c4N neroutemme on ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n)
\navaruuksiin,
\nprotuberansseja, unia
\nhaha
\nmik\u00e4\u00e4n ei pysy, silti kaikki pysyy
\nse on Kumousta
\nmin\u00e4 muutun sin\u00e4 muutut, h\u00e4n, tenava
\nkaaoksen k\u00e4tyri, kaksi vuotta meid\u00e4n ajassamme
\ntuo pieni poika
\nen ehdi n\u00e4hd\u00e4, liike on liian nopeaa aistittavaksi
\nNIIN KUIN KIVIEN LIIKE
\nNIIN KUIN KASVIEN NOPEUS
\nseison autiolla asemalla vesi kompassissa
\njoillakin kiskoilla jotka ovat sivussa LAAJEMMILTA poluilta
\nja jossakin on aallot<\/p>\n
\nvain ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 joista pid\u00e4n enemm\u00e4n
\nt\u00e4n\u00e4 aamuna valo saapuu uudestaan entisen kaltaisena
\nja j\u00e4rjellinen apina karkaa luoliinsa raaputtamaan arpoja
\npunaisia, vanhoja piirroksiaan ter\u00e4svillalla
\nN\u00c4ITTEK\u00d6 TE HEDELM\u00c4LLISEN MAAN,
\nTE USKOTTOMAT KOIRAT?
\nty\u00f6toveri istuu kopissa, hytkyy mekaniikan lakien mukaan
\nmin\u00e4 seuraan, k\u00e4yttelen hydraulisia k\u00e4sivarsia ja liikun
\nSILM\u00c4NI VASTAA POLKIMEN PAINALLUKSEEN!
\nOLEN RAUTAA, OLEN KUMIA
\nJA SAMANAIKAISESTI SALDOMITTARI NAKUTTAA
\nK\u00c4SITYSKYKYNI OIKEASSA LAIDASSA NUMERORIVEJ\u00c4!
\n(ruostukoon vain rauhassa se pieni nalkuttava koje
\njonka johonkin koetin visusti hukata takomaan
\nkysymyst\u00e4, ett\u00e4 miksi, ja minnek\u00e4 t\u00e4st\u00e4)
\nkyllin monen askeleen j\u00e4lkeen voin laskea k\u00e4teni
\ntuntemattoman kojeen valmistamalle laitteelle,
\njonka liit\u00e4n osaksi teollisuutta joka on el\u00e4m\u00e4ni ja sanoa:
\nt\u00e4m\u00e4 on MINUN<\/p>\n
\nja vanhempi kyl\u00e4l\u00e4isfrouva, papitar (papin muija) menee ohi haisten
\nvanhalle habsburgilaiselle hajuvedelle eik\u00e4 varmaan muista
\nmontako hikipisaraa ja merimiehen sammakkonahkaa vaadittiin
\nnostamaan h\u00e4nen liemens\u00e4 uponneesta kaljaasista
\nm\u00e4elt\u00e4 n\u00e4kyy lyijyinen sis\u00e4maan j\u00e4rvi, uimaton,
\nimetty juotavaksi kaatuneille
\nruohonkorsille, kehystetyille ruusuille, puille
\njoiden lomassa traktori tanssii hullua tanssiaan
\ntapulin takana pupujussit loikkivat tyytyv\u00e4isin\u00e4 kanervikossa
\ntiell\u00e4 autoilijat loikkivat eteenp\u00e4in
\ntai taaksep\u00e4in, aikahan on kuitenkin sopimus
\nhe n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kovin pienilt\u00e4 ja jotenkin
\navuttomilta (sairaalavuoteissakin on py\u00f6r\u00e4t)<\/p>\n
\nn\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olekaan mit\u00e4\u00e4n unkarilaisia alumiinilekoja t\u00e4\u00e4ll\u00e4
\nja helle, ja s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4 valo
\nja maa on kovaa
\nkuin sedimentoitunutta luuta ja traktorinrenkaita, lapio t\u00f6m\u00e4ht\u00e4\u00e4
\ntiiviiseen pohjaan ohuen kokkarekerroksen alla
\nkuule poika, nauravat kimulit letukoissaan
\nnauraa b\u00f6rgerkingi matkalla maailmalle
\nkun sin\u00e4 olet tuohen repinyt noista koivuista
\nastu sis\u00e4\u00e4n ja unohda
\nastu maailmaan
\nkun koneet ovat vaeltaneet n\u00e4m\u00e4 maat, j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkens\u00e4,
\nimeneet kauran, meden, tuoksut ja nyt, yst\u00e4v\u00e4ni
\n(et ehk\u00e4 huomaa mutta sin\u00e4 olet vanhalla maalla)
\nmaa on hauras
\nja eloton
\nja vuorien unet j\u00e4hmettyv\u00e4t kiveksi ja puhuvat sinulle
\nniin kuin intiaanit y\u00f6ll\u00e4 puhuvat
\nKyll\u00e4 me pyrit\u00e4\u00e4n ekologisuuteen Tiesitk\u00f6,
\nkatetta voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 noihin \u2013
\nse ei ole kuulevinaan, k\u00e4velee et\u00e4\u00e4mm\u00e4s
\n\u2013 ETT\u00c4 TIESITS\u00c4 ETT\u00c4 NOI PUSKAT \u2013
\nhehe se hym\u00e4ht\u00e4\u00e4, kinaa ik\u00e4rouvan kanssa,
\nik\u00e4rouva nostaa s\u00e4ili\u00f6n selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4htee ruiskuttamaan
\ntellingilt\u00e4 pudonneen muistoksi lyhyet kahvikekkerit
\nhartaushetken j\u00e4lkeen, kakkua ja piparia, pappi nousee laulattamaan
\nmies viisikymment\u00e4, puli, valkoinen neli\u00f6 omenan p\u00e4\u00e4ll\u00e4
\ns\u00e4yse\u00e4 nallekaapu kiivauden verhona
\nvanhemmat papat, kyl\u00e4l\u00e4iset tuijottelevat kes\u00e4tekij\u00f6it\u00e4,
\nt\u00e4t\u00e4 kuritonta, kyvyt\u00f6nt\u00e4 muovisukupolvea, katsovat
\nhakevat otetta ja v\u00e4syv\u00e4t
\nt\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4 verottaa voimia, nuoret tiet\u00e4v\u00e4t (vaikka matka ei ole alkanut)
\nse menee nopeasti ohi,
\nkakkua, virsi ja ulos
\nmit\u00e4, linnutkin viel\u00e4 samaa virtt\u00e4, kelvottomat
\nhampaattomin suin?<\/p>\n
\nrehti kassi vieress\u00e4
\nt\u00e4m\u00e4 v\u00e4symys, t\u00e4m\u00e4 uni, n\u00e4m\u00e4 harvinaiset ikuisuudet
\non maksettu, ja maksetaan,
\nseitsem\u00e4n kertaa seitsem\u00e4nkymmenen p\u00e4iv\u00e4n hiell\u00e4
\nsiin\u00e4 teille nuolukivi
\nJA ME TULVAHDAMME KADULLE,
\nLAKOAMME PUISTOIHIN
\nTANSSIMAAN, HETKUMAAN, UNOHDUSPOMMIN SINEEN
\nsenkin paskat
\nvalmiina lentoon, toveri
\nsiivet katkaistuina perjantaiy\u00f6n huumaa sein\u00e4joella
\nvai tampere vai mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli
\nOLIN L\u00c4HTE\u00c4 LENTOON!
\nS\u00d6IN SAMMAKOITA ILTAPALAKSI, LIIKUIN
\nVARTALONI VERHOAMATTA L\u00c4PI KESKIP\u00c4IV\u00c4N TULEN
\nOLIN NEROKAS SANKARI, PELASTIN MAAILMANI,
\nLENSIN YLI IT\u00c4ISEN MEREN,
\nOLIN TUHANNEN LINNUN JOHTAJA
\nOLIN KAUEMPANA KUIN PILVET TULISELLA TAIVAALLA,
\nOLIN APINA SYV\u00c4SS\u00c4 KES\u00c4SS\u00c4<\/p>\n
\npr\u00e4ng, hullu
\nvoodoopoppari soittaa jotain ranskalaista pornopoppia
\nkaksi pastellinpehme\u00e4t\u00e4 tissikitaraa kaulassaan, mit\u00e4h\u00e4n se markkeeraa
\nmin\u00e4 olen ollut nyt
\nvalveilla kolmesta asti
\nkivet uneksivat minua ja min\u00e4 her\u00e4sin s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4en:
\nenk\u00f6 pimeyteen lepoa en\u00e4\u00e4 saa?
\ntahdon hummeriksi
\nkivien juureen, tahdon
\nkirpuksi kirppusirkukseen ratamomaahan
\nSIN\u00c4 JOKA OLET SYYLLINEN TULE ESIIN! huudan
\npimu potkii pois vuoteesta: hommiin siit\u00e4, anna mun nukkua
\n(tylsempi kuin sen televisio
\nhitaampi kuin sen auto)
\nmutta t\u00e4m\u00e4 ei ole rehti\u00e4 peli\u00e4
\nvai onko t\u00e4m\u00e4 peli\u00e4
\nSIN\u00c4 HAKKASIT MINUT METRISILL\u00c4 HALOILLA
\nMEREN RANTAAN JA MIN\u00c4 MYIN AIKANI JA L\u00c4HDIN
\nOSTAMAAN SIT\u00c4 TAKAISIN PIENIN\u00c4 SIRPALEINA<\/p>\n
\nhuonosti menee
\njos alkavat t\u00e4mm\u00f6iset hommat maistua, toveri aamuseksi tokaisee
\nMITEN AVARUUS JA TILA LIIKKUU SINUN K\u00c4VELLESS\u00c4SI
\nja vonguttaa radiosta kappaleen maailmaa minulle syliin, ”kuitenkin
\nkatkesi kolmen metrin pala maaliskuisessa myrskyss\u00e4”, siin\u00e4 luki
\nMIN\u00c4 MATKUSTIN KUUHUN KAHVITAUOLLA
\nmiss\u00e4 myrskyss\u00e4,
\nen tied\u00e4,
\nen ole kuullut
\nonko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossakin myrsky
\nen osaa korjata raivona viuhtovien oksien kaatamia unia
\nsuntio vittuilee ett\u00e4 eukko varmaan minusta tykk\u00e4\u00e4
\nmiten niin
\nkun s\u00e4 teet kaiken niin hitaasti,<\/p>\n
\non t\u00e4m\u00e4 omituinen kyl\u00e4
\nja nuo valitut naivat ristintovereita,
\najattelevat vain sit\u00e4, p\u00f6ydill\u00e4 nahkasohvilla sapattina,
\npyhill\u00e4 divaaneilla
\nristintovereita, pukeutuvat ruskeaan ihoonsa kuin sampooseen
\ntoimistop\u00f6ydill\u00e4
\nty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t kumit kumilenkit lokerikot lattialle ja ristintovereita,
\nlinoleumilla \u00e4histen, hakevat sinut sy\u00f6ksym\u00e4\u00e4n vihreille l\u00e4hteille
\nlevi\u00e4v\u00e4t yli koko maan ja tuntevat sinun naisesi joka on hedelm\u00e4llisyys
\nholvatussa toimistossaan jossa on Hiljaisuus
\n(ja min\u00e4 seurasin auringon laskuun sinun j\u00e4lki\u00e4si ja kaikki turhaan)
\nkuten meiss\u00e4 tuli ja maailma
\nja meill\u00e4 kaksi maailmaa ja meille annettiin valinta ja yht\u00e4l\u00f6
\nja yht\u00e4l\u00f6ss\u00e4 oli miljardi tuntematonta t\u00e4hte\u00e4 ja me valitsimme
\nk\u00e4yn
\nsumpilla huoltoasemalla, katselen videopelej\u00e4
\nel\u00e4vi\u00e4 kuolleita siin\u00e4 ammuskellaan
\nsamalla tavalla n\u00e4kyv\u00e4t roiskuvat kappaleiksi kuin muutkin
\nja ilma palauttaa kaiken, mik\u00e4\u00e4n ei siihen tartu, vaikka kiroaisit
\nviimeinen vitsimme, et taida edes tiet\u00e4\u00e4
\nsin\u00e4 keuhkokala
\npoltetaan maa
\ntulella asumuksiksi, antaa sep\u00e4n pajassa takoa ihmeit\u00e4\u00e4n toreille
\nja sill\u00e4 aikaa me putoamme palasina l\u00e4pi hahtuvaisen ilman<\/p>\n
\nk\u00e4velymenetelm\u00e4 johtaa luultavasti jonnekin
\n(s\u00e4ntillisesti, vasen ja oikea – se on eduksi)
\n(vieraana t\u00e4\u00e4ll\u00e4, aivan siteett\u00f6m\u00e4n\u00e4, haluttomana palaamaan
\ntakaisin etsim\u00e4\u00e4n risteyst\u00e4 jossa astuit tiett\u00f6m\u00e4lle ja eksyit)
\nnaisia joiden kohtu odottaa siement\u00e4
\njoiden huulet kaartuvat hymyyn
\nmuovikassi rapisee
\nmiehen k\u00e4dess\u00e4, kassissa yksin\u00e4inen meloni
\nmies painaa liikaa, h\u00e4nen lenkkikenk\u00e4ns\u00e4 ruhjovat asfalttia
\netk\u00f6 muista, miten sinua autoin, meri kysyy, en, vastaa mies<\/p>\n
\nristii k\u00e4tens\u00e4 ja nukkuu
\nvain h\u00e4nen unissaan h\u00e4nen on voima ja kauneus
\nkun rekkakuskit survovat h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 poikki
\nja me,
\nkun me pyyd\u00e4mme kotia meille annetaan sata metri\u00e4 aaltotitaania
\nvaikka me emme tied\u00e4 mit\u00e4 se on tai mit\u00e4 me sill\u00e4 tekisimme<\/p>\n
\nmyrsky on tulossa, meid\u00e4t sidotaan pian katolle
\nohjaamaan taivaan ja maan liitto yhteen ja ehe\u00e4ksi
\nsill\u00e4 niin kuin sormus ei murru, niin ei murru ketjun vahvin lenkki
\ntoveri iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4
\ntoveri iltap\u00e4iv\u00e4n auringossa,
\nhosuu liikesarjat l\u00e4pi, kaikkoaa
\ntoveri tiet\u00e4\u00e4 milloin p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n katolle ukkosenjohdattimiksi
\nse on tehnyt n\u00e4ill\u00e4 mailla pitk\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kovasti pitk\u00e4n
\nvanha sitkas, osaa se
\nnyt ik\u00e4rouva on kannellut ett\u00e4 toveri on makaillut ty\u00f6maalla
\nse alennetaan ruusupuskia perkaamaan,
\ntraktori itkee vajassa mustia dieselkyyneli\u00e4, mies kaipaa rasvanippojaan
\n(en ou koskaan maannu t\u00f6iss\u00e4, se on ihan paskapuhetta)<\/p>\n
\nrakennetaan rakennetaan, v\u00e4liss\u00e4 sekunnin taukoja,\u00a0 mit\u00e4 ne
\nsilloin miettii
\n(joka on kulkenut n\u00e4m\u00e4 polut,
\njoka on raatanut n\u00e4m\u00e4 monotoniset eleet
\nkymmenen vuotta tiet\u00e4\u00e4 askeleet ja voi kertoa rytmin
\nsen on oltava mahdollista S\u00e4 et saa n\u00e4in v\u00e4h\u00e4st\u00e4 v\u00e4sy\u00e4
\nnuokin liikkuvat viel\u00e4
\nne ovat hengiss\u00e4 (noin suunnilleen))
\npienet linnut visertelev\u00e4t pensaikossa, ne viestiv\u00e4t
\ntuolta superhypermaxzimahdista saa auringonkukansiemeni\u00e4
\nsuntio verhoutuu lyhyeen tanakkuuteensa ja virnist\u00e4\u00e4
\n(ehti huomata kun tulin pusikosta)
\naikavaras
\nai kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n k\u00e4rryj\u00e4 NIIN ahkeran n\u00e4k\u00f6isin\u00e4, sanoo
\ntulee sotkemaan mukaan, neuvoo ja heiluttelee asetta
\nkuin kuka tahansa meist\u00e4
\n(ihan kunnon vuoksi, samalla voi tarkastaa ja sanoa mojovia)
\nnappaa sitten koneen ja harhailee ymp\u00e4ri kentti\u00e4
\nkun muut kiskovat \u00e4keit\u00e4
\nkato nyt mit\u00e4 se tekee sotkee kaikki k\u00e4yt\u00e4v\u00e4t
\nniin mutta mink\u00e4s sille teet
\nsiirr\u00e4n kive\u00e4, kukitan kukkapesi\u00e4
\nsuihkutan leikkureita eik\u00e4 sitten sormia teriin,
\ntarkkana ja ripe\u00e4sti, 300 kiloa graniittia on tulla jalkap\u00f6ydille
\nkangetaan koriste takaisin yl\u00f6s ja etsit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 pelakuista j\u00e4i j\u00e4\u00e4nteit\u00e4
\nja kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen ruokakomero n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4lt\u00e4
\nse on tyhj\u00e4<\/p>\n
\ntinkim\u00e4tt\u00e4 ajatuksesta syd\u00e4mest\u00e4 k\u00e4sist\u00e4\u00e4n putoaa runoon
\nputoaa ajatukseen putoaa
\nmin\u00e4 olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vain j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4lki\u00e4, siis
\nASKELEET HIEKALLA, VAIPUKAA!
\nASKELEET MEREN RANTAVIIVALLA,
\nVOITTAKAA IKUINEN VIHRE\u00c4 MAHDOTTOMUUS!
\nASKELEET AVARUUDEN \u00c4\u00c4RELL\u00c4, TULKAA LUOKSEMME
\nKUN KIVET ON KIRJOITUKSELLA PEITETTY! (ja ne tulevat)
\nja viel\u00e4kin me jaamme paikat samassa pelastusveneess\u00e4
\njossakin luontonsa keskessa apina nukkuu, ja vaeltaa
\nj\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n onnellisena:
\nMIN\u00c4 OLEN NEROKAS! MIN\u00c4 OLEN
\nL\u00d6YT\u00c4NYT! MIN\u00c4 EL\u00c4N!
\nJA KUULKAA, oi sokeat, kuurot ja tunnottomat!
\nteid\u00e4n kirkas ter\u00e4nne on ly\u00f6nyt pimeyteen!
\nviel\u00e4k\u00f6 te odotatte meid\u00e4n laskevan
\nteid\u00e4n kanssanne teid\u00e4n kotiteht\u00e4vi\u00e4nne? V\u00c4\u00c4RIN
\nteid\u00e4n numeroituvat p\u00e4iv\u00e4nne, hah, mit\u00e4 min\u00e4 niist\u00e4
\nminun imaginaariset valoni piiloutuvat laskettujen lomaan
\nja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t laskettavien luvun ja sis\u00e4ll\u00f6n, suunnan<\/p>\n
\ntahtoisinko ett\u00e4 ne kirjoittuisivat t\u00e4h\u00e4n kallioon, ei
\nniin ei k\u00e4y, vedet tulevat ja menev\u00e4t
\nj\u00e4ntev\u00f6itt\u00e4v\u00e4t ja sitkist\u00e4v\u00e4t lihaksia, hidastavat niiden nerokkuutta,
\nei niin varmaankaan k\u00e4y
\nmin\u00e4 n\u00e4en itseni peilist\u00e4 liian yll\u00e4ttyneen\u00e4
\nmin\u00e4 astun alas virtaan joka p\u00e4iv\u00e4 syvemm\u00e4lle
\ntorkkuen
\nher\u00e4\u00e4n kun t\u00e4m\u00e4 minun bussini sylkee minut ulos
\nmik\u00e4mm\u00f6h<\/p>\n
\npuolis\u00e4\u00e4reen ulottuvat saappaat ja minihame
\nja se istuu siihen vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 vaihtamaan kirpparikenki\u00e4
\njalat levitettyin\u00e4 ja voi luooja miten se kest\u00e4\u00e4
\nvanha kunnon kaupunki
\nsynkk\u00e4, vanha kunnon paskakasa
\nno aikaahan t\u00e4nne tullaankin puijaamaan, n\u00e4iss\u00e4 risteyksiss\u00e4
\nei ole rappiota
\nja jos on se naamioidaan vaavinkasvoiksi
\noi kaupunki, paina minut tissiesi v\u00e4liin, ole vaikka vanhakin ei haittaa
\n(kuulen miten sen kynnet kurottavat kauas ulos ja harovat multaa
\nja el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aurinkoa ja aikaa sielt\u00e4 miss\u00e4 se on niin nopeaa
\nett\u00e4 se tuntuu pys\u00e4htyneelt\u00e4)
\nt\u00e4n\u00e4 iltana min\u00e4 kuljen taas
\najattele vaikka ett\u00e4 menin
\npelaamaan heliotrooppista bridge\u00e4 jos tunnet siit\u00e4 olosi kauniimmaksi
\nonhan se tavallaan tottakin
\nsiirtelen jalkanappuloita savuisissa huoneissa ja kilistelen
\nja katselen, miss\u00e4 kimaltaisi
\nonko jukeboxissa pommeja? kuka r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tajuntani?
\nsaanko t\u00e4n\u00e4\u00e4n myyty\u00e4 rauhastoimintani?
\nsaanko taivaan valoja, kiitos
\nse
\non heliotropismia<\/p>\n
\nvaan vastauksia jotka kuulostavat hyvilt\u00e4
\nja min\u00e4 n\u00e4yttelen jo aika hyvin,
\nluulen, rikon joskus askeleita, sammutan kalkkia ja hautaan,
\nnukun paljon pidemp\u00e4\u00e4n kuin on tarvis
\n(ai miten min\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin nukuin …ja p\u00e4iv\u00e4torkut…)
\nkalenteri keksittiin ilolinnun syliss\u00e4
\nJA ME OLEMME VAIN TUULTA JA HORSMANHATTAROITA
\nJA ILMAN UNIA
\nja minun unessani on Kirjain
\nja minun kirjaimessani on piirto kivess\u00e4 ja min\u00e4 kumarrun
\ntutkimaan kirjoitusta
\njoku kulkee ohi ja huutaa: HEI tule leikkim\u00e4\u00e4n kanssamme!
\nsill\u00e4 on kainalossaan helvetinkone, vipuja ja niveli\u00e4
\nen liiku, katselen, odotan kun huuto kirjoittuu kiveen
\nja nousen kun nousen, jatkan matkaa, telmin,
\nved\u00e4n kuormureita hampaillani, lusikoin karvasta soppaa
\nsamoista kulhoista kuin muutkin, ved\u00e4n henkseleit\u00e4 yli merkiksi,
\nja samanaikaisesti tunnen miten
\nMETS\u00c4N HILJAISUUDESSA KIVI KIRJOITTAA
\nJYLH\u00c4\u00c4 YKSIN\u00c4ISYYTT\u00c4\u00c4N
\nei vastaa vaikka kaikki mets\u00e4\u00e4n huhuilevat
\nmenk\u00e4\u00e4 sinne yst\u00e4v\u00e4t (ja te muut varsinkin)
\nmatkustakaa aikakoneeseen
\nteid\u00e4n pistimenneh\u00e4n ovat jo aivan ruostuneet
\nhaudatkaa ne maahan, teh\u00e4n juoksette kohta silm\u00e4nne puhki
\nkuuletko (rakas)
\nn\u00e4in sit\u00e4 puhutaan kiven kielt\u00e4
\nparsinneulatkin katkeavat n\u00e4ihin lauseisiin
\ntied\u00e4t kai
\njos astelet kalliota saat sen muodon jalkoihisi
\nmutta miten SIN\u00c4 mahdottomasti k\u00e4velet kuin ei mit\u00e4\u00e4n??
\nvaikea n\u00e4hd\u00e4<\/p>\n
\nmiten soimaava hiljaisuus oli senkin serkun silmiss\u00e4, kun se n\u00e4ki
\nett\u00e4 olisi jotain yhteist\u00e4 muistettavaa, joka on hukattu
\ntosta noin vaan, tahallaan
\n(suvun muistot, niin sepitett\u00e4 ja minulle vieraita)
\nt\u00e4n\u00e4\u00e4n me olemme kesken\u00e4mme
\npanssarit nukkuvat tiensuussa ja on l\u00e4mmin, peilityyni kes\u00e4kuun ilta
\nsin\u00e4 kannat viinilasia mukanasi kun me k\u00e4velemme
\nja lapset ovat uimassa ja me olemme havaitsemassa
\nhe juoksevat, kolme tytt\u00f6\u00e4
\npitk\u00e4\u00e4 laituria p\u00e4istikkaa j\u00e4rveen, molskis, molskis,\u00a0 molskis
\nsalmen toisella puolellakin on lapsia, kolme my\u00f6s, he tekev\u00e4t samoin
\nt\u00e4m\u00e4n min\u00e4 muistan
\nkun min\u00e4 olen poissa minun muistini on j\u00e4\u00e4nyt
\nkantamaan t\u00e4t\u00e4 sinun kanssasi
\nja min\u00e4 muistan:
\nolen ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 min\u00e4kin
\nsen tahtoisin kertoa ikuisuutta vasten
\njos joku jumalainen airut tulisi minulle lausumahan:
\nsinun sanasi j\u00e4\u00e4v\u00e4t
\nett\u00e4 OLEN OLLUT T\u00c4\u00c4LL\u00c4 MIN\u00c4KIN<\/p>\n
\nv\u00e4reiss\u00e4 \u00e4\u00e4niss\u00e4 gravitaatiossa meid\u00e4n unemme
\nhyviss\u00e4 ajatuksissa, pahoissa
\nja kun sinut on sullottu kristallileikkurin l\u00e4vitse
\ntuskin erotat niit\u00e4 toisistaan
\nrinnan muodoissa, ja viinaruukuissa, jumalten hyljityiss\u00e4 t\u00e4hdiss\u00e4,
\nmeid\u00e4n unemme,
\nkun he tulevat kysym\u00e4\u00e4n \u00e4l\u00e4 kuuntele mit\u00e4 he sanovat
\nmuista ett\u00e4 he kirjoittavat kiveen kuten sin\u00e4 ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4
\nVASTAA HITAASTI
\nNIIN KUIN SE MUKA MERKITSISIKIN SINULLE JOTAKIN
\nvarisparvi l\u00e4htee lentoon
\nvanhan puisen (hyl\u00e4tyn) apteekin luota
\napteekin takana on j\u00e4rvi,
\nse on suuri ja sit\u00e4 ovat sadat kirkkoveneet halkoneet
\nkun viel\u00e4 mentiin papin jalkojen juureen kuulemaan
\nmit\u00e4 iso\u00e4\u00e4ni se iso SANOI
\nrannasta nousevat horsmanhahtuvasateessa nainen ja mies
\nnaisella siniset hiukset, miehell\u00e4 j\u00e4rkkynyt, harmaa voima, se katsoo
\nhajanaisesti portaita noustessaan kuin h\u00e4t\u00e4isesti puettu takki
\nkun minulla olisi tuossa vene ja tuhdolla kannel
\nja suuri sis\u00e4maan j\u00e4rvi tuhkanharmaana myrskyn\u00e4 edess\u00e4ni<\/p>\n
\nonko se viel\u00e4 sit\u00e4 syd\u00e4nkes\u00e4n tuimaa \u00e4ij\u00e4\u00e4 vai joko loppukes\u00e4n
\nv\u00e4syneemp\u00e4\u00e4, et\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4
\nei, kyll\u00e4 se paiskoo vasaroita
\nvoi kuulla miten ilma jota apina hengitt\u00e4\u00e4 murtuu, ja kiehuu
\nn\u00e4kee miten se kulmikkain viivoin repii tiens\u00e4
\nmaasta pystysuoraan yl\u00f6s kohti musteensinisi\u00e4 pilvi\u00e4
\njoiden luokse meill\u00e4 ei ole muuten siipi\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n<\/p>\n
\nja kuuntelen
\nt\u00e4m\u00e4 on luonnollinen tapa olla
\nistua jossakin, tekem\u00e4tt\u00e4
\nmielell\u00e4\u00e4n ajattelematta<\/p>\n
\nkysyy mit\u00e4 ovat nuo \u00f6t\u00f6t tuossa ikkunalla<\/p>\n
\nMusca domestica
\nAglais urticae, Anax imperator
\nCoccinella septempunctata oi jiizuz
\nVAPAUTTAKAA VAPAUTTAKAA VAPAUTTAKAA<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"