Tilanne oli hieman samankaltainen, kuin jos n\u00e4ki onnettomuuden uhrin. Sit\u00e4 toivoi vain, ett\u00e4 joku toinen ehtisi ensin h\u00e4tiin, jottei itse vain miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tarvitsisi.<\/p>\n
Lemmikki n\u00e4ytti olevan h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n. Sen suuret silm\u00e4t py\u00f6riv\u00e4t puolelta toiselle vastausta etsien. Olin huomannut, ett\u00e4 lemmikeill\u00e4 oli tapana katsoa is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 silmiin, kuin ennakoidakseen t\u00e4m\u00e4n toiveet ja k\u00e4skyt. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin k\u00e4\u00e4nsi katseensa h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n alas, ja ny\u00f6kk\u00e4si sen j\u00e4lkeen my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
”Mik\u00e4 sinun nimesi on?” kysyin.<\/p>\n
”Min\u00e4 olen Ris”, lemmikki sanoi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hele\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n
Aika omituinen nimi, ajattelin. Lemmikeill\u00e4 oli yleens\u00e4 hyvin perinteiset nimet, kuten: Lulu, Loki, Simba, Rex tai Linda.<\/p>\n
”Minun nimeni on Jeremias.”<\/p>\n
”Jeremias”, lemmikki toisti.<\/p>\n
Huomasin, ett\u00e4 sill\u00e4 oli slaavilainen aksentti.<\/p>\n
”Haluatko tulla mukaani?” kysyin hetken mielijohteesta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Itsek\u00e4\u00e4n miksi.<\/p>\n
Ris ny\u00f6kk\u00e4si. Olen ostanut sen luottamuksen muutamalla Kalev-patukalla, ajattelin. Hyv\u00e4 tarkoitukseni oli vied\u00e4 se lemmikkiensuoleluyhdistyksen hoitokotiin. Pois kadulta.<\/p>\n
Huomasin sen palelevan. Siksi ojensin sille vanhan takkini ja kysyin halusiko se lainata sit\u00e4 siihen asti kunnes olisimme perill\u00e4. Ris hymyili ja puki takkini p\u00e4\u00e4lleen, vaikka se olikin sille monta numeroa liian suuri. Autoin sit\u00e4 k\u00e4\u00e4rim\u00e4\u00e4n takin hihat<\/p>\n
Nousimme junaan Rotermannilla ja vaihdoimme oranssille linjalle Uppoluodon satamassa. Ris seurasi minua, selv\u00e4stikin tottuneena liikkumaan metrossa. Se ei siis tulla tupsahtanut jostain id\u00e4n er\u00e4maista, mik\u00e4 teki asiasta yh\u00e4kin vain mystisemm\u00e4n.<\/p>\n
Bongasin l\u00e4helt\u00e4 kotiani lemmikkiaseman, joka mainosti sivullaan olevansa t\u00e4yden palvelun keskittym\u00e4. He tarjosivat l\u00e4\u00e4k\u00e4ripalvelujen ja hammashoidon lis\u00e4ksi esimerkiksi erilaisia kampaamo ja kauneudenhoitopalveluja. Heill\u00e4 oli my\u00f6s monentasoisia lemmikkihotellitarjouksia erilaisilla virikepaketeilla – kuskurihintaan arvatenkin. Ja kaiken kukkuraksi heilt\u00e4 saattoi ostaa kemmililleen viimeisimm\u00e4n muodin mukaisia asusteita, aina kes\u00e4mekoista talvihaalareihin.<\/p>\n
Mutta heill\u00e4 oli my\u00f6s palvelu, joka minua Risin tapauksessa kiinnosti, nimitt\u00e4in huostaanotto ja loppusijoituspalvelu. N\u00e4m\u00e4 palvelut olivat maksuttomia, sill\u00e4 jokaisella lemmikill\u00e4 oli perustuslaillinen oikeus tulla huostaanotetuksi, tai j\u00e4\u00e4d\u00e4 el\u00e4kkeelle nauttimaan ansaitsemaansa lemmikkiel\u00e4kett\u00e4.<\/p>\n
Suuntasin siis t\u00e4h\u00e4n keskukseen, joka t\u00e4ytti kokonaiset kolme kerrosta antiikkisessa rakennuksessa Korkeavuorenkadulla.<\/p>\n
Selitin asiani nuorelle vastaanottovirkailijalle, jolla oli useita pirsingej\u00e4 huulissaan ja ylipitk\u00e4t pulisongit. H\u00e4n ohjasi meid\u00e4t kolmanteen kerrokseen, jossa saimme odottaa melko pitk\u00e4\u00e4n. Minua alkoi jo hieman harmittaa, ett\u00e4 olin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ryhtynyt koko juttuun, mutta kun katsoin vieress\u00e4ni istuvaa lemmikki\u00e4, tiesin tekev\u00e4ni oikein. Sen paikka ei ollut kadulla, jonne se oli jonkin is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 laiminly\u00f6nnin seurauksena joutunut.<\/p>\n
Lopulta meid\u00e4t otti vastaan nainen, joka esitteli itsens\u00e4 nimell\u00e4 Amanda. H\u00e4n ohjasi meid\u00e4t avaraan ty\u00f6huoneeseen, jossa oli tyylik\u00e4s jalopuuta j\u00e4ljittelev\u00e4 ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4. Huoneen toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n oli sijoitettu neuvottelup\u00f6yt\u00e4, kuusi tuolia ja matala kaappirivist\u00f6 joiden p\u00e4\u00e4lt\u00e4 aukeni n\u00e4k\u00f6ala vehre\u00e4\u00e4n, sateen juuri kastelemaan m\u00e4ntymets\u00e4\u00e4n. Istuin ylelliseen nojatuoliin jonka nahkaj\u00e4ljitelm\u00e4 n\u00e4ytti ja tuntui aidolta nahalta. Siihen istuuduttuani tuoli mukaitui ruumiini muotoihin ja huonekalun sis\u00e4lle rakennettu laitteisto simuloi nahan nitin\u00e4\u00e4, sek\u00e4 p\u00e4\u00e4sti ilmoille aidon nahkaistuimen tuoksahduksen.<\/p>\n
Kaikesta n\u00e4ki, ett\u00e4 lemmikkibisneksess\u00e4 liikkui paljon rahaa, sill\u00e4 n\u00e4kem\u00e4ni toimistokalusteet olivat sielt\u00e4 kalliimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mit\u00e4h\u00e4n esimieheni sanoisi, jos esitt\u00e4isin h\u00e4nelle t\u00e4llaisen tuolin ostamista omaan toimistohuoneeseeni.<\/p>\n
Ris kyykistyi tuolin viereen lattialle ja painoi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 polveani vasten.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tilanne oli hieman samankaltainen, kuin jos n\u00e4ki onnettomuuden uhrin. Sit\u00e4 toivoi vain, ett\u00e4 joku toinen ehtisi ensin h\u00e4tiin, jottei itse vain miss\u00e4\u00e4n tapauksessa tarvitsisi. Lemmikki n\u00e4ytti olevan h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n. Sen suuret silm\u00e4t py\u00f6riv\u00e4t puolelta toiselle vastausta etsien. Olin huomannut, ett\u00e4 lemmikeill\u00e4 oli tapana katsoa is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 silmiin, kuin ennakoidakseen t\u00e4m\u00e4n toiveet ja k\u00e4skyt. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin k\u00e4\u00e4nsi katseensa h\u00e4peiss\u00e4\u00e4n alas, ja ny\u00f6kk\u00e4si sen j\u00e4lkeen my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. ”Mik\u00e4 sinun nimesi on?” kysyin. ”Min\u00e4 olen Ris”, lemmikki sanoi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hele\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4. Aika omituinen nimi, ajattelin. Lemmikeill\u00e4 oli yleens\u00e4 hyvin perinteiset nimet, kuten: Lulu, Loki, Simba, Rex tai Linda. ”Minun nimeni on Jeremias.” ”Jeremias”, lemmikki toisti. Huomasin, ett\u00e4 sill\u00e4 oli slaavilainen aksentti. ”Haluatko tulla mukaani?” kysyin hetken mielijohteesta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Itsek\u00e4\u00e4n miksi. Ris ny\u00f6kk\u00e4si. Olen ostanut sen luottamuksen muutamalla Kalev-patukalla, ajattelin. Hyv\u00e4 tarkoitukseni oli vied\u00e4 se lemmikkiensuoleluyhdistyksen hoitokotiin. Pois kadulta. Huomasin sen palelevan. Siksi ojensin sille vanhan takkini ja kysyin halusiko se lainata sit\u00e4 siihen asti kunnes olisimme<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10628,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[70,299,282],"class_list":["post-5123","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-fantasia","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-lemmikki"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5123","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5123"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5123\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5124,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5123\/revisions\/5124"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10628"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5123"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5123"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5123"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}