Tunnen itseni neiti Marpleksi. Tosin matkassa ei ole kudinta eik\u00e4 rikoksiakaan tiedossa. Istun tukevalla tuolilla perhehotelli Barbien allasbaarissa Rodoksella. Edess\u00e4ni on lasillinen kirpe\u00e4nkylm\u00e4\u00e4 retsinaa ja kreikkalainen salaatti. Tomaatit ovat mehevi\u00e4, sipuli makeaa ja oliivit taivaallisia fetasta puhumattakaan. Lis\u00e4\u00e4n pinnalle kullankeltaista oliivi\u00f6ljy\u00e4. Makuhermot hyrisev\u00e4t.<\/p>\n
J\u00e4nnitin ennen matkaa, miten selvi\u00e4n yksin. Ik\u00e4\u00e4 on reippaat 70 vuotta. Mieheni Jussi on ollut loistavaa matkaseuraa viimeiset 50 vuotta. Vaan ei ole en\u00e4\u00e4. Ei h\u00e4n kuollut ole, mutta on ollut muissa maailmoissa jo l\u00e4hes vuoden. Syksy kului terveyskeskuksen sairaalassa aivoverenvuodon, aivoinfarktin ja sairaalabakteerin seurauksena. Jussi p\u00e4\u00e4si hoivakotiin jouluviikolla ja sairastui ensimm\u00e4isten joukossa koronaan. En p\u00e4\u00e4ssyt kahteen viikkoon katsomaan. Kun lopulta vierailut sallittiin, Jussi istui py\u00f6r\u00e4tuolissa ja tuskin tunsi. Puhe oli hataraa ja hoitajat joutuivat auttamaan sy\u00f6misess\u00e4.<\/p>\n
Vietin talven ahdistuneena, nukuin huonosti ja her\u00e4sin aamuy\u00f6n tunteina suremaan miehen kohtaloa. Rahahuolet painoivat, sill\u00e4 meill\u00e4 oli viel\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paljon asuntolainaa. Pienell\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4ni ei lyhennyksi\u00e4 maksettaisi. Yst\u00e4v\u00e4t neuvoivat, myy asunto ja muuta vuokralle.<\/p>\n
Kipuilin. En todellakaan halunnut l\u00e4hte\u00e4 valoisasta kerrostalokolmiostamme. Olin kuvitellut, ett\u00e4 se on loppusijoituspaikkamme. Oli oma sauna, talossa hissi ja kaupat l\u00e4hell\u00e4. Kev\u00e4tauringon my\u00f6t\u00e4 tajusin, ett\u00e4 muutto on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. En oikeasti tarvitse yksin niin paljon tilaa.<\/p>\n
Vuokrasin kaksion. Kauhistelin, miten paljon turhaa tavaraa olin hankkinut vuosien varrella. Fida sai p\u00e4ivitt\u00e4in lahjoituksia. Vaikeinta oli luopua kirjoista sek\u00e4 Jussin vaatteista ja tavaroista.<\/p>\n
Tuli helluntai ja muuttokuorma l\u00e4hti. Kaksioni t\u00e4yttyi banaanilaatikoista. Olin ep\u00e4toivoinen, kun j\u00e4in yksin kaiken keskelle. Tyt\u00e4r ja poika ovat tukihenkil\u00f6it\u00e4, mutta aika ei riitt\u00e4nyt hyllyjen kiinnitt\u00e4miseen. Kaaosta kesti viikkoja, ennen kuin t\u00e4rkeimm\u00e4t tavarat l\u00f6ysiv\u00e4t paikkansa ja min\u00e4 rauhoituin. Pakenin m\u00f6kille ja yritin nauttia kes\u00e4p\u00e4ivist\u00e4.<\/p>\n
Luulin, ett\u00e4 asunnon myynti on helppoa. Ei ollut. Ensimm\u00e4isell\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 k\u00e4vi kyll\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, mutta kaikilla oli oma asunto myym\u00e4tt\u00e4. Pankit kiristiv\u00e4t lainaehtoja ja markkinat olivat huonot. Hein\u00e4kuussa ei tapahtunut mit\u00e4\u00e4n. V\u00e4litt\u00e4j\u00e4 ehdotti elokuussa myyntihinnan alentamista.<\/p>\n
Suostuin ja sitten rupesi tapahtumaan. Kaksi pariskuntaa oli kiinnostunut tekem\u00e4\u00e4n tarjouksen. El\u00e4ttelin jo toiveita, mutta toiset halusivat saada ensin omansa myyty\u00e4 ennen sitoutumista ja toisen perheen pappa joutui yll\u00e4tt\u00e4en syd\u00e4noireiden vuoksi sairaalaan. Ei silloin tehty isoja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n
Olin varannut uhkarohkeasti \u00e4kkil\u00e4ht\u00f6matkan Rodokselle. Suomeen oli tullut syksy liian varhain. Arvelin selvi\u00e4v\u00e4ni, jos el\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4sti. Yhden hengen huonelis\u00e4 tosin kirpaisi.<\/p>\n
Join lentokoneessa uhmakkaasti pikkupullollisen aitoa samppanjaa matkan kunniaksi. Kiljaisin perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni riemusta, kun puhelin pirahti ja sain hyvi\u00e4 uutisia. Istuin tavernassa herkuttelemassa kana souvlakilla ja lasillisella retsinaa. V\u00e4litt\u00e4j\u00e4 kertoi, ett\u00e4 pappa oli p\u00e4\u00e4ssyt sairaalasta ja tehnyt kelpo tarjouksen. Hyv\u00e4ksyin sen suoralta k\u00e4delt\u00e4. Otin yhteytt\u00e4 poikaan, joka on nyky\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 edunvalvoja. H\u00e4nellekin tarjous kelpasi.<\/p>\n
Hehkutin Facebookissa ja sain valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n tykk\u00e4yksi\u00e4. Syksyn pimeyden keskelle oli yht\u00e4kki\u00e4 syttynyt valo. Nauti lomasta, yst\u00e4v\u00e4t kirjoittivat.<\/p>\n
N\u00e4in olen p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt tehd\u00e4. En retkeile enk\u00e4 h\u00f6tkyile, vaan otan rauhallisesti, sy\u00f6n hyvin, istun aurinkovarjon alla altaalla lukemassa ja juon toisenkin lasillisen retsinaa.<\/p>\n