<\/p>\n
Kasvoi maatalossa neito. Sai p\u00e4ivitt\u00e4in maitoa, juustoa, kermaa ja piim\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Aikuisuus toi erilaiset ruuat. Juomana viini ja ruokana verinen pihvi h\u00f6ystettyn\u00e4 kasviksilla.<\/p>\n
Mantelin karvas maku ja veren roiskeet istuivat niihin kuin veitsi keskelle syd\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n
J\u00e4i lihakin pois.<\/p>\n
Kuka aavistaisi kasvissy\u00f6j\u00e4n himokkaaksi?<\/p>\n
Ei n\u00e4y rivien v\u00e4list\u00e4 verinen veitsi.<\/p>\n
H\u00e4it\u00e4 tanssi sulhonsa kanssa neito. Jo ensimm\u00e4isen riidan j\u00e4lkeen alkoi laittaa mantelin karvasta makua ruokaan – homeopaattisin annoksin. Mies mieltyi makuun, mutta kas, vointi heikkeni. Neito etsi rohtoja. Mies ei toipunut.<\/p>\n
Hautajaisten j\u00e4lkeen saapuivat poliisit. Neito keitti kahvit, oikein liedell\u00e4 kunnon pannukahvit. Tarjosipa kakkuakin mantelin karvaalla maulla h\u00f6ystettyn\u00e4. Poliisit eiv\u00e4t koskaan palanneet.<\/p>\n
<\/p>\n
Helena V\u00e4is\u00e4nen<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Kun viel\u00e4 saisi joskus kunnon l\u00e4skisoosia! Semmoista paksusilavaista, jota meill\u00e4 kotona sy\u00f6tiin aamuisin, ennen kuin lapset p\u00e4\u00e4stettiin kouluun ja muu v\u00e4ki pelloille, tehtaaseen ja rakennusty\u00f6maalle. Kunpa saisikin jotakin sellaista ruokaa, jolla on reilu suomenkielinen nimi. Maito maitona, voi voina, ja leip\u00e4\u00e4 on kahta laatua: kova hapanleip\u00e4 ja viljapellon v\u00e4rinen kakko. Tofu ei ole selvinnyt. Eik\u00e4 sushi. Eik\u00e4 vegaanipihvi. Eik\u00e4\u2026 olkoon!<\/p>\n Kun aamulla mini\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 nurisen kaurapuuron ja voisilm\u00e4n per\u00e4\u00e4n, lapsenlapsi kysyy, synnyink\u00f6 ennen vai j\u00e4lkeen kapinan. Toinen kaksosista ep\u00e4ilee, ett\u00e4 k\u00e4rsin lapsena n\u00e4lk\u00e4\u00e4 mutta urhoollisesti p\u00e4ihitin kurnivat suolet pureskelemalla pettua, nilaa ja suopursua.<\/p>\n Kun viel\u00e4 saisi n\u00e4m\u00e4 pullam\u00f6ss\u00f6t kuriin!<\/p>\n <\/p>\n Liisa Keitaanp\u00e4\u00e4<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n ”P\u00e4\u00e4ruokana tarjoamme lampaankyljyst\u00e4 paikalliselta luomutilalta, pistaasi leivitettyn\u00e4 ja viikunahillokkeen kera.”<\/p>\n ”Viikunahilloketta? Ei se mit\u00e4\u00e4n l\u00e4hiruokaa ole. Eiv\u00e4tk\u00e4 muuten ole pistaasip\u00e4hkin\u00e4tk\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n ”Pippurikin tulee Aasiasta, ja suola Espanjasta”, tarjoilija sanoi hymyillen tiet\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4.<\/p>\n ”On t\u00e4m\u00e4kin l\u00e4hiruokaa”, tokaisin Kallelle. ”Karitsaparan on pit\u00e4nyt el\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 kompensoidakseen viikunahillokkeen hiilijalanj\u00e4ljen.”<\/p>\n Kallea kiinnosti enemm\u00e4n Bourgognen bouquet, kuin l\u00e4hitilan lampaiden ilmastop\u00e4\u00e4st\u00f6t.<\/p>\n ”Eik\u00f6 meill\u00e4 muka ole kotimaassa eksoottisia hedelmi\u00e4? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 kaikki tuoda ulkomailta?”<\/p>\n ”Onhan noita lakkoja ja karpaloita.”<\/p>\n ”On niit\u00e4 muitakin.”<\/p>\n ”Mit\u00e4 muka?”<\/p>\n ”No pihlajanmarjoja, lillukoita, juolukoita ja vaikkapa variksenmarjoja. Ajattele nyt variksenmarja hyytel\u00f6\u00e4. Se vasta eksoottista olisi.”<\/p>\n ”Selit\u00e4p\u00e4 thaimaalaiselle marjanpoimijalle mik\u00e4 on variksenmarja. Ei siit\u00e4 kuitenkaan mit\u00e4\u00e4n tulisi.”<\/p>\n <\/p>\n Timo Stolt<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n H\u00e4n loikkii sivuttain ostosk\u00e4rryjen vierell\u00e4, haalii hyllyist\u00e4 ruokia. Katson kauhuissani kuinka kasa nousee yh\u00e4 korkeammaksi. ”T\u00e4t\u00e4! Siunattua! Miss\u00e4 on paprikas\u00e4ilykkeet? Saako cashewp\u00e4hkin\u00f6it\u00e4, saahan?”<\/p>\n Nahkatakki leyhyy kaidan rintakeh\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4, polvilumpiot paistavat kuluneitten farkkujen l\u00e4pi ja mik\u00e4 min\u00e4 olen sanomaan ettet voi saada kun en pysty maksamaan kaikkea. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4h\u00e4n loistavat kultakalamaljoina.<\/p>\n Ty\u00f6nn\u00e4n k\u00e4rryn hetkeksi p\u00e4\u00e4k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle, tuijotan edess\u00e4 levi\u00e4v\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n paljoutta ja anon anteeksiantoa lompakkoni autiomaalta. Min\u00e4h\u00e4n el\u00e4n vaikka kaurapuurolla, sy\u00f6n marjoja!<\/p>\n Kokoan luontoni, k\u00e4\u00e4nnyn takaisin ja otan iloisen ilmeen. H\u00e4n lent\u00e4\u00e4 minua kohti s\u00e4teilev\u00e4n\u00e4, seisahtuu eteeni onnellisena, hengitt\u00e4\u00e4 riemukkaasti.<\/p>\n Sitten h\u00e4n lyyhistyy lattialle puristaen syliss\u00e4\u00e4n n\u00e4kkileip\u00e4pakettia.<\/p>\n Siin\u00e4 on punaisen taalainmaanhevosen kuva.<\/p>\n <\/p>\n Hannele Maahinen<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Juhlien keskipiste ei ole h\u00e4\u00e4pari, vaan neilikoin koristellun salin ruokap\u00f6yt\u00e4, jota vieraat silm\u00e4ilev\u00e4t himoiten, odottaen, ett\u00e4 h\u00e4\u00e4pari lopettaisi valssinsa ja kehottaisi vieraita nauttimaan p\u00f6yd\u00e4n antimista.<\/p>\n Pikkarainen – nimi ei tee miehelle oikeutta – ei voi vastustaa itse\u00e4\u00e4n, vaan kurottautuu Lyytin olkap\u00e4\u00e4n yli, nappaa hopeatarjottimmelta kullanruskean kampasimpukan. Vatsakkaan miehen vasemmasta suupielest\u00e4 valuu meripihkanv\u00e4rinen sylkivana.<\/p>\n Kuin sopimuksesta vieraat hivuttautuvat l\u00e4hemm\u00e4ksi herkkuja. Suihin solahtaa vaaleanpunaisia katkarapuja, pehmeit\u00e4 kuin vauvan sormet, valkosipulimarinadissa kylpeneit\u00e4 ravunpyrst\u00f6j\u00e4, suussasulavia artisokan syd\u00e4mi\u00e4, ohuita persiljasilpussa py\u00f6r\u00e4ht\u00e4neit\u00e4 saaristolaisleiv\u00e4n siivuja.<\/p>\n Kun kakku viimein tuodaan, pujahdan tarjoilijan kainalon alta. Nappaan marsipaanisulhasen nopeasti suuhuni. Sainpas h\u00e4net! En katso per\u00e4\u00e4ni, kun helmat liehuen poistun sokerin maku suussani.<\/p>\n <\/p>\n Satu Tammela<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Saara h\u00e4mmensi keittoa ja maistoi sit\u00e4. Liian v\u00e4h\u00e4n suolaa tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n makua, eih\u00e4n pelkist\u00e4 perunoista ja porkkanoista ja sipuleista saanut aikaan kuin lattean liemen.<\/p>\n Sama vika koko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, Saara pohti. Kaikki perusainekset olivat k\u00e4den ulottuvilla, silti mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut milt\u00e4\u00e4n. Tasapaksua velli\u00e4.<\/p>\n Saara avasi maustekaapin oven, tutki purkkien etikettej\u00e4. Inkiv\u00e4\u00e4ri\u00e4? Ei. Kanelia? Ei todellakaan, ei h\u00e4n joulupuuroa ollut tekem\u00e4ss\u00e4. Katse osui kurkumapurkkiin. Mist\u00e4 sellainen oli kaappiin eksynyt, oliko se tuomisia etel\u00e4n matkalta? Saara avasi l\u00e4p\u00e4n ja nuuhkaisi. Mielenkiintoista. H\u00e4n roiskaisi maustetta keittoon, joka muuttui l\u00e4mpim\u00e4n keltaiseksi. Saara maistoi uudelleen. Herkullista!<\/p>\n Kunpa el\u00e4m\u00e4\u00e4n olisi saanut uutta makua yht\u00e4 helpolla!<\/p>\n <\/p>\n Anu Patrakka<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Kuvittelen mieless\u00e4ni Espanjan hohkaava auringon alla hitaasti kuivuneen pata negra-kinkun. Sen pelkk\u00e4 tuoksu tuo mieleeni onnellisena ja huolia vailla tepastelevan iberiansian. Uljaan el\u00e4imen, joka popsii p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t tammenterhoja ja kellahtaa tuon tuostakin puiden katveeseen p\u00e4iv\u00e4unille sikamaisuuksista uneksien.<\/p>\n Kun kyl\u00e4leipurin rakkaudella leipoman j\u00e4m\u00e4k\u00e4n ja rapeakuorisen malaisleip\u00e4viipaleen p\u00e4\u00e4lle hieroo ensiksi puolikkaan tomaattia, norottaa hieman kullankeltaista neitsyt\u00f6ljy\u00e4 ja asettelee p\u00e4\u00e4lle miltei l\u00e4pikuultavan ohuita vastaleikattuja kinkun siivuja, niin siin\u00e4p\u00e4 sit\u00e4 on v\u00e4lipalaa kerrakseen.<\/p>\n Ja jos palanpainikkeeksi viel\u00e4 kaadan itselleni piripintaisen lasillisen Ribeira Sacran alueelta kotoisin olevaa punaviini\u00e4, jonka Malbec-ryp\u00e4leet ovat kypsyneen Sil-joen pelottavan jyrkill\u00e4 rinteill\u00e4, niin el\u00e4m\u00e4n pahimmatkaan vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tunnu yht\u00e4 merkitt\u00e4vilt\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n Timo Stolt<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kasvoi maatalossa neito. Sai p\u00e4ivitt\u00e4in maitoa, juustoa, kermaa ja piim\u00e4\u00e4. Aikuisuus toi erilaiset ruuat. Juomana viini ja ruokana verinen pihvi h\u00f6ystettyn\u00e4 kasviksilla. Mantelin karvas maku ja veren roiskeet istuivat niihin kuin veitsi keskelle syd\u00e4nt\u00e4. J\u00e4i lihakin pois. Kuka aavistaisi kasvissy\u00f6j\u00e4n himokkaaksi? Ei n\u00e4y rivien v\u00e4list\u00e4 verinen veitsi. H\u00e4it\u00e4 tanssi sulhonsa kanssa neito. Jo ensimm\u00e4isen riidan j\u00e4lkeen alkoi laittaa mantelin karvasta makua ruokaan – homeopaattisin annoksin. Mies mieltyi makuun, mutta kas, vointi heikkeni. Neito etsi rohtoja. Mies ei toipunut. Hautajaisten j\u00e4lkeen saapuivat poliisit. Neito keitti kahvit, oikein liedell\u00e4 kunnon pannukahvit. Tarjosipa kakkuakin mantelin karvaalla maulla h\u00f6ystettyn\u00e4. Poliisit eiv\u00e4t koskaan palanneet. Helena V\u00e4is\u00e4nen Kun viel\u00e4 saisi\u2026 Kun viel\u00e4 saisi joskus kunnon l\u00e4skisoosia! Semmoista paksusilavaista, jota meill\u00e4 kotona sy\u00f6tiin aamuisin, ennen kuin lapset p\u00e4\u00e4stettiin kouluun ja muu v\u00e4ki pelloille, tehtaaseen ja rakennusty\u00f6maalle. Kunpa saisikin jotakin sellaista ruokaa, jolla on reilu suomenkielinen nimi. Maito maitona, voi voina, ja leip\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":6,"featured_media":10618,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[333],"tags":[42],"class_list":["post-5429","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-raapaleet","tag-raapale"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5429","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5429"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5429\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10619,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5429\/revisions\/10619"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10618"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5429"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5429"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5429"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Kun viel\u00e4 saisi\u2026<\/strong><\/h3>\n
L\u00e4hiruokaa<\/strong><\/h3>\n