<\/p>\n
\u201dMinua kutsutaan intiaaniksi,<\/p>\n
olen ylpe\u00e4 siit\u00e4<\/p>\n
olen k\u00e4rsiv\u00e4llinen, suosittu ja leikkis\u00e4.<\/p>\n
Haluan el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni<\/p>\n
tilanteen mukaan,<\/p>\n
en voi siet\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4,<\/p>\n
se tuottaa minulle tuskaa\u2026\u201d<\/p>\n
<\/p>\n
\u201dIndio me dice la gente
\ny para m\u00ed es un honor
\nsoy adem\u00e1s complaciente
\npopular y juguet\u00f3n
\nMe gusta vivir m\u00ed vida
\nde acuerdo a la situaci\u00f3n
\nno tolero la injusticia
\nporque me causa dolor\u201d<\/p>\n
Reynaldo Armas<\/p>\n
Tributo al llano Vol 2<\/p>\n
\u00a0<\/em><\/p>\n Kolumbian it\u00e4isten ruohotasankojen kesytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lakeudet, metsik\u00f6t, jokien rannat ja vuorten rinteet olivat aina olleet harvaan asutut ja kun Andien l\u00e4nsipuolelta alkoi hiljalleen virrata uudisasukkaita, pakolaisia, rikollisia ja k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4j\u00e4munkkeja muuliensa sel\u00e4ss\u00e4, ensimm\u00e4isten kansojen ryhm\u00e4t alkoivat vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kohti Amazoniaa, sulautuen osittain tulokkaiden kanssa samaksi kansaksi, mestitseiksi. Kitkatonta t\u00e4m\u00e4 sulautuminen ei kuitenkaan koskaan ollut. V\u00e4h\u00e4lukuiset alkuper\u00e4isheimot olivat rauhaa rakastavia ja mit\u00e4\u00e4n sotaisuuksia ei alueella koskaan ollut: heimojen miehet hakeutuivat t\u00f6ihin paimentamaan karjaa. Intiasta alun perin Amerikan mantereelle tuotettu cebu\/brahmankarja, trooppinen kyttyr\u00e4selk\u00e4inen rotu soveltui hyvin puolivilliin el\u00e4m\u00e4\u00e4n viidakon, vesist\u00f6jen ja lakeuksien Orinoquiassa, jossa tropiikki loi olosuhteet \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n monimuotoiselle biologiselle el\u00e4m\u00e4lle. <\/em><\/p>\n Haikarat istuivat lehmien ja sonnien sel\u00e4ss\u00e4 ja s\u00f6iv\u00e4t el\u00e4imi\u00e4 piinaavia tuholaisia, runsaat vesist\u00f6t suosivat lintujen lajirikkautta ja joet olivat t\u00e4ynn\u00e4 sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4 kaloja, mutta my\u00f6s myrkkyk\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja mustia kaimaaneja. Jokien \u00e4yr\u00e4ill\u00e4 asuivat kapybarat, joiden liha oli hyvin arvostettua heimojen padoissa ja grillivartaissa. Alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6 oli asunut satoja vuosia symbioosissa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luonnon kanssa, ilman huolta toimeentulosta, kunnes uudisasukkaat\u00a0 saapuivat ja valtasivat heid\u00e4n mets\u00e4stys- ja kalastusmaitaan, rikkoen tasapainon. Luonnonkansan elinehdot muuttuivat radikaalisti ja nyt monesta ensimm\u00e4isest\u00e4 kansasta on vain rippeet j\u00e4ljell\u00e4.<\/em><\/p>\n <\/p>\n \u00a0<\/em><\/p>\n Macarenan karjatilan is\u00e4nt\u00e4. Enrique Palacios Cuero ja pehtori, ajop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 ja is\u00e4nn\u00e4n pojat, Aicardo ja Jos\u00e9 Armero keskustelivat illansuussa ulkoverannalla.\u00a0 Aurinko oli laskemassa platanoviljelm\u00e4n taa ja kanat kaakattivat etsien maissinjyv\u00e4si\u00e4 nurmikolta. Naiset istuivat sis\u00e4ll\u00e4 kattotuulettimien alla ja katselivat meksikolaisia saippuaoopperoita, Lapset juoksentelivat pihalla potkien palloa, toisiaan ja kanoja. Tavallinen illansuu,<\/em> Casanaren etel\u00e4reunalla, l\u00e4hell\u00e4 Orinocoa.<\/p>\n \u201dSicuanit<\/em> on taas k\u00e4yneet varkailla. Joenrannan laitumelta on varastettu kolme nuorta mullikkaa.\u201d Jos\u00e9 suuntasi sanansa is\u00e4lleen. Miehet istuivat korituoleissa,\u00a0 juoden haaleaa olutta suoraan pullon suusta.<\/p>\n \u201dNiist\u00e4 tuholaisista pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon\u201d, is\u00e4 vastasi.<\/p>\n \u201dKyliss\u00e4 on paljon n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4\u201d, sanoi pehtori, mestitsi ja sicuani itsekin.<\/p>\n \u201dL\u00e4\u00e4ni\u00e4 on kyll\u00e4, kasvattaisivat ruokansa, yucaa ja platanoa kasvaa jopa villin\u00e4\u201d, Enrique kommentoi. \u201dEi meill\u00e4 ole velvollisuutta el\u00e4tt\u00e4\u00e4 laiskoja ja varastelevia intiaaneja. Jotain pit\u00e4isi keksi\u00e4\u201d.<\/p>\n Miehet pohtivat asiaa useita p\u00e4ivi\u00e4. He olivat k\u00e4yneet sicuanien kyl\u00e4ss\u00e4, kolme tai nelj\u00e4 surkeaa majaa joen rannassa. Heille oli kerrottu, ett\u00e4 joessa ei ollut en\u00e4\u00e4 kalaa, peurat ja capybarat oli mets\u00e4stetty loppuun l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4. Valkoiset olivat tehneet mets\u00e4stysretki\u00e4, p\u00e4\u00e4kaupungista oli tullut valkoisia safarille ja ampuneet villisiat, kauriit, hirvet ja joenrannan chiguirot.<\/p>\n Lapset olivat n\u00e4lkiintyneit\u00e4, tulirokko ja polio olivat riehuneet kyliss\u00e4, joissa sata vuotta sitten ei tunnettu n\u00e4it\u00e4 sairauksia.\u00a0 Eiv\u00e4t he olleet k\u00e4yneet varastamassa karjaa. No mit\u00e4 heill\u00e4 padassa sitten kiehui? Kalkkarok\u00e4\u00e4rmeit\u00e4k\u00f6?<\/p>\n Provinssissa oli jo pitk\u00e4\u00e4n hoidettu t\u00e4llaiset asiat ilman virkavallan apua. L\u00e4himm\u00e4n kaupungin poliisiasemalla oli kolme miest\u00e4, jotka hoitivat rutiiniteht\u00e4vi\u00e4, poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6, kaksi sihteeri\u00e4 ja l\u00e4hetti. Ennen kuin joku poliiseista ehtisi kolmen p\u00e4iv\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n Macarenan tilalle, jeepill\u00e4 tai hevosella, melkein samantekev\u00e4\u00e4, todistusaineisto olisi jo ollut pitk\u00e4\u00e4n kadonnut sicuanien vatsoihin. Intiaaneja ei en\u00e4\u00e4 mets\u00e4stetty, sivilisaatio oli saapunut n\u00e4illekin et\u00e4isille seuduille jo parikymment\u00e4 vuotta sitten, kun viimeiset intiaanijahdit oli tehty. Nyt elettiin 70-lukua, edistyksen aikaa, mutta p\u00e4\u00e4kaupunki instansseineen oli viel\u00e4kin kahden viikon matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ajoneuvoilla ja lent\u00e4en l\u00e4himm\u00e4st\u00e4 kaupungista, pikkukoneella kolme tuntia.<\/p>\n Intiaaneille j\u00e4rjestettiin pidot. Ulos, pihalle katettiin pitk\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 joka notkui possunpaisteja, vasikkaa tasangon tapaan loimutettuna vartaissa, riisikattiloita, papukeittoa, yucaa ja platanoja r\u00f6ykki\u00f6in\u00e4, kanaa riisin kera, vihanneksia, salaatteja ja hedelmi\u00e4. J\u00e4lkiruuaksi katettiin maracuy\u00e1vanukkaita, kakkuja, hyytel\u00f6it\u00e4. Intiaanikyl\u00e4\u00e4n l\u00e4hetettiin viesti ett\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 oli katettu, tuokaa lapset my\u00f6s.<\/p>\n Ja he tulivat. Ensin hieman varovaisesti l\u00e4hestyen notkuvaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4, josta kantautuivat tuoksut jotka toivat veden kielelle. Intiaanilasten mustat silm\u00e4t loistivat. Miehet ja naiset ilahtuivat kotitekoisen maissiviinan paljoudesta, sokeriruokoviinasta, olutpulloista. Lapsille oli tarjolla coca colaa, fantaa spritea. Is\u00e4nt\u00e4v\u00e4ke\u00e4 ei n\u00e4kynyt joukossa tervetulotoivotusten j\u00e4lkeen.<\/p>\n Pidot jatkuivat my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Lapset nukahtivat tuoleihin nurmikolle. Kun maissiviina ja aguardiente<\/em> olivat loppuneet piha oli t\u00e4ynn\u00e4 juopuneita tai nukkuvia sicuaneja. \u00a0Puoleny\u00f6n j\u00e4lkeen talon miehet tulivat ter\u00e4aseineen, macheteineen<\/em> ja veitsineen ulos pihalle ja teurastivat kaikki kyll\u00e4iset ja nukkuvat intiaanit. Lapset my\u00f6s.<\/p>\n Ajat olivat muuttuneet ja rikos ei j\u00e4\u00e4nyt huomioimatta. Paikallinen media l\u00e4hetti toimittajia poliisien mukaan. Tilan is\u00e4nt\u00e4 poikineen tuomittiin paljon huomiota her\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 elinik\u00e4iseen vankeuteen, ruuan valmistaneet ja tarjonneet naiset taas vapautettiin, koska he eiv\u00e4t olleet perill\u00e4 suunnitelmasta. Pehtori, joka ei ollut osallisena suunnitelmasta eik\u00e4 paikalla veril\u00f6ylyn aikana todisti ty\u00f6nantajaansa vastaan. Murha-aseet l\u00f6ydettiin ja joukkohauta my\u00f6s.\u00a0 Tapaus her\u00e4tti paljon huomiota koko maassa ja televisio ja lehdet uutisoivat tapahtumasta.<\/p>\n Macarenan veriset pidot oli viimeinen tasankojen intiaaneihin kohdistunut veril\u00f6yly, mutta intiaaniv\u00e4est\u00f6n kohtalo oli jo sinet\u00f6ity.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201dMinua kutsutaan intiaaniksi, olen ylpe\u00e4 siit\u00e4 olen k\u00e4rsiv\u00e4llinen, suosittu ja leikkis\u00e4. Haluan el\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tilanteen mukaan, en voi siet\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4, se tuottaa minulle tuskaa\u2026\u201d \u201dIndio me dice la gente y para m\u00ed es un honor soy adem\u00e1s complaciente popular y juguet\u00f3n Me gusta vivir m\u00ed vida de acuerdo a la situaci\u00f3n no tolero la injusticia porque me causa dolor\u201d Reynaldo Armas Tributo al llano Vol 2 \u00a0 Kolumbian it\u00e4isten ruohotasankojen kesytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lakeudet, metsik\u00f6t, jokien rannat ja vuorten rinteet olivat aina olleet harvaan asutut ja kun Andien l\u00e4nsipuolelta alkoi hiljalleen virrata uudisasukkaita, pakolaisia, rikollisia ja k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4j\u00e4munkkeja muuliensa sel\u00e4ss\u00e4, ensimm\u00e4isten kansojen ryhm\u00e4t alkoivat vet\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kohti Amazoniaa, sulautuen osittain tulokkaiden kanssa samaksi kansaksi, mestitseiksi. Kitkatonta t\u00e4m\u00e4 sulautuminen ei kuitenkaan koskaan ollut. V\u00e4h\u00e4lukuiset alkuper\u00e4isheimot olivat rauhaa rakastavia ja mit\u00e4\u00e4n sotaisuuksia ei alueella koskaan ollut: heimojen miehet hakeutuivat t\u00f6ihin paimentamaan karjaa. Intiasta alun perin Amerikan mantereelle tuotettu cebu\/brahmankarja, trooppinen kyttyr\u00e4selk\u00e4inen rotu soveltui hyvin<\/p>\n","protected":false},"author":108,"featured_media":10614,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[328,329,330],"class_list":["post-5487","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-romaanit-ote","tag-ensimmaiset-kansat","tag-kolonisaatio","tag-symbioosi-ja-sen-jarkkyminen"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5487","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/108"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5487"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5487\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6008,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5487\/revisions\/6008"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10614"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5487"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5487"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5487"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}