\u201dKun p\u00e4\u00e4sin el\u00e4kkeelle oletin, toivoin, uskoin, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni kultaiset vuodet saisin omistautua itselleni, tekem\u00e4\u00e4n kaikki ne asiat, joita en ollut voinut tehd\u00e4 ollessani viel\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Synnyin siihen aikaan kun tytt\u00f6lapset kasvatettiin ottamaan muiden tarpeet huomioon ennen omiaan. Ja niinh\u00e4n min\u00e4kin tein, viime metreille saakka ja kun maaliviiva jo l\u00e4hestyi ajattelin ett\u00e4 nyt voin vaihtaa vapaalle. K\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevat vuodet vapaana velvollisuuksista, nukkua my\u00f6h\u00e4\u00e4n, valvoa vaikka koko y\u00f6. Hoitaa puutarhaani, kasvattaa kurpitsoita. Matkustella. Kirjoittaa ja julkaista. Lukea, lukea lukea.\u201d<\/p>\n
\u201dOlen lukenut t\u00e4st\u00e4 kertomuksestasi, ett\u00e4 asuttuasi kauan yksin sen j\u00e4lkeen kun lapset aikuistuivat ja muuttivat pois ja saatuasi sepelvaltimosairauden ja syd\u00e4ninfarktin j\u00e4it osa-aika el\u00e4kkeelle. Miten t\u00e4m\u00e4 tapahtuma muutti el\u00e4m\u00e4\u00e4si?\u201d<\/p>\n
\u201dMinulle j\u00e4i enemm\u00e4n aikaa omille harrastuksille ja luonnollisestikin jouduin el\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s pienemm\u00e4ll\u00e4 budjetilla, koska sairasel\u00e4ke ei kompensoinut l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n tulojen menetyst\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dSitten tapasit uuden miehesi\u201d<\/p>\n
\u201dSe tuli kuin taivaan lahjana. Olin jo sopeutumaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni yksin, m\u00f6kiss\u00e4ni mets\u00e4n reunassa, oma tupa, oma lupa. Kirjoittelin jo silloin paljon, mutta vain nettifoorumeilla. Blogasin, join joskus viini\u00e4 viikonloppuisin riippumatossa lojuen m\u00f6kin verannalla l\u00e4mpimin\u00e4 kes\u00e4\u00f6in\u00e4.Lapset k\u00e4viv\u00e4t tervehtim\u00e4ss\u00e4, lapsenlapsetkin syntyiv\u00e4t ja tulivat mielell\u00e4\u00e4n mummin paapottavaksi, vaikka pienin v\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4si pimein\u00e4 iltoina, kun mets\u00e4ss\u00e4 liikkui el\u00e4imi\u00e4, ei nyt kuitenkaan susia, vaan oravia ja kettuja. K\u00e4vin Etel\u00e4-Amerikassa, USA:ssa, Espanjassa. El\u00e4m\u00e4 oli tasaista ja yksin\u00e4isyysk\u00e4\u00e4n ei vaivannut.”<\/p>\n
Sitten tapasin mieheni. Ajoitus oli loistava, h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt leskeksi pari vuotta aikaisemmin ja etsi uutta kumppania, tositarkoituksella. Min\u00e4 olin j\u00e4\u00e4nyt leskeksi jo hyvin nuorena, ja en ollut onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta el\u00e4m\u00e4nkumppania parista lyhytaikaisesta yrityksest\u00e4 huolimatta. Joku yst\u00e4v\u00e4ni oli sanonut ett\u00e4 se k\u00e4si joka tulee keinuttamaan kiikkustuoliani on oleva suomalaisen miehen k\u00e4si. En ollut edes seurustellut suomalaisten miesten kanssa moneen kymmeneen vuoteen. Mutta n\u00e4inh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi. Olin luvannut lapsilleni, ett\u00e4 jos koskaan tulen menem\u00e4\u00e4n uusiin naimisiin, niin tuleva mieheni puhuisi lasteni kanssa samaa kielt\u00e4. Seh\u00e4n piti sitten my\u00f6s paikkansa. Heill\u00e4 on yhteinen kieli, joka ei ole kummankaan \u00e4idinkieli. Niin ne asiat tapaa j\u00e4rjesty\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dJa miehesi kanssa teill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n kitkaa?\u201d<\/p>\n
\u201dEi, sovellumme hyvin toisillemme ja toivomme saavamme el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 monta onnellista vuotta yhdess\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dKerrotko nyt miksi olet t\u00e4\u00e4ll\u00e4?\u201d<\/p>\n
\u201dHer\u00e4\u00e4n joka aamu aikaisin, tulen alakertaan y\u00f6paita p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni, aamutakissa, tohvelit jalassa ja tukka pystyss\u00e4. Valmiina jatkamaan nelj\u00e4nnen romaanini kirjoittamista. Olen t\u00e4ysin jumissa, koska p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni py\u00f6rii vain yksi ajatus. \u201d\u201dVoiko vitutukseen kuolla?\u201d\u201d Tervehdin uutta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 nostamalla molemmat keskisormet yl\u00f6s osoittamaan keitti\u00f6n kattoon. Sen yl\u00e4puolella, per\u00e4kammarissa, nukkuu mieheni aikuinen poika. H\u00e4n on asunut meill\u00e4 kaksi vuotta. H\u00e4n on opettanut minut vihaamaan itse\u00e4ni, koska en kaikista yrityksist\u00e4ni huolimatta ole oppinut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nest\u00e4 viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n rakastamaan h\u00e4nt\u00e4.\u201d<\/p>\n
Terapeutti luki muistiinpanonsa, painoi \u201dsave\u201d n\u00e4pp\u00e4int\u00e4 ja sulki l\u00e4pp\u00e4rins\u00e4.<\/p>\n
\u201dEnsi kerralla voisitko kertoa siit\u00e4 mik\u00e4 sinun ja miehesi pojan v\u00e4lill\u00e4 kiikastaa.\u201d<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201dKun p\u00e4\u00e4sin el\u00e4kkeelle oletin, toivoin, uskoin, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni kultaiset vuodet saisin omistautua itselleni, tekem\u00e4\u00e4n kaikki ne asiat, joita en ollut voinut tehd\u00e4 ollessani viel\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Synnyin siihen aikaan kun tytt\u00f6lapset kasvatettiin ottamaan muiden tarpeet huomioon ennen omiaan. Ja niinh\u00e4n min\u00e4kin tein, viime metreille saakka ja kun maaliviiva jo l\u00e4hestyi ajattelin ett\u00e4 nyt voin vaihtaa vapaalle. K\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olevat vuodet vapaana velvollisuuksista, nukkua my\u00f6h\u00e4\u00e4n, valvoa vaikka koko y\u00f6. Hoitaa puutarhaani, kasvattaa kurpitsoita. Matkustella. Kirjoittaa ja julkaista. Lukea, lukea lukea.\u201d \u201dOlen lukenut t\u00e4st\u00e4 kertomuksestasi, ett\u00e4 asuttuasi kauan yksin sen j\u00e4lkeen kun lapset aikuistuivat ja muuttivat pois ja saatuasi sepelvaltimosairauden ja syd\u00e4ninfarktin j\u00e4it osa-aika el\u00e4kkeelle. Miten t\u00e4m\u00e4 tapahtuma muutti el\u00e4m\u00e4\u00e4si?\u201d \u201dMinulle j\u00e4i enemm\u00e4n aikaa omille harrastuksille ja luonnollisestikin jouduin el\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s pienemm\u00e4ll\u00e4 budjetilla, koska sairasel\u00e4ke ei kompensoinut l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n tulojen menetyst\u00e4.\u201d \u201dSitten tapasit uuden miehesi\u201d \u201dSe tuli kuin taivaan lahjana. Olin jo sopeutumaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni yksin, m\u00f6kiss\u00e4ni mets\u00e4n reunassa, oma tupa, oma lupa.<\/p>\n","protected":false},"author":108,"featured_media":10545,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[422,420,421],"class_list":["post-6275","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-elaman-ilta","tag-kognitiivinen-terapia","tag-perhesuhteet"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"Yht\u00e4 koulutiet\u00e4 kaikki","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6275","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/108"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6275"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6275\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10546,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6275\/revisions\/10546"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10545"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6275"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6275"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6275"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}