{"id":6443,"date":"2023-03-23T22:13:31","date_gmt":"2023-03-23T20:13:31","guid":{"rendered":"[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%]"},"modified":"2024-06-06T09:06:51","modified_gmt":"2024-06-06T06:06:51","slug":"feedback-20-olga","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/feedback-20-olga\/","title":{"rendered":"Olga"},"content":{"rendered":"

Olga laskeutui metroon, k\u00e4siss\u00e4\u00e4n kaksi pient\u00e4 paperikassia. Mustassa kassissa oli muotiliikkeen nimi valkoisilla kirjasimilla, jotka toivat mieleen 40-luvun. Toinen oli hillityn lila valkoisin kulmaraidoin, siin\u00e4 ei ollut lainkaan teksti\u00e4 vaan ainoastaan logo, jota graafinen suunnittelija oli muotoillut nelj\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 kuukautta. Mustassa kassissa oli alusvaatteita, lilassa kidesaippuaa ja voiteita, jotka poistivat ryppyj\u00e4 ja elvyttiv\u00e4t verenkiertoa. Muovikassia Olga ei mielell\u00e4\u00e4n kanniskellut, niiss\u00e4 oli jotakin masentavaa.
\nPusero oli hieman kostunut, sadekuuroja oli ropsahdellut pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. H\u00e4n katsoi pujotti lasit nen\u00e4lleen ja tarkisti ajan, ja eksyi kuten tavallista virtuaaliavaruuteen. Oli syntynyt lapsia, vlogeja ja vr-casteja, ty\u00f6nseisauksia, teko\u00e4lyj\u00e4, kissoja, trooppisia myrskytuhoja. H\u00e4n istuutui penkille odottamaan junaa. Penkin toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli mies, joka ensi silm\u00e4yksell\u00e4 n\u00e4ytti alkoholisoituneelta.
\nOli tavallinen iltap\u00e4iv\u00e4tungos. Porukat olivat t\u00f6ist\u00e4 tulossa ja menossa harrastuksiin, tai ehk\u00e4 kotiin ruokaa laittamaan. Paitsi kadulla el\u00e4j\u00e4t, niin kuin tuo spurgu. Tai ei pit\u00e4nyt sanoa spurguksi, Olga ajatteli, se oli ihminen sekin. Tuokin mies oli joskus ollut jonkun lapsi jolla oli el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4\u00e4n, sitten tapahtui jotakin. Ehk\u00e4 h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt vaille tarvitsemaansa tukea, tai h\u00e4nell\u00e4 ei koskaan ollut kunnon yst\u00e4vi\u00e4. Olga koetti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 positiivisia ajatuksia miehen suuntaan, ehk\u00e4 jotain absorboituisi. Maailmahan oli yht\u00e4 v\u00e4r\u00e4htely\u00e4.
\nYht\u00e4kki\u00e4 Olga tajusi, ett\u00e4 miesh\u00e4n katseli h\u00e4nt\u00e4 takaisin! Olga irrotti h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4en oman katsekontaktinsa ja k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan suoraan eteens\u00e4, kuin olisi syventynyt johonkin lasiensa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n informaatioon. Japanilaiset naiset seisoivat vieress\u00e4 ja kalkattivat iloisesti. Mille ne nauroivat?
\nMetroasemalle kaupunki kuului tukahtuneena kuminana, et\u00e4iset junat hakkasivat kiskoja hikoilevien kivimassojen takana. Olga tunsi itsens\u00e4 aivan nuutuneeksi. Ty\u00f6taakka, s\u00e4hl\u00e4\u00e4minen tietotekniikan kanssa ja pitk\u00e4 k\u00e4velymatka kuluttivat. Pelkk\u00e4\u00e4n olemassaoloon meni niin paljon energiaa. Ehk\u00e4 pit\u00e4isi menn\u00e4 johonkin energiahoitoon tutkituttamaan tasapainonsa. Jos kaikki ei virrannut vapaasti, syntyi tukoksia ja elimist\u00f6 sairastui. N\u00e4ist\u00e4 tiedettiin jo muinaisessa Intiassa, ayurvedisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4 ja akupunktiossa.
\nMetro tuli, Olga pisti lasit taskuun, k\u00e4veli sis\u00e4\u00e4n ja istuutui. Mies tuli per\u00e4ss\u00e4 kasseineen ja kellistyi penkille melkein vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Olgaa. Miehen vaatteista l\u00e4htev\u00e4n hajun pystyi haistamaan. Ei ollut varmaan peseytynyt viikkoihin, Olga mietti. Ja taisi haista vanha viinakin. Olga ei olisi halunnut eritell\u00e4 hajukimaraa yht\u00e4\u00e4n tarkemmin, mutta miehen olemus loi oman pikkuisen ilmastonsa, joka leijui kapean k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n poikki Olgan luokse, ja Olga oli v\u00e4kisinkin tietoinen varvasv\u00e4leist\u00e4, nivusista ja selk\u00e4nahasta, joita pitkin suihkuvesi ei ollut virrannut p\u00e4iv\u00e4kausiin, ja joihin kuollut ihosolukko, hiki ja kadun p\u00f6ly oli pinttynyt rasvaiseksi, tahmeaksi kerrokseksi.
\nMiehen tuijotus h\u00e4iritsi. Olga vilkaisi nopeasti t\u00e4t\u00e4. Parin viikon s\u00e4nki, hieman turvonneet ja punoittavat kasvot ja roikkuvat silm\u00e4pussit. P\u00e4\u00e4ss\u00e4 sill\u00e4 oli tummanvihre\u00e4 myssy, joka n\u00e4ytti kumma kyll\u00e4 puhtaalta. Miehen takki oli my\u00f6s melko siisti, joskin v\u00e4h\u00e4n liian iso. Kasvot olivat peruslukemilla. Vakavat. Isossa muovikassissa oli n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti vaatteita.
\nOlga l\u00e4hetti mielell\u00e4\u00e4n energiaa miehelle, mutta mies olisi voinut pysytell\u00e4 kauempana sit\u00e4 vastaanottamassa. Mutta t\u00e4llaista se aina oli. Avunsaajat tarrautuivat. Se oli Olgalle tuttua. H\u00e4n oli auttajapersoona, niin oli Camillakin sanonut. Se oli joskus raskasta, ihmisi\u00e4 sai kantaa kuin sementtis\u00e4kkej\u00e4, he olivat niin raskaita ja totisia. V\u00e4\u00e4rien tottumusten raskauttamia, kehnon ruuan, liikkumattomuuden.
\nH\u00e4n todella tarvitsi nyt jotain virkist\u00e4v\u00e4\u00e4, vaikka sit\u00e4 joogaa, h\u00e4n oli aivan puhki. \u00c4ij\u00e4 oli sent\u00e4\u00e4n lakannut tuijottamasta, nyt se tonki jotain kassistaan. Kukaan ei istunut miehen vieress\u00e4, vaikka metro muuten oli t\u00e4ynn\u00e4. Ihmiset seisoivat ja hytkyiv\u00e4t metron liikkeiden tahdissa. Mit\u00e4h\u00e4n se etsi kassista? Ehk\u00e4 se kaivaa sielt\u00e4 jonkun pommin, Olga s\u00e4ik\u00e4hti. H\u00e4n j\u00e4nnittyi ja veti lapaluitaan hieman yhteen. Aamullakin oli taas uutinen sielt\u00e4 V\u00e4limerelt\u00e4, mist\u00e4 se oli, jostain. Kokonainen kortteli meni.
\nOlga sulki silm\u00e4ns\u00e4 mutta j\u00e4tti ne aavistuksen raolleen ett\u00e4 n\u00e4kisi, jos \u00e4ij\u00e4 juonisi jotakin. H\u00e4n koetti hengitt\u00e4\u00e4 tasaisesti ja toisti hiljaa mieless\u00e4\u00e4n mantraa, jonka oli oppinut aikoinaan joogakurssilla. Hengitys sis\u00e4\u00e4n, ulos, ja sit\u00e4 rataa. Ihan rauhassa, maailma oli t\u00e4ss\u00e4, h\u00e4n oli turvassa, h\u00e4n oli rauhan keski\u00f6ss\u00e4.
\nMies liikehti ja nousi sitten, vaivalloisesti, kassit yh\u00e4 kiinni molemmissa k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Ja raahusti Olgan eteen. Olga r\u00e4v\u00e4ytti silm\u00e4ns\u00e4 auki ja siirsi meditaation my\u00f6hemm\u00e4ksi. Mies seisoi Olgan edess\u00e4 ja t\u00f6llisteli suoraan kasvoihin. Olga koetti katsoa miehen sivuitse mutta t\u00e4m\u00e4n hahmo oli leve\u00e4 ja raskas, eiv\u00e4tk\u00e4 valons\u00e4teet p\u00e4\u00e4sseet ohitse.
\n\u2013 Pardomavusetalis?<\/em>
\nOlga k\u00e4sitti et\u00e4isesti, ett\u00e4 mies puhui varmaankin ranskaa, mutta Olga oli liian hermostunut, ett\u00e4 olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt sanaakaan. H\u00e4n haistoi vain miehen happaman hengityksen ja n\u00e4ki liikkuvan suun, josta tummuneet hampaat pilkahtelivat. Hiukset olivat rasvaiset ja varmasti t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4it\u00e4. Mies puristi yh\u00e4 kassiaan, huojahteli hieman kun metro kolisi pimeiss\u00e4 mutkissa mutta pysyi pystyss\u00e4. Se puhui. Miksi se minulle puhui? Mit\u00e4 se sanoi?
\nMies otti viel\u00e4 askeleen, ja penkill\u00e4 Olgan vieress\u00e4 istunut nainen vet\u00e4ytyi kauemmaksi. Mies k\u00e4\u00e4ntyi ja istui raskaasti ja lopullisen tuntuisesti Olgan viereen. Haju oli tukahduttava.
\n\u2013 Vusetalissandu.<\/em>
\n\u00c4\u00e4ni oli toteava ja tyytyv\u00e4inen. Olga koetti hymyill\u00e4 mutta hymy kirahti kiinni suunpieleen ja hyytyi irvistykseksi. H\u00e4n etsi katseellaan apua muilta matkustajilta, jotka katsoivat huolellisesti muualle. Tai sitten, mik\u00e4 pahempaa, my\u00f6t\u00e4tuntoisesti Olgaan ja mieheen. Toi nainen ja toi mies, ne ajattelivat. Uudet matkustajat, jotka tulisivat, n\u00e4kisiv\u00e4t heid\u00e4t vierekk\u00e4in ja ajattelisivat, ett\u00e4 tollanen nainen ja tollanen mies.
\nSeuraavalta asemalta sis\u00e4\u00e4n tulvi lis\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4, seisomapaikatkin olivat nyt t\u00e4ynn\u00e4. Vaunussa alkoi olla kuumaa ja kosteaa, vesi valui laskostetuista sateenvarjoista ja h\u00f6yrysi p\u00e4\u00e4llysvaatteista. M\u00e4rk\u00e4 kangas haisi, m\u00e4rk\u00e4 hiekka kumimatolla, ihmisten hengitys ja salaa p\u00e4\u00e4stetyt tuhnut. Joku r\u00f6yht\u00e4isi sulaneen linssikastikkeen ja laktoosin sekaisia kaasuja. Ja sitten olivat tuon vieress\u00e4 rohjottavan miehen pesem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t kainalot ja bakteereissa vellovat ihorasvat. Viidakon kosteus ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja m\u00e4t\u00e4neminen. Peittiv\u00e4t valon niin kuin sademets\u00e4n korkeat puut, vett\u00e4 tippui tip tip sateenvarjojen k\u00e4rjist\u00e4, penkeill\u00e4 oli bakteerikasvustoa ja maatuvaa lihaa. Pedoista n\u00e4kyiv\u00e4t h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n sulautuvat silmien viirut. Ilma liikkui pist\u00e4vi\u00e4 hy\u00f6nteisi\u00e4 ja maaper\u00e4 velloi muurahaisia valmiina sy\u00f6m\u00e4\u00e4n sinne sortuvan.
\nMies kumartui l\u00e4hemm\u00e4ksi ja otti Olgan k\u00e4den omiin k\u00e4siins\u00e4. Olga koetti vet\u00e4\u00e4 sit\u00e4 irti mutta mies piti tiukasti kiinni. K\u00e4det olivat suonikkaat ja ruskeat, kynsien aluset t\u00e4ynn\u00e4 mustaa t\u00f6hk\u00e4\u00e4.
\n\u2013 J\u00f6svedesoledc\u00f6k\u00f6s\u00f6fee. Puajetrpardonee? Tue\u00e4nfemmervv\u00f6l\u00f6\u00f6.<\/em>
\nSitten mies painoi huulensa Olgan k\u00e4delle. Olga tunsi kankeat partakarvat ja haistoi hengityksen. H\u00e4nelle tuli mieleen se valtava kukka, jonka oli n\u00e4hnyt kasvitieteellisess\u00e4 puutarhassa. Sen ymp\u00e4rill\u00e4 leijui, tai pikemminkin riippui raskas, turruttava m\u00e4t\u00e4nemisen l\u00f6yhk\u00e4, joka houkutteli raatok\u00e4rp\u00e4si\u00e4 tai jotain muita p\u00f6lytt\u00e4ji\u00e4. Oliko se lihansy\u00f6j\u00e4? Mies ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt irti, Olga oli j\u00e4\u00e4nyt loukkuun, vieras ja kammottavasti vatsahapoille haiseva peto oli napannut h\u00e4net ja kohta h\u00e4nen chakransa olisivat sen mahassa. Viidakko h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n tuntui mustuvan, mit\u00e4, tuliko jo h\u00e4m\u00e4r\u00e4? Tropiikissa tuli varhain y\u00f6.
\nOlga py\u00f6rtyi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Edellinen<\/a>
\nSeuraava<\/a>
\nAlkuun<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olga laskeutui metroon, k\u00e4siss\u00e4\u00e4n kaksi pient\u00e4 paperikassia. Mustassa kassissa oli muotiliikkeen nimi valkoisilla kirjasimilla, jotka toivat mieleen 40-luvun. Toinen oli hillityn lila valkoisin kulmaraidoin, siin\u00e4 ei ollut lainkaan teksti\u00e4 vaan ainoastaan logo, jota graafinen suunnittelija oli muotoillut nelj\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 kuukautta. Mustassa kassissa oli alusvaatteita, lilassa kidesaippuaa ja voiteita, jotka poistivat ryppyj\u00e4 ja elvyttiv\u00e4t verenkiertoa. Muovikassia Olga ei mielell\u00e4\u00e4n kanniskellut, niiss\u00e4 oli jotakin masentavaa. Pusero oli hieman kostunut, sadekuuroja oli ropsahdellut pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. H\u00e4n katsoi pujotti lasit nen\u00e4lleen ja tarkisti ajan, ja eksyi kuten tavallista virtuaaliavaruuteen. Oli syntynyt lapsia, vlogeja ja vr-casteja, ty\u00f6nseisauksia, teko\u00e4lyj\u00e4, kissoja, trooppisia myrskytuhoja. H\u00e4n istuutui penkille odottamaan junaa. Penkin toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli mies, joka ensi silm\u00e4yksell\u00e4 n\u00e4ytti alkoholisoituneelta. Oli tavallinen iltap\u00e4iv\u00e4tungos. Porukat olivat t\u00f6ist\u00e4 tulossa ja menossa harrastuksiin, tai ehk\u00e4 kotiin ruokaa laittamaan. Paitsi kadulla el\u00e4j\u00e4t, niin kuin tuo spurgu. Tai ei pit\u00e4nyt sanoa spurguksi, Olga ajatteli, se oli ihminen sekin. Tuokin mies oli joskus ollut jonkun<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[299,106,21,115,182],"class_list":["post-6443","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkokertomukset","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-kaupungit","tag-maaginen-realismi","tag-naisen-elama","tag-tyo"],"modified_by":"Jouko Kivinen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6443","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6443"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6443\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8365,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6443\/revisions\/8365"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6443"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6443"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6443"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}