{"id":6724,"date":"2023-06-13T10:13:46","date_gmt":"2023-06-13T07:13:46","guid":{"rendered":"[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%]"},"modified":"2024-06-06T16:40:03","modified_gmt":"2024-06-06T13:40:03","slug":"feedback-24-olga","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/feedback-24-olga\/","title":{"rendered":"Olga"},"content":{"rendered":"

\u2013 Voitteko huonosti?
\nH\u00e4n her\u00e4si, avasi silm\u00e4ns\u00e4. Hetkeen h\u00e4n ei muistanut, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtunut. Ei edes sit\u00e4 kuka h\u00e4n oli. H\u00e4n havainnoi tilannetta ihmeiss\u00e4\u00e4n.
\nToki h\u00e4n tavallaan tiesi kuka oli, majailihan h\u00e4n tutussa kehossaan. Sen tunsi. Mutta normaali ajatusten, stressin, muistojen ja odotusten jatkumo oli s\u00e4rkynyt. Kaikki se, joka yleens\u00e4 ajateltiin minuudeksi<\/em>.
\nH\u00e4n makasi kostealla, hieman keikkuvalla lattialla, joka tuntui kimmoisalta. Metro, h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 se oli metro. Lattiamatossa oli juomuja ja hiekkaa ja joitakin isompia kivenmurusia. Penkki, jonka alla rutattu pahvimuki. Paperista k\u00e4\u00e4ritty tikku, jonka t\u00e4ytyi olla tikkarista. H\u00e4n n\u00e4ki tarkasti kaiken. Puoliksi h\u00e4nen allaan oli ruttaantunut paperikassi, ja lattialla sen vieress\u00e4 toinen. Py\u00f6re\u00e4 pastellinsiniseen takkiin pukeutunut nainen seisoi kumartuneena h\u00e4nen ylleen. Nainen katseli h\u00e4nt\u00e4 ja esitti kysymyksens\u00e4 uudestaan. Voiko h\u00e4n huonosti? Vaikea sanoa.
\nMies joka seisoi naisen vieress\u00e4 n\u00e4ytti huolestuneelta. Ilma oli kostea. Olga luetteloi aistimuksiaan. Ilmassa oli valoa. Keinovaloa, valkoista elektronista valoa. Miehen ja naisen takana n\u00e4kyi muiden ihmisten hahmoja.
\n\u2013 Hei, tarvitaanko ambulanssia?
\nTila oli meditatiivinen, maailma oli tuore. Tyhjennetty kaikista ennakkok\u00e4sityksist\u00e4.
\nOlga pel\u00e4styi: ent\u00e4 jos t\u00e4m\u00e4 jatkuisi n\u00e4in? Tietysti h\u00e4nell\u00e4 oli menneisyys. H\u00e4n oli ihan tavallinen ihminen, oli sukulaisia, tekemist\u00e4 ja aikataulu. T\u00e4ytyih\u00e4n ne saada takaisin! Paniikin antamin voimin h\u00e4n ponnisteli takaisin normaalitilaan, yht\u00e4 raivokkaasti kuin hukkuva koettaisi nousta pintaan. Ja yht\u00e4kki\u00e4 koko maailma rojahti paikalleen.
\nOlga. H\u00e4n oli Olga. H\u00e4n oli py\u00f6rtynyt, ja nyt h\u00e4n makasi metron lattialla. H\u00e4n oli ollut t\u00f6iss\u00e4 ja katto putosi ja sitten satoi ja keng\u00e4t kastuivat ja piti k\u00e4yd\u00e4 ostoksilla, sitten oli metroasema ja siin\u00e4 oli se spurgu ja ostoskassitkin olivat tuossa.
\nOlgan ajatukset olivat laukanneet hurjaa vauhtia, mutta koko episodiin oli kulunut varmasti vain jokunen sekunti.
\n\u2013 Ei, ei tarvitse, kiitos.
\nOlga kohotti yl\u00e4vartaloaan. Se liikkui kuuliaisesti. H\u00e4n kampesi itsens\u00e4 istumaan ja nousi sitten penkille. Siirsi ostokset l\u00e4hemm\u00e4ksi, oikoi lilanv\u00e4risen kassin ruttuja.
\n\u2013 Ihanko varmasti kaikki on ok?
\n\u2013 Joo kyll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4st\u00e4, min\u00e4 vain py\u00f6rryin. Ei t\u00e4ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Kiitos.
\nPariskunta j\u00e4i seisomaan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle ja juttelemaan. Jos se nyt oli pariskunta. Mies jutteli, miten oli kerran nuorena matkustanut Italiaan ja py\u00f6rtynyt kuumuudessa, ei varmaan ollut juonut tarpeeksi. Kaikkea sit\u00e4 sattuu. Nainen pohti \u00e4\u00e4neen sukulaistaan, joka oli saanut jonkun kohtauksen.
\nOlga oli helpottunut. H\u00e4n kaikki oli taas normaalia. Ja melkein samassa h\u00e4n katui.
\nH\u00e4n oli vain lukenut t\u00e4llaisesta. Niin kuin siit\u00e4 sarjakuvasta. Aku her\u00e4\u00e4 h\u00f6lmistyneen\u00e4 ja kysyy \u201dMi-mi-mit\u00e4? Ku-kuka min\u00e4 olen? Miss\u00e4 min\u00e4 olen?\u201d Ja kiukkuinen bussikuski karjuu: \u201dTe olette taukki t\u00e4m\u00e4n linjan p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kill\u00e4. Ulos siit\u00e4!\u201d
\nVarmaan juuri se tila mit\u00e4 meditoinnissa etsittiin? H\u00e4n oli joskus kokeillut meditointia, mutta h\u00e4n oli saanut siit\u00e4 vain kipe\u00e4t jalat, t\u00e4rin\u00e4n lihaksiin ja v\u00e4h\u00e4n vaivaantuneen olon. Nyt h\u00e4n oli saanut ilmaiseksi koko paketin, ja h\u00e4n oli saman tien heitt\u00e4nyt sen pois. Samanlaista tilaisuutta ei tulisi varmaan en\u00e4\u00e4 koskaan.
\nMutta ei tuollainen ollut normaalia. Monen vuoden j\u00e4lkeen bodhipuun alla ehk\u00e4, mutta ei keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 metrossa. H\u00e4nest\u00e4 olisi voinut tulla metrotunneleissa harhaileva mielipuoli, joka kulkisi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00e4 sukat makkaralla ja k\u00e4siss\u00e4 pari rutistunutta paperikassia, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 minne menn\u00e4, kunnes viranomaiset tulisivat ja toimittaisivat pois. Sitten h\u00e4n popsisi pillereit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t jossain laitoksessa ja ihmettelisi mihin oma el\u00e4m\u00e4 meni.
\nOlga huomioi taas pariskunnan. He juttelivat ja vilkuilivat v\u00e4lill\u00e4 Olgaa. Muutkin matkustajat olivat tietysti n\u00e4hneet kaiken. Ne katsoivat muualle mutta ne ajattelivat. Kiusallista. Kun metro pys\u00e4htyi, h\u00e4n nousi, poimi ruttuiset kassinsa ja meni ulos.
\nH\u00e4n nousi maan pinnalle oudossa paikassa. Se oli ahdas varjoisa katukuilu, jossa oli pari pubia, suutari ja pieni kauppa, joka myi vanhaa tavaraa. Takana oli pystysuotaan nouseva lasisein\u00e4. H\u00e4n s\u00e4ik\u00e4hti, ett\u00e4 outo tila alkaisi uudestaan. Sitten h\u00e4n n\u00e4ki tutut Globaldalen kuviot lasilevyjen v\u00e4liss\u00e4 ja tajusi lasisein\u00e4n olevan Parsinneulan ulkosein\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli l\u00e4hell\u00e4 jokea, pienell\u00e4 sivukadulla, asemalla, joka oli aina ollut siin\u00e4.
\nKatu yhdisti Liikekeskustan ja sen muotiliikkeet Vanhoihin kortteleihin, miss\u00e4 oli paljon pikkuliikkeit\u00e4. Kadulle oli ohjattu yhdensuuntaista liikennett\u00e4 pois keskustasta ja autoja ripotteli harvakseltaan ohitse. Korkeat talot varjostivat katua, joka tuoksui auringottomuudelta ja unohdukselta. Katu oli kes\u00e4isin kuuma, h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja p\u00f6lyinen, ja talvisin kylm\u00e4 ja tuulinen, sellainen, joita jokaiseen kaupunkiin j\u00e4i sinne t\u00e4nne, kaikesta suunnittelusta huolimatta.
\nPikkukaupan ikkunassa oli asusteita, taikurin laatikoita, juhlakoristeita, teatterinaamioita, diaboloja ja jongl\u00f6\u00f6ripalloja. Kadun synkkyydess\u00e4 se n\u00e4ytti hyvin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4lt\u00e4. Ikkunassa oli my\u00f6s muutama ilmeiseti nahkaan sidottu kirja, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t hyvin vanhoilta. Kirjoitusmerkit muistuttivat arabiaa.
\nOlga meni sis\u00e4\u00e4n. Tiuku hel\u00e4hti ulko-ovessa.
\n\u2013 Hei, mit\u00e4s teille?
\nNuori nainen myym\u00e4l\u00e4ss\u00e4 oli pukeutunut lyhyeen mekkoon ja pitkiin, shakkiruudullisiin sukkiin. Jaloissa oli vihre\u00e4t, kippurak\u00e4rkiset keng\u00e4t. Oli, toden totta.
\n\u2013 Kysyisin noista kirjoista ikkunassa, mit\u00e4 ne ovat?
\n\u2013 Proppeja. Esityksiin tarkoitettuja, ei ne luettavaksi ole.
\n\u2013 Niin no tietysti, halusin vain tarkistaa. Ne olivat niin hienoja.
\n\u2013 Ehk\u00e4 jotain muuta?
\n\u2013 Min\u00e4 katselen v\u00e4h\u00e4n.
\nOlga k\u00e4veli k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 ja selaili valikoimaa. Erilaisia kirjavia pukuja, vanteita, verkkoja. Koukkuja. Keiloja, soihtuja, ruoskia. Kaikkea mit\u00e4 sirkuksessa tarvittiin. Mit\u00e4h\u00e4n kaikkea sirkuksessa tarvittiin? Kirjavia palloja, kulkusia, trumpetti. Ihmeit\u00e4 siell\u00e4 tarvittiin. Olga muisteli sirkusesityst\u00e4, jossa oli k\u00e4ynyt lapsena. Taitoa vietyn\u00e4 \u00e4\u00e4rimmilleen.
\nOlga katseli kummallisia hattuja ja mietti, voisiko niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4? Ei, kauempaa ne n\u00e4yttiv\u00e4t hyvilt\u00e4, koristeellisilta ja karnevalistisilta, mutta l\u00e4helt\u00e4 n\u00e4ki, ett\u00e4 ne olivat vain rekvisiittaa. Mit\u00e4 h\u00e4n nyt ottaisi? Miksi h\u00e4n t\u00e4nne ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tuli? Oliko h\u00e4n jo katsonut tuon hyllyn? Miten t\u00e4m\u00e4 kauppa oli n\u00e4in iso? H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi hyllyn ymp\u00e4ri ja meni sen toiselle puolelle. Vanteita, purkkeja t\u00e4ynn\u00e4 kimaltelevia konfetteja, hiekkaa lasipurkissa. Areenalla oli purua, oli ainakin aikoinaan.
\nOlga muisti sirkuksen tunnelman. Aina oli ilta, ja kirkkaat keinovalot teltassa, teltan sis\u00e4ll\u00e4 oli ilo, ylimaallinen taituruus ja taikuus, ja ulkopuolella maailma jolla ei ollut v\u00e4li\u00e4.
\nHyllyn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli suuria palloja, jotka olisivat voineet olla hylkeiden temppupalloja, ja vaatteita, jotka olisivat voineet kuulua el\u00e4intenkesytt\u00e4j\u00e4lle. El\u00e4imi\u00e4 ei tosin en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt sirkuksiin asti, ja kielletty\u00e4kin se oli. Pienet valospotit katossa kohdistivat energiansa vaatteisiin, jotka riippuivat telineess\u00e4 huolettomina, koristeellisina ja kimaltelevina. Hyllyjen takana oli ovi auki takahuoneeseen, ja siell\u00e4 oli lis\u00e4\u00e4 hyllyj\u00e4, jotka oli t\u00e4ytetty mit\u00e4 erikoisimmilla tarvikkeilla. Vaatteiden vieress\u00e4 roikkui naulasta puisia nukkeja. Olga piti yhdest\u00e4, jolle oli maalattu kasvot selkein, kirkkain v\u00e4rein. Se oli puettu pieneen paitaan ja housuihin. Jaloissa sill\u00e4 oli kulkustossut.
\nOlga otti nuken ja palasi kassalle. Myyj\u00e4 istui ruudulliset jalat ristiss\u00e4 myyntitiskill\u00e4 ja heitteli kahta jongl\u00f6\u00f6ripalloa.
\n\u2013 Paljonko t\u00e4m\u00e4 olisi?
\n\u2013 Sata ja viisikymppi\u00e4.
\n\u2013 Ai vain?
\n\u2013 Halpa se on. Tytt\u00f6 nousi yl\u00f6s tuolilta ja tarkasteli nukkea. \u2013 Se ei ole ihan niit\u00e4 kaikkein hienompia, mutta se on silti k\u00e4sity\u00f6t\u00e4. Ja ihan k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen. Vatsastapuhujat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4llaisia.
\nK\u00e4sity\u00f6t\u00e4. Maailmassa oli viel\u00e4 k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 tehtyj\u00e4 esineit\u00e4.
\nOlga osti nuken. Tiuku hel\u00e4hti taas, ja pian h\u00e4n seisoi ulkona paperikassit k\u00e4siss\u00e4 ja nukke kainalossa ja ihmetteli, mit\u00e4 sill\u00e4 tekisi.<\/p>\n

 <\/p>\n

Edellinen<\/a>
\nSeuraava<\/a>
\nAlkuun<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u2013 Voitteko huonosti? H\u00e4n her\u00e4si, avasi silm\u00e4ns\u00e4. Hetkeen h\u00e4n ei muistanut, mit\u00e4 h\u00e4nelle oli tapahtunut. Ei edes sit\u00e4 kuka h\u00e4n oli. H\u00e4n havainnoi tilannetta ihmeiss\u00e4\u00e4n. Toki h\u00e4n tavallaan tiesi kuka oli, majailihan h\u00e4n tutussa kehossaan. Sen tunsi. Mutta normaali ajatusten, stressin, muistojen ja odotusten jatkumo oli s\u00e4rkynyt. Kaikki se, joka yleens\u00e4 ajateltiin minuudeksi. H\u00e4n makasi kostealla, hieman keikkuvalla lattialla, joka tuntui kimmoisalta. Metro, h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 se oli metro. Lattiamatossa oli juomuja ja hiekkaa ja joitakin isompia kivenmurusia. Penkki, jonka alla rutattu pahvimuki. Paperista k\u00e4\u00e4ritty tikku, jonka t\u00e4ytyi olla tikkarista. H\u00e4n n\u00e4ki tarkasti kaiken. Puoliksi h\u00e4nen allaan oli ruttaantunut paperikassi, ja lattialla sen vieress\u00e4 toinen. Py\u00f6re\u00e4 pastellinsiniseen takkiin pukeutunut nainen seisoi kumartuneena h\u00e4nen ylleen. Nainen katseli h\u00e4nt\u00e4 ja esitti kysymyksens\u00e4 uudestaan. Voiko h\u00e4n huonosti? Vaikea sanoa. Mies joka seisoi naisen vieress\u00e4 n\u00e4ytti huolestuneelta. Ilma oli kostea. Olga luetteloi aistimuksiaan. Ilmassa oli valoa. Keinovaloa, valkoista elektronista valoa. Miehen ja naisen takana<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[299,106,113,384,488],"class_list":["post-6724","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkokertomukset","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-kaupungit","tag-minuus","tag-naisen-elamaa","tag-psykologia"],"modified_by":"Jouko Kivinen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6724","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6724"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6724\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8378,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6724\/revisions\/8378"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6724"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6724"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6724"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}