Her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. H\u00e4nell\u00e4 oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: R\u00e9sultats ADN<\/i>. Kirjekuoren yl\u00e4laidassa oli teksti: Institut de G\u00e9n\u00e9tique de Paris<\/i>.<\/p>\n
”Et sin\u00e4 ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almog\u00e1var ei ole sinun is\u00e4si”, Martina sanoi l\u00e4hes vihaisesti ja heilutti kirjekuorta k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tunsin suurta helpotusta, siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 olin t\u00e4ysin alasti, ja kymmenet fanit tirkisteliv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n avoimesta ikkunasta ottaen kuvia puhelimillaan. P\u00e4in vastoin tunsin oloni kevyeksi, kuin olisin lent\u00e4nyt.<\/p>\n
Nyt voin naida Julian, muuttaa Toriin ja hankkia ne yksitoista lasta, joista aina olimme haaveilleet.<\/p>\n
”Yksitoista lasta! Oletko hullu”, \u00e4\u00e4ni kirkui sis\u00e4ll\u00e4ni.<\/p>\n
Ymm\u00e4rsin ett\u00e4 jotain oli pahasti pieless\u00e4. Yritin keskitty\u00e4 siihen, mit\u00e4 Martina luki paperista.<\/p>\n
”Sin\u00e4 olet Edith Piafin j\u00e4lkel\u00e4inen suoraan alenevassa polvessa. Tajuatko? Sin\u00e4 et edes ole minun veljeni!”<\/p>\n
Martina viskasi paperinipun vasten kasvojani.<\/p>\n
”Kukaan ei ole koskaan loukannut minua yht\u00e4 verisesti. Koko ik\u00e4ni olen ihaillut sinua ja rakastanut sinua veljen\u00e4ni, ja nyt minulle selvi\u00e4\u00e4 ett\u00e4 oletkin pett\u00e4nyt minua koko ajan.<\/p>\n
Marc, sin\u00e4 olet aivan hirve\u00e4 ihminen! Marc kuunteletko edes minua. Marc! Marc!”<\/p>\n
”Marc! Avaa ovi! Marc, tied\u00e4n ett\u00e4 olet siell\u00e4!”<\/p>\n
\u00c4\u00e4ni oli Julian. Huoneessa oli pime\u00e4\u00e4. Katuvalot hohteessa n\u00e4in tumman hahmon ikkunan takana. Sytytin valon jalkalamppuun ja meni avaamaa.<\/p>\n
”Julia, mit\u00e4 sin\u00e4\u2026 Mit\u00e4 kello on?”<\/p>\n
”Yksitoista illalla”, Julia sanoi.<\/p>\n
”Yksitoista! Olen nukkunut l\u00e4hes vuorokauden. Uskomatonta.”<\/p>\n
”Ja kaiken lis\u00e4ksi vaatteet p\u00e4\u00e4ll\u00e4”, h\u00e4n sanoi.<\/p>\n
”Minun pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 suihkussa. J\u00e4\u00e4tk\u00f6 siksi aikaa?”<\/p>\n
Julia ny\u00f6kk\u00e4si. H\u00e4nen pukeutumisestaan n\u00e4ki, ett\u00e4 h\u00e4n oli ollut juhlimassa, ja vaikutti my\u00f6s silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli juonut muutaman lasillisen. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 kiilteliv\u00e4t ja puhe sammalsi.<\/p>\n
Palattuani pyyhkeeseen kietoutuneena, h\u00e4n istui Patrickin korvatuolissa. Pukeuduin ja olin aikeissa istua sohvalle, kun Julia nousi halaamaan minua.<\/p>\n
”Mik\u00e4 tuo Kultalaakson tyt\u00f6n vaatimattomaan majaani?\u201d kysyin.<\/p>\n
”Minun on ollut sinua niin kova ik\u00e4v\u00e4”, Julia sanoi nolostumatta lainkaan sanoistani, jotka viittasivat hittikappaleeni sanoitukseen.<\/p>\n
”Niin minunkin sinua”, tunnustin.<\/p>\n
”Ajattelin, ett\u00e4 on aivan yhdentekev\u00e4\u00e4 olemmeko me puolisisaruksia vai emme, sill\u00e4 kaipasin sinua niin kovasti.<\/p>\n
Kun sitten sain kirjeesi, jossa kerroit, ett\u00e4 me emme olleet, otin taksin ja ajoin t\u00e4nne, mutta sin\u00e4 olit jo l\u00e4htenyt.<\/p>\n
Eilen n\u00e4in Instagram-p\u00e4ivityksesi, jossa kerroit palaavasi Barcelonaan, ja t\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 nyt olen.<\/p>\n
Mutta haluaisin tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 ihmeest\u00e4 sait DNA-n\u00e4ytteeni.”<\/p>\n
”Varastin hammasharjasi”, tunnustin.<\/p>\n
Julia nauroi. Suutelimme, ja sen j\u00e4lkeen kaikki k\u00e4vi nopeasti.<\/p>\n
Kun Julia nosti s\u00e4\u00e4rens\u00e4 yl\u00f6s ja tuki ne Patrickin tuolin korviin, min\u00e4 painauduin h\u00e4nt\u00e4 vasten. Tukeuduin tuolin k\u00e4sinojiin ja painoin p\u00e4\u00e4ni vasten selk\u00e4nojaa ja katselin Juliaa syv\u00e4lle h\u00e4nen tummiin silmiins\u00e4.<\/p>\n
Hetkell\u00e4 jolloin Julia voihkaisi ja sulki silm\u00e4ns\u00e4, tiesin etten itsek\u00e4\u00e4n pystyisi pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n sekuntiakaan kauempaa.<\/p>\n
”Eik\u00f6 sinulla ole verhoja”, Julia kysyi hieman my\u00f6hemmin, ja lupasin ostaa sellaiset, mik\u00e4li h\u00e4n vain j\u00e4isi luokseni.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. H\u00e4nell\u00e4 oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: R\u00e9sultats ADN. Kirjekuoren yl\u00e4laidassa oli teksti: Institut de G\u00e9n\u00e9tique de Paris. ”Et sin\u00e4 ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almog\u00e1var ei ole sinun is\u00e4si”, Martina sanoi l\u00e4hes vihaisesti ja heilutti kirjekuorta k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. Tunsin suurta helpotusta, siit\u00e4 huolimatta ett\u00e4 olin t\u00e4ysin alasti, ja kymmenet fanit tirkisteliv\u00e4t sis\u00e4\u00e4n avoimesta ikkunasta ottaen kuvia puhelimillaan. P\u00e4in vastoin tunsin oloni kevyeksi, kuin olisin lent\u00e4nyt. Nyt voin naida Julian, muuttaa Toriin ja hankkia ne yksitoista lasta, joista aina olimme haaveilleet. ”Yksitoista lasta! Oletko hullu”, \u00e4\u00e4ni kirkui sis\u00e4ll\u00e4ni. Ymm\u00e4rsin ett\u00e4 jotain oli pahasti pieless\u00e4. Yritin keskitty\u00e4 siihen, mit\u00e4 Martina luki paperista. ”Sin\u00e4 olet Edith Piafin j\u00e4lkel\u00e4inen suoraan alenevassa polvessa. Tajuatko? Sin\u00e4 et edes ole minun veljeni!” Martina viskasi paperinipun vasten kasvojani. ”Kukaan ei ole koskaan loukannut minua yht\u00e4 verisesti. Koko ik\u00e4ni olen ihaillut sinua ja rakastanut sinua veljen\u00e4ni, ja<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10373,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[494,495,370,341],"class_list":["post-6774","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-romaanit-ote","tag-dna","tag-dna-testi","tag-painajainen","tag-rakkaustarina"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6774","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6774"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6774\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6777,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6774\/revisions\/6777"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10373"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6774"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6774"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6774"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}