Kaupunki valui vuorten laidalta pitkin peltomaita, jotka levitt\u00e4ytyiv\u00e4t tilkkuina ja l\u00e4iskin\u00e4 maaseudulle, joka vuorostaan venytt\u00e4ytyi maan reunoille ja horjahti siell\u00e4, viimeisill\u00e4 kallioisilla t\u00f6yr\u00e4ill\u00e4 mereen. Kaupunkia ruokki suonisto, joka levisi sen harsuisten rajojen l\u00e4pi, se toi asukkaita, vei asukkaita, kuljetti kotiel\u00e4imi\u00e4, kontteja, avokadoja.
\nKaupunki oli symboli, se koostui paitsi rakennuksista tai rautatieasemista, yht\u00e4 lailla ihmisist\u00e4, jotka l\u00f6rp\u00f6tteliv\u00e4t p\u00e4ivisin kahviloissa ja puistoissa, vetiv\u00e4t lonkkaa, aurinkoa ihoon, asuivat siltojen alla, asuivat luonnollisen ilman koskematta lasiter\u00e4ksisiss\u00e4 koneissa, jotka olivat t\u00e4ynn\u00e4 tietokoneita, riehuivat iltaisin perjantai-iltaisin y\u00f6kerhoilla ja potivat vieroitusoireita sunnuntaisin. Kaupunkia olivat juopuneet kuljeskelijat joen varrella ja takamailla, Depiksess\u00e4 ja Tarskissa, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t lentokapteenit, slummien asukkaat ja seikkailijat, jotka hakeutuivat asemia reunustaviin halpoihin y\u00f6majoihin. Joskus seikkailijoiden tiet kohtasivat, huoneessa s\u00e4ngynp\u00e4\u00e4ty hakkasi sein\u00e4\u00e4 eik\u00e4 viereisen huoneen liikematkailija saanut unta. Her\u00e4tyskellot odottivat aamua, junan kiskojen kiiltoa, harmaita lokkiparvia, aseman metallista kohinaa.
\nAutot olivat vallanneet katujen laidat niin kuin kaikissa maailman kaupungeissa. Ne jurottivat per\u00e4kk\u00e4in, umpimielisin\u00e4, yksityisin\u00e4, toisilleen nokittelevina, ne toivat mieleen vuoristoradan penkit, sen, joka oli nyt suljettu vaarallisuutensa takia. Teini oli ihan omaehtoisesti noussut seisomaan vaunussa, mutta onnettomuuden ei pit\u00e4nyt olla mahdollista. Vaunu kulki yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4, alam\u00e4ki\u00e4 ja kierteit\u00e4, joskus mentiin p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in. N\u00e4m\u00e4 autot eiv\u00e4t sellaiseen pystyneet. Ne olivat yksitotisia, niill\u00e4 oli vain yksi tarkoitus; l\u00e4hte\u00e4 virtanapin painalluksella luomaan liikennett\u00e4, joka rakensi tukokset keskustaan ja jonot siltojen \u00e4\u00e4rille. Ne olivat kaupungin verisuoniston tulpat.
\nKellokaupan ry\u00f6st\u00e4j\u00e4 juoksi katua, isovatsainen kauppias puuskutti muutaman raskaan askeleen per\u00e4ss\u00e4 ja huusi ponnettomasti varasta, v\u00e4h\u00e4n nolona, mutta rosvo oli jo juossut n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. Ihmiset k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t katsomaan kauppiasta, vilkaisivat h\u00e4nen osoittamaansa suuntaan, menettiv\u00e4t mielenkiintonsa ja maleksivat tiehens\u00e4. Kaupunki nielaisi kaiken. R\u00f6ttel\u00f6kyl\u00e4t laajenivat sen kupeissa, kissat kuljeskelivat kujilla, n\u00e4lkiintynein\u00e4 ja valppaina.
\nKaupunki k\u00e4\u00e4nsi kylke\u00e4 y\u00f6ll\u00e4. Se teki sen todella huomaamatta niin suureksi olennoksi, mutta se vaihtoi mielentilaa keskiy\u00f6n j\u00e4lkeen kello 2.40. Kaikki hereill\u00e4 olevat tunsivat sen. Sen tunsivat baareissa apeana pois k\u00e4velev\u00e4t, ja pahiten ne jotka istuivat yksin kotonaan, unettomina, tuijottamassa ikkunasta ulos valojen t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pime\u00e4\u00e4n. Jokin liikkui siell\u00e4, eik\u00e4 se ollut tuttua. Jotakin raahautui siell\u00e4, jotakin yst\u00e4v\u00e4llisen ja vihamielisen tuolla puolen, jokin joka voisi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n nurin niskoin, se raahautui katukuiluja eik\u00e4 piitannut kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n tielleen sattuvasta. Ikkunoita oli turha sulkea, sill\u00e4 valvoessaan sen tunsi silti, ja nukkuessa unisykliin tulvi pahaenteisi\u00e4 kuvia.
\nVoisiko kaupunki j\u00e4tt\u00e4\u00e4 asukkaansa ja l\u00e4hte\u00e4 niine hyvineen? Se oli niin pitk\u00e4\u00e4n ollut t\u00e4ss\u00e4 vuorten kainalossa, tyytyv\u00e4isen\u00e4 veteen, joka oli valunut jokea pitkin sen l\u00e4pi, siin\u00e4 uineisiin kaloihin, kivikkoiseen maaper\u00e4\u00e4n, kaikkialla nakertaviin rottiin. Jopa ihmisiin, jotka olivat aamuvarhain levitt\u00e4neet leiv\u00e4ntuoksua koleille kaduille. Ehk\u00e4 se oli jo kyll\u00e4stynyt? Ottaisiko se mukaan asukkaansa ja pikku el\u00e4imens\u00e4 ja l\u00e4htisi, tai j\u00e4tt\u00e4isik\u00f6 se kaikki oman onnensa nojaan? Niin ett\u00e4 kun her\u00e4isimme aamulla, n\u00e4kisimme kedon, jolla muutama lehm\u00e4n hermoilla varustettu lehm\u00e4 liikuttelisi leukojaan ja tuumiskelisi verkkaan, miksi olimme niin h\u00e4mmentyneit\u00e4. Ne m\u00e4rehtisiv\u00e4t, ja katselisivat, ja kaupunki olisi poissa.
\nJokaisella on n\u00e4it\u00e4 unia. Emmek\u00e4 me uneksiessamme kykene mittaamaan aikaa. Unissa avataan portit, niiden pystypylv\u00e4isiin kiinnitet\u00e4\u00e4n soihdut ja meid\u00e4n on astuttava sis\u00e4\u00e4n sill\u00e4 me tied\u00e4mme ett\u00e4 on aika, emme ehk\u00e4 pid\u00e4 siit\u00e4 mutta me otamme lapiomme ja kyn\u00e4mme ja menemme peremm\u00e4lle. Uni ei koskaan kerro minne, se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tarinan mihin lyst\u00e4\u00e4 ja me her\u00e4\u00e4mme, tai luulemme her\u00e4\u00e4v\u00e4mme, ja kaupunki hihitt\u00e4\u00e4 hiljaa, nauru raikaa tahkojuustoksi kalutuissa tunneleissa ja putkistoissa sen alla. Ehk\u00e4 vain rotat tiet\u00e4v\u00e4t t\u00e4st\u00e4 jotakin.
\nAamulla kaikki on paikallaan, valo l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 lailla r\u00f6ttel\u00f6iden peltikatot kuin Linnavuoren vanhat muurit, kimaltelee kiireett\u00f6m\u00e4sti py\u00f6rteilev\u00e4ss\u00e4 vedess\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin kaupunki olisi pessyt kasvonsa. Mutta y\u00f6ll\u00e4 ei ole satanut, kaupunki hourailee, sill\u00e4 on kuumetta. Vesialtaiden pinta on polttava. Talot hohtavat kasvoille, aamucroissant tuoksuu uunille, poliisipartio kadulla hikoilee virkapuvussaan. Toinen miehist\u00e4 on irrottanut pamppunsa ja py\u00f6rittelee sit\u00e4 kuin mykk\u00e4elokuvassa. Joessa ajelehtii jotakin. Autot kiipeilev\u00e4t toistensa p\u00e4\u00e4lle kun ne koettavat tungeksia risteyksiin, ne ovat kuin kakaroita, mist\u00e4 ne ovat oppineet tapansa? Risteyksiss\u00e4 valot vilkuttavat reipasta punaista ja valoon himmenev\u00e4\u00e4 vihre\u00e4t\u00e4, let\u2019s dance, taivaalta sataa hienoa p\u00f6ly\u00e4 ja sinisen murenia.<\/p>\n
<\/p>\n
Edellinen<\/a> Kaupunki valui vuorten laidalta pitkin peltomaita, jotka levitt\u00e4ytyiv\u00e4t tilkkuina ja l\u00e4iskin\u00e4 maaseudulle, joka vuorostaan venytt\u00e4ytyi maan reunoille ja horjahti siell\u00e4, viimeisill\u00e4 kallioisilla t\u00f6yr\u00e4ill\u00e4 mereen. Kaupunkia ruokki suonisto, joka levisi sen harsuisten rajojen l\u00e4pi, se toi asukkaita, vei asukkaita, kuljetti kotiel\u00e4imi\u00e4, kontteja, avokadoja. Kaupunki oli symboli, se koostui paitsi rakennuksista tai rautatieasemista, yht\u00e4 lailla ihmisist\u00e4, jotka l\u00f6rp\u00f6tteliv\u00e4t p\u00e4ivisin kahviloissa ja puistoissa, vetiv\u00e4t lonkkaa, aurinkoa ihoon, asuivat siltojen alla, asuivat luonnollisen ilman koskematta lasiter\u00e4ksisiss\u00e4 koneissa, jotka olivat t\u00e4ynn\u00e4 tietokoneita, riehuivat iltaisin perjantai-iltaisin y\u00f6kerhoilla ja potivat vieroitusoireita sunnuntaisin. Kaupunkia olivat juopuneet kuljeskelijat joen varrella ja takamailla, Depiksess\u00e4 ja Tarskissa, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t lentokapteenit, slummien asukkaat ja seikkailijat, jotka hakeutuivat asemia reunustaviin halpoihin y\u00f6majoihin. Joskus seikkailijoiden tiet kohtasivat, huoneessa s\u00e4ngynp\u00e4\u00e4ty hakkasi sein\u00e4\u00e4 eik\u00e4 viereisen huoneen liikematkailija saanut unta. Her\u00e4tyskellot odottivat aamua, junan kiskojen kiiltoa, harmaita lokkiparvia, aseman metallista kohinaa. Autot olivat vallanneet katujen laidat niin kuin kaikissa maailman kaupungeissa. Ne jurottivat per\u00e4kk\u00e4in, umpimielisin\u00e4, yksityisin\u00e4, toisilleen nokittelevina,<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[70,299,106,21],"class_list":["post-6878","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkokertomukset","tag-fantasia","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-kaupungit","tag-maaginen-realismi"],"modified_by":"Jouko Kivinen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6878","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6878"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6878\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8380,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6878\/revisions\/8380"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6878"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6878"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6878"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nSeuraava<\/a>
\nAlkuun<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"