Haava oli ruvennut m\u00e4rkim\u00e4\u00e4n. Jokin sairaalainfektio, kuume sahasi illaksi aina ter\u00e4v\u00e4n piikin. Merja ei ollut k\u00e4ynyt kertaakaan. Mutta sill\u00e4 olikin tytt\u00f6 ja ikkunatehtaalla kiskottiin kolmea vuoroa kes\u00e4sesonkia varten.<\/p>\n
Reijo oli pyyt\u00e4nyt sairaalateologia ja maanantaina se sitten tuli. Nainen oli pieni ja laiha ja tumma, keski-ik\u00e4inen. Se osasi k\u00e4vell\u00e4 suoraan Reijon vuoteen vierelle. Ja mik\u00e4 ettei olisi osannut! Huoneen toisessa s\u00e4ngyss\u00e4 veteli joku vanha vaari viimeisi\u00e4\u00e4n, ei ollut koko viikkoon sanonut sanaakaan. Vaari makasi sill\u00e4 kyljell\u00e4, mihin sen hoiturit kulloinkin kier\u00e4yttiv\u00e4t. Se makasi suu auki ja korahteli. Suu oli musta kapea rako, kuin kuivunut suonsilm\u00e4ke.<\/p>\n
– P\u00e4iv\u00e4\u00e4, nainen sanoi. \u2013 Olen Raisa Termonen. Sano Raisa vaan. Ja lis\u00e4si viel\u00e4: – Mit\u00e4 kuuluu?<\/p>\n
Reipas \u00e4\u00e4ni. Reijo tunsi kiusaantuvansa.<\/p>\n
– Kai t\u00e4m\u00e4. T\u00e4st\u00e4 \u2026<\/p>\n
– Sinulla on kiva huone. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 uudemmalta puolelta. Nainen oli nostanut tuolin s\u00e4ngyn viereen ja istui odottavasti k\u00e4det syliss\u00e4. \u2013 Ilta-aurinkokin paistaa mukavasti.<\/p>\n
– Joo kai. En ole huomannut.<\/p>\n
– Niin, nainen sanoi. \u2013 Sin\u00e4 halusit \u2026 Nainen ei osannut jatkaa. J\u00e4tti Reijolle aikaa.<\/p>\n
– M\u00e4 luulen ett\u00e4 m\u00e4 kuolen.<\/p>\n
– Se on Jumalan k\u00e4dess\u00e4, nainen sanoi nopeasti. H\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli lempe\u00e4, kehr\u00e4si. Kun Reijo ei osannut kummempaa, nainen yritti lievent\u00e4\u00e4: – Se on Jumalan k\u00e4dess\u00e4. Sin\u00e4 olet nuori. Ja Jumala on armollinen.<\/p>\n
– M\u00e4 en halua kuolla. M\u00e4 \u2026 pelk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– Ei kuolemaa tarvitse pel\u00e4t\u00e4. Meilleh\u00e4n on luvattu iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 Is\u00e4n, Pojan ja Jumalan nimeen.<\/p>\n
– M\u00e4 en jaksa uskoa semmoisiin. Ei se ole meik\u00e4l\u00e4iselle.<\/p>\n
Nainen kumartui eteenp\u00e4in, tuli niin likelle, ett\u00e4 Reijo olisi voinut nostaa k\u00e4tens\u00e4 ja koskea sen kasvoja. Mutta Reijon k\u00e4si oli siistiss\u00e4 kotelossa ja toiseen oli tuupattu letku. Sit\u00e4 paitsi tympi koko naissukukunta. Pappi olisi saanut olla mies. Olisi puhuttu kuin mies miehelle. N\u00e4m\u00e4 \u00e4mm\u00e4t aina naamaansa tyrkytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja kieli taivaisella hunajalla voideltu kun puhuivat miehelle.<\/p>\n
Naisen silmiin oli loiskahtanut ruskea kiilto. H\u00e4n rupesi uudestaan vakuuttamaan: – Sin\u00e4 olet nuori. Paljonko sin\u00e4 olet?<\/p>\n
– Ei ole tullut vuosia lasketuksi. Eletyksi vaan.<\/p>\n
Jokin hankasi vastaan. Puheeseen tuli juro tauko. Se kypsytti Reijon sanomaan s\u00e4yse\u00e4mmin: – Kakskaheksan vapusta. Meni \u00e4itimuorilta sin\u00e4 vuonna vappusimat yleisjakeluun.<\/p>\n
– Kohta on kes\u00e4.<\/p>\n
Reijo vilkaisi naista. Seh\u00e4n puhui kuin peluri varmasta lottovoitosta. Tuli vastaansanomisen hinku.<\/p>\n
– Jos m\u00e4 en kuole, ne heijaa meik\u00e4l\u00e4isen koppiin. Moppi tai koppi. Siin\u00e4 on oikeetrivit v\u00e4hiss\u00e4.<\/p>\n
– Haluatko sin\u00e4 puhua? Vai laulanko min\u00e4 jotakin?<\/p>\n
– Kunhan \u2026 kunhan halusin n\u00e4hd\u00e4 \u2026 jonkun. Reijo ker\u00e4si voimia, puuskahti: – En m\u00e4 sit\u00e4 tehnyt.<\/p>\n
Aurinko keikkui vastasein\u00e4ll\u00e4 monihaaraista kiemuraa. Joku puu ikkunan edess\u00e4. Reijon k\u00e4tt\u00e4 oli ruvennut s\u00e4rkem\u00e4\u00e4n perkeleellisesti. Mutta suonissa souti myrkky\u00e4 jo yli kohtuullisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n.<\/p>\n
Nainen oli juuttunut py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n sormuksia. Se oli naimisissa ja sormukset olivat liian isot. Se on laihtunut, Reijo huomasi ajattelevansa. Ei helppoa kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta oliko joku muka luvannut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 olisi ruusutarha? Perkeleen kilparata, jossa kukin konttasi mink\u00e4 rahkeet riittiv\u00e4t.<\/p>\n
Veri kihahti hetkeksi Reijon p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Uho l\u00f6ysi helposti sanat.<\/p>\n
– M\u00e4 en sit\u00e4 tehnyt. Reijo heilautti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 sivuun. Letkuk\u00e4dess\u00e4 tuntui pisto.<\/p>\n
– Et s\u00e4k\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kumminkaan usko. Turha n\u00e4it\u00e4.<\/p>\n
Nainen istui odottavan n\u00e4k\u00f6isen\u00e4.<\/p>\n
– Me ollaan oltu yksiss\u00e4 jo kauan. Asuttu yhdess\u00e4 \u2026 kauan. En kai m\u00e4 niin hullu ole, ett\u00e4 v\u00e4kisin yritt\u00e4isin\u2026 Karaoket on aina ollu pikemmin semminp\u00e4in, ett\u00e4 meik\u00e4 on saanut juosta edell\u00e4.<\/p>\n
Nainen sysi katsetta suoraan Reijon silmiin. Ruskeat silm\u00e4t, v\u00e4h\u00e4n keltaiset kun aurinko niihin osui. Katse vaati Reijoa jatkamaan.<\/p>\n
– Pakko muijan on sanoa. Kun se ensin \u2026 Itte se sohi puukolla kun \u2026 Kipu lis\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityst\u00e4 muka. Ja j\u00e4nnitys \u2026 jos k\u00e4sit\u00e4t. Tai et s\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 kumminkaan. Reijo veti henke\u00e4 niin, ett\u00e4 rinta melkein repesi.<\/p>\n
– Ja sitten tulivat poliisit. Kun naapurit olivat vinkkaamassa. Perkeleen palkkionmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t.<\/p>\n
– Mutta olihan siin\u00e4 asiassa sent\u00e4\u00e4n jotain, nainen ter\u00e4v\u00f6ityi.<\/p>\n
– Se sinun avo \u2026 vaimosi joutui k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4.<\/p>\n
– Heinonen! Reijo kirahti. Ja taas rintakeh\u00e4 rutisi.<\/p>\n
– Muija oli ollut koko y\u00f6n Heinosella. Kyll\u00e4 m\u00e4 tied\u00e4n. Mutten v\u00e4lit\u00e4, saatana. Ja sitten Merja \u2026<\/p>\n
– Kerroitko sin\u00e4 poliisille? Nainen pinnisti itsens\u00e4 huolestuneeksi. Viimeinenkin armon h\u00e4iv\u00e4hdys oli kadonnut h\u00e4nen \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
– \u00c4l\u00e4 paskaa jauha! Heti per\u00e4\u00e4n Reijo pehmensi: – Tai anteeks nyt. Vanne kireell\u00e4. Turha poliisille on selitell\u00e4. Mulla on entist\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 sanomisten painona.<\/p>\n
Pappisnainen pusersi suunsa tiukaksi viivaksi. H\u00e4n ei yht\u00e4\u00e4n tippaa avustanut puhujaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n
– Ei ikin\u00e4 muijakeikkaa. En m\u00e4 nyt naisten p\u00e4\u00e4lle k\u00e4y. Ei ole koskaan tarvinnu muijaa v\u00e4kisin v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
– K\u00e4vit turvattoman naisen kimppuun. Teologinaisen \u00e4\u00e4nens\u00e4vy oli muuttunut pahansuovaksi.<\/p>\n
– Se homma meni, perkeleenvittusaatana, t\u00e4sm\u00e4lleen toisinp\u00e4in! Reijo huusi, k\u00e4tt\u00e4 s\u00e4rki ja keuhkoista nipisti. Viereisen s\u00e4ngyn valmiiksi kuollut mies virkosi sen verran, ett\u00e4 liikahti.<\/p>\n
– Yritt\u00e4isit\u2026te rauhoittua.<\/p>\n
– Yritt\u00e4isitte rauhoittua, Reijo matki naisen puhetta. \u2013 V\u00e4h\u00e4n vaikee uskoo vai? Eik\u00f6s sun teht\u00e4v\u00e4si olisi valuttaa uskoa minuun? Meinaan. S\u00e4h\u00e4n ammattilainen olet.<\/p>\n
– Miten niin ammattilainen? Naisen \u00e4\u00e4ni kilisi kuin j\u00e4\u00e4puikkoja olisi pudotellut.<\/p>\n
– Yritt\u00e4k\u00e4\u00e4 nyt rauhoittua.<\/p>\n
Nainen oli noussut. H\u00e4n siirsi tuolin takaisin s\u00e4ngyn p\u00e4\u00e4tyyn, sovitti huolellisesti paikoilleen. Veti sitten hansikkaat k\u00e4teens\u00e4. Joutui sormusten kohdalla erikseen sovittelemaan. Reijo ei v\u00e4litt\u00e4nyt vastailla. Sitten vain oven tussahdus ja keng\u00e4nkorkojen vaimeneva napina.<\/p>\n
<\/p>\n
Ovi sylk\u00e4isi Merjan huoneeseen ja istumaan vuoteen jalkop\u00e4\u00e4h\u00e4n. Reijo oli tuntenut Merjan l\u00e4sn\u00e4olon jo kauan ennen kuin avasi silm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
– Arvaas, kuka tuli ulko-ovella vastaan? Merja lirkutti niin kuin ennenkin.<\/p>\n
Reijon mieli haroi varmuuden vuoksi vihan tai kiukun vivahteita \u00e4\u00e4nest\u00e4. Ihan tavalliselta vaimo kuulosti.<\/p>\n
– Termoska! Merjan \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli jotain tavallista enemm\u00e4n. Vahingoniloa ja pid\u00e4telty\u00e4 naurunhyrskett\u00e4.<\/p>\n
– Reijo ei tiennyt, mist\u00e4 Merja oikeasti puhui, mit\u00e4 ajoi takaa. Ei h\u00e4nen tarvinnut avittaa, jatkaisi Merja ilmankin. Kyljess\u00e4 tykytti tylpp\u00e4 kipu.<\/p>\n
– Se olikin sen oma mies. Merja t\u00e4smensi oikein painavasti: – Herra Termonen. <\/em>Kuvakin oli Seiskassa. No, rouva<\/em> Termonen lep\u00e4ili muutaman viikon sairaalassa. Lataamolla \u00c4m Kolmosen papereilla.<\/p>\n – Jaa, Reijo my\u00f6t\u00e4ili, vaikka ei oikein tiennyt, mist\u00e4 Merja puhui. S\u00e4rkev\u00e4 k\u00e4sikin hetkeksi unohtui.<\/p>\n – Ihan pimee muija. Pappi ja kaikkea. Vanhakin jo. Tavallinen perheriita. Merja tuhahti.<\/p>\n Reijo ei nauranut. Merja vilkuili miest\u00e4, tirkisteli kujeillen, tiet\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4n nousi ja k\u00e4veli katselemaan ikkunasta sairaalan pihalle.<\/p>\n – Niill\u00e4kin v\u00e4h\u00e4n vaikeeta selitt\u00e4\u00e4 aikuisille lapsille vanhusten leikkej\u00e4. Aina sattuu ja tapahtuu.<\/p>\n Merja piti pidemm\u00e4n tauon, sitten: – K\u00e4vin poliisilla \u2026 sanoin, ett\u00e4 se meid\u00e4n juttu on selv\u00e4. Draamailin itte leikin tiimellyksess\u00e4. Selitin, ett\u00e4 rapatessa roiskuu v\u00e4liin verikin.<\/p>\n Kun Reijo ei siihenk\u00e4\u00e4n osannut oikein mit\u00e4\u00e4n, Merja viel\u00e4: – Yrit\u00e4 sin\u00e4 huilata terveeksi.<\/p>\n Merjan silmiss\u00e4 s\u00e4hk\u00f6tti moniselitteinen lupauksenpoikanen. Perheriita, Reijo muistutti itselleen ja ummisti silm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Haava oli ruvennut m\u00e4rkim\u00e4\u00e4n. Jokin sairaalainfektio, kuume sahasi illaksi aina ter\u00e4v\u00e4n piikin. Merja ei ollut k\u00e4ynyt kertaakaan. Mutta sill\u00e4 olikin tytt\u00f6 ja ikkunatehtaalla kiskottiin kolmea vuoroa kes\u00e4sesonkia varten. Reijo oli pyyt\u00e4nyt sairaalateologia ja maanantaina se sitten tuli. Nainen oli pieni ja laiha ja tumma, keski-ik\u00e4inen. Se osasi k\u00e4vell\u00e4 suoraan Reijon vuoteen vierelle. Ja mik\u00e4 ettei olisi osannut! Huoneen toisessa s\u00e4ngyss\u00e4 veteli joku vanha vaari viimeisi\u00e4\u00e4n, ei ollut koko viikkoon sanonut sanaakaan. Vaari makasi sill\u00e4 kyljell\u00e4, mihin sen hoiturit kulloinkin kier\u00e4yttiv\u00e4t. Se makasi suu auki ja korahteli. Suu oli musta kapea rako, kuin kuivunut suonsilm\u00e4ke. – P\u00e4iv\u00e4\u00e4, nainen sanoi. \u2013 Olen Raisa Termonen. Sano Raisa vaan. Ja lis\u00e4si viel\u00e4: – Mit\u00e4 kuuluu? Reipas \u00e4\u00e4ni. Reijo tunsi kiusaantuvansa. – Kai t\u00e4m\u00e4. T\u00e4st\u00e4 \u2026 – Sinulla on kiva huone. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 uudemmalta puolelta. Nainen oli nostanut tuolin s\u00e4ngyn viereen ja istui odottavasti k\u00e4det syliss\u00e4. \u2013 Ilta-aurinkokin paistaa mukavasti. – Joo kai. En ole huomannut.<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10488,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[102],"class_list":["post-6891","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-parisuhde"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6891","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6891"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6891\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10489,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6891\/revisions\/10489"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10488"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6891"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6891"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6891"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}