Aidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisi\u00e4. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, ett\u00e4 vainajan omaiset siin\u00e4 jo odottivat. Saattov\u00e4ki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle.<\/p>\n
Milloin olin tavannut n\u00e4m\u00e4 seutulaiset? Nuoremman v\u00e4en ehk\u00e4 25 vuotta sitten \u00e4itini hautajaisissa. Omaa ik\u00e4luokkaa sent\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella. Mutta viimeisin tapaamani taisi olla nyt kappelin kellarissa saattojoukkoa odottava juuri el\u00e4kkeelle p\u00e4\u00e4ssyt oman maakunnan mies. N\u00e4iden nuorten, tai osan heist\u00e4, oli oltava vainajan lapsia miehineen ja vaimoineen.<\/p>\n
– Otan osaa, sanoin l\u00e4hinn\u00e4 seisovalle. K\u00e4ttelin. Siirryin eteenp\u00e4in.<\/p>\n
– Otan osaa.<\/p>\n
Ja sit\u00e4 rataa, kunnes kaikki tulivat k\u00e4tellyiksi.<\/p>\n
– Ett\u00e4 n\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 sitten k\u00e4vi, sanoi jotakin sanoakseen se, joka ammatikseen muutenkin oli tottunut puhumaan.<\/p>\n
Vierest\u00e4 s\u00e4esti h\u00e4nen veljens\u00e4, el\u00e4keik\u00e4inen mies h\u00e4nkin. Ett\u00e4 n\u00e4in tosiaan\u2026 V\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti kyll\u00e4 \u2026 Lause j\u00e4i avonaiseksi. Hautausmaan portilla lauseet j\u00e4\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
– Ei p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tied\u00e4\u2026 Joku yritti muistella loppua. Kirkollisia jutustelijoita t\u00e4ss\u00e4 joukossa ei tainnut pahemmin olla. Muut paitsi vainaja olivat aikaa sitten eronneet kirkostakin. Liek\u00f6 kaikkia edes kastettu?<\/p>\n
L\u00e4heiselt\u00e4 hiekkakent\u00e4lt\u00e4 kuului lastenleiril\u00e4isten kurssivalmentajan pillin vihellys. K\u00f6yli\u00f6ntiet\u00e4 pyyhk\u00e4isi auto. Tomupilvi kiipesi m\u00e4nnynrunkoja yl\u00f6sp\u00e4in, alaoksilla pudottautui harmaapeitteiseen mustikkavarvustoon. Kirkkomaan yl\u00e4puolella oli lentokoneen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 kaarisilta.<\/p>\n
– Jos sitten siirryt\u00e4\u00e4n kappelin vierelle.<\/p>\n
– Aivan \u00a0niin. Jos sitten\u2026<\/p>\n
Vainajan veli k\u00e4\u00e4ntyi ensimm\u00e4isen\u00e4 portin suuntaan.<\/p>\n
Kyll\u00e4 on Veikkokin jo vanhentunut, ajattelin katsellessani h\u00e4nen vaappuvaa k\u00e4vely\u00e4\u00e4n. \u00a0Niin kai me kaikki. Toisista sen huomasi selvemmin ja aikaisemmin kuin toisista. Antti linkutti jalkaansa. Lonkka tai aivojuttu. Jostain leikkauksesta taannoin puhuttiin. Siit\u00e4kin taisi olla jo vuosia.<\/p>\n
Marjo tai Maarit tai Maryann piti porttia paikallaan. Niin kuin hautausmaan portti koskaan olisi mihink\u00e4\u00e4n lent\u00e4nyt.<\/p>\n
Aidan vieress\u00e4 hautuumaan puolella joku nainen ker\u00e4si rikkaruohoja muovipussiin. H\u00e4n oli j\u00e4tt\u00e4nyt pienen lapion ja haravan pystyyn hautakive\u00e4 vasten. Siirryin ohi kulkiessani v\u00e4h\u00e4n sivuun hiekkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4lt\u00e4. En malttanut olla vilkaisematta kiven kultateksti\u00e4. Miehen hauta! Arvasinhan. Syntynyt \u2026 jaa, en n\u00e4hnyt maljakon takaa vuotta. Mutta hiljan kuollut. Laskin, ett\u00e4 nelj\u00e4 kuukautta sitten. Aika nuorena meni. Ehtik\u00f6 olla yht\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 el\u00e4kkeell\u00e4?<\/p>\n
Leskell\u00e4 oli vanhan roosan v\u00e4rinen villatakki, yksi nappi kiinni. Nainen tervehti minua ep\u00e4varmasti. Ei ollut varma tuntemisesta, mutta hidaskaistalla kulkijoilla on tapana hymyill\u00e4 surullisesti, rohkeimmat yn\u00e4ht\u00e4v\u00e4tkin jotakin.<\/p>\n
Kappelin vieress\u00e4 ruman ty\u00f6kaluvajan vierustalla on Vanhan Heilan vanhempien viimeinen leposija. Nuorina kuolivat. Ehtiv\u00e4tk\u00f6 el\u00e4\u00e4 onnellisia p\u00e4ivi\u00e4? Iso kivi seisoi suorassa, maljakossa ei ollut kukkia. \u00c4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sitten. Tai joulunalusp\u00e4ivin\u00e4 havuseppele.<\/p>\n
– Kenell\u00e4 on kukat? Kysyj\u00e4 oli portinpitelij\u00e4 Marjo tai Maarit tai Maryann.<\/p>\n
– Ne vietiin edelt\u00e4, vastasi kappelin portailla seisova seurakunnan \u00a0j\u00e4rjestelij\u00e4nainen. H\u00e4nen poskensa leikkautui kahtia hiekkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4n rautaportin raamatulliseen symboliikkaan. Nen\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n ilmestyi avautumassa oleva taosruusu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Aidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisi\u00e4. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, ett\u00e4 vainajan omaiset siin\u00e4 jo odottivat. Saattov\u00e4ki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle. Milloin olin tavannut n\u00e4m\u00e4 seutulaiset? Nuoremman v\u00e4en ehk\u00e4 25 vuotta sitten \u00e4itini hautajaisissa. Omaa ik\u00e4luokkaa sent\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella. Mutta viimeisin tapaamani taisi olla nyt kappelin kellarissa saattojoukkoa odottava juuri el\u00e4kkeelle p\u00e4\u00e4ssyt oman maakunnan mies. N\u00e4iden nuorten, tai osan heist\u00e4, oli oltava vainajan lapsia miehineen ja vaimoineen. – Otan osaa, sanoin l\u00e4hinn\u00e4 seisovalle. K\u00e4ttelin. Siirryin eteenp\u00e4in. – Otan osaa. Ja sit\u00e4 rataa, kunnes kaikki tulivat k\u00e4tellyiksi. – Ett\u00e4 n\u00e4in t\u00e4ss\u00e4 sitten k\u00e4vi, sanoi jotakin sanoakseen se, joka ammatikseen muutenkin oli tottunut puhumaan. Vierest\u00e4 s\u00e4esti h\u00e4nen veljens\u00e4, el\u00e4keik\u00e4inen mies h\u00e4nkin. Ett\u00e4 n\u00e4in tosiaan\u2026 V\u00e4h\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti kyll\u00e4 \u2026 Lause j\u00e4i avonaiseksi. Hautausmaan portilla lauseet j\u00e4\u00e4v\u00e4t. – Ei p\u00e4iv\u00e4\u00e4 tied\u00e4\u2026 Joku yritti muistella loppua. Kirkollisia jutustelijoita t\u00e4ss\u00e4 joukossa ei tainnut pahemmin olla. Muut paitsi vainaja olivat aikaa sitten eronneet<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10483,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[39],"class_list":["post-6902","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-kuolema"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6902","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6902"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6902\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10484,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6902\/revisions\/10484"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10483"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6902"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6902"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6902"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}