Olga oli kokeillut esiintymist\u00e4 ensin pihajuhlissa, jotka oli j\u00e4rjestetty h\u00e4nen oman korttelinsa sis\u00e4pihalla. Oli ollut l\u00e4mmint\u00e4, vieraat liikkuivat y\u00f6h\u00f6n asti paitasillaan, kuuntelivat ska-b\u00e4ndi\u00e4, joivat liikaa olutta ja her\u00e4siv\u00e4t seuraavina aamuina v\u00e4\u00e4rist\u00e4 s\u00e4ngyist\u00e4.
\nH\u00e4n oli harjoitellut pari yksinkertaista ohjelmanumeroa. Ohjeita l\u00f6ytyi vanhoista, kellastuneista aikakauslehdist\u00e4, joita h\u00e4n oli tonkinut divarien takahuoneista. Nykylehdist\u00f6 vinkkasi enemm\u00e4n, miten koodata ja rakentaa tulvapatoja, mutta vanhat perhelehdet olivat juuri sopivia. Niiss\u00e4 neuvottiin liikuttavalla hartaudella millaisia \u201ciltamia\u201d voi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 perheen ja tuttujen kesken, vaikkapa talvisin, kun vietettiin rauhallista aikaa l\u00e4heisten kesken, niin kuin nyky\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 koskaan vietetty.
\nOlga piti ensiesityst\u00e4 menestyksen\u00e4. Aikuiset taputtivat kohteliaasti ja lapset paljon innokkaammin. Olga p\u00e4\u00e4tti kokeilla siipi\u00e4\u00e4n rohkeammin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille h\u00e4n ei ollut valmis, mutta h\u00e4n keksi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi kokeilla kadulla. Siell\u00e4 palaute olisi v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4: jos joku pys\u00e4htyi, h\u00e4n oli ihan oikeasti kiinnostunut. Esiintyj\u00e4lle oli t\u00e4rke\u00e4 saada kosketus yleis\u00f6\u00f6n. Ja fiaskon tullen p\u00e4\u00e4sisi \u00e4kki\u00e4 pakoon.
\nOlga alkoi innostua uudesta harrastuksestaan. H\u00e4n ei osannut vatsastapuhumista, niin kuin oikeastaan olisi pit\u00e4nyt, joten h\u00e4n k\u00e4ytti apunaan pient\u00e4 ohjattavaa tallenninta. H\u00e4n opetteli hieman pantomiimia, ja osti toisenkin nuken, jolla esitt\u00e4\u00e4 uusia numeroita, vaikka sill\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 olikin aina aivan erityinen asema.
\nKoulussa Olga teki vaaditut liikesarjat, liikutteli suutaan ja kroppaansa niin ett\u00e4 opetussuunnitelma eteni, mutta h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 ei ollut mukana. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 h\u00e4n otti urheilukassinsa ja kiisi ulos. H\u00e4n matkusti pois keskustasta, asettui jonkin torin kulmalle ja aloitti. H\u00e4n esitti miest\u00e4, joka tasapainoili kuin harakka nuoralla. H\u00e4n n\u00e4ytti, miten kalastetaan, kun joku h\u00e4iritsee koko ajan huomautuksillaan. Joskus h\u00e4n asetti kaksi tuolia kadulle, nuken toiseen niist\u00e4 ja esitti kiihtynytt\u00e4 v\u00e4ittely\u00e4 keksityll\u00e4 kielell\u00e4. Lapset erityisesti pitiv\u00e4t h\u00e4nen kiistelyesityksest\u00e4\u00e4n, vaikka h\u00e4n ei ihan k\u00e4sitt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n miksi. Jokin h\u00e4nen esitystavassaan ehk\u00e4.
\nOlga pysytteli kyllin syrj\u00e4ss\u00e4, ettei olisi t\u00f6rm\u00e4nnyt ty\u00f6tovereihinsa. Usein h\u00e4n matkusti Hansakortteleihin, joskus Kaksiseenkin. Mit\u00e4 kauemmas Olga matkusti, sit\u00e4 verkkaisempaa oli el\u00e4m\u00e4nmeno. Katulapset my\u00f6s liikkuivat n\u00e4ill\u00e4 alueilla \u2013 sill\u00e4 poliisit olivat heid\u00e4n kimpussaan jos he uskaltautuivat l\u00e4hemm\u00e4s keskustaa \u2013 ja heist\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi parhaan yleis\u00f6ns\u00e4. Lapset katselivat esityst\u00e4, he istuivat pienin\u00e4 ryhmin\u00e4 kauempana, nauroivat ja kysyiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 rahaa ohikulkijoilta.
\nH\u00e4n alkoi tuntea er\u00e4\u00e4nlaista vastuuta. Kun esiintyi tarpeeksi usein jossakin, ihmiset alkoivat odottaa h\u00e4nt\u00e4. He luottivat, ett\u00e4 Olga tulisi seuraavallakin viikolla paikalle. Eik\u00e4 ihmisten luottamusta saanut pett\u00e4\u00e4. Joten Olga esiintyi nukkensa kanssa Hansakortteleissa l\u00e4hell\u00e4 it\u00e4ist\u00e4 rautatieasemaa niin usein kuin pystyi, rikastutti muinaiskirjojen ja -lehtien kauppiaita, ja nautti suuresti lasten seurasta. H\u00e4n tunsi jo joitakin muitakin esiintyji\u00e4, kuten miehen, joka esitti el\u00e4v\u00e4\u00e4 patsasta ja viulistin, jolla oli vaikea suhde viuluunsa.
\nOlgan oli huomannut pienen, hiukan tummaihoisen tyt\u00f6n, joka tuli usein katsomaan esityst\u00e4. Tytt\u00f6 oli n\u00e4tti, h\u00e4nell\u00e4 oli pitk\u00e4t, mustat hiukset ja siev\u00e4 vaikkakin pesem\u00e4t\u00f6n asu. Kerran, seurattuaan esityst\u00e4 aikansa, tytt\u00f6 l\u00e4hti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n yleis\u00f6\u00e4 pieni muki k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. H\u00e4n uskotteli ilmeisesti ker\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 rahaa Olgalle. Olga oli huvittunut. Pari kertaa esityksen j\u00e4lkeen h\u00e4n koetti p\u00e4\u00e4st\u00e4 juttelemaan tyt\u00f6lle, mutta t\u00e4m\u00e4 pakeni aina paikalta. Pelk\u00e4si varmaankin, ett\u00e4 Olga olisi h\u00e4nelle vihainen.
\nKerran sitten Olga tuli paikalle kasseineen, mutta ei ottanut nukkeaan esiin. H\u00e4n istuutui penkille kivikaiteen viereen ja odotti. Pari vanhaa miest\u00e4, jotka oleskelivat tavallisesti aukiolla, kyseliv\u00e4t Olgan kuulumisia ja mit\u00e4 h\u00e4n t\u00e4n\u00e4\u00e4n aikoisi esitt\u00e4\u00e4. Saa n\u00e4hd\u00e4, Olga vastasi, ja jatkoi odottamista.
\nH\u00e4n ehti hakea kaksi kertaa soodaa kahvikioskista, jota peililasinen goottitytt\u00f6 piti sillan kupeessa. Toisella kerralla h\u00e4n osti croissanteja, s\u00f6i itse niist\u00e4 kaksi ja s\u00e4\u00e4sti toiset kaksi. Kun alkoi sataa, h\u00e4n avasi sateenvarjon ja jatkoi istumista. Ihmiset kiihdyttiv\u00e4t hieman vauhtiaan, ja sateenvarjojen kirjo virtasi Olgan ohitse. Sade yltyi, r\u00e4iskyi katukiville ja puhdisti niist\u00e4 autonrenkaiden jauhaman tomun. Sateenvarjon alla oli turvallista ja mukavaa, h\u00e4n joi kahvia ja kuunteli pisaroiden ropinaa varjon kankaalle.
\nSade lakkasi ja auringons\u00e4teet putosivat pilviin ilmestyneist\u00e4 aukoista, valaisivat kioskin, kadun, sulkeutuvat sateenvarjot, ilman. Katukivien ep\u00e4tasaisuuksiin muodostuneet pienet lammikot v\u00e4lk\u00e4hteliv\u00e4t. Kun auto kulki ohitse, sen \u00e4\u00e4ni kuului selv\u00e4sti kostean, puhtaan ilman l\u00e4pi. Se l\u00e4hestyi, roiskutti ilmaan ohuen sumupilven ja kohisi ohi. Sitten kuului taas vain kaupungin taustahumina ja keng\u00e4npohjien kosteat l\u00e4ps\u00e4hdykset. Pikkulinnut sirkuttivat, ne tuntuivat pit\u00e4v\u00e4n sateen loppumisesta. Olga odotti.
\nH\u00e4n n\u00e4ki pienen pojan, joka kulki vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 katua. Poika kuljetti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n metallikaidetta pitkin ja tarkkaili ihmisi\u00e4. Sitten h\u00e4n n\u00e4ki my\u00f6s tyt\u00f6n, joka asteli Olgaa kohti samalla puolella katua kuin Olga. Tytt\u00f6 katseli kaiteen yli jokea ja kaupunkia. Kun h\u00e4n l\u00e4hestyi Olgaa, Olga sanoi tyt\u00f6lle yksinkertaisesti:
\n\u2013 Hei.
\nTytt\u00f6 s\u00e4ik\u00e4hti ja n\u00e4ytti harkitsevan, pit\u00e4isik\u00f6 l\u00e4hte\u00e4 pakoon. Mutta h\u00e4n rentoutui heti tunnistettuaan Olgan.
\n\u2013 Haluatko croissantin?
\nTytt\u00f6 ny\u00f6kk\u00e4si. H\u00e4n tuli l\u00e4hemm\u00e4ksi ja otti croissantin. Olga osoitti, ett\u00e4 tytt\u00f6 voisi istuutua penkille h\u00e4nen viereens\u00e4. Tytt\u00f6 istui, varovasti penkin toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 Olga sittenkin punoi joitakin juonia, ja alkoi sy\u00f6d\u00e4. Olga haistoi hienoisen lian leyh\u00e4hdyksen tyt\u00f6n vaatteissa, lis\u00e4ksi niiss\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n tunkkainen haju, kuin niit\u00e4 olisi pidetty jossakin varastossa.
\n\u2013 Minulla on mehuakin, jos haluat.
\nTytt\u00f6 ny\u00f6kk\u00e4si taas, ja Olga kaivoi kassistaan pienen mehutetran ja pillin, ja antoi ne tyt\u00f6lle
\n\u2013 Kiitos, tytt\u00f6 vastasi, hieman murtaen.
\nSitten he vain istuivat siin\u00e4, hiljaa, sanaakaan sanomatta. N\u00e4in Olga ensi kertaa tutustui Saraan.<\/p>\n
Edellinen<\/a> Olga oli kokeillut esiintymist\u00e4 ensin pihajuhlissa, jotka oli j\u00e4rjestetty h\u00e4nen oman korttelinsa sis\u00e4pihalla. Oli ollut l\u00e4mmint\u00e4, vieraat liikkuivat y\u00f6h\u00f6n asti paitasillaan, kuuntelivat ska-b\u00e4ndi\u00e4, joivat liikaa olutta ja her\u00e4siv\u00e4t seuraavina aamuina v\u00e4\u00e4rist\u00e4 s\u00e4ngyist\u00e4. H\u00e4n oli harjoitellut pari yksinkertaista ohjelmanumeroa. Ohjeita l\u00f6ytyi vanhoista, kellastuneista aikakauslehdist\u00e4, joita h\u00e4n oli tonkinut divarien takahuoneista. Nykylehdist\u00f6 vinkkasi enemm\u00e4n, miten koodata ja rakentaa tulvapatoja, mutta vanhat perhelehdet olivat juuri sopivia. Niiss\u00e4 neuvottiin liikuttavalla hartaudella millaisia \u201ciltamia\u201d voi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 perheen ja tuttujen kesken, vaikkapa talvisin, kun vietettiin rauhallista aikaa l\u00e4heisten kesken, niin kuin nyky\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 koskaan vietetty. Olga piti ensiesityst\u00e4 menestyksen\u00e4. Aikuiset taputtivat kohteliaasti ja lapset paljon innokkaammin. Olga p\u00e4\u00e4tti kokeilla siipi\u00e4\u00e4n rohkeammin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille h\u00e4n ei ollut valmis, mutta h\u00e4n keksi, ett\u00e4 h\u00e4n voisi kokeilla kadulla. Siell\u00e4 palaute olisi v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4: jos joku pys\u00e4htyi, h\u00e4n oli ihan oikeasti kiinnostunut. Esiintyj\u00e4lle oli t\u00e4rke\u00e4 saada kosketus yleis\u00f6\u00f6n. Ja fiaskon tullen p\u00e4\u00e4sisi \u00e4kki\u00e4 pakoon. Olga alkoi innostua uudesta harrastuksestaan. H\u00e4n ei<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[199,299,106,164,528,182],"class_list":["post-7002","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkokertomukset","tag-dystopia","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-kaupungit","tag-lapset","tag-teatteri","tag-tyo"],"modified_by":"Jouko Kivinen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7002","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7002"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7002\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8382,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7002\/revisions\/8382"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7002"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7002"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7002"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nSeuraava<\/a>
\n<\/a>Alkuun<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"