<\/p>\n
Annen olin tavannut noin kymmenen vuotta sitten Calissa. Pitk\u00e4, kaunis langanlaiha nainen nousi rappuja luokkahuoneeseen terassille jossa opetin ekaluokkalaisille laulamaan englanninkielisi\u00e4 lastenlauluja kasettisoittimen s\u00e4estyksell\u00e4 (my name is breezy to sing with me is easy) ja rappuja nousee tuntematon nuori nainen, suomenkartta piirrettyn\u00e4 kasvoilleen. H\u00e4nest\u00e4 tuli suojattini, oppilapseni, paras yst\u00e4v\u00e4ni niiden vuosien aikana kun h\u00e4n ja h\u00e4nen miehens\u00e4, Humberto, asuivat samassa esikaupunginosassa, Tequendaman puiston toisella puolella ja sittemmin kerrostaloasunnossa h\u00e4rk\u00e4taisteluareenan etel\u00e4puolella.<\/p>\n
Sitten he palasivat Ruotsiin, jossa olivat tavanneet ja min\u00e4 lensin perheeni, opettajamieheni ja juuri koulua aloittamassa olevien lasteni kanssa ensin Floridaan ja sitten autolla Chicagoon. Chicagosta muutin nelj\u00e4 kuukautta my\u00f6hemmin lent\u00e4en takaisin Caliin, mieheni, lasteni is\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ntoverini lyijyarkussa ruumassa. Nelj\u00e4 kuukautta viihdyin Calissa anopin ja apin hoivissa ja sitten pakkasin taas kerran ja palasin Floridaan veljen ja k\u00e4lyn luo. Lapset mukanani, aina.<\/p>\n
Olimme Annen kanssa kuitenkin aina yhteydess\u00e4 puhelimitse, koska siihen aikaan, tietotekniikan aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4, kirjeenvaihto tuntui jo liian etanamaiselta, ja puhelut olivat tulleet halvemmiksi.<\/p>\n
Viisi vuotta my\u00f6hemmin kuin olin sitten p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt palata takaisin kotimaahani Suomeen, jossa lanko oli jo tapetoinut makuuhuoneen kotitilalla Keski-Suomessa meit\u00e4 varten, muutinkin sitten suunnitelmani viime tingassa ja juutuin v\u00e4lilaskulla Ruotsiin. Annen syyt\u00e4 ja hyvien perustelujen. En silloin viel\u00e4 tiennyt, miten vaikeaa oli my\u00f6hemmin saada sit\u00e4 junaa raiteilleen, kun sivuraidekin tuntui johtavan johonkin.<\/p>\n
Maaliskuun loppupuoli on menossa ja Ruotsissa oli t\u00e4ysi talvi. Meit\u00e4 oltiin vastassa Arlandan lentokent\u00e4ll\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4t odottivat talvivaatteet k\u00e4sivarsillaan hyvin tiet\u00e4en, ett\u00e4 meill\u00e4 ei sellaisia ollut. Saimme toppatakit p\u00e4\u00e4llemme, lapaset, myssyt ja kaulaliinat. Parkkipaikalle luistelimme kes\u00e4kengill\u00e4, seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olisi kauppaanl\u00e4ht\u00f6 kenki\u00e4 ostamaan.<\/p>\n
Eip\u00e4 Ruotsi nyt kummoiselta n\u00e4ytt\u00e4nyt, mets\u00e4\u00e4 molemmin puolin tiet\u00e4, lunta maassa ja puussa,\u00a0 taloja ja autoja, loskaa ja neov\u00e4risiin urheiluasuihin pukeutuneita nuoria.\u00a0 Kuuma pinkki ja turkoosi n\u00e4ytti olevan muotia ja kansa n\u00e4ytti jotenkin\u2026kloonatulta?\u00a0 Kyltit olivat hauskoja, ulosajosta\u00a0 oli tullut ulospieruja (exit=utfart) ja kun olimme perill\u00e4 Rotebrossa minulle esitettiin amerikkalaisten j\u00e4ttifirmojen rakennuksia ja kun k\u00e4\u00e4nnyttiin Bollstan\u00e4sin tielle tavailin sanaa \u201dballsofsatanas\u201d, olin v\u00e4synyt luuytimeen saakka ja v\u00e4symys oli purkautumassa hihittelyn\u00e4 ja\u00a0 hysteriana.<\/p>\n
Sanchezien kodikkaassa rivitaloasunnossa Rotebrossa meid\u00e4t istutettiin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4inen ateriamme Ruotsissa.\u00a0 Se koostui ohuesta, pehme\u00e4st\u00e4 leip\u00e4rullasta, perunamuusista ja nakeista.\u00a0 Ruotsi tuntui kotoiselta ja samalla vieraalta samalla kertaa. Ulkona sateli hiljalleen lunta ja talvinen p\u00e4iv\u00e4 oli h\u00e4m\u00e4rtym\u00e4ss\u00e4 iltaan.<\/p>\n
Seuraavien p\u00e4ivien ja viikkojenkin aikana tapahtui paljon. K\u00e4vimme poliisilaitoksella rekister\u00f6im\u00e4ss\u00e4 maahanmuuton saadaksemme henkil\u00f6tunnuksen.\u00a0 Tyt\u00e4r ja poika aloittivat Rotebrossa koulussa ja saivat oppaakseen ja tulkikseen uruguaylaisten\u00a0 vanhempien espanjaa puhuvan pojan. Hain yliopistoon jatkamaan opintojani ja koska minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n valmista suunnitelmaa miksi haluaisin valmistua aloitin yksitt\u00e4isill\u00e4 kursseilla,\u00a0 englantia ja espanjaa. Mutta aloittaisin vasta seuraavana syksyn\u00e4.\u00a0 Kirjoittauduin ruotsin kielen kursseille, jotka oli tarkoitettu maahanmuuttajille SFI:n, joka my\u00f6s alkaisi syksyll\u00e4. Kouluaikojen pakkoruotsista Suomessa muistin ehk\u00e4 kolme sanaa, mutta jossain aivojen sopukoissa kummitteli yksi jos toinenkin sanantapainen, joka odotteli uloskutsumistaan.<\/p>\n
Naapurit tulivat tutustumaan. Seurustelu sujui englanninkielell\u00e4 ja kaikki olivat niin syd\u00e4mellisi\u00e4. Olimme todellakin tervetulleita Ruotsiin! Kirjoitin p\u00e4iv\u00e4kirjaan y\u00f6ll\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n lauseen, joka oli ensivaikutelmani, yhden tapaamisen j\u00e4lkeen.\u00a0 \u201dTervetuloa Ruotsiin! Me pid\u00e4mme sinusta ja lapsistasi, koska olette meid\u00e4n kaltaisiamme ja rikastutatte maatamme amerikkalaisella kulttuurillanne.\u201d Meit\u00e4 halailtiin l\u00e4mpim\u00e4sti ja taputeltiin selk\u00e4\u00e4n. Sormien v\u00e4liss\u00e4 oli kuitenkin aavistus piilossa olevaa partakoneen ter\u00e4\u00e4. (rakastamme sinua niin kauan kuin ajattelette ja k\u00e4ytt\u00e4ydytte meid\u00e4n tapaamme).<\/p>\n
K\u00e4vimme luistelemassa Norrvikenin j\u00e4\u00e4ll\u00e4, kelkkam\u00e4ess\u00e4, IKEASSA ja Rotebron OBS!:issa. Eik\u00f6s vaan, osataan sit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, suuri tavaratalo, kaikki palvelut. Turkoosi\/kuumapinkkikansa osti siis vaatteensa t\u00e4\u00e4lt\u00e4, urheiluvaatteiden osastolta. Miss\u00e4 kaikki tummaihoiset?\u00a0 Miss\u00e4 etnisten ryhmien sekoitus, miss\u00e4 vieraiden kielten solina? Elimme vuotta 1987 ja Ruotsin kansainv\u00e4listyminen ei ollut viel\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4yntiin. Elimme kansankodin viimeisi\u00e4 sosiaalidemokraattisia unelmavuosia.\u00a0 En tiennyt silloin viel\u00e4 ett\u00e4 ihanneyhteiskuntani\u00a0 oli nopeasti siirtym\u00e4ss\u00e4 historiaan.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen varsinainen suuri pettymykseni oli se ett\u00e4 asunnon hankkiminen oli vaikeaa.\u00a0 Ja muutettava meid\u00e4n oli, koska vaikka tulen olemaan ikuisesti kiitollinen yst\u00e4villeni alkuaikojen majoituksesta, alkuun auttamisesta ja byrokratian kuvioiden hoitamisesta, niin mahdotontahan oli asua kahden perheen saman katon alla. Ennen kuin pienest\u00e4 kitkasta syttyisi suuri roihu,\u00a0 aloin etsi\u00e4 uutta asuntoa ja niin muutimme maalle, noin kymmenisen kilometri\u00e4\u00a0 Arlandasta Almungen tienvarteen, maalaisyhteis\u00f6\u00f6n nimelt\u00e4\u00e4n Kimsta. Siell\u00e4 saimme vuokrata yl\u00e4kerran entisen suurtilan rusthollista, suuret, valoisat huoneet, keitti\u00f6 ja rappujen alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 vessa jossa oli kylpyamme.<\/p>\n
Seuraava ongelma oli kulkuyhteydet. Kimstaan kulki vain kaksi bussivuoroa: toinen aamulla kun lapset haettiin kouluun ja toinen iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kun he tuotiin kotiin. Aikuisia sai matkustaa mukana, koska tilaa oli.<\/p>\n
Ostin viimeisill\u00e4 dollareillani k\u00e4ytetyn vanhan auton; kaksitahtimoottori Daf, automaattivaihteet, yksi vaihde eteenp\u00e4in ja yksi taaksep\u00e4in, hihnaveto. \u00a0hollantilaista valmistetta. Kes\u00e4renkaat ja talvikeli. Ja min\u00e4 jolla oli floridalainen ajokortti ja en ollut koskaan ajanut talvikelill\u00e4 pidin hauskaa kun liukastelin penkasta penkkaan pikkuisella maalaistiell\u00e4. Onneksi oli paljon lunta ja korkeat vallit. \u00a0Sk\u00e5nelassa olin ajaa penkereest\u00e4 alas, kun \u201dauto\u201d l\u00e4hti liukuun, onneksi lumivalli\u00a0 pys\u00e4ytti ja sain itse ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 Dafin takaisin tielle.<\/p>\n
Lapset olivat siirretty Rosersbergiin ala-asteelle ja k\u00e4viv\u00e4t R\u00e5berget- koulua vuoden ja se oli sek\u00e4 mukavaa ett\u00e4 piinallista.<\/p>\n
\u201dAnders and Johanna are welcome here\u201d,\u00a0 rehtori sanoi ja hymyili yst\u00e4v\u00e4llisesti. \u201dJohanna saa aloittaa 4B luokalla heti maanantaina ja Anders\u201d\u2026\u201dAndr\u00e9s\u201d keskeytin. \u201dNo tuota\u2026eik\u00f6 h\u00e4nen nimens\u00e4 ole Fabian?\u201d \u201dOn, mutta me olemme aina kutsuneet h\u00e4nt\u00e4 toiselta etunimelt\u00e4, Andr\u00e9s.\u201d \u201dMill\u00e4 nimell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin USA:ssa?\u201d Poikani vastasi itse: \u201dFabianiksi\u201d<\/p>\n
\u201dNo sitten, ellei sinulla ole mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, me sanotaan sinua Fabianiksi. Se on tavallinen nimi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Ruotsissa ja helppo lausua kaikille opettajille ja luokkatovereille.\u201d Poikani ny\u00f6kk\u00e4si.<\/p>\n
\u201dSin\u00e4 aloitat siis luokalla 5A.\u201d<\/p>\n
\u201dT\u00e4m\u00e4 ei voi pit\u00e4\u00e4 paikkansa. He ovat jo olleet nelj\u00e4nnell\u00e4 ja viidennell\u00e4 luokalla. Heid\u00e4n kuuluu p\u00e4\u00e4st\u00e4 viidennelle ja kuudennelle.\u201d<\/p>\n
Rehtori tutki papereita uudelleen ja totesi sitten ett\u00e4 syntym\u00e4vuosiensa perusteella heid\u00e4t sijoitetaan ik\u00e4tovereidensa kanssa samoille luokille. USA:ssa kouluvelvollisuus alkaa 6-vuotiaana, mutta lapset kuuluvat ilman muuta ik\u00e4tovereidensa kanssa samaan luokkaan ja he eiv\u00e4t puhu viel\u00e4 ruotsiakaan.<\/p>\n
\u201dMiten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on se ett\u00e4 he oppivat ruotsia nelj\u00e4nnell\u00e4 vai viidennell\u00e4 luokalla?\u201d<\/p>\n
Siihen rehtorilla ei ollut vastausta. P\u00e4\u00e4t\u00f6s oli jo tehty. Byrokratian rattaat jauhoivat ja lapseni eiv\u00e4t tulisi ikin\u00e4 antamaan Ruotsin koululaitokselle anteeksi sit\u00e4, ett\u00e4 he joutuivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n yhden luokan uudelleen ilman omaa syyt\u00e4\u00e4n. Minulla ei ollut silloin riitt\u00e4v\u00e4sti tietoa miten asiasta voisi valittaa, joten j\u00e4tin asian sikseen.<\/p>\n
Lapseni saivat tukiopetusta ruotsissa vanhemmalta erityisopettajalta nimelt\u00e4\u00e4n Britta, jota ajattelen aina l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. He saivat Britalta Milda-keittokirjan, jossa oli yksinkertaisia ruokareseptej\u00e4 omistuskirjoituksella \u201dFabianille ja Johannalle hyv\u00e4 oppikirja ja avain ruotsin kieleen\u201d. He saivat my\u00f6s kotikieliopetusta, englanniksi, koska en halunnut heille kotikielenopettajaa, joka puhui chilel\u00e4isell\u00e4 murteella.<\/p>\n
Samaan aikaan min\u00e4 k\u00e4vin Ruotsia maahanmuuttajille \u2013kurssia ja el\u00e4m\u00e4 alkoi asettumaan normaaleille raiteilleen.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4si\u00e4islomalla k\u00e4vimme p\u00e4iv\u00e4risteilyll\u00e4 Maarianhaminaan Sanchezien kanssa. Ensimm\u00e4inen kerta on aina ensimm\u00e4inen kerta ja t\u00e4m\u00e4kin saaristoristeily oli mieleenpainuva. L\u00e4hinn\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 minne tahansa asetuimmekaan, kolme aikuista ja kolme lasta, kailottamaan kova\u00e4\u00e4nisesti espanjaa kesken\u00e4mme, niin naapurip\u00f6ydist\u00e4 v\u00e4ki v\u00e4heni.\u00a0 Meill\u00e4 oli hauskaa.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Rotebro Annen olin tavannut noin kymmenen vuotta sitten Calissa. Pitk\u00e4, kaunis langanlaiha nainen nousi rappuja luokkahuoneeseen terassille jossa opetin ekaluokkalaisille laulamaan englanninkielisi\u00e4 lastenlauluja kasettisoittimen s\u00e4estyksell\u00e4 (my name is breezy to sing with me is easy) ja rappuja nousee tuntematon nuori nainen, suomenkartta piirrettyn\u00e4 kasvoilleen. H\u00e4nest\u00e4 tuli suojattini, oppilapseni, paras yst\u00e4v\u00e4ni niiden vuosien aikana kun h\u00e4n ja h\u00e4nen miehens\u00e4, Humberto, asuivat samassa esikaupunginosassa, Tequendaman puiston toisella puolella ja sittemmin kerrostaloasunnossa h\u00e4rk\u00e4taisteluareenan etel\u00e4puolella. Sitten he palasivat Ruotsiin, jossa olivat tavanneet ja min\u00e4 lensin perheeni, opettajamieheni ja juuri koulua aloittamassa olevien lasteni kanssa ensin Floridaan ja sitten autolla Chicagoon. Chicagosta muutin nelj\u00e4 kuukautta my\u00f6hemmin lent\u00e4en takaisin Caliin, mieheni, lasteni is\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ntoverini lyijyarkussa ruumassa. Nelj\u00e4 kuukautta viihdyin Calissa anopin ja apin hoivissa ja sitten pakkasin taas kerran ja palasin Floridaan veljen ja k\u00e4lyn luo. Lapset mukanani, aina. Olimme Annen kanssa kuitenkin aina yhteydess\u00e4 puhelimitse, koska siihen aikaan, tietotekniikan aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4, kirjeenvaihto tuntui jo<\/p>\n","protected":false},"author":108,"featured_media":10310,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[],"class_list":["post-7436","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7436","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/108"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7436"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7436\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7437,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7436\/revisions\/7437"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10310"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7436"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7436"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7436"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}