Olga oli tuonut mukanaan voileipi\u00e4 ja s\u00f6i niit\u00e4 Saran kanssa joen varrella. He katselivat vett\u00e4, joka kiisi py\u00f6rteilev\u00e4n\u00e4 ja voimakkaana vanhassa uomassaan. Sara kysyi mist\u00e4 Olga tuli ja mit\u00e4 h\u00e4n teki. Olga kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n asui kaupungin etel\u00e4osassa, Tarskissa, miss\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli koti pieness\u00e4 kerrostalossa.
\n\u2013 Ja sielt\u00e4 s\u00e4 tulet sitten aina t\u00e4nne?
\n\u2013 Yleens\u00e4 min\u00e4 menen ensin t\u00f6ihin.
\n\u2013 Oletko s\u00e4 t\u00f6iss\u00e4?
\n\u2013 Olen, min\u00e4 olen opettaja.
\nOo, Saran silm\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t sanovan. Sitten h\u00e4n sanoi:
\n\u2013 Opeta minulle jotakin.
\n\u2013 Ihan vain jotakin, niink\u00f6? Olga nauroi. \u2013 Min\u00e4 olen aikuisopettaja, opetan aikuisia.
\nSarasta se vaikutti v\u00e4h\u00e4n kummalliselta.
\n\u2013 Tarvitseeko aikuisiakin opettaa?
\n\u2013 Tarvitsee. Kukaan ei ole t\u00e4ysin oppinut koskaan.
\n\u2013 Mit\u00e4 s\u00e4 sitten opetat?
\n\u2013 No kielikursseja. Ja sitten on pari kulttuurihistorian kurssia.
\n\u2013 Mit\u00e4 se on?
\n\u2013 Sit\u00e4 millaisia tapoja on eri puolilta maailmaa tulevilla ihmisill\u00e4. Ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t paremmin toisiaan paremmin.
\n\u2013 No ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 ne? Sit\u00e4 kulttuuria?
\n\u2013 Kai ne, jotka tulevat kurssille ainakin.
\n\u2013 Yksi mies huusi asemalla minulle. Kun n\u00e4ki ett\u00e4 kerj\u00e4sin. Se huusi ett\u00e4 saatanan neekerinpentu, teid\u00e4t pit\u00e4is kaikki hukuttaa tohon jokeen.
\n\u2013 Se on tosi rumasti huudettu. Ei noin saa sanoa. Ja sinulla on kaunis vaaleanruskea iho, hienot mustat pitk\u00e4t hiukset ja kasvot, joita voisi pest\u00e4 useammin. Mit\u00e4 sin\u00e4 teit sitten?
\n\u2013 No se oli ilke\u00e4t\u00e4, joten heitin kivell\u00e4 sit\u00e4 miest\u00e4. Sitten tuli vartijoita ja minun t\u00e4ytyi juosta pois. Onko sinulla omenoita?
\nOlga antoi omenan ja tytt\u00f6 alkoi sy\u00f6d\u00e4 sit\u00e4. H\u00e4n heilutteli jalkojaan ja kuopi uria hiekkaan penkin alle. Ja kauhoi varmaan hiekkaa sis\u00e4\u00e4n tennareihin, niin rikki ne olivat kantap\u00e4ist\u00e4.
\n\u2013 Tunnets\u00e4 Alvaron?
\n\u2013 Kuka se on?
\n\u2013 Alvaro asuu veneess\u00e4, tuolla sillan takana. Joskus Alvaro antaa ruokaa.
\n\u2013 Ei, en tunne. Onko Alvaro kiva?
\n\u2013 On se. Olets\u00e4 k\u00e4ynyt koskaan tuolla?
\nSara osoitti kohti keskustaa, miss\u00e4 pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t kohosivat valkoisina ja kimaltelevina. Olga huomasi siell\u00e4 hennon savukiehkuran. Varmaan joku ullakkopalo.
\n\u2013 Olen tietysti.
\n\u2013 No min\u00e4 en. V\u00e4lill\u00e4 min\u00e4 kuvittelen, ett\u00e4 siell\u00e4 asuu erilaisia ihmisi\u00e4 kuin t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vaikka pidempi\u00e4. Ja sitten niill\u00e4 on lent\u00e4v\u00e4t autot ja niill\u00e4 olisi purjeita ja laskuvarjoja ja ne lent\u00e4isiv\u00e4t niill\u00e4.
\n\u2013 No ihan sellaista siell\u00e4 ei ole. Mutta siell\u00e4 on korkeita patsaita joista jotkut ulottuvat pilviin asti. Mutta niit\u00e4 ei n\u00e4e ilman erikoisia laseja. Niit\u00e4 sanotaan virtuaalilaseiksi. Tai xr-laseiksi. Niill\u00e4 n\u00e4kee veistokset, joita on pystytetty kaupunkiin.
\n\u2013 Mutta ei niit\u00e4 oikeasti ole?
\n\u2013 No ne on digitaalisia.
\n\u2013 Min\u00e4 haluaisin n\u00e4hd\u00e4 ne.
\n\u2013 Katso.
\nOlga onki lasit taskustaan ja laittoi ne Saran nen\u00e4lle. Sara n\u00e4ytti melkoisen hauskalta supermodernit, peilaavat xr-lasit silmill\u00e4\u00e4n.
\n\u2013 Voi juma!
\n\u2013 N\u00e4etk\u00f6?
\n\u2013 Jooo! Mik\u00e4 tuo on tuo korkea? Se on ihan valtava! Sara kurkisti lasien yli ja nosti ne takaisin silmilleen. \u2013 Ja sitten tuolla on kanssa jotain pienempi\u00e4 juttuja, tuolla alhaalla! Ja sitten mit\u00e4 nuo on tuolla nuo m\u00f6hk\u00e4leet?
\n\u2013 Niit\u00e4 sanotaan Kuukiviksi. Ne kiert\u00e4v\u00e4t siell\u00e4 pilvenpiirt\u00e4jien ymp\u00e4ri. Miss\u00e4 ne ovat nyt?
\n\u2013 Tuolla noiden kahden tornin l\u00e4hell\u00e4. Hei, nyt t\u00e4m\u00e4 r\u00e4psyy jotenkin!
\n\u2013 Yhteys on varmaan huono t\u00e4\u00e4ll\u00e4 joen t\u00e4ll\u00e4 puolella, se vaatii paljon kaistaa.
\n\u2013 Nyt ei n\u00e4y en\u00e4\u00e4, Sara sanoi, k\u00e4\u00e4nteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja antoi lasit takaisin. \u2013 Olisi kiva k\u00e4yd\u00e4 keskustassa. Mutta min\u00e4 en oikein uskalla menn\u00e4 sinne.
\n\u2013 Voisin vied\u00e4 sinut joskus sinne. Menn\u00e4\u00e4n bussilla vaikka. Haluaisitko?
\n\u2013 En tied\u00e4.
\n\u2013 Miten niin et tied\u00e4?
\n\u2013 No kun olen ollut vaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Depiksess\u00e4 ja Hansakortteleissa oikeastaan. Ja sitten k\u00e4vin min\u00e4 tuolla Vetesmaalla kun oli l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Ja sitten noilla kukkuloilla.
\nSara osoitti ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti Vuorikiilan kaupunginosan suuntaan. Sitten h\u00e4n n\u00e4ytti matalia tornitaloja sen laidalla: \u2013 Tuolla on nuo talot, asuimme siell\u00e4 is\u00e4n kanssa.
\n\u2013 Oliko se kiva asunto?
\n\u2013 Ei meill\u00e4 ollut asuntoa. Me asuttiin teltassa. Puskissa. Nuo talot oli siin\u00e4 l\u00e4hell\u00e4. Me tultiin veneell\u00e4 t\u00e4nne kun olin pieni, en muista sit\u00e4 hirve\u00e4n hyvin.
\nOlga ajatteli sit\u00e4. Se kuulosti ankealta el\u00e4m\u00e4lt\u00e4.
\n\u2013 Is\u00e4 sanoi, ettei pid\u00e4 menn\u00e4 kauaksi kotoa. Voisi sattua mit\u00e4 vain. Me leikittiin vain kotipihalla ja k\u00e4ytiin kaupassa siin\u00e4 l\u00e4hell\u00e4.
\n\u2013 Miss\u00e4 sinun is\u00e4si nyt on?
\n\u2013 En tied\u00e4.
\n\u2013 Et tied\u00e4? Miten niin et tied\u00e4?
\n\u2013 Yhten\u00e4 iltana is\u00e4 vain ei tullut kotiin. Sitten sinne tuli jotain ihan vieraita ihmisi\u00e4, min\u00e4 en pit\u00e4nyt niist\u00e4 ja min\u00e4 karkasin.
\n\u2013 Sitten olet asunut Chimlinin ja Szc… kanssa niink\u00f6? En osaa sanoa sit\u00e4 nime\u00e4.
\n\u2013 Szczezny. Joo olen. Tai Szczezny on joskus pois kun se on toisten poikien kanssa. Tai sit kans Davit ja Jasha on siell\u00e4 joskus.
\n\u2013 Ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4? Poikia?
\n\u2013 Joo kai. Eikun georgialaisia. Poikia joo. Ne sanoi, ett\u00e4 ne vet\u00e4\u00e4 k\u00f6niin jos joku kiusaa meit\u00e4.
\nSara oli sy\u00f6nyt ja n\u00e4ytti tyytyv\u00e4iselt\u00e4. H\u00e4n nojautui taaksep\u00e4in penkki\u00e4 vasten ja haukotteli. Olga katseli joelle. H\u00e4n voisi tehd\u00e4 varmasti jotakin. Mutta mit\u00e4? S\u00e4\u00e4nn\u00f6t kielsiv\u00e4t ottamasta lasta. Siin\u00e4 voi menett\u00e4\u00e4 oman kotinsa, ja Olgalla oli jonottanut monta vuotta nykyist\u00e4 k\u00e4mpp\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mutta voisi h\u00e4n tavata Saraa aina v\u00e4lill\u00e4 ja auttaa.
\n\u2013 Alvaro sanoo, ett\u00e4 tuossa joessa virtaa ruumiita.
\nOlga h\u00e4tk\u00e4hti.
\n\u2013 Mit\u00e4 sin\u00e4 sanoit?
\n\u2013 Alvaro sanoi, ett\u00e4 se on n\u00e4hnyt ruumiita joessa. Min\u00e4 en ole. Mutta Alvaro n\u00e4ki. Se sanoi, ett\u00e4 siell\u00e4 oli kellumassa sellainen, se lipui ihan pinnalla, sill\u00e4 oli takki, joka lepatti vedess\u00e4 kun se meni ohi.
\n\u2013 Kai Alvaro kertoi siit\u00e4 poliisille?
\n\u2013 Ei se oikein tykk\u00e4\u00e4 poliiseista. Ne k\u00e4vi kerran sen veneell\u00e4 ja tonki kaikki tavarat. Vei kanssa jotakin. Sitten Alvaro vietti y\u00f6n selliss\u00e4. Ja ne pys\u00e4yttelee yhten\u00e4\u00e4n. Ei se tykk\u00e4\u00e4.
\n\u2013 Joo ymm\u00e4rr\u00e4n. Mutta mit\u00e4 sille sitten tapahtui? Sille kuolleelle?
\n\u2013 Ei se ollu ainoa. Alvaro n\u00e4ki muitakin. Se ep\u00e4ili, ett\u00e4 ne tuli Depiksen kanaalista mutta ei ollu varma.
\n\u2013 No tajuan kyll\u00e4, ettet uskalla menn\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n yksin\u00e4si. Depis varsinkin on ik\u00e4v\u00e4 paikka. Mutta tuolla keskustassa on n\u00e4ttej\u00e4 puistoja ja j\u00e4tskikojuja ja siell\u00e4 on lava jolla pidet\u00e4\u00e4n esityksi\u00e4. Ja sitten siell\u00e4 on \u2013
\nOlga j\u00e4i miettim\u00e4\u00e4n. Mit\u00e4 siell\u00e4 oikastaan oli? Pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4 ja katup\u00f6ly\u00e4. \u00c4k\u00e4isi\u00e4 tarjoilijoita, pornokauppoja, penkeill\u00e4 makaavia kodittomia. Tummia limusiineja, jotka liukuivat hitaasti bulevardeja. Homeisia koulurakennuksia. Puistoja, joihin kukaan ei uskaltanut \u00f6isin.
\n\u2013 Siell\u00e4 on… tosi paljon n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4. Ihmiset puuhaavat kaikenlaista ja siell\u00e4 on…
\nTaas Olga j\u00e4i miettim\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ajatteli pient\u00e4 huvipuistoa, joka oli rakennettu sis\u00e4tiloihin, virtuaaliseikkailurataa, jossa maksua vastaan sai menn\u00e4 Niagaralle tai Kuun pinnalle. Sit\u00e4 41. kerroksen ravintolaa, jossa Olga k\u00e4vi silloin t\u00e4ll\u00f6in ja katseli kaupungin yli sen saasteista kellert\u00e4v\u00e4\u00e4 ilmaa. Yht\u00e4kki\u00e4 mik\u00e4\u00e4n siin\u00e4 ei tuntunut kehumisen arvoiselta. Mutta Sara saattaisi pit\u00e4\u00e4 huvipuistosta.
\n\u2013 On mit\u00e4? Sara kysyi.
\n\u2013 …karuselli ja peilisali, Olga p\u00e4\u00e4tti h\u00f6lm\u00f6sti.
\n\u2013 Okei, Sara vastasi, venytteli viel\u00e4 ja nousi seisomaan. \u2013 Meill\u00e4 on Szczeznyn ja Chimlinin kanssa sellainen leikki. Haluatko kuulla?
\n\u2013 Joo, kerro.<\/p>\n
Olga arveli, ett\u00e4 Sara kertoisi matkimisleikist\u00e4. H\u00e4n oli n\u00e4hnyt kun lapset kulkivat ihmisten per\u00e4ss\u00e4 ja matkivat heid\u00e4n liikkeit\u00e4\u00e4n ja eleit\u00e4\u00e4n. Kun joku k\u00e4veli puheluun syventyneen\u00e4, lapsi kulki piloillaan per\u00e4ss\u00e4 tarmokkaana p\u00e4lp\u00e4tt\u00e4en. Tai he matkivat vaikka lihavaa miest\u00e4, raahustivat puuskuttaen ja pullistaen vatsaansa paidan alta.
\nMutta Sara kertoikin leikist\u00e4 nimelt\u00e4 Orpo, jonka he olivat keksineet. Aina vuorollaan joku valittiin Orvoksi, ja t\u00e4m\u00e4n tuli menn\u00e4 jonnekin joen varrelle, etsi\u00e4 yksin\u00e4inen rantalaituri tai pusikko ja istua siell\u00e4 leikkien orpoa. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4, ei ket\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4. H\u00e4n istui siell\u00e4 ja mietti omiaan ja koetti valuttaa pieni\u00e4 orvonkyyneleit\u00e4, samaan aikaan kun muut etsiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4. Etsij\u00e4t eiv\u00e4t saaneet huudella vaan heid\u00e4n tuli koettaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4net. Tavallaan siis v\u00e4h\u00e4n niin kuin piilosta.
\nLapset olivat tulleet hyvin tehokkaiksi etsij\u00f6iksi, ja he tunsivat kaikki l\u00e4himaaston kolot. Siis my\u00f6s minne juosta piiloon, jos n\u00e4kiv\u00e4t poliisin tulevan paikalle. Tai jonkun horjuvasti tai aggressiivisesti k\u00e4velev\u00e4n aikuisen, jollaisia oli parempi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.
\n\u2013 Miksi poliisi? Eih\u00e4n kerj\u00e4\u00e4minen ole kielletty\u00e4?
\n\u2013 Ei kai, mutta ei saisi olla yksin. Ilman vanhempia. Poliisi pid\u00e4tt\u00e4isi.
\n\u2013 Miss\u00e4 sin\u00e4 nukut?
\n\u2013 Yhdess\u00e4 paikassa, Sara vastasi varovasti. \u2013 Siell\u00e4 on l\u00e4mmint\u00e4. Kukaan ei tied\u00e4 sit\u00e4 paikkaa.
\n\u2013 Ymm\u00e4rr\u00e4n, jos et halua paljastaa, miss\u00e4 se on. Onko se t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jossain l\u00e4hell\u00e4?
\n\u2013 On. Mutten sano miss\u00e4.
\n\u2013 Ei tarvitse. Haluatko viel\u00e4 leiv\u00e4n?
\n\u2013 Haluun.
\nOlga antoi leiv\u00e4n, se oli viimeinen. H\u00e4n tarjosi my\u00f6s mehupulloa, josta Sara joi puolet yhdell\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 pulputuksella. Sitten Sara sanoi:
\n\u2013 Ihmiset on menossa jonnekin.
\nOlga katsoi yl\u00f6s. Niin todella olivat. Tavalliset maleksijat ja ty\u00f6matkalaiset olivat poissa, tilalla oli jonkinlaista levotonta liikett\u00e4. Ihmiset olivat kiihtyneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, jotkut jopa juoksivat. Useimmat olivat menossa sillalle keskustan suuntaan. Pari ilmeisesti vapaata koiraa juoksi mukana. Yksi nuori mies kantoi kyltti\u00e4 olallaan mutta niin, ett\u00e4 Olga ei n\u00e4hnyt mit\u00e4 siin\u00e4 luki.
\nKyltti tuntui Olgasta yht\u00e4kki\u00e4 v\u00e4h\u00e4n hassulta. Verkossahan kaikki hoidettiin, ja tuossa joku kantoi pahvikyltti\u00e4 olallaan. Menee viel\u00e4 varmaan johonkin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 pystyss\u00e4, ett\u00e4 muut n\u00e4kisiv\u00e4t mit\u00e4 siihen on kirjoitettu. Oltiin kirjoitustaidon alkul\u00e4hteill\u00e4.
\nH\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n kiirehti nuori mies, musta tukka liehuen, tummat silm\u00e4t kirkkaina, vastuullisesti tuotetut nahkakeng\u00e4t jalassa. V\u00e4h\u00e4n matkaa h\u00e4nen per\u00e4ss\u00e4\u00e4n kulki vuolaasti jutteleva poikajoukko. Heit\u00e4 vastaan tuli tuore \u00e4iti, h\u00e4n ty\u00f6nsi lastenvaunuja kuin kilpa-ajoissa, k\u00e4\u00e4ntyi tielt\u00e4 ja kiihdytti asuinkorttelien sy\u00f6vereihin. Kaikki n\u00e4yttiv\u00e4t hermostuneilta, nekin, jotka eiv\u00e4t pit\u00e4neet varsinaisesti kiirett\u00e4. He vilkuilivat kaupungin keskustaan p\u00e4in.
\nKun Olga k\u00e4\u00e4ntyi katsomaan mit\u00e4 he osoittelivat, h\u00e4n jo useita ohuita savupilvi\u00e4, jotka nousivat sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 liikekortteleiden ja hallintorakennusten suunnasta. Yksi mustanpuhuva savupatsas nousi aivan Kissankehdon vierest\u00e4 ja leijaili sen kaksoistornien v\u00e4list\u00e4. Siell\u00e4 varmaan piti pit\u00e4\u00e4 ikkunoita kiinni, Olga ajatteli hajamielisesti (turhaan, sill\u00e4 koneellisesti ilmastoidussa rakennuksessa ikkunankehykset oli ruuvattu pysyv\u00e4sti kiinni). Poliisiauto ajoi ohitse, se ei huudattanut sireenej\u00e4 mutta vilkut olivat p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sara s\u00e4ps\u00e4hti, mutta poliiseilla ei ollut nyt aikaa katulapsille. Auto ajoi risteykseen, k\u00e4\u00e4ntyi sillalle ja katosi n\u00e4kyvist\u00e4.
\n\u2013 Mit\u00e4h\u00e4n tuolla on oikein tekeill\u00e4? Olga pohti \u00e4\u00e4neen.
\n\u2013 M\u00e4 en tied\u00e4, Sara vastasi. \u2013 Menn\u00e4\u00e4nk\u00f6 Alvaron veneelle?
\n\u2013 Pelottaako sinua?
\n\u2013 M\u00e4 en pid\u00e4 t\u00e4st\u00e4.
\nEn pid\u00e4 min\u00e4k\u00e4\u00e4n, Olga ajatteli. Ihmiset olivat hermostuneita ja kiihtyneit\u00e4, ja hermostuneet ja kiihtyneet ihmiset tekev\u00e4t harkitsemattomia asioita. Ilmapiiri oli ollut pitk\u00e4\u00e4n kire\u00e4 ja nyt ilmeisesti oli tapahtunut jotakin ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Olga pisti lasit nen\u00e4lle ja selasi uutisia, mutta selain j\u00e4i p\u00e4ivitt\u00e4m\u00e4\u00e4n eik\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt millek\u00e4\u00e4n sivulle.
\n\u2013 Mit\u00e4 se Alvaro tekee?
\n\u2013 Kalastaa, niinh\u00e4n m\u00e4 sanoin.
\n\u2013 T\u00e4st\u00e4 joesta? T\u00e4m\u00e4h\u00e4n on t\u00e4ynn\u00e4 saasteita.
\n\u2013 Joskus se tekee retken merelle ja kalastaa siell\u00e4.
\n\u2013 K\u00e4yk\u00f6 Alvaro t\u00f6iss\u00e4 jossain?
\n\u2013 Ei kai, en min\u00e4 tied\u00e4. Eik\u00f6 kalastaminen ole ty\u00f6t\u00e4?
\n\u2013 No onhan se.
\nEi, omaehtoinen kalastaminen omalla ajalla, ilman ett\u00e4 on palkollinen ja vastuussa jollekin pomolle, ei ole ty\u00f6t\u00e4, Olga ajatteli kitker\u00e4sti.
\n\u2013 Tuutko s\u00e4? M\u00e4 haluun menn\u00e4 nyt.
\n\u2013 No min\u00e4 tulen katsomaan.
\nOlga otti laukkunsa ja he laskeutuivat joenrantaan. Jokea reunustava maa oli tuettu kivilohkareilla, mutta vesi nousi usein niin korkealle, ett\u00e4 maa-aines oli l\u00e4htenyt sen mukana. Toisin paikoin suojamuuri huojui yksin\u00e4\u00e4n, ja polku kiersi muurin viereen revenneen aukon. Polku johti metallirakenteisen sillan alle, joka t\u00e4r\u00e4hteli yli kulkevien raskaiden autojen painosta, jatkui joen mutkaan, seurasi sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa ja kohtasi toisen, vanhemman kivisillan. Sen kohdalla he nousivat yl\u00f6s ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kadun.
\nYlh\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli poliisiauto poikittain risteyksess\u00e4 juuri sillan j\u00e4lkeen, se vilkutti sinist\u00e4 ja kolme poliisia seisoi sen vieress\u00e4. Heill\u00e4 oli konepistoolit k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Olga ja Sara laskeutuivat toista puolta alas ja takaisin polulle. He k\u00e4veliv\u00e4t viel\u00e4 satakunta metri\u00e4 rapautunutta joenpenkkaa ja pensaikkoa, kunnes n\u00e4kiv\u00e4t Alvaron veneen.
\nOlga oli odottanut pikkuista katettua lasikuituvenett\u00e4, mutta Alvaron vene oli rakennettu puusta. Se oli vanha, vernissattu ja siin\u00e4 oli oikea kajuutta ja majoitustilat. Maali oli kulunut monin paikoin ja metalliosissa n\u00e4kyi ruostetta, joskin n\u00e4ytti my\u00f6s, ett\u00e4 joku oli koettanut hangata niit\u00e4 puhtaaksi. Alus n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 se ei kulkisi kovaa. Se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt silt\u00e4 ett\u00e4 se ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi edes liikkeelle. Mies, mahdollisesti Alvaro, istui taitettavalla tuolilla veneen takakannella ja tupakoi.
\nAlvaro oli rotevarakenteinen, joskin vatsasta aavistuksen py\u00f6re\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 oli kulunut merimieslakintapainen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja huolimattomasti ajeltu parrans\u00e4nki. Vaatetuksesta Olga ei osannut sanoa, oliko se kirpparikamaa vai jotakin, mit\u00e4 merenlahtien asukkaat pyydystiv\u00e4t rysill\u00e4 ja nuijivat hengilt\u00e4, ennen kuin pukivat p\u00e4\u00e4lleen.
\n\u2013 Hei Alvaro!
\n\u2013 Hei Sara! Kuka tuo on?
\n\u2013 Se on yksi opettaja, m\u00e4 pyysin sen mukaan.
\n\u2013 Aijaa?
\n\u2013 Sill\u00e4 on nukke, joka puhuu. N\u00e4yt\u00e4ks\u00e4?
\n\u2013 Ehk\u00e4 kohta, Olga sanoi. H\u00e4n katsoi Alvaroa. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti juuri sellaiselta rantojen miehelt\u00e4, jollaisia Olga oli koettanut v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Ragnarissa oli ollut ihan kylliksi. Ragnar oli alkanut dokaamaan muutaman vuoden j\u00e4lkeen, kun sen yritys meni nurin. Se oli helvetti\u00e4. Ei sit\u00e4 olisi taas tarvinnut muistaa, mutta muisti toi mieleen asioita niin kuin sit\u00e4 huvitti.
\n\u2013 Moi, min\u00e4 olen Olga. S\u00e4k\u00f6 olet Alvaro?
\n\u2013 Vai opettaja? Eiks nyt ole ty\u00f6aika? Lintsaats\u00e4?
\n\u2013 Min\u00e4 olen nyt et\u00e4t\u00f6iss\u00e4.
\n\u2013 En tiennytk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 opettajat voi tehd\u00e4 niin.
\n\u2013 Ei vaiskaan, olen vapaalla.
\n\u2013 Haluisits\u00e4 kahvia?
\n\u2013 Okei. Onnistuisko cappuccino?
\n\u2013 Joo, mulla on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 italialainen kahvikone kajuutassa. No eik\u00e4 ole. Kun on kahvinkeitin. Kelpaako?
\n\u2013 Sori. Kyll\u00e4 se k\u00e4y.
\n\u2013 Onks sulla viel\u00e4 niit\u00e4 omenoita? Sara kysyi Alvarolta. Sara oli istahtanut lasten kolmipy\u00f6r\u00e4iselle ja koetti ajaa sill\u00e4 pienell\u00e4 aukiolla, joka j\u00e4i veneen ja yl\u00f6s nousevan ruohikkoisen rinteen v\u00e4liin. Py\u00f6r\u00e4 oli liian pieni, tyt\u00f6n polvet osuivat melkein h\u00e4nen leukaansa.
\n\u2013 Joo, m\u00e4 voin tuoda sulle.
\nKuului poliisiauton sireeni. Poliisit ajoivat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4n ohitseen, kaarsivat sillalle ja kaahasivat joen yli. Ulina vaimeni ja katosi kaupungin kohinaan, jokiveden l\u00e4iskeisiin kivi\u00e4 vasten ja lokkien huutoihin. Jostakin kuului toinen sireeni, joen toiselta puolelta.
\n\u2013 Mit\u00e4h\u00e4n tuolla on tekeill\u00e4?
\n\u2013 Siell\u00e4 on mellakka. Keskusta on t\u00e4ysin sekaisin.
\n\u2013 \u00c4l\u00e4?
\n\u2013 Joo. Se alkoi kai jostain mielenosoituksesta. Siell\u00e4 on k\u00e4ytetty vesitykkej\u00e4 ja kumiluotejakin.
\n\u2013 Mist\u00e4 tied\u00e4t? Katsoitko uutiset?
\n\u2013 En kattonu, mutta kuuntelin kyll\u00e4. Mulla on radio, tied\u00e4ts\u00e4. Niin vanhanaikaista tekniikkaa, ett\u00e4 se toimii viel\u00e4 kun netti on poikki. Sulla m\u00e4 v\u00e4h\u00e4n veikkaan on datavirta pime\u00e4n\u00e4.
\nOlga poimi lasit ja k\u00e4ynnisti selaimen. Mik\u00e4\u00e4n sivu ei auennut ja uutissovellus j\u00e4i py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n latauskiekkoa.
\n\u2013 N\u00e4kyy olevan.
\n\u2013 Ja yks mun kaveri asuu joen toisella puolelle, sill\u00e4 on hyv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4t bulevardeille. Ihan t\u00e4ytt\u00e4 kaaosta.
\n\u2013 Miten s\u00e4 siihen olet saanu yhteyden?
\n\u2013 L\u00e4ll\u00e4rill\u00e4.
\n\u2013 Mill\u00e4?
\n\u2013 LA-puhelimella. Vanhaa tekniikkaa sekin, mutta toimii kun tietoverkko ei.
\nAlvaro poimi jotakin veneen kannelta ja n\u00e4ytti sit\u00e4 Olgalle.
\n\u2013 Ai siis tuollainen radiopuhelin. Lapsilla on tuommoisia.
\n\u2013 Paitsi t\u00e4\u00e4 toimii oikeasti ja pidemm\u00e4lle. Veneilij\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 paljon. Ja ammattikuskit.
\nAlvaro meni kajuuttaan ja alkoi kolistella siell\u00e4. H\u00e4n k\u00e4vi heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omenan Saralle, joka koppasi sen taitavasti, ja palasi sis\u00e4\u00e4n.
\nRantojen mies tuntui aikaansaavalta. Olga itse oli aivan t\u00e4ysi kaupunkiasukki. H\u00e4n oli hukassa, jollei p\u00e4\u00e4ssyt joogaansa tai kahvilassa ei ollut latauspistoketta. Jos lasien akku oli tyhj\u00e4, joutui kulkemaan kaupungilla eksyksiss\u00e4 ja yksin. Ilman busseja ja metroa h\u00e4n ei olisi p\u00e4\u00e4ssyt minnek\u00e4\u00e4n. Mutta Alvaro ei n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4nyt sormi suuhun. H\u00e4nell\u00e4 oli jopa oma vene.
\nSara oli lopettanut ajamisen ja istui py\u00f6r\u00e4n satulassa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 omenaa. H\u00e4n oli heitt\u00e4nyt keng\u00e4nrisat pois jaloistaan ja katseli ohi ajavia veneit\u00e4.
\n\u2013 Mit\u00e4 mietit? Olga kysyi.
\n\u2013 Chimlini\u00e4. Se on ihan yksin tuolla.
\n\u2013 Miss\u00e4 tuolla?
\n\u2013 Se meni torille aamulla, meid\u00e4n piti n\u00e4hd\u00e4 mutta m\u00e4 olen nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4.
\n\u2013 No keksisik\u00f6 se tulla t\u00e4nne etsim\u00e4\u00e4n sinua?
\n\u2013 Voi olla. Tai sitten meid\u00e4n piilopaikkaan.
\nOlgaa v\u00e4sytti seisominen ja k\u00e4veleminen. Veneen vieress\u00e4 oli vanha, rautainen puistonpenkki, joka oli raahattu jostakin puistosta rantaan ruostumaan. Sen takana seisoi vanha Honda-moottoripy\u00f6r\u00e4, varmaankin Alvaron. Se n\u00e4ytti ajokelpoiselta. Penkki sen sijaan n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 jos Olga istuisi siihen, se ensin v\u00e4rj\u00e4isi housut ja lopuksi repisi ne. Olga istuutui nuotiopaikan vieress\u00e4 lojuvalle, auringon sy\u00f6m\u00e4lle puup\u00f6lkylle ja laski laukkunsa sen viereen. H\u00e4n tarkisti netin, mutta selain jatkoi yh\u00e4 sivun p\u00e4ivitt\u00e4mist\u00e4.
\nSireenien \u00e4\u00e4ni\u00e4 kuului taas vaimeana. Olga katseli kohti keskustaa, savupatsaita ja vastarannalta nousevaa Radissonia. Hotellin vieress\u00e4 levitt\u00e4ytyi rivi vanhoja rantavarastoja, jotka oli otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n y\u00f6kerhoiksi ja pizzerioiksi, ja veden partaalle ulottuvia asuintaloja. Veneet liukuivat hiljaa aallokossa. Yksi nopeampi kiihdytti kaikkien poikki ja katosi alajuoksulle. Vesi tuoksui mudalle ja kostealle kaislalle. Tuoksui, nimenomaan, ei haissut.
\nAlvaro tuli kajuutasta pieni tarjotin mukanaan. Tarjottimella oli kahvinkeittimen pannu, maitotetra ja eriparisia mukeja.
\n\u2013 Kulkeeko t\u00e4m\u00e4 vene todella? Olga kysyi.
\n\u2013 Ei niin kuin jokin ulkolaitamoottorivene, mutta kyll\u00e4 sill\u00e4 merelle p\u00e4\u00e4see. Ja siell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on vakaampi kuin sellainen kevyt kippo.
\nAlvaro kaatoi kahvia mukiin, Olga otti sen.
\n\u2013 Ei varmaan satu olemaan kasvismaitoa?
\n\u2013 Ei ole, sori.
\nOlga kaatoi maitoa v\u00e4h\u00e4n mukiin. H\u00e4n saisi ottaa maitohappobakteereita t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, h\u00e4nen vatsansa ei ollut tottunut pilkkomaan tavallista lehm\u00e4nmaitoa.
\nOlikohan tabletteja viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4? Tai oliko niit\u00e4 mukana ollenkaan? H\u00e4nen oma mukavuusalueensa lipui koko ajan kauemmaksi.<\/p>\n
Edellinen<\/a> Olga oli tuonut mukanaan voileipi\u00e4 ja s\u00f6i niit\u00e4 Saran kanssa joen varrella. He katselivat vett\u00e4, joka kiisi py\u00f6rteilev\u00e4n\u00e4 ja voimakkaana vanhassa uomassaan. Sara kysyi mist\u00e4 Olga tuli ja mit\u00e4 h\u00e4n teki. Olga kertoi, ett\u00e4 h\u00e4n asui kaupungin etel\u00e4osassa, Tarskissa, miss\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli koti pieness\u00e4 kerrostalossa. \u2013 Ja sielt\u00e4 s\u00e4 tulet sitten aina t\u00e4nne? \u2013 Yleens\u00e4 min\u00e4 menen ensin t\u00f6ihin. \u2013 Oletko s\u00e4 t\u00f6iss\u00e4? \u2013 Olen, min\u00e4 olen opettaja. Oo, Saran silm\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t sanovan. Sitten h\u00e4n sanoi: \u2013 Opeta minulle jotakin. \u2013 Ihan vain jotakin, niink\u00f6? Olga nauroi. \u2013 Min\u00e4 olen aikuisopettaja, opetan aikuisia. Sarasta se vaikutti v\u00e4h\u00e4n kummalliselta. \u2013 Tarvitseeko aikuisiakin opettaa? \u2013 Tarvitsee. Kukaan ei ole t\u00e4ysin oppinut koskaan. \u2013 Mit\u00e4 s\u00e4 sitten opetat? \u2013 No kielikursseja. Ja sitten on pari kulttuurihistorian kurssia. \u2013 Mit\u00e4 se on? \u2013 Sit\u00e4 millaisia tapoja on eri puolilta maailmaa tulevilla ihmisill\u00e4. Ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4t paremmin toisiaan paremmin. \u2013 No ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4k\u00f6 ne? Sit\u00e4 kulttuuria?<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[199,299,106,512],"class_list":["post-7512","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-jatkokertomukset","tag-dystopia","tag-fiktiivinen-tulevaisuus","tag-kaupungit","tag-mielenosoitus"],"modified_by":"Jouko Kivinen","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7512","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7512"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7512\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8390,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7512\/revisions\/8390"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7512"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7512"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7512"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nSeuraava<\/a>
\nAlkuun<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"