{"id":7520,"date":"2023-12-01T13:50:39","date_gmt":"2023-12-01T11:50:39","guid":{"rendered":"http:\/\/[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%%5D"},"modified":"2026-05-15T17:19:29","modified_gmt":"2026-05-15T14:19:29","slug":"kimsta-luku-3-transithallin-vangeista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/kimsta-luku-3-transithallin-vangeista\/","title":{"rendered":"Kimsta (Luku 3, transithallin vangeista)"},"content":{"rendered":"<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Pienell\u00e4 vihre\u00e4ll\u00e4 Dafillani ajelin sitten Almungetiet\u00e4 Upplands V\u00e4sbyyn ja M\u00e4rstaan, kaupoille ja ruotsinkursseille, nyt sulaneita teit\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n vaarallisesti. Koulubussi haki lapset ja toi takaisin.\u00a0 Kouludiskoihin vein lapset autolla, mutta minut pakotettiin pys\u00e4k\u00f6im\u00e4\u00e4n kahden korttelin p\u00e4\u00e4h\u00e4n koululta, Domuksen nurkalle, ettei kaverit n\u00e4hneet miten surkealla kulkuv\u00e4lineell\u00e4 kuljin. Rosersbergin Villastadin omakotitalojen lapset tuotiin Volvoilla ja Audeilla. Oli parempi saapua jalan, kuin h\u00e4vet\u00e4. \u00c4iti totteli.<\/p>\n<p>Koulussa ei oikein tiedetty miten suhtauduttaisiin ensimm\u00e4isiin maahanmuuttajalapsiin heid\u00e4n pieness\u00e4 kyl\u00e4koulussaan. P\u00e4\u00e4osa lapsista olivat omakotitaloista kaupungin alueelta, osa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lt\u00e4 maaseudulta. J\u00e4lkikasvuni olivat ainoat joilla oli ei-ruotsalainen tausta ja taatusti ensimm\u00e4iset, jotka eiv\u00e4t puhuneet ruotsia. Heid\u00e4n onnekseen he olivat valkoihoisia ja puhuivat englantia, tai amerikkaa, kuten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maaseudulla yleisesti sanottiin. Se auttoi paitsi kommunikaatiov\u00e4lineen\u00e4, my\u00f6s statuksen suhteen. Rosersbergil\u00e4isten vanhemmat havaitsivat sen eduksi ett\u00e4 heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 alkoivat puhuvat englantia aina enemm\u00e4n, etenkin Johannan luokassa, jossa pojat alkoivat jo h\u00e4irik\u00f6id\u00e4 varhain kehittynytt\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4ni.<\/p>\n<p>Poikaani taas kohdeltiin kaltoimmin, mutta mit\u00e4\u00e4n varsinaista kiusaamista ei esiintynyt. Joukkoon sopeutuminen oli vain vaikeampaa ja h\u00e4nt\u00e4 testattiin ankarasti.<\/p>\n<p>Tyt\u00e4r kielt\u00e4ytyi uhmakkaasti oppimasta ruotsia. H\u00e4n puhui englantia luokassa, opettajille, luokkatovereille, kaikille, sek\u00e4 aikuisille ett\u00e4 lapsille. Luokanopettaja kielsi h\u00e4nt\u00e4 puhumasta englantia v\u00e4litunneillakin ja h\u00e4nen uhmansa vain kasvoi. Tuli kulumaan melkein nelj\u00e4 vuotta ennen kuin h\u00e4n vapaaehtoisesti vastasi ruotsin kielell\u00e4 kun h\u00e4nt\u00e4 puhuteltiin. Opettajat eiv\u00e4t tienneet mit\u00e4 tehd\u00e4, kun kovap\u00e4inen tytt\u00e4reni reagoi aggressiivisesti paljoon patisteluun ja jyrkkiin kieltoihin.\u00a0 Koulussa opettajat puhuivat h\u00e4nelle ruotsia, h\u00e4n ymm\u00e4rsi, mutta vastasi englanniksi.<\/p>\n<p>M\u00e4rstan Ekillakouluun siirrett\u00e4ess\u00e4.\u00a0 Fabi\u00e1n Andr\u00e9s seitsem\u00e4nnelle luokalle ja Johanna Ekillan keskiasteelle, kuudennelle, tilanne oli l\u00e4hes sama.\u00a0 Poikani oli p\u00e4\u00e4ssyt jo askeleen eteenp\u00e4in ruotsin kielen oppimisessa, tyt\u00e4r hangoitteli vastaan kuin muuli joka jarruttaa molemmilla etujaloillaan.<\/p>\n<p>Sin\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 k\u00e4vin Suomessa kaksi kertaa, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa lasten kanssa, jotka j\u00e4iv\u00e4t lomaa viett\u00e4m\u00e4\u00e4n maalle\u00a0 ja sitten yksin Dafilla, jonka kolaroin H\u00e4meentien \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0risteyksess\u00e4.\u00a0 Keltaiset vilkkuvalot risteyksess\u00e4 olivat minusta \u201dajo varoen\u201d merkki,\u00a0 ja\u00a0 sivusta tulevilla olisi pit\u00e4nyt olla punainen vilkkuvalo,\u201d pys\u00e4hdy ja aja varovasti\u201d. Mielest\u00e4ni en ollut pys\u00e4htymisvelvollinen. En ollut edes osannut katsoa ett\u00e4 minulla oli paitsi vilkkuvat keltaiset, my\u00f6s v\u00e4ist\u00f6n merkki, yl\u00f6salainen kolmio. Ajoin suoraan ja H\u00e4meentielt\u00e4 tuli vauhdilla nuori kolli jonka kylkeen ajoin ja matkani p\u00e4\u00e4ttyi siihen. J\u00e4\u00e4hdytin rikki, auto tienposkessa ja poliisit ihmetteliv\u00e4t ett\u00e4 \u201dkaikille ne antaakin ajokortin siell\u00e4 Amerikassa\u201d. Olihan minulla vakuutus joka korvasi vastapuolen vahingot, poliisised\u00e4t olivat sitten lopulta kilttej\u00e4 ja ottivat huomioon sen ett\u00e4 olin hiljakkoin tullut Yhdysvalloista ja sain vain varoituksen.\u00a0 Siskoni l\u00e4hetti rahaa ja otti yhteytt\u00e4 Turussa asuvaan serkkuuni, joka sitten hinautti Dafin satamaan kun l\u00e4hdimme kotiin.<\/p>\n<p>Palasimme sitten nopeasti kuitenkin Ruotsiin ja hinautin auton lautalle ja lautalta kotiin. Autoa Dafista ei kuitenkaan tullut oikein en\u00e4\u00e4. \u00a0\u00a0Eih\u00e4n se alunperink\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ollut, oikeastaan.<\/p>\n<p>Aloitin sin\u00e4 syksyn\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6t. Olin saanut alkukes\u00e4st\u00e4 SFI:lt\u00e4 diplomin jonka mukaan olin nyt ruotsinkielentaitoinen, mik\u00e4 oli tietenkin huvittavaa sill\u00e4 en osannut laittaa kolmea sanaa yhteen lauseeseen ja sanavarastoni oli varmaan alle 50.<\/p>\n<p>Hain esikoulunopettajan paikkaa Terassenin p\u00e4iv\u00e4kodista, Upplands V\u00e4sbyst\u00e4 ja sain sen, mutta se ei ollut vakituinen. Peikkolassa puhuttiin suomea ja opetus oli suomenkielinen. Puolet p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 olin kuusivuotisryhm\u00e4ss\u00e4 vakituisen opettajan Marjan kanssa, toisen puolen p\u00e4iv\u00e4kodissa . Ty\u00f6 oli tuttua ja turvallista ja sain puhua suomea ja tulin hyvin toimeen ty\u00f6tovereiden kanssa. Tiloissa toimi my\u00f6s ruotsinkielinen vapaa-ajankoti ja ruotsin sanavarastoni kasvoi hitaasti, mutta liian hitaasti.<\/p>\n<p>Daf sanoi sopimuksen kanssani irti lopullisesti juuri ennen lumentuloa ja tilasin hinausauton. Hinaaja kysyi halusinko ottaa valokuvan vanhasta palvelijastani, ennen kuin h\u00e4n vie sen pois. Sanoin ei kiitos.<\/p>\n<p>Joulua vietimme kotona maalla Rusth\u00e5llissa ja v\u00e4lill\u00e4 Sanchezien luona Rotebrossa. Tytt\u00e4reni ei saanut olla Lucia, mutta ei ollut halunnutkaan, koska ei halunnut k\u00e4vell\u00e4 t\u00f6ks\u00e4hdellen vaihtoaskeleella ja laulaa ruotsalaisia lauluja. Sit\u00e4 paitsi, h\u00e4n oli roomalaiskatolinen. Poikani oli piparkakku-ukko, tietenkin. Kuten kaikki muut ulkomailla syntyneet pojat, elleiv\u00e4t itse saaneet valita. Siihen aikaan pojat eiv\u00e4t viel\u00e4 saaneet olla mit\u00e4\u00e4n muuta kuin piparkakkuja tai tonttuja. Tiernapoikia ei kukaan oikeastaan halunnut olla koska sill\u00e4 roolilla oli tietty hinttivaroitus.\u00a0 Tytt\u00e4reni halusi sitten kuitenkin olla apulucia kimmelt\u00e4v\u00e4\u00e4 nauhaa vaaleilla kutreillaan. Mutta laulamaan ruotsiksi h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 halunnut.<\/p>\n<p>Min\u00e4 olin alkanut pikkuhiljaa katselemaan itselleni miesseuraa ja kolumbialaisten juhlissa tapasin Miguelin, joka k\u00e4vi sitten meill\u00e4 Kimstassakin laskemassa pulkkam\u00e4ke\u00e4 lasteni kanssa.\u00a0 Olin luvannut lapsilleni jos koskaan heille hankin is\u00e4puolen, niin se tulee puhumaan samaa kielt\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Nyt kielelliset mahdollisuudet olivat espanja ja englanti. Suhteemme ei kuitenkaan kukoistanut ja lopahti melkein itsekseen saman vuoden aikana, vaikka tapailimme satunnaisesti sen j\u00e4lkeenkin.<\/p>\n<p>Olin my\u00f6s aloittanut englanninkielen kurssin yliopistolla ja koska p\u00e4\u00e4tin olla ostamasta uutta autoa ja yleens\u00e4kin istumasta auton rattiin rangaistakseni itse\u00e4ni omasta typeryydest\u00e4ni ja varomattomuudestani, niin kulkuyhteyksien hankaluus Kimstasta Frescatiin tekiv\u00e4t jatkamisen mahdottomaksi. Nyt j\u00e4lkik\u00e4teen ymm\u00e4rr\u00e4n tehneeni yhden niist\u00e4 kaikkein huonoimmista valinnoistani. Minun olisi ehdottomasti kannattanut silloin ostaa uusi auto, ottaa opintolainaa ja jatkaa yliopistolla, tehd\u00e4 mahdollisesti puolta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 esikoululuokalla samaan aikaan. Lapseni olivat nyt niin suuria ett\u00e4 voin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kotiin kahdestaan, antaa avaimet, antaa enemm\u00e4n vastuuta. Olin turvallisessa Ruotsissa, enk\u00e4 nukkunut en\u00e4\u00e4 pes\u00e4pallomaila s\u00e4ngyn alla.<\/p>\n<p>Teimme lumiukkoja pihalla, lapset opettelivat hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n koulussa lainasuksilla, l\u00f6ysimme riimukivi\u00e4 l\u00e4heisest\u00e4 metsik\u00f6st\u00e4 ja otimme valokuvia Pentax-systeemikamerallani.\u00a0\u00a0 Fabi\u00e1n Andr\u00e9s t\u00e4ytti kolmetoista, Johanna 12 vuotta ja pidimme syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4kutsut\u00a0 Kimstassa ja luokkatovereita tuli talon t\u00e4ydelt\u00e4, vanhempiensa kuskaamina. Kev\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 aloin mietti\u00e4 muuttoa M\u00e4rstaan, koska kulkuyhteydet olivat niin \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n vaivalloiset. Kaupassak\u00e4ynti oli hankalaa kun bussivuoroja oli vain kaksi p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja naapuriyhteis\u00f6\u00f6n sopeutuminen oli ollut hankalaa. Ei minuun torjuvasti suhtauduttu, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n seuraani hakeuduttu. Naapurinrouva lainasi minulle autoaan omasta aloitteestaan joskus kauppareissuille, mutta sekin kontakti romahti kun naapurit lomamatkalla yst\u00e4v\u00e4perheen, toisten naapureiden, kanssa ajoivat vuoristotiell\u00e4 nokkakolarin rekan kanssa Italiassa ja iloinen, avoin, yst\u00e4v\u00e4llinen naapurinrouvani Maud kuoli, samoin\u00a0 toisen pariskunnan mies. Tragedia oli tyrmistytt\u00e4v\u00e4 kymmenen talon maalaisyhteis\u00f6ss\u00e4. Aikaa my\u00f6ten lesket meniv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n naimisiin ja yhdistiv\u00e4t tynk\u00e4perheet, mutta se kuuluu taas heid\u00e4n tarinaansa, ei minun. Muutettuani Kimstasta en tavannut heit\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>K\u00e4vin asunnonv\u00e4lityksess\u00e4 M\u00e4rstassa ja sain etuoikeuspaikan asuntojonossa, ottaen huomioon ett\u00e4 olin yksinhuoltaja ilman omaa vuokrasopimusta (olin vuokralla yksityisell\u00e4) ja sin\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 muutimme M\u00e4rstaan, Tingvallan miljoonaprojektiin, tilavaan neli\u00f6\u00f6n ensimm\u00e4isess\u00e4 kerroksessa, k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n lasten koulusta.<\/p>\n<p>Halusin vaihtaa ty\u00f6paikkaa, viihdyin hyvin ja oli mukavaa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 suomenkielell\u00e4, jota en ollut puhunut kotikielen\u00e4 sitten Suomesta l\u00e4hdetty\u00e4ni, seitsem\u00e4\u00e4ntoista vuoteen. Kotona puhuimme useimmiten englantia, vaikka yritin aina v\u00e4lill\u00e4 pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 espanjaa my\u00f6s.\u00a0 Ruotsia ei voinut sanoa ett\u00e4 osaisin viel\u00e4.\u00a0 N\u00e4in ilmoituksen, jossa suomenkielinen p\u00e4iv\u00e4koti Kurre hakee johtajaa ja hain sit\u00e4, mutta minulle ilmoitettiin, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kotia oltiin sulkemassa, mutta kunnassa oli suuri tarve esikoulunopettajista ja paljon avoimia virkoja alallani.<\/p>\n<p>Kirjoitin kuntaan ja tarjosin palveluksiani miss\u00e4 tahansa suomenkielisess\u00e4\/espanjankielisess\u00e4 esikoulunopettajan virassa tai kotikielenopettajana ja viikkoa my\u00f6hemmin olin haastattelussa ja kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sen j\u00e4lkeen minut oli ylipuhuttu ottamaan vastaan esikoulunopettajan virka ruotsinkielisess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kodissa , jossa oli kuulemma \u201dsuuri tarve\u201d espanjaa taitavista opettajista.\u00a0 Olihan siell\u00e4, yksi chilel\u00e4isten vanhempien lapsi, joka osasi parempaa ruotsia kuin min\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>&nbsp; Pienell\u00e4 vihre\u00e4ll\u00e4 Dafillani ajelin sitten Almungetiet\u00e4 Upplands V\u00e4sbyyn ja M\u00e4rstaan, kaupoille ja ruotsinkursseille, nyt sulaneita teit\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n vaarallisesti. Koulubussi haki lapset ja toi takaisin.\u00a0 Kouludiskoihin vein lapset autolla, mutta minut pakotettiin pys\u00e4k\u00f6im\u00e4\u00e4n kahden korttelin p\u00e4\u00e4h\u00e4n koululta, Domuksen nurkalle, ettei kaverit n\u00e4hneet miten surkealla kulkuv\u00e4lineell\u00e4 kuljin. Rosersbergin Villastadin omakotitalojen lapset tuotiin Volvoilla ja Audeilla. Oli parempi saapua jalan, kuin h\u00e4vet\u00e4. \u00c4iti totteli. Koulussa ei oikein tiedetty miten suhtauduttaisiin ensimm\u00e4isiin maahanmuuttajalapsiin heid\u00e4n pieness\u00e4 kyl\u00e4koulussaan. P\u00e4\u00e4osa lapsista olivat omakotitaloista kaupungin alueelta, osa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lt\u00e4 maaseudulta. J\u00e4lkikasvuni olivat ainoat joilla oli ei-ruotsalainen tausta ja taatusti ensimm\u00e4iset, jotka eiv\u00e4t puhuneet ruotsia. Heid\u00e4n onnekseen he olivat valkoihoisia ja puhuivat englantia, tai amerikkaa, kuten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maaseudulla yleisesti sanottiin. Se auttoi paitsi kommunikaatiov\u00e4lineen\u00e4, my\u00f6s statuksen suhteen. Rosersbergil\u00e4isten vanhemmat havaitsivat sen eduksi ett\u00e4 heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 alkoivat puhuvat englantia aina enemm\u00e4n, etenkin Johannan luokassa, jossa pojat alkoivat jo h\u00e4irik\u00f6id\u00e4 varhain kehittynytt\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4ni. Poikaani taas kohdeltiin kaltoimmin, mutta<\/p>\n","protected":false},"author":108,"featured_media":10310,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[574,623,624],"class_list":["post-7520","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-kulttuurishokki","tag-maastamuutto","tag-paluumuutto"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7520","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/108"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7520"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7520\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7521,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7520\/revisions\/7521"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10310"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7520"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7520"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7520"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}