Olen aina inhonnut joulunpyhi\u00e4.
\nKun ihmisell\u00e4 kerrankin olisi muutama p\u00e4iv\u00e4 aikaa laiskana vain lep\u00e4ill\u00e4 kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietett\u00e4v\u00e4. Kauho kaupasta kassit t\u00e4yteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kortit ja ulkomaanlahjat. K\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4ksesi alusp\u00e4ivien yll\u00e4tysalet. Hamstraa loorat ja pullakranssit odottamaan H-hetke\u00e4. \u00a0Ai, muistitko hakea lukemiset kirjastosta? Ja kalat M\u00e4kiselt\u00e4?<\/p>\n
Ja sitten keitti\u00f6 ensin kaaoksen kynsiin ja lopuksi kaaoksen tulokset sopiviin laatikoihin. Aina joku porukka tulee meille jouluksi ja kaikessa kiireess\u00e4 mekin kipaisemme muutaman kassin ja pussin kanssa katsastamassa muiden joulupuita ja uusimman mallin valoketjuja.<\/p>\n
Ei paljon laulata. Kauneimmat joululaulut ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4liin jo kauan sitten. Hanget korkeat nietokset ja Tallitontun uneton joulujoiku unohtuivat kiireen jalkoihin monen monta joulua takaperin.<\/p>\n
Se alkoi jo lapsena.<\/p>\n
Aattop\u00e4iv\u00e4n illansuussa \u00e4iti oli r\u00e4ttiv\u00e4synyt kaikesta perheen hyv\u00e4ksi puuhaamastaan hyv\u00e4st\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt juhlasta puuttuman. Jouluateriaa varten levitettiin p\u00f6yd\u00e4lle aina kiilt\u00e4v\u00e4ksi mankeloitu perinnepellavaliina. Sille aseteltiin siev\u00e4sti Arabian kukka-astiasto, se, johon kuului nokallinen kastikekulho ja ruusukiemurainen kauha. Juomalaseihin oli hiottu joulukrysanteemi.<\/p>\n
Satakuntalainen pitop\u00f6yt\u00e4 oli joka vuosi prikulleen samanlainen. Muuttumattomuus oli perinne, josta poikkeaminen ei tiennyt hyv\u00e4\u00e4. Yli y\u00f6n kest\u00e4v\u00e4 m\u00e4ss\u00e4\u00e4minen ja kynttil\u00f6iden polttaminen viimeiseen steariinipisaraan saakka takasi meid\u00e4n joukolle \u00e4hkyis\u00e4n yhteisyyden.<\/p>\n
Joulupukkikaan ei meid\u00e4n rauhaamme h\u00e4irinnyt sen j\u00e4lkeen, kun yhten\u00e4 jouluaattona naapurin Uolevi paljasti naamarin takaa oman karvansa. Mutta siihenk\u00f6s monenkirjava paperisota meill\u00e4 olisi loppunut! Vuosi vuodelta kes\u00e4pyykkien kannosta tuttu p\u00e4rekori oli yh\u00e4 kukkuraisempi.
\nLahjoja silkkipapereista ja kiilt\u00e4vist\u00e4 nauhoista kuoriessaan pikkulikalle tuli aina syyllinen olo. Enh\u00e4n ollut koskaan ollut kiltti! Enk\u00e4 ainakaan kokonaista vuotta!<\/p>\n
My\u00f6hemmin jouluisin kaikki ne talot, joissa aikuisena asuin, vilisiv\u00e4t kaikenkokoista tonttulakin kantajaa ja narunny\u00f6rien avaajaa. Ihan kiva, joo kyll\u00e4! Ja oikean kaavan mukaan meni.
\nEtuk\u00e4teen aina tiesi, kuka sai joulup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 hepulin puhuttaessa r\u00e4\u00e4tik\u00e4slooran nimest\u00e4. Satavarmasti tiesi, kenelle pukki oli koriin j\u00e4tt\u00e4nyt v\u00e4\u00e4r\u00e4nv\u00e4risen ja -kokoisen y\u00f6paidan. Kirjat meniv\u00e4t kasoina joulun j\u00e4lkeen vaihdettavien pinoihin. Aina jokin juuri sen joulun odotetuin tekniikan kilukalu oli unohtunut toiseen maakuntaan – ellei per\u00e4ti kauppaan. Anopilta tuli perinteisesti keltainen huivi ja oppilailta designoitua lasitavaraa. Piirongin reunus pursui kortteja, niit\u00e4, joita tuli yll\u00e4tt\u00e4en ja t\u00e4ysin pyyt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 joka kotiin. Muistattehan: Kuurojen hyv\u00e4ksi. Taidetta ilman k\u00e4si\u00e4.<\/p>\n
Aikuisena olin korviani my\u00f6ten siin\u00e4 kaaoksessa, mist\u00e4 lapsena olin vannonut luikahtavani irti. P\u00e4ivitin vain hyvin v\u00e4h\u00e4n lapsuuskodin perinteit\u00e4. P\u00f6yt\u00e4 notkui samat loorat, sallatit, kinkut, graavatut kalat ja v\u00e4skyn\u00e4kiisselit kuin \u00e4itini rakentama p\u00f6yt\u00e4 joskus muinoin.
\nJa sukulaisia ja sukuun naituja oli joulu joululta yh\u00e4 enemm\u00e4n. Aina jostain ilmaantui uusi kierros pikkulapsia ja sukulaismummuja.<\/p>\n
Kunnes melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 vuosia sitten menoon tuli muutos. Min\u00e4 olinkin se sukulaismummu, joka ajoi 250 kilometri\u00e4 istuutuakseen just samanlaiseen joulup\u00f6yt\u00e4\u00e4n, johon olen vuosikymmeni\u00e4 junttautunut. Tapahtui sukupolven vaihdos.<\/p>\n
Mutta vaihtuiko mik\u00e4\u00e4n?
\nAika monesta asiasta voin irtisanoutua. Mutta joulunviettooni kuuluvat pakolliset kuviot. Suomeksi: Aina paljon lapsia ja lapseksi j\u00e4lleen muuttuneita sukulaisia ja kyl\u00e4nmiehi\u00e4 kuusen ymp\u00e4rill\u00e4. Aina kukkurainen p\u00f6yt\u00e4 niin vegaaneille kuin karppaajillekin \u2013 tai mik\u00e4 tapa valita ruokap\u00f6yd\u00e4n p\u00e4\u00e4kuosi kulloinkin kenellekin ja mist\u00e4 syyst\u00e4 oli menossa.<\/p>\n
Mutta aina suurin piirtein n\u00e4in. Aina. Ja aamen ja plottis!<\/p>\n
Tosin yhten\u00e4 jouluna luonnonvoimat liittoutuivat kanssani. \u00c4rjysti mouruava Dagmar katkaisi s\u00e4hk\u00f6n ja rupesi s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelem\u00e4\u00e4n vett\u00e4 juuri niiss\u00e4 kolmessa keitti\u00f6ss\u00e4, johon minulla oli vip-kortti. Hyv\u00e4sti Espoo, Kirkkonummen Veikkola ja Tuusula.<\/p>\n
Kakkostien varsi oli kuin suoraan Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppuotoksista. Mutta meid\u00e4n Golf porhalsi terhakasti l\u00e4pi runnotun ja valottoman maan kohti Poria, jossa odotti tyhj\u00e4 j\u00e4\u00e4kaappi mutta toimiva netti, televisio ja poriseva kahvinkeitin.<\/p>\n
Vaan ehdottomasti kestin t\u00e4m\u00e4nkin joulunajan kuin sitke\u00e4 sissi. Tapanina vedin Tuomaan messuilta hankkimani villahaalarin ylleni, k\u00e4perryin kaikessa rauhassa sohvannurkkaan. P\u00f6yd\u00e4n nurkalle j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ni romaanin kirjanmerkki oli kohdallaan. Cato ja Marian odottivat minua ratkaisemaan M\u00f6rk\u00f6miehen arvoitusta. Sovittelin tekonahkaisen tiikerif\u00e4llyn niskaani. \u00a0Olin valmis rosvojahtiin. Ah joulunajan onnea!<\/p>\n
PS Ai, mit\u00e4k\u00f6 otsikko tarkoittaa? En min\u00e4 tied\u00e4. Nappasin kysymyksen IL:n viihdesivustolta. Klikkaamalla pyhien j\u00e4lkeen tied\u00e4n, kenest\u00e4 ehdokaskaartin pullantuoksuisesta kaunottaresta rankattiin tasavallan joulun kuningatar.
\nMutta tied\u00e4n min\u00e4 vastauksen muutenkin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olen aina inhonnut joulunpyhi\u00e4. Kun ihmisell\u00e4 kerrankin olisi muutama p\u00e4iv\u00e4 aikaa laiskana vain lep\u00e4ill\u00e4 kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietett\u00e4v\u00e4. Kauho kaupasta kassit t\u00e4yteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kortit ja ulkomaanlahjat. K\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4ksesi alusp\u00e4ivien yll\u00e4tysalet. Hamstraa loorat ja pullakranssit odottamaan H-hetke\u00e4. \u00a0Ai, muistitko hakea lukemiset kirjastosta? Ja kalat M\u00e4kiselt\u00e4? Ja sitten keitti\u00f6 ensin kaaoksen kynsiin ja lopuksi kaaoksen tulokset sopiviin laatikoihin. Aina joku porukka tulee meille jouluksi ja kaikessa kiireess\u00e4 mekin kipaisemme muutaman kassin ja pussin kanssa katsastamassa muiden joulupuita ja uusimman mallin valoketjuja. Ei paljon laulata. Kauneimmat joululaulut ovat j\u00e4\u00e4neet v\u00e4liin jo kauan sitten. Hanget korkeat nietokset ja Tallitontun uneton joulujoiku unohtuivat kiireen jalkoihin monen monta joulua takaperin. Se alkoi jo lapsena. Aattop\u00e4iv\u00e4n illansuussa \u00e4iti oli r\u00e4ttiv\u00e4synyt kaikesta perheen hyv\u00e4ksi puuhaamastaan hyv\u00e4st\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ei pit\u00e4nyt juhlasta puuttuman. Jouluateriaa varten levitettiin p\u00f6yd\u00e4lle aina kiilt\u00e4v\u00e4ksi mankeloitu perinnepellavaliina. Sille aseteltiin siev\u00e4sti<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10418,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[9,115],"class_list":["post-7591","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-joulu","tag-naisen-elama"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7591","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7591"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7591\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10404,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7591\/revisions\/10404"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10418"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7591"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7591"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7591"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}