{"id":7681,"date":"2024-01-09T20:25:12","date_gmt":"2024-01-09T18:25:12","guid":{"rendered":"http:\/\/[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%%5D"},"modified":"2026-05-15T15:21:29","modified_gmt":"2026-05-15T12:21:29","slug":"taulun-nimi-on-pakkomuutto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/taulun-nimi-on-pakkomuutto\/","title":{"rendered":"\u201dTaulun nimi on PAKKOMUUTTO\u201d"},"content":{"rendered":"

K\u00e4sikirjoituksen sivut 404 – 405 <\/strong><\/p>\n

Melko tarkalleen puolen p\u00e4iv\u00e4n tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt py\u00f6r\u00e4tuoli ja neliskulmainen sairaalav\u00e4lineiden laukku.<\/p>\n

\u201dIhan vain varmuuden vuoksi\u201d, hoitaja selitteli ja ojensi minulle k\u00e4tens\u00e4. Nimi oli Jukka, h\u00e4n n\u00e4ytti ainakin jonkin verran tuntevan rouva Tuhkasta, joka ny\u00f6k\u00e4ytti miehen suuntaan.<\/p>\n

Ante riisui ulkovaatteensa, hoitaja etsi niille eteisest\u00e4 vaatepuun. Vasta sitten Ante astui kunnollisesti asuntoon sis\u00e4lle. Ennen kuin ehti noukkia minut levitettyjen k\u00e4siens\u00e4 v\u00e4liin, Petrus ja Einar juoksivat h\u00e4neen kiinni. \u201dSet\u00e4!\u201d Petrus kajautti ja sai pikkuveljens\u00e4 hekottamaan.<\/p>\n

\u201dMuistivat\u201d, Ante huomautti liikuttuneella \u00e4\u00e4nell\u00e4.<\/p>\n

\u201dTaisi menn\u00e4 kyll\u00e4 sana v\u00e4\u00e4rin\u201d, rouva Tuhkanen pahoitteli.<\/p>\n

\u201dEik\u00e4 mennyt\u201d, tasoittelin. Itsekseni ihmettelin, ett\u00e4 kaksivuotias voi muistaa monen kuukauden takaisen sanansa ja viel\u00e4 osasi jallittaa sill\u00e4 sanalla miehen silmiin kyyneleet. Kaksoset nukkuivat juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, niin ett\u00e4 me menimme isojen lasten kanssa olohuoneeseen.<\/p>\n

\u201dEn olisi uskonut, ett\u00e4 Eerikki hankkii juuri t\u00e4m\u00e4n.\u201d Ante seisahtui sohvasein\u00e4lle asetellun ison taulun eteen.<\/p>\n

\u201dEtk\u00f6 sin\u00e4 itse J\u00e4nk\u00e4l\u00e4isen luona sanonut, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 maalaus oli kaikkein paras?\u201d huomautin.<\/p>\n

Ante my\u00f6nteli ja lykk\u00e4si sormensa taulun \u00f6ljyv\u00e4rill\u00e4 py\u00f6riteltyyn tuulenpuuskaan. \u201dTotta kai on paras, kun t\u00e4ss\u00e4 maalauksessa sin\u00e4 olet melkein yht\u00e4 kaunis kuin oikeasti k\u00e4sieni v\u00e4liss\u00e4kin.\u201d Ante viivytteli sormenp\u00e4it\u00e4\u00e4n tauluun vahvasti uurtuneissa py\u00f6rteiss\u00e4.<\/p>\n

\u201dTaulun nimi on Pakkomuutto.\u201d<\/p>\n

Sen sanottuani Ante toiseenkin kertaan ihmetteli, ett\u00e4 Eerikki oli ilmeisesti k\u00e4sitt\u00e4nyt J\u00e4nk\u00e4l\u00e4isen sanoman.<\/p>\n

\u201dSin\u00e4 annoit kasvot ja J\u00e4nk\u00e4l\u00e4inen tuli hulluksi, kun tiesi, mit\u00e4 h\u00e4nen oli pakko siveltimell\u00e4\u00e4n kertoa\u201d, Ante selosti kuin museo-opas minulle alttaritaulua.<\/p>\n

 <\/p>\n

Taulussa oli kaikki liekeiss\u00e4. Tulessa oli taivas ja alapuolinen maailma, ja meid\u00e4n kasvoillamme n\u00e4kyi liekkien takana kokonaisen kansakunnan vuosituhantinen pakkomuutto. N\u00e4kyi yhdell\u00e4 kertaa niin kokonaisen kansanosan pakkoluopuminen omilta asuinsijoiltaan kuin mielenkin muutto toisenlaisuuteen. J\u00e4nk\u00e4l\u00e4inen oli muualta tullut, mist\u00e4 lie, kukaan ei oikein tiennyt.<\/p>\n

My\u00f6s min\u00e4 olin muun sukuisia.<\/p>\n

Juuri t\u00e4ss\u00e4 maalauksessa J\u00e4nk\u00e4l\u00e4inen ikuisti sen hetken, jolloin min\u00e4 olin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saamelaisen mielenmaiseman ja itsekin hyv\u00e4\u00e4 vauhtia muuttumassa.<\/p>\n

\u201dPit\u00e4\u00e4 olla muualta tullut, kaukaa pit\u00e4\u00e4 osata katsoa, ett\u00e4 n\u00e4kee.\u201d Kukahan niin sanoi? Oma sisimp\u00e4ni niin tiesi. Vai muistinko v\u00e4\u00e4rin?<\/p>\n

\u201dSinun kasvosi\u201d, Ante sanoi ja piiritti kasvoni k\u00e4siins\u00e4 kuin olisi maljan nostanut yl\u00f6s. \u201dKatso noita J\u00e4nk\u00e4l\u00e4isen ikuistamia kasvoja, ja min\u00e4 katselen sinua.\u201d<\/p>\n

Miehess\u00e4 oli samaa hehkua ja ylimaallista intomielt\u00e4 kuin silloin, kun h\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana asuntolakoululle tuloni j\u00e4lkeen katsoi minuun. Syd\u00e4meni rupesi hakkaamaan. Ja tikitti yh\u00e4 tihe\u00e4mmin, kun mies jatkoi.<\/p>\n

\u201dEn min\u00e4 saa kyllikseni sinun kasvoistasi. Siin\u00e4 on kaikki. Luen ilmeit\u00e4si kuin karttaa.\u201d<\/p>\n

Anten kasvoilla heilahti h\u00e4mmennys. Nopeasti h\u00e4n kuitenkin osasi jatkaa: \u201dAina en ota selv\u00e4\u00e4, menet joskus umpeen tai minun silm\u00e4ni h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t. Mik\u00e4 on? Miksi sinun kasvosi t\u00e4ll\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 ovat varjossa, vaikka Eerikki on varmasti osannut oikein arvioida, miten tauluvalo pit\u00e4\u00e4 suunnata?\u201d<\/p>\n

Ante kiersi k\u00e4sivartensa hartioilleni. \u201dMik\u00e4 on? Mik\u00e4 nyt on?\u201d<\/p>\n

 <\/p>\n

Taulussa min\u00e4 katsoin yl\u00f6s ja eteen, sitten k\u00e4\u00e4nsin kasvoni suoraan katsojaan, porauduin h\u00e4neen kuin vimmalla tai viime voimilla. H\u00e4kellyin enk\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4m\u00e4n taulun edess\u00e4 ja samalla kaikkien n\u00e4iden minut n\u00e4kevien miesten edess\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

\u201dMiss\u00e4 sinun riskusi ovat?\u201d<\/p>\n

Koskettelin korvalehte\u00e4ni. Taulussa mieheni lahjoittamat korut, ahkun perint\u00f6 valitulle naiselle, erottuivat niin kuin aurinko; kuin kuu ja t\u00e4hdet ne kimmelsiv\u00e4t kirkkaina \u00f6in\u00e4. Ties monettako kertaa Ante muistutti, ett\u00e4 n\u00e4kemisen lis\u00e4ksi pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s kuulla. Kuultava on my\u00f6s pienet \u00e4\u00e4net, juuri ja juuri korvalehden ker\u00e4\u00e4m\u00e4t kuiskaukset, hiljaisuuden v\u00e4rin\u00e4, syksyn pakastamat lehdet koivikossa, pajupensaiden ensimm\u00e4iset ummut kev\u00e4ttalvella. Ante tuli ihan l\u00e4helle. H\u00e4n puhalsi korvaani niin kuin ensimm\u00e4isen kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n aamutuuli; niin kuin hele\u00e4n talviaamun lumet pyyhk\u00e4isev\u00e4 viirre.<\/p>\n

 <\/p>\n

Me istuimme sohvalla vieri vieress\u00e4. Kumpikin h\u00e4mmentynein\u00e4.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Lapset, meid\u00e4n lapsemme tai kaksi niist\u00e4, leikkiv\u00e4t karvalankamatolla kuin vasta paljastuneella j\u00e4k\u00e4l\u00e4lampareella.<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 en tarvitse taulua sein\u00e4lleni\u201d, Ante sanoi. \u201dVoin kokea, muistaa, n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla, kun suljen silm\u00e4ni. Ja minulla on sinut vieress\u00e4ni. Sin\u00e4 riskutat minulle unessa ja unen l\u00e4pi.\u201d<\/p>\n

L\u00e4htiess\u00e4\u00e4n hoitajan kanssa takaisin sairaalalle h\u00e4n viel\u00e4 muistutti: \u201dEn ole koskaan mist\u00e4\u00e4n poissa, kun sin\u00e4 ja lapset olette ymp\u00e4rill\u00e4ni. Se maisema on mieleni koti.\u201d<\/p>\n

Ante sulki minut syliins\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa. Maisemat vilistiv\u00e4t levottomasti mieleni kuvissa.<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4sikirjoituksen sivut 404 – 405 Melko tarkalleen puolen p\u00e4iv\u00e4n tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt py\u00f6r\u00e4tuoli ja neliskulmainen sairaalav\u00e4lineiden laukku. \u201dIhan vain varmuuden vuoksi\u201d, hoitaja selitteli ja ojensi minulle k\u00e4tens\u00e4. Nimi oli Jukka, h\u00e4n n\u00e4ytti ainakin jonkin verran tuntevan rouva Tuhkasta, joka ny\u00f6k\u00e4ytti miehen suuntaan. Ante riisui ulkovaatteensa, hoitaja etsi niille eteisest\u00e4 vaatepuun. Vasta sitten Ante astui kunnollisesti asuntoon sis\u00e4lle. Ennen kuin ehti noukkia minut levitettyjen k\u00e4siens\u00e4 v\u00e4liin, Petrus ja Einar juoksivat h\u00e4neen kiinni. \u201dSet\u00e4!\u201d Petrus kajautti ja sai pikkuveljens\u00e4 hekottamaan. \u201dMuistivat\u201d, Ante huomautti liikuttuneella \u00e4\u00e4nell\u00e4. \u201dTaisi menn\u00e4 kyll\u00e4 sana v\u00e4\u00e4rin\u201d, rouva Tuhkanen pahoitteli. \u201dEik\u00e4 mennyt\u201d, tasoittelin. Itsekseni ihmettelin, ett\u00e4 kaksivuotias voi muistaa monen kuukauden takaisen sanansa ja viel\u00e4 osasi jallittaa sill\u00e4 sanalla miehen silmiin kyyneleet. Kaksoset nukkuivat juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, niin ett\u00e4 me menimme isojen lasten kanssa olohuoneeseen. \u201dEn olisi uskonut, ett\u00e4 Eerikki hankkii juuri t\u00e4m\u00e4n.\u201d Ante seisahtui sohvasein\u00e4lle asetellun ison taulun eteen.<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":10173,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[4],"tags":[21,49],"class_list":["post-7681","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-romaanit-ote","tag-maaginen-realismi","tag-rakkaus"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7681","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7681"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7681\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":10174,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7681\/revisions\/10174"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10173"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7681"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7681"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7681"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}