Linja-autossa oli melko paljon ihmisi\u00e4. Ei kuitenkaan niin paljon, ett\u00e4 vieress\u00e4ni olisi istunut ket\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 istuin ikkunanpuoleisella penkill\u00e4 ja katselin illan h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ikkunasta heijastuvaa kuvaani. N\u00e4ytin aika pienelt\u00e4, mutta myssyni tupsu n\u00e4ytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni niin, ett\u00e4 se kallistui vuorostaan toiselle puolelle. Vieress\u00e4ni penkill\u00e4 oli tummansininen samettitakkini, jossa oli vaaleanpunainen silkkivuori ja kullanv\u00e4riset ankkurinapit, sek\u00e4 oranssiruudullinen kassini, minun oma t\u00e4rke\u00e4 kassi. Siin\u00e4 oli nyt mukana muutamia pieni\u00e4 tavaroita, joita olin halunnut ottaa mukaan is\u00e4n ty\u00f6paikalle. \u00c4idin oli ollut l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 kiireesti t\u00f6ihin, ja koska is\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 Toppilan luotsiasemalla, oli p\u00e4\u00e4tetty, ett\u00e4 voisin menn\u00e4 sinne sinne linja-autolla. \u00c4iti saatteli minut linja-autolle ja maksoi linja-autolipun. En ollut koskaan ennen matkustanut yksin linja-autossa ja matka j\u00e4nnitti hieman. \u00c4iti huolehti, ett\u00e4 linja-auton kuljettaja pys\u00e4ytt\u00e4isi auton Toppilan pys\u00e4kille, jonne is\u00e4 pystyisi tulemaan vastaan.<\/p>\n
Aikani tuijotettuani linja-auton tummasta ikkunasta heijastuvaa kuvajaistani ja ohi vilahtavia katulamppujen kellert\u00e4vi\u00e4 valoja, saavuimme Ouluun. Linja-auto hiljensi vauhtiaan ja pys\u00e4htyi nytk\u00e4ht\u00e4en Toppilan kohdalla. Kuljettaja nousi istuimeltaan ja tuli sanomaan minulle, ett\u00e4 olimme nyt perill\u00e4 minun p\u00e4\u00e4tepys\u00e4kill\u00e4ni. En tietenk\u00e4\u00e4n ollut osannut ajatella, ett\u00e4 linja-autolla oli aikataulu ja sen kuuluisi olla miltei v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti taas liikkeell\u00e4, kun matkustaja poistuisi autosta pys\u00e4kill\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 en pit\u00e4nyt kiirett\u00e4, vaan otin samettitakkini kassini vierest\u00e4 ja aloin pukemaan sit\u00e4 hitaasti p\u00e4\u00e4lleni. Ankkurinappeja oli nelj\u00e4. Onneksi ne olivat melko isoja ja aika helppoja laittaa kiinni. Viel\u00e4 kaulahuivi ja vanttuut. Myssy olikin jo valmiiksi p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, en ollut riisunut sit\u00e4 pois ollenkaan, koska minusta oli mukava heilauttaa sen tupsua puolelta toiselle. Kuljettaja odotti k\u00e4rsiv\u00e4llisesti minun valmistautuessa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n, ja n\u00e4in my\u00f6s is\u00e4n kurkistavan avonaisesta linja-auton ovesta sis\u00e4\u00e4n. Otin oranssiruudullisen kassini ja tarkistin viel\u00e4, ett\u00e4 sen vetoketju oli varmasti kiinni. Viimeinen vilkaisu linja-auton tummanpuhuvaan ikkunaan. Heilautin viel\u00e4 kerran myssyn tupsua ja l\u00e4hdin sitten ovelle, jonka ulkopuolella is\u00e4 odotteli. Is\u00e4 kiitteli kuljettajaa ja auttoi minut alas linja-auton portaita. L\u00e4hdimme yhdess\u00e4 is\u00e4n kanssa k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti Toppilan satamaa ja luotsiasemaa.<\/p>\n
Oranssiruudullisessa kassissani oli C-kasetti, jonka laitoin is\u00e4n ty\u00f6paikan mankkaan soimaan. Kasetin nimi oli M\u00f6rk\u00f6ooppera ja se oli minun ensimm\u00e4inen ja siihen aikaan ainoa oma kasettini. M\u00f6rk\u00f6oopperan soidessa is\u00e4n ty\u00f6paikan kasettisoittimessa ryhdyin tutkimaan luotsiaseman huoneita ja tavaroita. Isossa ty\u00f6huoneessa oli ainakin p\u00f6yti\u00e4 ja tuoleja ja sohva. Keitti\u00f6ss\u00e4 oli hella, tiskip\u00f6yt\u00e4 ja j\u00e4\u00e4kaappi. Ket\u00e4\u00e4n muita ihmisi\u00e4 ei n\u00e4kynyt, vain is\u00e4 ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Ison ty\u00f6huoneen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli merikarttoja ja harppi, sek\u00e4 laite, jossa oli monenlaisia nappeja, ja josta kuului jonkun puhetta. Puhuja oli laivassa, enk\u00e4 saanut puheesta selv\u00e4\u00e4. \u00c4\u00e4ni kuului p\u00e4tkitt\u00e4in ja se peittyi osaksi kovaan suhinaan. Is\u00e4 vastasi jotain. Varmasti se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ison ty\u00f6huoneen ja er\u00e4\u00e4n pienemm\u00e4n huoneen v\u00e4lisess\u00e4 sein\u00e4ss\u00e4 oli luukku, joka oli kiinni. Minua kiinnosti kovasti tuo luukku. Miksi se oli siin\u00e4? Lapsen mielikuvitukseni alkoi kiit\u00e4\u00e4 ja aikani p\u00e4hk\u00e4ilty\u00e4ni uskoin vakaasti l\u00f6yt\u00e4neeni vastauksen kysymykseeni. Nousin luukun alla olevalle tuolille ja tartuin luukun reunassa olevaan pieneen kahvaan. Luukku aukesi loksahtaen. Toisella puolella oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4. Ty\u00f6nsin p\u00e4\u00e4ni luukkuun ja kysyin: \u201dKuka siell\u00e4?\u201d. Kukaan ei vastannut, joten kipusin alas tuolilta ja kipaisin raollaan olevasta ovesta sis\u00e4\u00e4n pikku huoneeseen. Siell\u00e4 nousin vuoteelle, joka oli luukun alla. Nyt luukusta n\u00e4kyi is\u00e4n ty\u00f6huoneen valot. \u201dMin\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, sinun yst\u00e4v\u00e4si!\u201d, huudahdin iloisesti ty\u00f6nt\u00e4en taas p\u00e4\u00e4ni luukkuun. \u201dHih! Se vastasi\u201d, ajattelin ja s\u00e4nt\u00e4sin taas luukun toiselle puolelle ison ty\u00f6huoneen tuolille nousten. Kasettinauhuri soitti M\u00f6rk\u00f6oopperan A-puolta ja min\u00e4 juoksin innoissani edestakaisin huoneiden v\u00e4liss\u00e4 juttelemassa luukusta l\u00f6ytyneen yst\u00e4v\u00e4n kanssa.<\/p>\n
En huomannut ollenkaan ajan kulua, kunnes is\u00e4 tuli sanomaan, ett\u00e4 nyt pit\u00e4isi menn\u00e4 nukkumaan. Poskeni punoittivat ja minulla oli l\u00e4mmin. En olisi mill\u00e4\u00e4n raaskinut viel\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni ja mukavaa leikki\u00e4ni. Sanoin, ett\u00e4 M\u00f6rk\u00f6oopperaa olisi viel\u00e4 toinen puolisko kasetista kuuntelematta. Sain viel\u00e4 hetken leikki\u00e4 ja sitten olikin iltapalan aika. Sen j\u00e4lkeen minun t\u00e4ytyi menn\u00e4 nukkumaan. Huomasin ilokseni, ett\u00e4 is\u00e4 ohjasi minut juuri siihen pieneen huoneeseen, joka oli luukun toisella puolella. Kiipesin vuoteeseen ja vedin peiton niin yl\u00f6s, ett\u00e4 silm\u00e4t ja otsa vain j\u00e4iv\u00e4t n\u00e4kyviin. Is\u00e4 toivotti minulle hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja palasi isoon ty\u00f6huoneeseen, mutta sovimme, ett\u00e4 voimme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 luukun raolleen. Katselin viel\u00e4 vuoteesta peiton reunan yli, miten valo kajasti luukun raosta. M\u00f6rk\u00f6ooppera oli jo hiljentynyt, mutta kuulin is\u00e4n ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n laitteen suhisevan jotain. Nukahdin jossain vaiheessa ajatukseen siit\u00e4, ett\u00e4 is\u00e4n ty\u00f6paikalla oli mukava olla, kun sielt\u00e4 l\u00f6ytyi yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Linja-autossa oli melko paljon ihmisi\u00e4. Ei kuitenkaan niin paljon, ett\u00e4 vieress\u00e4ni olisi istunut ket\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 istuin ikkunanpuoleisella penkill\u00e4 ja katselin illan h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ikkunasta heijastuvaa kuvaani. N\u00e4ytin aika pienelt\u00e4, mutta myssyni tupsu n\u00e4ytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin p\u00e4\u00e4t\u00e4ni niin, ett\u00e4 se kallistui vuorostaan toiselle puolelle. Vieress\u00e4ni penkill\u00e4 oli tummansininen samettitakkini, jossa oli vaaleanpunainen silkkivuori ja kullanv\u00e4riset ankkurinapit, sek\u00e4 oranssiruudullinen kassini, minun oma t\u00e4rke\u00e4 kassi. Siin\u00e4 oli nyt mukana muutamia pieni\u00e4 tavaroita, joita olin halunnut ottaa mukaan is\u00e4n ty\u00f6paikalle. \u00c4idin oli ollut l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 kiireesti t\u00f6ihin, ja koska is\u00e4 oli t\u00f6iss\u00e4 Toppilan luotsiasemalla, oli p\u00e4\u00e4tetty, ett\u00e4 voisin menn\u00e4 sinne sinne linja-autolla. \u00c4iti saatteli minut linja-autolle ja maksoi linja-autolipun. En ollut koskaan ennen matkustanut yksin linja-autossa ja matka j\u00e4nnitti hieman. \u00c4iti huolehti, ett\u00e4 linja-auton kuljettaja pys\u00e4ytt\u00e4isi auton Toppilan pys\u00e4kille, jonne is\u00e4 pystyisi tulemaan vastaan. Aikani tuijotettuani linja-auton tummasta ikkunasta heijastuvaa kuvajaistani ja ohi vilahtavia katulamppujen kellert\u00e4vi\u00e4 valoja, saavuimme Ouluun. Linja-auto hiljensi<\/p>\n","protected":false},"author":127,"featured_media":10041,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[38,674,686],"class_list":["post-7855","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-lapsuus","tag-mielikuvitusystava","tag-ystava"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7855","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/127"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7855"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7855\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7857,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7855\/revisions\/7857"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10041"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7855"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7855"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7855"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}