{"id":7883,"date":"2024-03-03T23:13:48","date_gmt":"2024-03-03T21:13:48","guid":{"rendered":"[%kirjamaa.fi\/tarinavirta%]"},"modified":"2024-03-03T23:13:48","modified_gmt":"2024-03-03T21:13:48","slug":"taloja-siltoja-portaita-ja-kirkot-kummullansa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/taloja-siltoja-portaita-ja-kirkot-kummullansa\/","title":{"rendered":"TALOJA, SILTOJA, PORTAITA JA KIRKOT KUMMULLANSA"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastap\u00e4isell\u00e4 kummulla kohosi jokivarren komein\u00a0 kivikirkko, sen takana kirkonkyl\u00e4n koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen \u00e4itini n\u00e4ki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelm\u00e4tarhaan. Vasemmalla n\u00e4kyi punavankien tekem\u00e4 silta ja vanha kappeli ja hautausmaa. Kun \u00e4iti oli k\u00e4til\u00f6 Kaunismaan avustamana k\u00e4\u00e4rinyt minut kapaloihin, h\u00e4n laskeutui huterin jaloin pystysuoria portaita alakertaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Seuraava talo oli saman joen partaalla pappilan toisella puolella l\u00e4hell\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entaloa. Se oli is\u00e4n ja \u00e4idin oma talo. Sinne vei jyrk\u00e4t sementtiraput. Sis\u00e4lle asti haisi joki, varsinkin silloin kun aukij\u00e4tetyn ikkunan edess\u00e4 leijuva verho huiski tuulen tahdissa. Vinttihuoneessa oli sininen p\u00f6yt\u00e4 ja tukevat osuuskaupan kahvilasta ostetut tuolit. Kun istui lukemassa l\u00e4ksyj\u00e4, n\u00e4ki Kolsin sillan ja K\u00f6\u00f6nik\u00e4nm\u00e4en esihistoriallisen kalmiston.<\/p>\n

Turussa asuin Tikkum\u00e4ess\u00e4 keltaisen pitk\u00e4n puutalon p\u00e4\u00e4tyhuoneessa. Minulla oli oma sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti, iso eteiskuisti. K\u00e4velin joka p\u00e4iv\u00e4 rautatiesillan ja Tuomiokirkkosillan kautta pitkin H\u00e4meenkatua yliopistonm\u00e4elle.<\/p>\n

My\u00f6hemmin muutin yliopiston rappujen juureen jonkun vankilassa olevan miehen asuntoon. Miehen nainen k\u00e4vi joka viikko siivoamassa asunnon, ja kun kev\u00e4t tuli, mies ilmoitti, ett\u00e4 h\u00e4n vapautuu ja me voidaan asua yhdess\u00e4. Katselin vanhalta haisevan puutalon eteisen komeroon j\u00e4tettyj\u00e4 haalareita ja vanhaa matkalaukkua.<\/p>\n

Omat tavarani mahtuivat kahteen kassiin.<\/p>\n

Tammispaltantien omakotitalon yl\u00e4kerrassa oli ammattikoulunopettajan asunnossa minun osuuttani huone ja keitti\u00f6. Tai ei minun, meit\u00e4 oli kolme. Vauva tuli p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi Heidekenilt\u00e4, kannettiin puuraput toiseen kerrokseen.<\/p>\n

Vammalan talo oli ruma ja kolea. Tai kuumahan siell\u00e4 aina oli. Se oli pystyyn hirsist\u00e4 rakennettu ja tiukasti sammaleilla tilkitty. Talo oli\u00a0 tulikuuma, varsinkin kes\u00e4ll\u00e4. Sin\u00e4 yhten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ulkona hein\u00e4kuun keskil\u00e4mp\u00f6tila taisi olla 12 astetta ja kes\u00e4kuun satoi kylm\u00e4\u00e4 ukkossadetta. Hein\u00e4kuisena aamuy\u00f6n\u00e4 her\u00e4sin, otin kassin nurkasta, k\u00e4velin raput keitti\u00f6\u00f6n. \u201dJoko?\u201d \u201dJo\u201d, sanoin. \u201dKahvi on valmiina, ota kupillinen.\u201d \u201dToiste sitten\u201d, anopille sanoin. Matkaa oli alle puolen kilometri\u00e4, mutta en voinut k\u00e4vell\u00e4. Minut lyk\u00e4ttiin apen autorivist\u00f6n laitimmaiseen. Vauva syntyi heti, kun olin kontaten kiivennyt raput aluesairaalan yl\u00e4aulaan.<\/p>\n

Kun poika oli kaksiviikkoinen, muutettiin Sulinin vinttiin, min\u00e4 ja pojat. Isopoika oli jo vuoden t\u00e4ytt\u00e4nyt. Mutta salaa imetin sit\u00e4kin pitk\u00e4koipea. Kevyesti kannoin p\u00e4ivisin molemmat yht\u00e4 aikaa portaat yl\u00f6s asuntoon. Vaunut j\u00e4iv\u00e4t kuistille. Siin\u00e4 vintiss\u00e4 keitti\u00f6n virkaa hoiti\u00a0 komero, jossa ei ollut l\u00e4mp\u00f6patteria. Mutta kaksilevyinen hella oli, ei uunia. Sen sijaan kamari oli l\u00e4mmin, ei: kuuma se oli.<\/p>\n

Minulla oli p\u00f6yt\u00e4 ikkunan edess\u00e4. Peltoja, osula, kirkonm\u00e4ki. Korjasin \u00f6isin oppilaiden kokeita ja laskin etuk\u00e4teen matikanlaskuja, etten nolaisi koulussa itse\u00e4ni. Jalalla liekutin paikkakunnan is\u00e4nn\u00e4n tuomaa maalaistalon kehtoa, jossa vauva nukkui, toinen oli pinnas\u00e4ngyss\u00e4 k\u00e4den p\u00e4\u00e4ss\u00e4 minusta. Usein \u00f6isin oli s\u00e4hk\u00f6katkoksia. Kun piti l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 vauvalle lis\u00e4ruokaa, se ei niin vain onnistunutkaan. Nopeasti opin, ett\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n iltaisin l\u00e4mmitin pullon kiehuvassa vedess\u00e4 tulikuumaksi\u00a0 ja pujotin pullon villasukkaan. Maito pysyi ihan hyvin l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 aamuy\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n

Sulinin vintilt\u00e4 muutin osuuspankin vinttiin. Nyt tilaa oli!\u00a0 Huoneet olivat isot, eteinenkin salin kokoinen. Jyrkki\u00e4 rappuja edelleen kannoin pojat kotiin yl\u00e4kertaan ja v\u00e4liin\u00a0 alas pihalle. Lauantaisin kuskasin alakertaan saunaan.<\/p>\n

Jyv\u00e4skyl\u00e4n asunnoissa oli kaikki niin kuin kerrostaloasunnoissa on. Niist\u00e4 en paljon muistakaan. Kirjahylly oli, rahapuu vankan pylv\u00e4\u00e4n nokassa. Ja isot ammeet kylpyhuoneissa, niiss\u00e4 kannattelin poikia iltaisin yht\u00e4 aikaa. Kun lapset olivat valmiit s\u00e4nkyyn, olisin ollut min\u00e4kin. Mutta y\u00f6 oli minun toinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4ni.<\/p>\n

Saunaan mentiin kivirappuja pitkin talon alle. Kerran l\u00f6ysin saunasta alastoman naisen, joka hoki: \u201dKakkonen Kakkonen.\u201d Vasta ambulanssimiehet tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 se oli naisen sukunimi, ja min\u00e4 opin, ett\u00e4 Kakkonen oli tavallinen nimi siell\u00e4 p\u00e4in Suomea.<\/p>\n

Kun muuttokuorma toppasi Forssan Koskuenkadun omakotitalon eteen, talosta juoksi koloisia sementtirappuja alas joku sanomaan, ett\u00e4 talo on juuri myyty, ett\u00e4 k\u00e4visik\u00f6 melkein samannimiselt\u00e4 kadulta toinen asunto, tuliter\u00e4 rivitalon p\u00e4tk\u00e4, 102 neli\u00f6t\u00e4. Olin hukannut matkalla kenk\u00e4ni. K\u00e4velin paljain jaloin niihin neli\u00f6ihin ja asetuin taloksi.<\/p>\n

Jonkun kuuman kes\u00e4n asuin Muuruej\u00e4rven rannalla. Talossa oli s\u00e4hk\u00f6levy, kaasuhella ja uuni, jossa oli suora hormi ulos. Vain saunassa oli l\u00e4mmin. Kolea kes\u00e4. Mustikoita tuli \u00e4mp\u00e4reitt\u00e4in pihasta ja kalaa j\u00e4rvest\u00e4. Kiipeilin kallioita p\u00e4ivisin, ja taloa piiritti y\u00f6h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 joku kitaraa mukanaan raahannut laitoksesta karannut. (Sen kuulin kyl\u00e4kaupassa tosijuoruna. Mutta pel\u00e4t\u00e4 ei tarvinnut, vakuutettiin.)<\/p>\n

Jonain toisena kes\u00e4n\u00e4 asuin Koij\u00e4rvell\u00e4 kissan ja nuorimman pojan kanssa. Suonlaidassa oli siell\u00e4kin mustikoita ja j\u00e4rvess\u00e4 kalaa. K\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 piti varoa m\u00e4ki\u00e4 juostessa.<\/p>\n

Pel\u00e4t\u00e4 ei tarvinnut, aivan. Eih\u00e4n ihminen ihmist\u00e4 kummempi ole. Tein tilit selviksi Ylh\u00e4iseen ja Alhaiseen ja \u2013 p\u00e4\u00e4tin syksyll\u00e4 muuttaa seuraavaan maakuntaan. Teijon kirkko oli myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4! Siis kirkko myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4? Ihan oikeastiko? Kumealla kummulla, historian havinaa, pieni satumaailma taloineen ymp\u00e4rill\u00e4. K\u00e4vin katsomassa, alustavasti ett\u00e4 kyll\u00e4 ja kyll\u00e4. Onneksi seurakunta tuli j\u00e4rkiins\u00e4 \u2013 pidettiin sitten pojan h\u00e4\u00e4t Kirkkonummella. Ja min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 sek\u00e4 kivi- ett\u00e4 hirsikursseille, varmuuden vuoksi.<\/p>\n

Kalkittu palkittu tiilitalo oli ruvennut vainoamaan minua unessa. Ostettiin se niin, etten edes sis\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ynyt. Piirustuksista n\u00e4in, ett\u00e4 portaita kierteli kerroksesta toiseen. Ulkoseini\u00e4 pitkin kiipesi sinne t\u00e4nne hansaruusuja. Vai elisabethinruusuja? Niin hieno talo. Mets\u00e4\u00e4n siihen pihanurkkaukseen kaivoin l\u00e4hteensilm\u00e4n ja j\u00e4tepuista rakensin kahden metrin kaarisillan. Kun kissa kuoli, k\u00e4\u00e4rin sen joululiinaan ja kaivoin haudan siev\u00e4sti kaarisillan penkalle. Kirjastoni ikkunasta oli suora n\u00e4kym\u00e4 kummulle. Seuraavana vuonna siihen lenn\u00e4hti jostain isommista metsist\u00e4 valkoisten ja sinisten kukkien siemeni\u00e4.<\/p>\n

Samaan aikaan n\u00e4in yh\u00e4 uudelleen painajaisunia hopeanhohtoiseen pukuun ja Jill Sandersin kenkiin pukeutuneesta naisesta. Joten pakkomuutin seuraavaan maakuntaan\u2026<\/p>\n

Rakennutin hirsivillan (Villa Pauliinan) kalliolle ja nostin Taivaan merkin katolle. Siin\u00e4 minun loppusijoituspaikkani.<\/p>\n

Niin p\u00e4\u00e4sin el\u00e4m\u00e4ni alkupisteeseen, ikkunoissa melkein sama n\u00e4kym\u00e4 kuin ensimm\u00e4isess\u00e4 silm\u00e4yksess\u00e4ni kauan sitten. Aavat tuulet, avarat maisemat, silm\u00e4 ei t\u00f6rm\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n. No, portaita on kerroksiin ja jokirantaan; ikkunasta n\u00e4kyy koskenkivet ja niiden takana \u2026 silta.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastap\u00e4isell\u00e4 kummulla kohosi jokivarren komein\u00a0 kivikirkko, sen takana kirkonkyl\u00e4n koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen \u00e4itini n\u00e4ki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelm\u00e4tarhaan. Vasemmalla n\u00e4kyi punavankien tekem\u00e4 silta ja vanha kappeli ja hautausmaa. Kun \u00e4iti oli k\u00e4til\u00f6 Kaunismaan avustamana k\u00e4\u00e4rinyt minut kapaloihin, h\u00e4n laskeutui huterin jaloin pystysuoria portaita alakertaan. Seuraava talo oli saman joen partaalla pappilan toisella puolella l\u00e4hell\u00e4 ty\u00f6v\u00e4entaloa. Se oli is\u00e4n ja \u00e4idin oma talo. Sinne vei jyrk\u00e4t sementtiraput. Sis\u00e4lle asti haisi joki, varsinkin silloin kun aukij\u00e4tetyn ikkunan edess\u00e4 leijuva verho huiski tuulen tahdissa. Vinttihuoneessa oli sininen p\u00f6yt\u00e4 ja tukevat osuuskaupan kahvilasta ostetut tuolit. Kun istui lukemassa l\u00e4ksyj\u00e4, n\u00e4ki Kolsin sillan ja K\u00f6\u00f6nik\u00e4nm\u00e4en esihistoriallisen kalmiston. Turussa asuin Tikkum\u00e4ess\u00e4 keltaisen pitk\u00e4n puutalon p\u00e4\u00e4tyhuoneessa. Minulla oli oma sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti, iso eteiskuisti. K\u00e4velin joka p\u00e4iv\u00e4 rautatiesillan ja Tuomiokirkkosillan kautta pitkin H\u00e4meenkatua yliopistonm\u00e4elle. My\u00f6hemmin muutin yliopiston rappujen juureen<\/p>\n","protected":false},"author":7,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[115],"class_list":["post-7883","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-novellit","tag-naisen-elama"],"modified_by":"Liisa Keitaanp\u00e4\u00e4","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7883","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7883"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7883\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7885,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7883\/revisions\/7885"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7883"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7883"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7883"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}