Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyviss\u00e4 ajoin liikkeell\u00e4, koska oloni on hutera monen kuumeisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4, ja eteneminen terveyskeskuksen m\u00e4elle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun v\u00e4entungosta.<\/p>\n
\u201dMin\u00e4 sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut p\u00e4ivystykseen l\u00e4hte\u00e4, kun siell\u00e4 on aina niin pitk\u00e4t jonot\u201d, joku yskii jonon per\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n
\u201dNo niinh\u00e4n ne ovat, ei sinne v\u00e4h\u00e4ss\u00e4 kummassa l\u00e4hde\u201d, toinen vastaa j\u00e4mer\u00e4sti.<\/p>\n
Syksy on selv\u00e4sti tekem\u00e4ss\u00e4 tuloaan, lenn\u00e4tt\u00e4en puista irtoavia lehti\u00e4 ja p\u00f6p\u00f6j\u00e4 pitkin pit\u00e4j\u00e4\u00e4. Auringon s\u00e4teet k\u00e4v\u00e4isev\u00e4t kasvoillani vain v\u00e4h\u00e4n aikaa, tuulen kuljettaessa pilvenriekaleita terveyskeskuksen yli.<\/p>\n
\u201dKun nyt ei satamaan alkaisi\u201d, joku p\u00e4ivittelee, etsien turhaan sateenvarjoa laukustaan.<\/p>\n
Oven avautuessa koko oirehtiva joukko suuntaa aulan ilmoittautumisautomaatille kaivellen Kela-kortteja valmiiksi esiin.<\/p>\n
\u201dAkuuttiinko olette tulossa? Kysyy automaatin vieress\u00e4 p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 iso vartija pienelt\u00e4 mummolta, joka yritt\u00e4\u00e4 tiirata paksujen silm\u00e4lasiensa l\u00e4pi automaatin valikkoa. \u201dOnko hengitystieoireita?\u201d Vartija kysyy, ja mummo sanoo, ett\u00e4 ei ole, vaan ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on aika laboratorioon.<\/p>\n
\u201dJaa, no painetaanpa sitten t\u00e4st\u00e4 painikkeesta\u201d, vartija painaa peukalollaan automaatin n\u00e4ytt\u00f6\u00e4, niin, ett\u00e4 koko automaatti heilahtaa, ja ohjaa likin\u00e4k\u00f6isen mummon menem\u00e4\u00e4n kohti laboratorion odotusaulaa. Mummo k\u00f6p\u00f6tt\u00e4\u00e4 k\u00e4velysauvojensa kanssa laboratorion aulaa kohti, askelten lipsuessa v\u00e4lill\u00e4 pelottavasti. Liek\u00f6 pesuainetta j\u00e4\u00e4nyt lattialle.<\/p>\n
Otan oman vuoronumeroni akuuttivastaanoton hengitystieoireisten jonosta, ja etsiydyn istumaan sopivaksi katsomalleni paikalle. Siin\u00e4 istunkin sitten seuraavat nelj\u00e4 tuntia. V\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4sen kyll\u00e4 infoon, ja minut l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n taas paikalleni jatkamaan odottamista vastaanotolle. V\u00e4ke\u00e4 kulkee edestakaisin. On nuorta ja vanhaa, miest\u00e4 ja naista, poikia ja tytt\u00f6j\u00e4. Jotkut vauvoista parkuvat kasvot punaisina, ja \u00e4idit ja is\u00e4t hikoilevat yht\u00e4 punaisina lapsiaan kannellen ja yritt\u00e4en lohduttaa ja viihdytt\u00e4\u00e4, toisinaan pulautuksia sylist\u00e4\u00e4n pyyhkien. K\u00e4nnyk\u00e4t kilahtelevat ja soivat. Jotkut ihmiset k\u00e4velev\u00e4t huonosti, jotkut ovat uupuneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Jotkut ovat hiljaisia, toiset taas \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4.<\/p>\n
Hoitajat kulkevat reippaina huoneesta toiseen avaimia kilistellen ja hoitotarvikkeita kantaen, l\u00e4\u00e4k\u00e4rit harppovat kiireisin\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4, paitsi nimi\u00e4 huutaessaan seisovat mahdollisimman suorassa, p\u00e4\u00e4 hieman yl\u00e4viistossa, jotta \u00e4\u00e4ni kantaisi pitemm\u00e4lle.<\/p>\n
\u201dNumero nollanollayksitoista!\u201d Sinipukuinen hoitaja kajauttaa infon ovelta. Numeron omistaja ei ole ilmeisesti n\u00e4hnyt sit\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6taululta. \u201dNollanollayksitoista!\u201d Hoitaja toistaa viel\u00e4 isommalla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Laboratorion aulassa istuva likin\u00e4k\u00f6inen mummo pit\u00e4\u00e4 lappuk\u00e4tt\u00e4\u00e4n ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja yritt\u00e4\u00e4 sanoa jotain, mutta h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 hukkuu aivastuksiin ja tuolien kolahduksiin. Hoitaja ei huomaa mummon k\u00e4den heiluttamista. N\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 kilkattaa seuraavaksi numero nollanollakaksitoista.<\/p>\n
Pitk\u00e4 odottaminen v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4. Minuakin v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Kello l\u00e4hestyy pian puoltap\u00e4iv\u00e4\u00e4. En ole jaksanut liitty\u00e4 keskustelunavauksiin, joita pari vieress\u00e4 istuvaa asiakasta ovat yritt\u00e4neet aloittaa. En jaksa mollata terveyskeskuksen palveluita. Kohtahan min\u00e4 p\u00e4\u00e4sen jo vastaanotolle, luulisin ainakin niin.<\/p>\n
Mutta likin\u00e4k\u00f6inen pieni mummo minua huolettaa. H\u00e4n on istunut jo kauan, vaikka h\u00e4nell\u00e4 piti olla aika laboratorioon. Miksi h\u00e4n ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole p\u00e4\u00e4ssyt sis\u00e4\u00e4n? Pit\u00e4isik\u00f6 kysy\u00e4 joltakin?<\/p>\n
\u201dNollanollayksitoista!\u201d Hoitaja huutaa. Viel\u00e4kin sama numero, ajattelen. Pieni mummo kampeaa itsens\u00e4 yl\u00f6s tuolista k\u00e4silaukku kyyn\u00e4rvarressa heiluen, ja suuntaa k\u00f6p\u00f6ttelevin askelin infohuonetta kohti. Ovi on avoinna, mutta juuri kun mummo saa k\u00e4velysauvansa oven sis\u00e4puolelle, se alkaakin sulkeutua, ja on ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 nurin koko mummon. Hoitaja ehtii onneksi h\u00e4tiin. Hetken kuluttua mummo kuitenkin tulee takaisin, ja suuntaa nyt p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kohti laboratorion ovea. Oven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 palaa punainen valo, mutta mummo ei luultavasti huomaa sit\u00e4, vaan k\u00f6p\u00f6tt\u00e4\u00e4 suoraan ovelle ja tarttuu kahvaan k\u00e4silaukkuk\u00e4dell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Hetken minusta tuntuu, kuin aika olisi pys\u00e4htynyt, tai kulkenut muutaman vuosikymmenen taaksep\u00e4in. Mummon nyk\u00e4istess\u00e4 laboratorion oven auki, minulle tulee tunne, ett\u00e4 samalla voimantunnolla h\u00e4n on aikoinaan nyk\u00e4issyt marraskuisen aamun kohmeessa navetan oven auki, ja mennyt sis\u00e4lle l\u00e4mpim\u00e4n h\u00f6yryn tulvahtaessa vastaan, tiet\u00e4en tasan tarkkaan oman tekemisens\u00e4 t\u00e4rkeyden, merkityksen, ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden. Silloin h\u00e4n ei ollut tarvinnut k\u00e4velysauvoja. H\u00e4n oli ollut suoraryhtinen, ahkera, ja vastuullinen. H\u00e4n oli n\u00e4hnyt hyvin, ilman paksuja silm\u00e4laseja. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli ollut hyv\u00e4, vaikkakin raskas ja ty\u00f6nt\u00e4yteinen. Varmasti h\u00e4n oli monesti avannut navetan oven, vaikka syystalvi olikin kurittanut kulkutautien muodossa koko perhett\u00e4.<\/p>\n
Rehellisesti sanoen, minun mielest\u00e4ni mummolla oli t\u00e4n\u00e4\u00e4n oikeus nyk\u00e4ist\u00e4 laboratorion ovi auki.<\/p>\n
Samassa minun numeroni ilmestyy n\u00e4yt\u00f6lle. Pika-crp on ok. Virus se taitaa mokoma olla. Kuuntelen kotihoito-ohjeet hengitystietulehdukseen. Kasvomaski roskiin ovella. K\u00e4sien desinfiointi. En n\u00e4e mummoa en\u00e4\u00e4. L\u00e4hden kotia kohti, eik\u00e4 minua en\u00e4\u00e4 harmita pitk\u00e4 odotusaikani terveyskeskuksessa. Kaikki on suhteellista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyviss\u00e4 ajoin liikkeell\u00e4, koska oloni on hutera monen kuumeisen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4ljilt\u00e4, ja eteneminen terveyskeskuksen m\u00e4elle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun v\u00e4entungosta. \u201dMin\u00e4 sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut p\u00e4ivystykseen l\u00e4hte\u00e4, kun siell\u00e4 on aina niin pitk\u00e4t jonot\u201d, joku yskii jonon per\u00e4lt\u00e4. \u201dNo niinh\u00e4n ne ovat, ei sinne v\u00e4h\u00e4ss\u00e4 kummassa l\u00e4hde\u201d, toinen vastaa j\u00e4mer\u00e4sti. Syksy on selv\u00e4sti tekem\u00e4ss\u00e4 tuloaan, lenn\u00e4tt\u00e4en puista irtoavia lehti\u00e4 ja p\u00f6p\u00f6j\u00e4 pitkin pit\u00e4j\u00e4\u00e4. Auringon s\u00e4teet k\u00e4v\u00e4isev\u00e4t kasvoillani vain v\u00e4h\u00e4n aikaa, tuulen kuljettaessa pilvenriekaleita terveyskeskuksen yli. \u201dKun nyt ei satamaan alkaisi\u201d, joku p\u00e4ivittelee, etsien turhaan sateenvarjoa laukustaan. Oven avautuessa koko oirehtiva joukko suuntaa aulan ilmoittautumisautomaatille kaivellen Kela-kortteja valmiiksi esiin. \u201dAkuuttiinko olette tulossa? Kysyy automaatin vieress\u00e4 p\u00e4ivyst\u00e4v\u00e4 iso vartija pienelt\u00e4 mummolta, joka yritt\u00e4\u00e4 tiirata paksujen silm\u00e4lasiensa l\u00e4pi automaatin valikkoa. \u201dOnko hengitystieoireita?\u201d Vartija kysyy, ja mummo sanoo, ett\u00e4 ei ole, vaan ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on aika laboratorioon. \u201dJaa, no<\/p>\n","protected":false},"author":127,"featured_media":10068,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[814,815,752,811,813,240],"class_list":["post-8676","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-novellit","tag-entisaika","tag-nykyaika","tag-odottaminen","tag-sairastaminen","tag-suhteellisuus","tag-terveys"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8676","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/127"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8676"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8676\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8681,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8676\/revisions\/8681"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10068"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8676"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8676"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8676"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}