Olin saanut aikaa syyskuuhun asti k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi \u00e4idin tavarat. Sen j\u00e4lkeen huutokauppias saapuisi ja veisi pois omaisuuden, jonka \u00e4itini oli el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana ymp\u00e4rilleen kerrytt\u00e4nyt. H\u00e4nen huonekalunsa, taulunsa, kirjansa ja ne lukuisat mielenkiintoiset taide- ja koriste-esineet, joka tietyll\u00e4 tavalla olivat osa h\u00e4nen v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 persoonaansa.<\/p>\n
Teht\u00e4v\u00e4ni oli l\u00e4hes mahdoton jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ajanpuutteen vuoksi. Minua odottava teht\u00e4v\u00e4 hirvitti minua. Olin n\u00e4hnyt siit\u00e4 painajaisia useina \u00f6in\u00e4. \u00c4itini asuntoon, sek\u00e4 tontilla sijaitseviin muihin rakennuksiin, oli sukupolvi jos toinenkin s\u00e4il\u00f6nyt jos mink\u00e4kinlaista tavaraa aina kellarista ullakolle saakka.<\/p>\n
Joku saattaisi sanoa, ett\u00e4 \u00e4itini oli suoranainen romunker\u00e4\u00e4j\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n sit\u00e4 olikin, mutta min\u00e4 en usko, ett\u00e4 h\u00e4n itse n\u00e4ki asian n\u00e4in. H\u00e4nelle jonkun toisen romu saattoi hyvinkin olla arvokasta raaka-ainetta. Siit\u00e4 saattoi synty\u00e4 jokin niist\u00e4 sommitelmista, joita \u00e4idill\u00e4ni oli tapana rakennella.<\/p>\n
Vanha ovi muuttui kyltiksi, johon h\u00e4n sovitteli tekstin ruostuneista hevosenkengist\u00e4, ty\u00f6kaluista ja puuhellan osista. Vanha penkki, yhdess\u00e4 kahden potkukelkan kanssa muuttui kiikkulaudaksi. Pihakeinua somisti kokonainen el\u00e4intarha markkinoilta ostettuja el\u00e4inhahmoja.<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 h\u00e4nen taideteoksensa maatuivat sulassa sovussa puutarhakalustojen, grillin, istutuslaatikoiden ja piha-aidan kanssa.<\/p>\n
Asetuin asumaan \u00e4itini makuuhuoneeseen. Huonetta kutsuttiin pihakamariksi. L\u00e4hinn\u00e4 kai siksi, ett\u00e4 se sijaitsi rakennuksen pihan puolella.<\/p>\n
Kun olin lapsi, huoneen t\u00e4yttiv\u00e4t iso\u00e4itini suuret kangaspuut. Niill\u00e4 h\u00e4n kutoi r\u00e4symattoja, ryijyj\u00e4 ja kaitaliinoja tilauksesta sek\u00e4 lahjoiksi sukulaisille.<\/p>\n
Lapsuusmuistoissani n\u00e4en iso\u00e4itini kurkottamassa varpaillaan polkimia ja pujottamassa taitavin sormin matonkudetta loimien v\u00e4liin. Ja kuulen kuinka pirta paukahtaa kolmesti kudetta vasten. Ensin kovaa ja sitten kahdesti kevyemmin. Kuin tunnetun kappaleen alku soinnut.<\/p>\n
Min\u00e4 kyyristelin kangaspuiden alla ja kuvittelin sen olevan avaruusalus, jolla olin matkustamassa kohti t\u00e4hti\u00e4. Liikkuvat vivut olivat aluksen paukkuva ja koliseva moottori ja ilmassa leijuvat, auringonvalossa v\u00e4lkehtiv\u00e4t p\u00f6lyhiukkaset t\u00e4hti\u00e4 avaruudessa.<\/p>\n
Kun t\u00e4tini halvaantui, kangaspuut purettiin osiin ja vietiin piharakennukseen. Iso\u00e4iti siirsi makuuhuoneensa pihakamariin ja t\u00e4tini puolestaan sijoitettiin kadun puoleiseen per\u00e4kamariin, jossa iso\u00e4itini oli siihen asti nukkunut.<\/p>\n
L\u00e4\u00e4k\u00e4rit sanoivat, ettei t\u00e4ti tulisi en\u00e4\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, ja tuskin edes puhumaankaan. Mutta toisin kuitenkin k\u00e4vi. H\u00e4n sisuuntui niin, ett\u00e4 kuntoutti itsens\u00e4 j\u00e4lleen terveeksi. T\u00e4din puhekykykin palautui kokonaan – tai miltei kokonaan. Konditionaalia h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 oppinut muodostamaan. H\u00e4nen puheensa oli t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pelkk\u00e4\u00e4 imperatiivia.<\/p>\n
My\u00f6s h\u00e4nen k\u00e4sialansa huononi merkitt\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4nen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin k\u00e4sialaansa oli aina ollut vaikeaa lukea, mutta nyt se huononi entisest\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 parhaalla tahdollanikaan pystynyt lukemaan kirjeit\u00e4 j,oita h\u00e4n minulle l\u00e4hetteli. En kuitenkaan sanonut siit\u00e4 h\u00e4nelle.<\/p>\n
Halvaantumisen j\u00e4lkeen t\u00e4ti j\u00e4i el\u00e4kkeelle ja alkoi maalailla ikoneja. H\u00e4nest\u00e4 tuli vuosien mittaan oikein taitava ikonimaalari. H\u00e4n my\u00f6s kulki yh\u00e4 edelleen veneell\u00e4\u00e4n m\u00f6killeen ulkosaaristoon, jonne h\u00e4n kuitenkin asennutti puhelimen h\u00e4t\u00e4tilanteita varten. S\u00e4hk\u00f6j\u00e4 m\u00f6kill\u00e4 ei ollut, mutta puhelin oli.<\/p>\n
Isois\u00e4ni kuoli jo ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni. H\u00e4n sai syd\u00e4ninfarktin. Saman kohtalon koki my\u00f6s t\u00e4tini. Ehk\u00e4 se on perinn\u00f6llist\u00e4. Ajatus siit\u00e4 pelottaa minua ja sen vuoksi olen pyrkinyt kokemaan kaiken kokemisen arvoisen jo nuorena, aivan kuin t\u00e4tinikin teki.<\/p>\n
Kun kotitalomme pakkohuutokaupattiin, nuorimman sisareni miehen ja h\u00e4nen mormoniveljiens\u00e4 vehkeilyjen vuoksi, \u00e4itini j\u00e4i ilman kotia. H\u00e4n j\u00e4tt\u00e4ytyi ennenaikaiselle el\u00e4kkeelle ja muutti asumaan iso\u00e4itini piharakennukseen. Se on puul\u00e4mmitteinen rakennus, jonne tulee vain kylm\u00e4 vesi.<\/p>\n
\u00c4itini nimesi rakennuksen Ky\u00f6peliksi. Sellaiseksi h\u00e4n kai itsens\u00e4 tunsi. Minulle on kerrottu, ett\u00e4 valot paloivat makuukamarissa puiston puolella y\u00f6kaudet. Hyvin sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei h\u00e4n saanut nukutuksi kaikkien taloushuoliensa keskell\u00e4.<\/p>\n
Anna, \u00e4itini yst\u00e4v\u00e4t\u00e4r, kertoi minulle, ett\u00e4 \u00e4idill\u00e4ni oli tuohon aikaan tapana tehd\u00e4 pitki\u00e4 py\u00f6r\u00e4retki\u00e4 merenrantakyliin. N\u00e4ill\u00e4 retkilt\u00e4\u00e4n h\u00e4n ker\u00e4si rannoilta kivi\u00e4 ja palasi kotiin py\u00f6r\u00e4ns\u00e4 tavarakori niit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n
\u00c4itini arvosti kauniita kivi\u00e4. H\u00e4n oli asetellut niit\u00e4 kotitalomme puutarhaan istutusten ymp\u00e4rille ja kivennyt lattakivill\u00e4 kulkureittej\u00e4. Kerrankin h\u00e4n ylipuhui minut ja nuorimman veljeni Johanin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n hiekkakuopalla kuorma-auton lavan py\u00f6r\u00f6kivill\u00e4, jotka er\u00e4s autoilija sitten kuljetti pihallemme kiitoksena \u00e4itini avusta rakennusluvan saamiseksi.<\/p>\n
Toisaalta pikkukaupunki, johon \u00e4itini oli el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n muuttanut, oli otollinen paikka kivien ker\u00e4ilyyn. Ainakin minun nuoruudessani se oli sit\u00e4 ollut, sill\u00e4 kaupungin soratiet olivat t\u00e4ynn\u00e4 py\u00f6reiksi hioutuneita piikivi\u00e4.<\/p>\n
Tutkimusmatkoillamme kaduilla ja kujilla min\u00e4 ja Mats kilpailimme siit\u00e4, kumpi onnistui l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellisimm\u00e4n, py\u00f6re\u00e4n ja kiiltelev\u00e4n piikiven.<\/p>\n
Koska Suomessa ei piikive\u00e4 luontaisesti ole, olenkin usein miettinyt, miten niit\u00e4 saattoi olla pohjalaisessa pikkukaupungissa sellaisia m\u00e4\u00e4ri\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 oli kuulemma tehty kokonainen saari sataman edustalle. Sitten joku tiesi kertoa, ett\u00e4 niit\u00e4 oli tuotu Tanskasta purjelaivojen paarlastina.<\/p>\n
Sen sijaan kivet, jotka valikoituivat \u00e4itini mukaan h\u00e4nen retkilt\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t olleet n\u00e4it\u00e4 sileit\u00e4 ja kauniita piikivi\u00e4. Ne olivat rujoja, ep\u00e4muodostuneita ja ter\u00e4v\u00e4s\u00e4rm\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n
H\u00e4nen asunnostaan l\u00f6ytyi koreittain kivi\u00e4. Niit\u00e4 oli aseteltuna hyllyjen reunoille. Verannan ikkunanpokien v\u00e4leiss\u00e4kin oli kivi\u00e4. Kivi\u00e4 l\u00f6ytyi mit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vimmist\u00e4 paikoista, kuten y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n laatikosta tai hammasharjamukista.<\/p>\n
\u201dKivien keruu oli \u00e4idillesi jonkinlaista terapiaa\u201d, Anna kertoi. \u201dNiill\u00e4 h\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n kivitti v\u00e4vyns\u00e4 ja sen turkulaisen kuntotalon ikkunat.\u201d<\/p>\n
Minulla ei ole t\u00e4st\u00e4 aikakaudesta paljoakaan muistikuvia. Varmaankin tuolloin seurasin t\u00e4tini jalanj\u00e4lki\u00e4 Tiibetiss\u00e4 tai asustelin Katmandussa.<\/p>\n
Vuosia my\u00f6hemmin minulle selvisi, ett\u00e4 minut oli kokonaan ohitettu perinn\u00f6njaossa silloin kun iso\u00e4itini kuoli.<\/p>\n
\u00c4itini luopui perinn\u00f6st\u00e4\u00e4n, jottei iso\u00e4itini talokin olisi mennyt samaa tiet\u00e4 kuin h\u00e4nen omansa. Enoni teki puolestaan samoin. Ja koska t\u00e4tini oli jo kuollut, iso\u00e4itini laitettiin kuolinvuoteellaan allekirjoittamaan testamentti veljieni ja serkkujeni hyv\u00e4ksi.<\/p>\n
Miksi minut sitten ohitettiin? Sit\u00e4 olen pohtinut kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet. En siksi, ett\u00e4 olisin kovasti omaisuuden per\u00e4\u00e4n. Enemm\u00e4nkin vain haluaisin tiet\u00e4\u00e4 siihen syyn.<\/p>\n
Anna kertoi minulle omat p\u00e4\u00e4telm\u00e4ns\u00e4. H\u00e4nen mukaansa n\u00e4in meneteltiin, jottei minun intialainen aviomieheni ja meid\u00e4n yhteiset lapsemme saisi sanavaltaa suomalaisen kiinteist\u00f6n omistuksessa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 selitys tuntui minusta todella ontuvalta ja tuulesta temmatulta, sill\u00e4 enh\u00e4n min\u00e4 edes ollut mennyt naimisiin. Saati sitten ett\u00e4 olisin saattanut maailmaan lapsia. Sit\u00e4 paitsi, kyse ei ollut mist\u00e4\u00e4n miljoonanomaisuudesta, vaan rapistuneesta kiinteist\u00f6st\u00e4 pikkukaupungissa Pohjanmaalla.<\/p>\n
Jos minulta olisi asiaa kysytty olisin hyvinkin voinut harkita sinne muuttamista. Meill\u00e4 maailmanmatkaajilla on tapana palata juurillemme.<\/p>\n
\u00c4itini sai elinik\u00e4isen k\u00e4ytt\u00f6oikeuden iso\u00e4itini kiinteist\u00f6\u00f6n, jonne h\u00e4n muutti asumaan Ky\u00f6pelin puolelta. H\u00e4n maksoi asumisestaan pient\u00e4 vuokraa, jota ilman talo olisikin rapistunut paljon nopeammin, kuin mit\u00e4 se oli tehnyt n\u00e4in\u00e4 liki kolmenakymmenen\u00e4 viime vuotena. H\u00e4n my\u00f6s maksoi omasta pussistaan pikkuremontteja joiden tarpeellisuudesta omistajat eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet yksimielisyyteen.<\/p>\n
Vouti oli kyll\u00e4 vahvasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 \u00e4itini asui liian hulppeasti, Vaasasta kun saattoi vuokrata yksi\u00f6n halvemmalla. Lopulta \u00e4itini sai kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan synnyinkotiinsa. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4nen velkansa annettiin h\u00e4nelle anteeksi ja h\u00e4nt\u00e4 velkonut pankkikin ajautui vaikeuksiin ja se myytiin lopulta ruotsalaisille.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Meill\u00e4 maailmanmatkaajilla on tapana palata juurillemme.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10130,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[825,824,827,826],"class_list":["post-8783","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-kivet","tag-perinnonjako","tag-ulosotto","tag-vouti"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8783","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8783"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8783\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9833,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8783\/revisions\/9833"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10130"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8783"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8783"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8783"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}