Aamulla auringonvalo tulvi sis\u00e4lle huoneeseen rullaverhon l\u00e4pi. K\u00f6ynn\u00f6skasvien lehdet tanssivat monitasoisina varjoina kankaan pinnalla. Raatihuoneen kello kilkatti kahdeksan kertaa samalla rytmill\u00e4 kuin se oli tehnyt jo lapsuudessani.
\nTunsin oloni pitk\u00e4st\u00e4 aikaa lev\u00e4nneeksi ja rauhalliseksi. T\u00e4ss\u00e4 huoneessa on hyv\u00e4 nukkua, ajattelin. Ehk\u00e4 se johtui auringosta, tai saattaa olla, ett\u00e4 vanhalla puurakennuksella oli siin\u00e4 osansa.
\nHuoneesta avautuu n\u00e4kym\u00e4 katetulle terassille, joka sekin on kasvillisuuden valtaama siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 sen kautta on liki mahdotonta kulkea puutarhaan. Humalak\u00f6ynn\u00f6kset kasvavat pitkin katosta kannattavia pilareita ja jalavan oksat ty\u00f6ntyv\u00e4t l\u00e4pikuultavan pleksikatteen alle.
\nIkkunan edess\u00e4 on \u00e4itini ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4. Se on sama ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4, joka h\u00e4nell\u00e4 oli jo lapsuudenkodissani. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n hankki sen silloin, kun naruviivain korvasi edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 hakaviivaimen. T\u00e4m\u00e4 oli vallankumouksellinen keksint\u00f6, joka mahdollisti jopa toistensa kanssa yhdensuuntaisten, vinojen viivojen piirt\u00e4misen. Sen avulla saattoi my\u00f6s piirt\u00e4\u00e4 aivan kuinka pitki\u00e4 rakennuspiirustuksia tahansa.
\nN\u00e4ist\u00e4 asioista ei nuorempi sukupolvi en\u00e4\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. He ovat perill\u00e4 ainoastaan piirustusohjelmista ja tulostimista. Minun \u00e4itini oli viimeisi\u00e4 ammattikuntansa edustajia, joiden ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut opetella tietokoneiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4.
\nTietyss\u00e4 mieless\u00e4 kehitys on ajautunut v\u00e4\u00e4rille raiteille. Ennen vanhaan ei tarvittu kuin piirustuslauta, kyn\u00e4 ja viivoittimia, jotta arkkitehti sai siirretty\u00e4 loistavat ideansa aivoistaan paperille. N\u00e4in oli toimittu vuosisatoja. Nykyp\u00e4iv\u00e4n arkkitehdin on pakko investoida melkoinen omaisuus jo pelkkiin v\u00e4lineisiin ja ohjelmiin. N\u00e4m\u00e4 ohjelmat ovatkin sitten niin kehittyneit\u00e4, ett\u00e4 piirt\u00e4v\u00e4t saman tien kokonaisen l\u00e4hi\u00f6n t\u00e4yteen samanlaisia tylsi\u00e4 laatikoita melkeinp\u00e4 yhdell\u00e4 napinpainalluksella.
\nMinun \u00e4itini piirustusp\u00f6yt\u00e4 on oikeastaan vain suuri, ikilevypintainen puulevy, jossa on kapeat puiset reunalistat. Sen ylle kumartuneena olin tottunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n \u00e4itini tekev\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n aina iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen hankkiessa lis\u00e4tuloja joilla ruokkia lapsikatraansa.
\nP\u00f6yt\u00e4levyn toista p\u00e4\u00e4t\u00e4 kannattelee puinen pukki, ja sen toinen p\u00e4\u00e4 on tuettuna valkoisen kaapiston p\u00e4\u00e4lle. Aikanaan niin moderni p\u00f6yt\u00e4valaisin toimii yh\u00e4, mutta siihen ei en\u00e4\u00e4 saa uusia loisteputkia, sill\u00e4 ne kaikki on jo korvattu ledeill\u00e4.
\nEn\u00e4\u00e4 ei p\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4 puolivalmiit piirustukset ja paperirullat, vaan sen p\u00e4\u00e4lle on kertynyt kaikenlaista tavaraa. L\u00e4hett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet edellisen vuoden joulukortit ovat nipussa osoitekirjan v\u00e4liss\u00e4 yhdess\u00e4 joulumerkkien kanssa. Puoliksi kirjoitettu kirje jollekulle jota en tunne on kirjoitettu kauniille kirjepaperille tikkukirjaimin, suorin rivein ja tavutettuna siten, ett\u00e4 kummankin puolen marginaalit ovat yht\u00e4 leve\u00e4t. Piirustuslehti\u00f6n sivulla on piirros nuoresta tyt\u00f6st\u00e4, jonka tunnistan veljeni tytt\u00e4reksi. P\u00f6yd\u00e4n kulmalla on pino Suomen Luonto-lehti\u00e4 ja niiden vieress\u00e4 avattuna kirja: Suomen luonnonkasvit.
\nKaikki n\u00e4m\u00e4 aloitetut, mutta kesken j\u00e4\u00e4neet projektit, ovat alkaneet hautautua k\u00e4sinelaatikoiden, hoitokirjanpitovihkojen, voidepurkkien ja kauppalaskujen alle. Niiden alta saattaa vain vaivoin n\u00e4hd\u00e4 sen, mik\u00e4 \u00e4itini on ollut, kun se miksi h\u00e4n oli tullut peitt\u00e4\u00e4 alleen kaiken muun.
\nIkkunasein\u00e4ll\u00e4, ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n oikealla puolella, on valkoinen lastulevyhylly, joka on t\u00e4ynn\u00e4 mappeja ja pahvilaatikoita. Suurin osa niist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan per\u00e4isin \u00e4itini ty\u00f6uran ajalta. Arkistolaatikoiden sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 en l\u00e4hde edes arvailemaan.
\nYlimm\u00e4ll\u00e4 hyllyll\u00e4 n\u00e4en \u00e4itini p\u00e4iv\u00e4kirjoja yhdeks\u00e4nkymment\u00e4luvulta. Olin vuosia sitten pyyt\u00e4nyt h\u00e4nelt\u00e4 tuon aikakauden p\u00e4iv\u00e4kirjat perinn\u00f6ksi, uskoen, ett\u00e4 h\u00e4n on niihin kirjoittanut kaiken sen, mist\u00e4 minulle ei oltu kerrottu. Siin\u00e4 ne nyt olivat kuin minua odottamassa. Siistiss\u00e4 riviss\u00e4 ja aikaj\u00e4rjestykseen aseteltuna kaiken muun kaaoksen keskell\u00e4.
\nVasemmalla puolella ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4\u00e4 on lukittu l\u00e4\u00e4kekaappi. En tied\u00e4 mit\u00e4 se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, miss\u00e4 sen avainta s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n.
\nS\u00e4nky on ikkunaa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 kakluunin vierell\u00e4. Sen p\u00e4\u00e4puolella on sein\u00e4\u00e4n kiinnitetty hylly, joka on aivan t\u00e4ynn\u00e4 kirjoja. On suoranainen ihme, ett\u00e4 ne kaksi ruuvia, joiden avulla hylly on hirsisein\u00e4\u00e4n kiinnitetty, jaksavat kannatella sen painon.
\nVastap\u00e4isell\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4, katonrajassa on my\u00f6skin hylly, joka on sekin kirjoja t\u00e4ynn\u00e4. N\u00e4en siell\u00e4 Harry Potter sarjan, N\u00e4kij\u00e4n Tarun, useita Muumikirjoja, Nalle Puhin ja paljon muita lastenkirjoja.
\nKet\u00e4h\u00e4n varten \u00e4itini on niit\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt? H\u00e4n oli n\u00e4hnyt omien lastensa kasvavan, n\u00e4iden lasten, sek\u00e4 my\u00f6s lastenlasten, mutta lastenkirjat ovat visusti tallessa h\u00e4nen makuuhuoneessaan lasten ulottumattomissa.
\nN\u00e4ist\u00e4 kirjoista olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ottaa osan itselleni, koska velji\u00e4ni ne eiv\u00e4t kiinnostaneet. Heid\u00e4nkin lapsensa olivat jo kasvaneet ulos satukirjoista. Ja sit\u00e4 paitsi, eiv\u00e4th\u00e4n lapset nykyisin en\u00e4\u00e4 edes kirjoja lue.
\nOlin ajatellut lahjoittaa ne paikalliseen katukirjastoon. N\u00e4it\u00e4 oli viime aikoina alkanut ilmesty\u00e4 kaupunkikuvaan. Ei monia, mutta joitakin kuitenkin, ja minun naapurustossani on yksi. Ne ovat kuin viimeinen h\u00e4t\u00e4huuto lukutaidon pelastamiseksi.
\nKirjahyllyn alla on suuri, kehystetty valokuva \u00e4idist\u00e4ni. Kuvassa h\u00e4n istuu p\u00e4rekorimyyj\u00e4n markkinapaikan edess\u00e4 vanha hatunreuhka p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n.
\nVasta nyt havahduin huomaamaan, ett\u00e4 kaikki valokuvat h\u00e4nen asunnossaan esitt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Lukuun ottamatta yht\u00e4 sein\u00e4\u00e4 ruokahuoneessa, jolle h\u00e4n on koonnut kuvat lapsenlapsistaan ja n\u00e4iden lapsista, mormoni sisareni j\u00e4lkikasvun ollessa yliedustettuna.
\nMieleeni nousi muistikuvia lapsuudesta ja siit\u00e4, kuinka \u00e4itini tahtoi aina poseerata pyyt\u00e4en jonkun ventovieraan ottamaan itsest\u00e4\u00e4n kuvan, ja paisti meit\u00e4 kanssaan samaan kuvaan. Aivan kuin h\u00e4n ja h\u00e4nen lapsensa olisivat se n\u00e4ht\u00e4vyys, eik\u00e4 esimerkiksi kuninkaanlinna Tukholmassa. Voisin luetella useita vastaavanlaisia tilanteita, jolloin olen tuntenut l\u00e4hes my\u00f6t\u00e4h\u00e4pe\u00e4\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 vuoksi.
\nValokuvan alla on naulakko, jossa roikkuu \u00e4itini koruja. Ne on koristeltu puuhelmill\u00e4, linnun sulilla, miniatyyri tuohivirsuilla, sek\u00e4 kuinkapa muutenkaan, pienill\u00e4 kivill\u00e4.
\nLattialla kakluunin ja oven v\u00e4liss\u00e4 on valkoinen lipasto, jonka muistan jo lapsuudestani. Se oli \u00e4itini huoneessa, ja h\u00e4n s\u00e4ilytti siin\u00e4 lyijyt\u00e4ytekyni\u00e4\u00e4n ja erilaisia viivoittimia – suoria sek\u00e4 outoja kaarevia. Oli v\u00e4rikyni\u00e4, tusseja ja piirustuslehti\u00f6it\u00e4, sek\u00e4 kumilenkkej\u00e4, nastoja ja klemmareita. Laatikostossa oli my\u00f6s erikokoisia rapidograafeja, sek\u00e4 sapluunoita, joilla kirjoitettiin tekstit rakennuspiirustuksiin.
\nMe lapset emme saaneet koskea laatikoiden sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Mutta aina joskus kiusaus lainata \u00e4idin hienoa v\u00e4rikyn\u00e4sarjaa tai tussikyni\u00e4 kotiteht\u00e4vien tekemiseen, oli liian suuri. Piti vain muistaa laittaa ne samaan paikkaan takaisin, jottei \u00e4iti huomaisi.
\nAavistukseni siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin t\u00e4m\u00e4n kaiken laatikoita availlessani, osui oikeaan. Ironista on, ett\u00e4 \u00e4idin ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t v\u00e4lineet ovat edelleen k\u00e4ytt\u00f6kunnossa. Tietokoneita olisi samassa ajassa tarvittu jo useita.
\nNurkassa on valkoinen kakluuni, jonka sis\u00e4lle oli iso\u00e4itini aikana asennettu s\u00e4hk\u00f6vastus, samoin kuin kaikkiin muihinkin talon uuneihin. Uunin vieress\u00e4 on kytkin, josta vastuksen saa l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n, riippuen siit\u00e4 mink\u00e4laisia kelej\u00e4 on odotettavissa. Nyt kytkin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nollaa.
\n\u00c4idist\u00e4ni ei koskaan ollut seuraamaan l\u00e4mp\u00f6tilojen vaihteluja. H\u00e4n valitsi kytkimest\u00e4 mieluummin isomman numeron kuin pienemm\u00e4n, ja siksi asunnossa oli aina talvisin tukahduttavan kuumaa.
\nN\u00e4in usein painajaisia, joissa muistisairas \u00e4itini menehtyi t\u00e4m\u00e4n jo antiikkisen l\u00e4mmitysj\u00e4rjestelm\u00e4n aiheuttamaan tulipaloon. Sellaista on oikeastikin tapahtunut. En ollut sit\u00e4 omasta p\u00e4\u00e4st\u00e4ni keksinyt. Ei mik\u00e4\u00e4n ihmisen tekem\u00e4 s\u00e4hk\u00f6laite kest\u00e4 ikuisesti. N\u00e4m\u00e4 uudemmat v\u00e4hemm\u00e4n kuin vanhemmat.
\nIso\u00e4itini aikana kakluuneja l\u00e4mmitettiin ainoastaan \u00f6isin. Y\u00f6s\u00e4hk\u00f6 oli nimitt\u00e4in p\u00e4iv\u00e4s\u00e4hk\u00f6\u00e4 halvempaa. T\u00e4t\u00e4 varten s\u00e4hk\u00f6keskukseen oli asennettu kello, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4si l\u00e4mmityksen alkamisen ja loppumisen ajankohdat. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4mmitet\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri vuorokauden, mutta jostain kumman syyst\u00e4 kelloa ei kuitenkaan ole poistettu, se on yksinkertaisesti vain ohitettu.
\nKeskus sijaitsee pihakamarin sein\u00e4n takana, ullakon rappusten alle j\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ahtaassa komerossa. Siell\u00e4 kello on mitannut tarpeettomana aikaa jo vuosikymmeni\u00e4 \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti raksuttaen. Sen k\u00e4ynti on niin \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 vieraalta kest\u00e4\u00e4 aikansa tottua siihen. Se h\u00e4iritsee nukahtamista yht\u00e4 lailla kuin raatihuoneen kello, joka muistuttaa itsest\u00e4\u00e4n aina puolen tunnin v\u00e4lein.
\nKeitin kahvia mutteripannulla, jonka olin tuonut tullessani. En iljennyt koskea \u00e4itini ajan patinoimaan kahvinkeittimeen. Se on yksi niit\u00e4 sellaisia laitteita, jonka suunnittelija ei ole huomioinut k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4, vaan ainoastaan tuotannon edullisuutta. Sit\u00e4 on nimitt\u00e4in t\u00e4ysin mahdotonta puhdistaa. Laite lorauttaa aina silloin t\u00e4ll\u00f6in kaiken tuotoksensa ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4lle, ja tiputtelee kahvia l\u00e4mp\u00f6levyn p\u00e4\u00e4lle.
\nKun olin sy\u00f6nyt aamiaisen raatihuoneen kello l\u00f6i kahdeksan kertaa. Oli tullut aika tarttua teht\u00e4v\u00e4\u00e4n jota varten olin tullut.
\nOli aloitettava jostain, ja p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 pihakamari olisi se oikea paikka. Olin n\u00e4hnyt \u00e4itini s\u00e4ngyn alla kolme suurta, py\u00f6r\u00e4llist\u00e4 laatikkoa ja minua kiinnosti kovasti tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ne pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n.
\nAvasin ensimm\u00e4isen. Se oli t\u00e4ynn\u00e4 piirustuksia. Olin yll\u00e4ttynyt jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kuinka valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t julisteita \u00e4itini oli enn\u00e4tt\u00e4nyt tehd\u00e4 pikkukaupungin suomalaiselle seurakunnalle, koululle ja avoimet pihat organisaatiolle.
\nOli kutsuja \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4lounaille, myyj\u00e4isiin, koulun\u00e4ytelmiin, teatteriesityksiin, p\u00e4\u00e4si\u00e4isjumalanpalveluksiin ja kaikenlaisiin kissanristi\u00e4isiin.
\nOnnittelukortteja oli jos jonkinmoisia. Oli taidokkaasti leikattuja joulutonttuja, jotka olivat enemm\u00e4nkin siluettitaidetta, kuin niit\u00e4 tavanomaisia, muodottomia joulukoristeita, jotka mielsi tontuiksi vain sen vuoksi, ett\u00e4 ne oli leikelty punaisesta kartongista. Joulutonttujen lis\u00e4ksi l\u00f6ysin ikkunoihin liimattavia, torvea soittavia enkeleit\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n monimuotoisia joulut\u00e4hti\u00e4.
\nL\u00f6ysin my\u00f6s seurakunnalle tehtyj\u00e4 rakennuspiirustuksia ja suunnitelmia liittyen kirkon ja seurakuntakodin sisustukseen.
\nEi siis ollut mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin jotakin vuosia sitten l\u00e4\u00e4nin kunniapalkinto.
\nEn tiennyt mit\u00e4 tehd\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n paperim\u00e4\u00e4r\u00e4n kanssa. En tietenk\u00e4\u00e4n voinut ottaa sit\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseni. Mit\u00e4 min\u00e4 olisin tehnyt \u00e4itini vanhojen piirustusten kanssa. H\u00e4nelle niill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 olisi k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, eik\u00e4 muille muuta arvoa kuin kenties tunnearvo. Yhden tai kaksi niist\u00e4 voisin kenties ottaa mukaani.
\nOlisi kuitenkin s\u00e4\u00e4li, mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 kaikki, jonka tekemiseen \u00e4itini on n\u00e4hnyt niin paljon vaivaa ja k\u00e4ytt\u00e4nyt paljon aikaa, p\u00e4\u00e4tyisi noin vain kierr\u00e4tykseen. Se tuntui v\u00e4h\u00e4n samalta kuin kokonainen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 ty\u00f6nnett\u00e4isiin kerralla polttouuniin, ja siit\u00e4 j\u00e4isi j\u00e4ljelle ainoastaan tuhkaa ja hiilidioksidia.
\nSiksi tein p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen valokuvata \u00e4itini piirustukset. Levitin yksi toisensa j\u00e4lkeen paperiarkit huoneen vaaleanvihert\u00e4v\u00e4ksi maalatulle puulattialle, kohdistin kameran varoen, ettei paljaat varpaani osuisi kuvaan. Jatkoin n\u00e4in kuva toisensa per\u00e4\u00e4n, kunnes havahduin siihen ett\u00e4 raatihuoneen kello l\u00f6i kaksi kertaa.
\nMuistin kuulleeni kahdentoista ly\u00f6nnit, mutta koska sen j\u00e4lkeen puoli yhdelt\u00e4, yhdelt\u00e4 ja puoli kahdelta kello l\u00f6i vain kerran, en ollut huomannut ajan kulua.
\nOlin saanut laatikon sis\u00e4ll\u00f6n miltei kokonaan kuvattua ja mietin, jatkaisinko loppuun asti, mutta aamiainen oli j\u00e4\u00e4nyt niukaksi, ja n\u00e4l\u00e4n tunne vaati minua lopettamaan. Siksi p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 torin laidan kellariravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lounasta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Se tuntui v\u00e4h\u00e4n samalta kuin kokonainen el\u00e4m\u00e4nty\u00f6 ty\u00f6nnett\u00e4isiin kerralla polttouuniin, ja siit\u00e4 j\u00e4isi j\u00e4ljelle ainoastaan tuhkaa ja hiilidioksidia.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":10042,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[838,134,823],"class_list":["post-8850","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-kirjat","tag-muistot","tag-vanha-talo"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8850","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8850"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8850\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9692,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8850\/revisions\/9692"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10042"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8850"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8850"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8850"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}