Nautittuani aamiaisen p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 tapaamaan Silviaa. L\u00f6ysin helposti talon, jossa oletin h\u00e4nen perheens\u00e4 asuvan. Ohi kulkiessani olin usein miettinyt, kukahan siin\u00e4kin talossa oikein asui, mutta nyt min\u00e4 sen tiesin.<\/p>\n
Monien talojen pihoille saattoi kurkistella avoimista porteista, eik\u00e4 kaikissa ollut portteja laisinkaan, mutta t\u00e4m\u00e4n talon portti oli aina kiinni. Se oli niin korkea, ettei sen ylitse voinut n\u00e4hd\u00e4. Ymm\u00e4rsin hyvin, ett\u00e4 talon omistaja tahtoi pit\u00e4\u00e4 porttinsa suljettuna, sill\u00e4 tavallaan se oli julkisivun jatke, yht\u00e4 kaunis ja koristeellinen.<\/p>\n
Nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa minulla oli tekosyy kulkea tuosta portista ja menn\u00e4 koputtamaan talon ovea. Oven avasi nainen, jonka heti tunnistin lehtiartikkelin perusteella S\u00edlvia \u00e4idiksi.<\/p>\n
Kerroin kuka olin, ja esitin h\u00e4nelle asiani. Yll\u00e4tyin siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n kutsui minut sis\u00e4lle kuin vanhan tuttavan, vaikka emme olleet koskaan ennen tavanneet. H\u00e4n kertoi olleensa aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, ja kysyi, maistuisi minulle kupillinen teet\u00e4, johon mielihyvin suostuin.<\/p>\n
Ulrika oli naisen nimi, ja h\u00e4n kertoi tuntevansa oikein hyvin \u00e4itini. H\u00e4n oli t\u00f6iss\u00e4 suomalaisessa koulussa. Samassa koulussa miss\u00e4 \u00e4idill\u00e4ni oli tapana lukea satuja lapsille.<\/p>\n
Olin toivonut tapaavani my\u00f6s S\u00edlvian, mutta Ulrika kertoi tytt\u00e4rens\u00e4 asuvan Barcelonassa, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulisi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Suomessa seuraavan kerran vasta syyskuussa.<\/p>\n
H\u00e4n lupasi kuitenkin v\u00e4litt\u00e4\u00e4 terveiseni Silvialle, ja ehdotti, ett\u00e4 syyskuussa tyt\u00e4r voisi k\u00e4yd\u00e4 noutamassa \u00e4itini j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 jonkin muistoesineen. Vastasin, ett\u00e4 syyskuussa se olisi liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 talo olisi silloin jo tyhjennetty \u00e4itini tavaroista, ja mahdollisesti myyty.<\/p>\n
\u201dTiesitk\u00f6, ett\u00e4 \u00e4itisi oli Silvialle ik\u00e4\u00e4n kuin vara\u00e4iti\u201d, Ulrika sanoi, kun jo tein l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Kun min\u00e4 ja Silvia muutimme kaupunkiin, yhteisel\u00e4m\u00e4mme ei aluksi ollut kovin helppoa. Pikkukaupunki on niin kovin erilainen paikka asua verrattuna p\u00e4\u00e4kaupunkiin.\u201d<\/p>\n
K\u00e4velless\u00e4ni kirkkopuiston halki, mietin Ulrikan viimeisi\u00e4 sanoja ja pohdin mit\u00e4h\u00e4n Silvian is\u00e4lle oli tapahtunut.<\/p>\n
Perill\u00e4 \u00e4itini talossa huomasin kuinka tunkkainen sis\u00e4ilma siell\u00e4 oli. Remontin yhteydess\u00e4 kahdeksankymment\u00e4luvulla, kaikki korvausilmar\u00e4pp\u00e4n\u00e4t oli poistettu, kuten siihen aikaa oli tapana. Energiatehokkuus oli p\u00e4iv\u00e4n sana. Ja koska kakluunit oli tukittu jo aiemmin, kun niihin oli asennettu s\u00e4hk\u00f6vastukset, mit\u00e4\u00e4n ilmanvaihtoa ei ollut.<\/p>\n
Joku asiantuntija oli lukemassani lehtiartikkelissa selitt\u00e4nyt, ett\u00e4 kun l\u00e4mmin sis\u00e4ilma poistuu rakennuksesta, korvausilmaa imeytyy sis\u00e4lle rakenteiden l\u00e4pi, tuoden mukanaan ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 tuoksuja ja kellarinhajua, mik\u00e4li talossa ei ole korvausilmaventtiilej\u00e4.<\/p>\n
Kaipa se sitten oli juuri tuo kellarinhaju mik\u00e4 huoneissa leijui. T\u00e4m\u00e4 ajatus johdatti minut lapsuuteni pelottaviin muistoihin talon alla olevasta kellarista.<\/p>\n
On merkillist\u00e4, ett\u00e4 \u00e4itini ja enoni, jotka molemmat olivat rakennusalan ammattilaisia, eiv\u00e4t olleet ottaneet huomioon t\u00e4llaista pient\u00e4 yksityiskohtaa talon peruskorjausta suunnitellessaan.<\/p>\n
Olin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuulettanut aukaisemalla kaikki pihan puolen ikkunat ja ovet, mutta vanhan talon pist\u00e4v\u00e4 haju oli y\u00f6n aikana vallannut huoneet uudelleen. Y\u00f6ll\u00e4 saatoin pit\u00e4\u00e4 avoinna ainoastaan yht\u00e4 ikkunaa, sill\u00e4 hyttysverkkoja ei ollut kuin yksi. Kadun puolen ikkunoita en uskaltanut avata ollenkaan, sill\u00e4 pelk\u00e4sin, ett\u00e4 joku kapealla kadulla ajavista kuorma-autoista veisi ulosp\u00e4in aukeavan ikkunanpokan menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kellarin hajun lis\u00e4ksi minusta alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 haisin itsekin. Oli totta, etten ollut peseytynyt edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, eik\u00e4 se johtunut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n laiskuudesta. Olin nimitt\u00e4in p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 ennen suihkuun menoa tekisin jotain kylpyhuoneelle. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 se tuoksahti ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4sti, se my\u00f6s n\u00e4ytti likaiselta. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 kodinhoito on siivonnut kylpyhuonetta vuosikaudet kellotetun minimiajan puitteissa. Paitsi pinttynytt\u00e4 likaa, my\u00f6s p\u00f6ly\u00e4 ja villakoiria lymyilee joka paikassa. P\u00e4\u00e4tin siivota perinpohjaisesti, ennen suihkuun menoa.<\/p>\n
N\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4kin teht\u00e4v\u00e4 lankesi minulle. \u00c4iti\u00e4ni, ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kodinhoitoa, likaisuus ei n\u00e4ytt\u00e4nyt haitanneen. Eih\u00e4n ihminen omia paskojaan n\u00e4e, mutta toisten kyll\u00e4.<\/p>\n
Kylpyhuone on ahdas ja tunkkainen huone, jossa ilma ei vaihdu ja l\u00e4mp\u00f6patteri posottaa t\u00e4ydell\u00e4 teholla kes\u00e4t talvet. Suihkuverhon erottama peseytymistila on nurkassa pesukoneen ja vessanpytyn v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kulmauksessa.<\/p>\n
Istun tuolilla kylpyhuoneen avoimen oven edess\u00e4 kumihanskat k\u00e4siss\u00e4ni tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mist\u00e4 aloittaa. Olen etsinyt lattiamoppia viimeiset puoli tuntia, mutta en ole sellaista onnistunut l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jahkailen, pit\u00e4isik\u00f6 minun menn\u00e4 ostamaan uusi. Sitten sanon itselleni, ett\u00e4 ei ole minun teht\u00e4v\u00e4ni haaskata v\u00e4hi\u00e4 rahojani kylpyhuoneen siivousv\u00e4lineisiin talossa, joka ei edes ole minun.<\/p>\n
Kylpyhuoneen ovessa on kahdeksankulmainen maitolasinen ikkuna. Kun valo kuultaa sen l\u00e4vitse, tiet\u00e4\u00e4 vessan olevan varattu. Sein\u00e4t ovat puoliksi puupaneelia ja puoliksi sinapinkeltaista aaltopelti\u00e4. Mik\u00e4h\u00e4n idea tuossa peltisein\u00e4ss\u00e4 oikein on. En ole n\u00e4hnyt sellaista ennen. Lopputulos on ruma. Haluan ajatella, ett\u00e4 \u00e4itini, joka sent\u00e4\u00e4n on ty\u00f6uransa aikana suunnitellut lukuisia lastentarhoja ja vanhainkoteja, on kaavaillut jotain kauniimpaa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4. Enostani en l\u00e4hde sanomaan mit\u00e4\u00e4n. Arkkitehti-isois\u00e4ni on varmasti k\u00e4\u00e4ntynyt haudassaan lopputuloksen n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ulkosein\u00e4lle on ripustettu kaksi kaappia, joiden v\u00e4liss\u00e4 on kaari-ikkuna. Aukaisemalla ikkunan kylpyhuoneen voisi helposti tuulettaa, mutta koska sen eteen, kaappien v\u00e4liin, on kiinnitetty hylly, ikkunaa on ei voi avata.<\/p>\n
Hyllyll\u00e4 on korkea saviruukku, jossa kasvaa jonkinlainen eksoottinen vesikasvi. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viihtyv\u00e4n hyvin kylpyhuoneen trooppisessa l\u00e4mp\u00f6tilassa. Ruukun vieress\u00e4 on hiiriperhe ja kiviasetelma.<\/p>\n
Kaappien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kokoelma monen koisia pottia. Toisessa kaapeista on pesuvateja ja toinen on t\u00e4ynn\u00e4 pesuainepulloja, pesusieni\u00e4 ja pyyheliinoja. Ainakin minulla on aineita joilla puhdistaa kylpyhuone, mutta joudun tekem\u00e4\u00e4n sen kontallani, kuten ennen vanhaan oli tapana. Tunnen kiitollisuutta rouva Viledaa kohtaan siit\u00e4, ett\u00e4 keksi lattiamopin. Aivan varmasti h\u00e4n oli nainen.<\/p>\n
Ennen kuin aloin jynss\u00e4t\u00e4 kylpyhuonetta puhtaaksi, p\u00e4\u00e4tin kuitenkin ensin yritt\u00e4\u00e4 avata ikkunan. Siirsin pois hiiriperheen, kivet sek\u00e4 kukkaruukun ja irrotin hyllyn. Ikkunanavaajaa ei vain l\u00f6ytynyt mist\u00e4\u00e4n, mutta lopulta sain sen aukaistua vanhalla ruostuneella ruuvimeisselill\u00e4. Se k\u00e4vi helpommin kuin olin kuvitellut, mik\u00e4 sai minut miettim\u00e4\u00e4n, kuka hullu oli kiinnitt\u00e4nyt hyllyn siten, ett\u00e4 se esti ikkunan avaamisen. Eih\u00e4n siin\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4t\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Ulommaisen puitteen aukaiseminen ei sitten ollutkaan aivan yht\u00e4 helppoa. Siin\u00e4 ei nimitt\u00e4in ole mink\u00e4\u00e4nlaisia salpoja, kuten sisemm\u00e4ss\u00e4 puitteessa. Ep\u00e4ilin, ettei siin\u00e4 ollut saranoitakaan. Minun oli pakko k\u00e4yd\u00e4 ulkoa tarkistamassa tilanne, ennen kuin uskalsin kammeta sen auki ruuvimeisselill\u00e4. Selvisi, ett\u00e4 ikkunan rakoihin tunkeutuneet, ulkosein\u00e4\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4n k\u00f6ynn\u00f6ksen k\u00e4rh\u00e4t, pitiv\u00e4t sen paikoillaan aivan yht\u00e4 tehokkaasti kuin paraskin salpa. Sain tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ennen kuin se aukeni.<\/p>\n
Vihdoin, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sitten kahdeksankymment\u00e4luvun, kylpyhuoneen tuuletusikkunan teki teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, eli tuuletti kylpyhuonetta.<\/p>\n
Varustauduin kodinhoidon j\u00e4tt\u00e4mill\u00e4 mustilla kumihanskoilla ja kaadoin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n puoli pullollista pesuainetta veden joukkoon. Keitti\u00f6n kaapista l\u00f6ysin kolme avaamatonta, kymmenen kappaleen pakkausta astianpesusieni\u00e4, ja aloin niill\u00e4 kuurata kylpyhuoneen lattiaa ja sen sinapinkeltaisia seini\u00e4.<\/p>\n
Joku juoppo putkimies oli keksinyt kiinnitt\u00e4\u00e4 vesijohdot lattianrajaan, sen sijaan, ett\u00e4 ne kulkisivat katonrajassa. Sein\u00e4 niiden takana oli v\u00e4rj\u00e4ytynyt konjakkisinapin rusehtavaksi, koska sit\u00e4 oli mahdotonta puhdistaa putkien vuoksi.<\/p>\n
Lattiassa on myrkynvihre\u00e4 muovimatto. Sellainen, jota oli valtakunnan kaikissa kylpyhuoneissa kahdeksankymment\u00e4luvulla ja joka varaan aiheuttanut paljon enemm\u00e4n kosteusvaurioita kuin mik\u00e4\u00e4n muu rakennusmateriaali. Mattoa myytiin monissa eri v\u00e4reiss\u00e4, ja se oli aina yht\u00e4 masentavan n\u00e4k\u00f6inen v\u00e4rist\u00e4 riippumatta.<\/p>\n
Kun krapula-aamuna istui pytyll\u00e4 miettim\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n loputonta ankeutta, alkoi maton kuvioissa n\u00e4hd\u00e4 syksyisen harmaita rantamaisemia – saaria, lahden poukamia ja meren huuhtomia silokallioita. Toisin kuin laatoitetuissa lattioissa, joista erotti enimm\u00e4kseen el\u00e4in ja ihmishahmoja. T\u00e4ss\u00e4 myrkynvihre\u00e4ss\u00e4 lattiassa en kuitenkaan erottanut muuta kuin pinttyneit\u00e4 likatahroja.<\/p>\n
Huomasin ett\u00e4 lattiakaivon muovisen kannen reikiin oli takertunut hiuksia. Yritin nyppi\u00e4 niit\u00e4 irti, mutta se osoittautui hankalammaksi kuin luulin. Tuntui silt\u00e4, kuin rei’ist\u00e4 nousisi aina uusi hius poistamani tilalle.<\/p>\n
Totesin, ett\u00e4 olisi helpointa irrottaa kansi kokonaan ja pest\u00e4 se tiskialtaassa. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sill\u00e4 kansi oli suorastaan liimautunut kiinni. Tarvitsin jotain, jonka saisin tungettua nelikulmaiseen reik\u00e4\u00e4, ja jolla sitten saisin kangettua kannen irti.<\/p>\n
Katseeni osui mukiin, jossa oli puolen tusinaa erilaista hammasharjaa. Valitsin niist\u00e4 sen jossa oli kaikkein kapein k\u00e4rki ja aloin sill\u00e4 v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kaivoa auki.<\/p>\n
Kannen mukana nousi parikymment\u00e4 sentti\u00e4 pitk\u00e4, pahanhajuinen ja vastenmielisen n\u00e4k\u00f6inen paakku hiuksia. T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4ttelin, ettei lattiakaivoa oltu puhdistettu milloinkaan.<\/p>\n
Minua oksetti. Aukaisin varmuuden vuoksi vessanpytyn kannen. Olinhan jo valmiiksi kontillani sen edess\u00e4. Jotenkin onnistuin pid\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sain hiuspaakun irrotetuksi. Survoi sen roskapussiin, ja heitin sinne my\u00f6s kumihanskat sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni pesusienet. Vasta kun olin vienyt roskapussin ulos j\u00e4teastiaan oloni parani.<\/p>\n
Peseydytty\u00e4ni l\u00e4hdin kellariravintolaan sy\u00f6m\u00e4\u00e4n lounasta. K\u00e4velless\u00e4ni torin poikki mieleeni juolahti hauska ajatus. Jos \u00e4itini kotona tapahtuisi murha, ja poliisin teknisten tutkijoiden teht\u00e4v\u00e4ksi tulisi selvitt\u00e4\u00e4 asunnossa olleiden ihmisten henkil\u00f6llisyys kylpyhuoneen lattiakaivon hiuksista saatujen DNA-n\u00e4ytteiden perusteella, heilt\u00e4 saattaisi t\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 melkoinen tovi.<\/p>\n
\u00c4itini hiusten lis\u00e4ksi sielt\u00e4 l\u00f6ytyisi iso\u00e4itini, t\u00e4tini ja enoni hiuksia. Minunkin DNA:tani sielt\u00e4 l\u00f6ytyisi, kuten my\u00f6s sisarusteni ja heid\u00e4n j\u00e4lkikasvunsa.<\/p>\n
Kaikkien talossa mahdollisesti y\u00f6pyneiden tuttavien ja sukulaisten lis\u00e4ksi, lattiakaivoon olivat j\u00e4tt\u00e4neet hiuksensa ainakin ne kaksitoista somalinaista, jotka \u00e4itini oli majoittanut jonkin pakolaisseminaarin ajaksi. Sek\u00e4 my\u00f6s italialainen taiteilija, joka oli asunut yhden kes\u00e4n piharakennuksessa.<\/p>\n
Amerikan serkun hiuksiakin siell\u00e4 olisi, samoin kuin niiden saarenmaalaisten, joihin \u00e4itini tutustui, kun h\u00e4n toimi virolaisten avustusj\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4, maan itsen\u00e4istytty\u00e4.<\/p>\n
Iso\u00e4itini aikoina, ennen kahdeksankymment\u00e4luvun remonttia, uuden verannan tilalla oli paljon pienempi kuisti.<\/p>\n
Nykyisen kylpyhuoneen kohdalla oli varastohuone, jota kutsuttiin yl\u00e4komeroksi. Sen sein\u00e4t oli maalattu valkoisiksi ja kahdella sein\u00e4ll\u00e4 oli hyllyj\u00e4, jotka oli p\u00e4\u00e4llystetty paperilla ja joiden etureunaa kiersi koristenauha. Komerossa tuoksui marjaisen happamalta.<\/p>\n
Siell\u00e4 iso\u00e4itini s\u00e4ilytti tyhji\u00e4 hillopurkkeja. Niit\u00e4 oli erikokoisia ja niiden peltiseen kanteen oli painettu karhun kuva. Purkit kiilteliv\u00e4t ikkunasta tulvivassa auringonvalossa. Lattialla, hyllyjen alla oli kaksi suurta pulloa pajukorissa. Niiss\u00e4 iso\u00e4itini valmisti viini\u00e4. Mehumaija oli nurkassa ikkunan vieress\u00e4, ja samalla hyllyll\u00e4 s\u00e4ilytettiin kaiken kokoisia ter\u00e4s- ja emalikattiloita.<\/p>\n
Kaikkein ylimm\u00e4ll\u00e4 hyllyll\u00e4 oli kokoelma tyhji\u00e4 lasipulloja. Kauniita ja koristeellisia, niin kovin erilaisia kuin tavalliset viinakaupan pullot, jotka olivat kaikki samalla muotilla tehtyj\u00e4, ja joiden alareunassa luki Alko.<\/p>\n
Hyllyll\u00e4 oli my\u00f6s tummanruskeasta lasista valmistettuja l\u00e4\u00e4kepulloja. Joissakin oli pikkuruinen luonnonkorkki, mutta kaikkein hienoimmissa oli lasikorkki ja tippanokka. Iso\u00e4itini lainasi niit\u00e4 joskus minun leikkeihini.<\/p>\n
Siin\u00e4 kohdin miss\u00e4 on nykyisin kylpyhuoneen ovi, oli ennen vanhaan ikkuna, josta saattoi n\u00e4hd\u00e4 sis\u00e4lle yl\u00e4komeroon. Talvisin iso\u00e4itini s\u00e4ilytti ikkunalaudalla voipakettia ja maitopussia, koska siin\u00e4 oli viile\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin talossa sis\u00e4ll\u00e4. En muista oliko h\u00e4nell\u00e4 j\u00e4\u00e4kaappia lainkaan ennen kahdeksankymment\u00e4luvun remonttia. Eip\u00e4 kai se sellainen olisi keitti\u00f6\u00f6n mahtunutkaan.<\/p>\n
\u201dKipaseppa sin\u00e4 nuoremmakses hakemaan maitoa kuistin ikkunalta\u201d, iso\u00e4iti sanoi kun h\u00e4n keitti kuparipannussa puuhellalla iltap\u00e4iv\u00e4kahvia.<\/p>\n
Katselin kuinka h\u00e4n laittoi sokeripalan suuhunsa ja ryysti kahvia tassilta. Minulle iso\u00e4iti kaatoi tilkan kahvia kupin pohjalle ja t\u00e4ytti sen sitten maidolla. Join sit\u00e4 sokerikorppua sy\u00f6den ja tunsin itseni melkein aikuiseksi.<\/p>\n
Yl\u00e4komero oli valkoisuudessaan puhtauden ja siisteyden ilmentym\u00e4 toisin kuin alakomero kuistin portaiden alap\u00e4\u00e4ss\u00e4. Sit\u00e4 ikkuna katonrajassa ja himme\u00e4n lasikupuinen lamppu eiv\u00e4t paljoa valaisseet, joten komerossa oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 aurinkoisinakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Siit\u00e4 huolimatta se oli lapselle kiehtova paikka, ja aina kun iso\u00e4idin silm\u00e4 v\u00e4ltti, tein sinne tutkimusmatkoja.<\/p>\n
Huone oli tupaten t\u00e4ynn\u00e4 tavaraa. Sinne oli vuosien mittaan, ja varsinkin isois\u00e4ni kuoleman j\u00e4lkeen, hyl\u00e4tty kaikki tarpeettomat esineet, joita ei mihink\u00e4\u00e4n muualle saatu mahtumaan.<\/p>\n
Isois\u00e4ni ty\u00f6kalut olivat ripustettuna sein\u00e4lle. Jokaiselle oli maalattu mustalla maalilla oma paikkansa. Hyllyll\u00e4 ikkunan alla oli ruosteisia maalipurkkeja ja lasipurkkeja joissa oli ruuveja ja nauloja.<\/p>\n
Kun isois\u00e4ni kuoli, min\u00e4 olin viel\u00e4 niin pieni, ettei minulla ole h\u00e4nest\u00e4 muistoja. H\u00e4n on ollut minulle er\u00e4\u00e4nlainen myyttinen sankarihahmo. Rakentaja, luonnontieteilij\u00e4 ja sotasankari.<\/p>\n
Esineet jotka minua alakomerossa kaikkein eniten kiinnostivat, olivat kattoon ripustettu ruosteinen ketjutalja, sein\u00e4ll\u00e4 roikkuva, isois\u00e4ni tekem\u00e4, sukellusveneen pienoismalli, sek\u00e4 s\u00e4hk\u00f6johtojen posliiniset eristimet.<\/p>\n
Suunnittelin mieless\u00e4ni kiinnitt\u00e4v\u00e4n ketjutaljan talon r\u00e4yst\u00e4\u00e4seen. Sill\u00e4 sitten iso\u00e4itini voisi nostaa painavan halkokorin suoraan keitti\u00f6n ikkunasta sis\u00e4lle, ja min\u00e4 nostaisin ev\u00e4skorin keitti\u00f6st\u00e4 vinttihuoneeseen.<\/p>\n
Miksik\u00f6h\u00e4n sellaista ei oltu aiemmin keksitty tehd\u00e4, kun kerran ketjutaljakin oli olemassa.<\/p>\n
Posliiniset eristeet sain pihaleikkeihini. Maalasin niille peltikattomaalilla kasvot pienell\u00e4 vesiv\u00e4ripensselill\u00e4 ja kuvittelin niiden olevan prinssej\u00e4, prinsessoja ja s\u00e4hk\u00f6miehi\u00e4.<\/p>\n
Sukellusveneen pienoismalliin en uskaltanut koskea. Sen rikkoivat veljeni vuosia my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Rappusten lis\u00e4ksi, kuistille ei sitten muuta mahtunutkaan. Se ei ollut mik\u00e4\u00e4n sellainen lasiveranta, miss\u00e4 istuttiin kes\u00e4isin juomassa iltap\u00e4iv\u00e4kahvia. Lukemassa hyv\u00e4\u00e4 kirjaa, lintujen laulua ja k\u00e4rp\u00e4sten p\u00f6rin\u00e4\u00e4 kuunnellen.<\/p>\n
Sellaiseen ylellisyyteen ei kahdeksankymment\u00e4luvun remontin yhteydess\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut varaa eik\u00e4 mahdollisuuksia. Uusiin tiloihin piti mahduttaa kylpyhuone, jottei vanhan iso\u00e4itini tarvitsisi kantaa vett\u00e4 saunanpataan, sill\u00e4 sauna pihan per\u00e4ll\u00e4, olikin ainoa paikka, jossa saattoi peseyty\u00e4.<\/p>\n
Suuri ylellisyys oli aikoinaan ollut sekin, kun ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni eteisk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n nurkkaan oli mahdutettu sis\u00e4vessa.<\/p>\n
Se oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4, vanhalta vessalta haiseva koppi, jonka lattiaa peitti ruskea korkkimatto ja jonka sein\u00e4t olivat vaaleankellert\u00e4v\u00e4ksi maalattua lastulevy\u00e4. Sinne mahtui juuri ja juuri p\u00f6ntt\u00f6 sek\u00e4 lavuaari sit\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Talvella siell\u00e4 oli kylm\u00e4\u00e4 kuin j\u00e4\u00e4kaapissa, ja vett\u00e4 piti lorottaa jatkuvasti, jotta putket eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4tyisi.<\/p>\n
Selv\u00e4\u00e4 parannusta on siis tapahtunut verrattuna entiseen, joten aivan turhaan min\u00e4 valitan \u00e4itini nykyisest\u00e4 kylpyhuoneesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eih\u00e4n ihminen omia paskojaan n\u00e4e, mutta toisten kyll\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9963,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[494,852,145],"class_list":["post-8930","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-dna","tag-hiukset","tag-vessa"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8930","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8930"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8930\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9690,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8930\/revisions\/9690"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9963"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8930"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8930"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8930"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}