K\u00e4yty\u00e4ni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, ett\u00e4 raatihuoneen kello l\u00f6i kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden v\u00e4lill\u00e4 olivat taas h\u00e4vinneet jonnekin. Minulle tuli kiire l\u00e4hte\u00e4 lounaalle.<\/p>\n
Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee koko sein\u00e4n mittaisen ikkunarivist\u00f6n p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja tekee viel\u00e4 mutkan toisellekin sein\u00e4lle verannan oven yl\u00e4puolella. Verhossa on \u00e4itini painamia kuvia, joissa lettip\u00e4inen nainen vilkuttaa taivaalla lent\u00e4ville haikaroille. Toisessa kuvassa haikara pudottaa laskuvarjolla nyytin, josta pist\u00e4\u00e4 esiin pienen lapsen kasvot. Tajusin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin on tavallaan er\u00e4\u00e4nlainen omakuva h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tilan kuuluisi oikeastaan olla perinteinen lasiveranta. Sellainen, jossa on valkoiseksi maalatut tuolit ja p\u00f6yt\u00e4, jolle on aseteltu kukkakuvioinen p\u00f6yt\u00e4liina ja sek\u00e4 maljakko jossa on pioneja. Sen sijaan se onkin vain k\u00e4yt\u00e4v\u00e4, jonka kautta p\u00e4\u00e4see kulkemaan ulko-ovelle tai terassille. Siit\u00e4 on ajan mittaan muodostunut er\u00e4\u00e4nlainen varasto ulkoiluvaatteille ja puutarhanhoitov\u00e4lineille. Se on siis \u00e4itini uusi alakomero.<\/p>\n
Uuteen verantaan on kuitenkin j\u00e4tetty nurkkaus iso\u00e4itini huutokaupasta ostamalle antiikkiselle kirjoitusp\u00f6yd\u00e4lle. P\u00f6yt\u00e4 on samassa paikassa edelleen. Siin\u00e4 on sorvatut jalat ja viisi laatikkoa. Sen kansi on pinnoitettu ruskealla nahalla, kuten ennen oli tapana. Sen pinta on juuri oikeanlainen k\u00e4sin kirjoittamista ajatellen, toisin kuin nykyiset ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4t jotka eiv\u00e4t kunnolla sovellu edes tietokoneella kirjoittamisen.<\/p>\n
Istuin antiikkiselle pinnatuolille riisumaan kenki\u00e4ni, ja ajattelin, ett\u00e4 se olisi t\u00e4ydellinen paikka kirjoittaa romaani, mik\u00e4li vain osaisi.<\/p>\n
Sein\u00e4ll\u00e4, p\u00f6yd\u00e4n yll\u00e4, on kahdeksankulmainen ikkuna. Siit\u00e4 ei n\u00e4e ulos, vaan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle, josta kuljetaan \u00e4itini makuuhuoneeseen. Ikkunasyvennyksess\u00e4 on kaksi elefanttia ja sateenvarjoa pitelev\u00e4 nainen. Ikkunaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t lukuisat kehystetyt valokuvat \u00e4idist\u00e4ni, sek\u00e4 antiikkisia avaimia ja lukkoja.<\/p>\n
Ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n vasemmalla puolella on kolmiosainen ikkuna, josta avautuu n\u00e4kym\u00e4 terassin humalak\u00f6ynn\u00f6sten vihreyteen. Ikkunan yl\u00e4osa on kaareva ja sen keskiosassa on vinoristikko. Ikkunalaudalle on aseteltu kivi\u00e4, purjevene ja suuri ruskea kukkopilli.<\/p>\n
P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on koreja, joista kaksi on t\u00e4ynn\u00e4 kivi\u00e4. Kolmas on tupaten t\u00e4ynn\u00e4 kirjeit\u00e4 ja postikortteja. P\u00f6yd\u00e4n kulmalla on korkea pino vieraskirjoja. \u00c4itini vieraskirjoissa valokuvat n\u00e4yttelev\u00e4t t\u00e4rkeint\u00e4 osaa. Niiss\u00e4 on yht\u00e4 paljon \u00e4itini sepustuksia, kuin h\u00e4nen vieraittensa kirjoitelmia. Laskeskelen ett\u00e4 kirjoja on kertynyt yli kaksikymment\u00e4 niin\u00e4 vuosina, joina \u00e4itini on talossa asunut.<\/p>\n
Sein\u00e4lle on ripustettu p\u00e4rekori Suomen luonto lehdille, ja sen on my\u00f6s paikka, miss\u00e4 \u00e4itini s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4, vaaleanvihre\u00e4\u00e4 kenk\u00e4lusikkaansa.<\/p>\n
Silloin kuin lankapuhelimia viel\u00e4 oli olemassa, kirjoitusp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli sellainenkin. Kolmireik\u00e4inen pistorasia puhelinta varten on sein\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4kin.<\/p>\n
En jaksa muistaa meid\u00e4n kotinumeroamme, mutta iso\u00e4itini puhelinnumeron min\u00e4 muistan. Ehk\u00e4 se johtuu siit\u00e4, soitin h\u00e4nelle useammin kuin kotiin. Se oli sit\u00e4 paitsi helppo muistaa: 169. My\u00f6hemmin, kun puhelimia alkoi olla enemm\u00e4n, numeroiden eteen lis\u00e4ttiin ensin kaksi ykk\u00f6st\u00e4 ja vuosia my\u00f6hemmin viel\u00e4 kaksi kakkosta.<\/p>\n
Laatikoita availlessani l\u00f6ysin kirjekuoria ja \u2013paperia, k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 postikortteja ja tusinoittain postimerkkej\u00e4.<\/p>\n
Laatikoissa on teippirullia varmaan kymmenen, samoin kuin liimapuikkoja. Saksia on joka tarpeeseen. Pienist\u00e4 kaarevak\u00e4rkisist\u00e4 aina pitkiin paperisaksiin. On oranssip\u00e4isi\u00e4 fiskarsilaisia ja vanhoja kovassa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kuluneita, niit\u00e4 joilla iso\u00e4itini leikkasi aikoinaan matonkuteita. Laatikossa on my\u00f6s suuret mustat siksak-sakset, jotka saimme \u00e4itini ostamaan, kun oli muotia tehd\u00e4 siksak-reunaisia onnittelukortteja luokkatovereille.<\/p>\n
Keskimm\u00e4isest\u00e4 laatikosta on valtava lajitelman kyni\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n lajitelman jatkeena, vieraskirjojen vierell\u00e4, on muki, joka sekin on t\u00e4ynn\u00e4 kuulak\u00e4rkikyn\u00e4.<\/p>\n
Vasemmanpuoleisesta yl\u00e4laatikosta l\u00f6ysin tiliotteita ja laskuja. Laatikon per\u00e4ll\u00e4 on vanhoja passeja, joiden etusivut on leikattu kahtia, sek\u00e4 ajokortti. Ajokortti h\u00e4mm\u00e4stytti minua. En tiennyt \u00e4idill\u00e4ni sellaista olevankaan. Onkohan \u00e4itini milloinkaan ajanut autoa tuon ajokortin hankkimisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Oikean puoleisella sein\u00e4ll\u00e4 on lipasto. Pitsiliinan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on posliinikissa, jonka etutassussa roikkuvat kaikki talon avaimet. Sein\u00e4lle on ripustettu kaupungin puutarhayhdistyksen kunniapalkinto – puinen laatta johon on kiinnitetty kaksi kullattua lapiota ja harava. Sen vieress\u00e4 on kehystetty kunniakirja, joka on my\u00f6nnetty Etel\u00e4-Pohjanmaan vuoden kulttuuri henkil\u00f6lle.<\/p>\n
Rappusten alap\u00e4\u00e4ss\u00e4, ulko-oven vieress\u00e4, vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 sadevarjokoria, kenk\u00e4telinett\u00e4 ja hattunaulakkoa on kapea ovi. Sen takana jyrk\u00e4t betoniportaat laskeutuvat alas talouskellariin.<\/p>\n
Kellariin unohtuneet hillopurkit heitimme pois jo vuosia sitten, mutta yh\u00e4 edelleen sill\u00e4 tuoksuu omenoilta. Nyt hyllyill\u00e4 ei ole kuin tyhji\u00e4 pulloja ja lasipurkkeja.<\/p>\n
Betonisein\u00e4ss\u00e4 on ovi, jonka tied\u00e4n johtavan talon alustaan. Sit\u00e4 ovea en ole koskaan avannut.<\/p>\n
Raatihuoneen kellon ly\u00f6ty\u00e4 viisi, olin saanut lajitelluksi \u00e4itini makuuhuoneen loputkin valokuvat. Muovilaatikko \u00e4itini s\u00e4ngyn alla n\u00e4ytt\u00e4isi olevan aivan yht\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 kuvia, kuin mit\u00e4 se oli aloittaessani, mutta silti olen t\u00e4ytt\u00e4nyt jo kolme kenk\u00e4laatikollista valokuvilla, jotka aion vied\u00e4 mukanani.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin keitt\u00e4\u00e4 kahvia, jota varten korvapuustin paikallisesta K-marketista kellariravintolasta palatessani. Laitoin kahvin kiehumaan, ja koska keitti\u00f6n ruokap\u00f6yt\u00e4 oli jo viety pois, istuin arkulle oven pieleen odottamaan kahvin valmistumista. Mietin, mit\u00e4h\u00e4n sekin oikein sis\u00e4lleen k\u00e4tkee. En oikeastaan edes halunnut tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Vastap\u00e4isell\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 oli iso\u00e4itini aikoina kaksi komeroa ja niiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sein\u00e4st\u00e4 sein\u00e4\u00e4n ylettyv\u00e4 yl\u00e4komero. Oli mahdotonta sanoa, milloin n\u00e4m\u00e4 komerot oli tehty. Ne saattoivat hyvinkin olla alkuper\u00e4isi\u00e4. Niilt\u00e4 ajoilta, jolloin merikapteeni rakennutti talonsa raatihuoneen viereen. Vuosien varrella ne olivat saaneet ylleen yh\u00e4 vain uusia tapettikerroksia, ja hyllylevyihin iso\u00e4itini vaihtoi aika ajoin hyllypaperin.<\/p>\n
Kun olin lapsi, olisin halunnut muuttaa yl\u00e4komeroon asumaan. Suunnittelin ripustavani kattoon narutikkaat, joita pitkin p\u00e4\u00e4sisin kapuamaan piilopaikkaani. Vilkuttelisin iso\u00e4idilleni milloin mist\u00e4kin ovesta ja rakentaisin pieniruutuisen ikkunan ja ikkunalaudan johon laittaisin verhot ja pelargoneja.<\/p>\n
Komeroiden v\u00e4liin j\u00e4i tila siniselle keitti\u00f6nkaapille, jossa oli paljon laatikoita ja yl\u00e4osassa lasiovet. Kaapin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, meid\u00e4n lasten ulottumattomissa, iso\u00e4itini piti viili\u00e4 tekeytym\u00e4ss\u00e4 lasisissa j\u00e4lkiruokakulhoissa.<\/p>\n
Min\u00e4 ja pikkuveljeni s\u00f6imme puoliksi yhden niist\u00e4 joka aamu. Koska kokonainen kulhollinen oli liian suuri pienen lapsen sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, kanelisokerikerrokseen vedettiin viiva, ja sitten me s\u00f6imme kumpikin omaa puoliskoamme omalla lusikalla. Ensimm\u00e4inen lusikallinen oli kaikkein paras. Siin\u00e4 oli enemm\u00e4n kermaista kuorta kuin viili\u00e4 sen alla. Lusikalliset ik\u00e4\u00e4n kuin lohkesivat ja alkoivat vasta sen j\u00e4lkeen hitaasti valua. Sy\u00f6misess\u00e4 oli pidett\u00e4v\u00e4 kiirett\u00e4. Jos hidasteli, viili valui v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 nopeammin sy\u00f6v\u00e4n puolelle. T\u00e4m\u00e4 tietenkin synnytti lukuisia riitoja, joihin iso\u00e4iti\u00e4 tarvittiin sovittelijaksi.<\/p>\n
Iso\u00e4itini viili oli tunnetusti hyv\u00e4\u00e4. Aina joskus k\u00e4vi niin, ett\u00e4 ukonilma pilasi kaupunkilaisten viilit. Silloin naapurit tulivat pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nelt\u00e4 viilinsiement\u00e4. Sit\u00e4 s\u00e4ilytettiin kivikellarissa talon alla, jonne eiv\u00e4t ukkosen voimat ylt\u00e4neet.<\/p>\n
Sinist\u00e4 keitti\u00f6kaappia ei en\u00e4\u00e4 ole. Nyt sein\u00e4\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 keitti\u00f6kalusteet, jotka olivat uusinta uutta kahdeksankymment\u00e4luvulla. Niiden ovet ovat m\u00e4nty\u00e4. Siihen aikaan sellaiset olivat kovasti muotia. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aivan aidoilta kokopuisilta peiliovilta, vaikka olivatkin suurimmaksi osaksi lastulevy\u00e4. Muutamista kohdin pintaviilu on alkanut repeyty\u00e4 irti, paljastaen sen, mit\u00e4 se alleen k\u00e4tkee. Kahdeksankymment\u00e4luvun lakkapintakin on alkanut hilseill\u00e4 pois.<\/p>\n
Vasemmalla, ruokasalin ovenpieless\u00e4 on j\u00e4\u00e4kaappi. Ikkunan vieress\u00e4, oikealla, on s\u00e4hk\u00f6uuni, jonka kello kilpailee \u00e4\u00e4nekkyydess\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6keskuksen kellon kanssa. Se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa aikaansa t\u00e4ysin piittaamatta raatihuoneen kellon ly\u00f6nneist\u00e4.<\/p>\n
\u00c4itini ei ole koskaan ollut kovin hyviss\u00e4 v\u00e4leiss\u00e4 uunien kanssa. H\u00e4nen uuniruoistaan muistan oikeastaan vain joulukinkun, sek\u00e4 lihapiirakan, jota tarjoiltiin lihaliemen lisukkeena. Kakut, leivonnaiset tai pitk\u00e4\u00e4n haudutetut liharuoat eiv\u00e4t olleet alkuunkaan h\u00e4nen juttujaan. \u00c4idin ruuanlaittotottumukset periytyiv\u00e4t h\u00e4nen omalta \u00e4idilt\u00e4\u00e4n. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4h\u00e4n sen, ett\u00e4 puuhellalla on vaikeaa tehd\u00e4 vaativia uuniruokia. En muista koskaan tavanneeni ket\u00e4\u00e4n, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 osaavansa valmistaa puuhellan uunissa aivan mit\u00e4 tahansa. T\u00e4m\u00e4 siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 ne ovat tulleet uudelleen muotiin.<\/p>\n
Vaikka uuteen keitti\u00f6\u00f6n asennettiin remontin yhteydess\u00e4 s\u00e4hk\u00f6uuni, en muista n\u00e4hneeni iso\u00e4itini k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n tuota nurkassa tikitt\u00e4v\u00e4\u00e4 laitetta muuhun kuin pannujen ja patojen s\u00e4ilytykseen, ja olen my\u00f6s melko varma siit\u00e4, ettei \u00e4itinik\u00e4\u00e4n ole. Kun kerran kysyin h\u00e4nelt\u00e4 voisinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 valmisruoka-annokseni uunissa, sen sijaan, ett\u00e4 tekisin sen paistinpannulla, h\u00e4n tunnusti, ettei tiennyt, kuinka sit\u00e4 k\u00e4ytettiin.<\/p>\n
Kerran ehdotin h\u00e4nelle, ett\u00e4 uuni kannattaisi varmaan kytke\u00e4 irti s\u00e4hk\u00f6verkosta, koska sit\u00e4 ei kerran k\u00e4ytetty. Tutkittuani asiaa ja huomasin, ett\u00e4 uuni on kiinte\u00e4sti asennettu yl\u00e4- ja alakaappien v\u00e4liin, enk\u00e4 keksinyt, miten se voisi onnistua. Niinp\u00e4 uunin \u00e4\u00e4nek\u00e4s kello sai jatkaa tikityst\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
J\u00e4\u00e4kaapin ja uunin v\u00e4liss\u00e4 on tiskip\u00f6yt\u00e4, sek\u00e4 niin lyhyt ty\u00f6taso, ett\u00e4 mikroaaltouuni on vallannut sen miltei kokonaan. T\u00e4m\u00e4 mikroaaltouuni on vain muutaman vuoden takainen hankinta. Se ostettiin \u00e4idille kodinhoidon vaatimuksesta. Heilt\u00e4 kun ei oikein onnistunut valmisruoan l\u00e4mmitt\u00e4minen s\u00e4hk\u00f6levyll\u00e4 tai puuhellalla.<\/p>\n
Jos \u00e4itini ei ollut sinut uunien kanssa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, niin mikroaaltouunin kanssa h\u00e4n oli sit\u00e4 viel\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n jopa pelk\u00e4si mikroaaltoja. Muistan, ett\u00e4 lapsena meill\u00e4 kuitenkin oli sellainenkin laite keitti\u00f6n nurkassa. Sit\u00e4 ei tosin juurikaan k\u00e4ytetty. \u00c4itini l\u00e4mmitti ruoan mieluummin valurautaisella paistinpannulla, johon h\u00e4n asetti palan leivinpaperia, jotta ruoka ei tarttuisi pannuun.<\/p>\n
Mikroaaltouunin yl\u00e4puolella on kaappi mausteille. Muistan n\u00e4hneeni siell\u00e4 ainakin kymmenen avaamatonta kanelipurkkia, joiden p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ovat menneet umpeen jo vuosia sitten. Sama p\u00e4tee suurimpaan osaan muistakin mausteista. Kaakao ja teepakkauksiakin on tusinoittain, samoin kuin lasipurkkeja t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia yrttej\u00e4, joiden alkuper\u00e4\u00e4 oli mahdotonta l\u00e4hte\u00e4 edes arvailemaan.<\/p>\n
Ruokahuoneen oven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on vihre\u00e4 kello. Kun olimme lapsia, se oli suuressa vihre\u00e4st\u00e4 tupakeitti\u00f6st\u00e4mme \u00e4itini rakennuttamassa talossa, siin\u00e4 talossa, jonka pankki ulosmittasi lankoni lainojen lyhennykseksi.<\/p>\n
Oven vieress\u00e4 on kapea kaksilevyinen s\u00e4hk\u00f6hella, ja sen vieress\u00e4 valkoinen puuhella, joka asennettiin kahdeksankymment\u00e4 luvulla aiemman aikansa n\u00e4hneen tilalle.<\/p>\n
Molempien hellojen yll\u00e4 on suuri peltinen huuva. Sein\u00e4 niiden takana on peitetty myrkynvihreill\u00e4 laatoilla ja sille on ripustettu pannuja ja pannunalusia.<\/p>\n
Koska keitti\u00f6ss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole p\u00f6yt\u00e4\u00e4, eik\u00e4 mattoakaan, n\u00e4en, kuinka kulunut vanha puulattia on. Vihre\u00e4nharmaaksi maalatussa lattiassa on kuluneita kohtia, joista n\u00e4kee ett\u00e4 aiempi maali on ollut tummanruskeaa. \u00c4itini on vuosien saatossa merkinnyt ikkunan viereen oman paikkansa. H\u00e4nen sis\u00e4tossunsa ovat kuluttaneet lattiaan keng\u00e4nj\u00e4ljet, kohtaan miss\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli tapana istua. Maali on kulunut pois aina puupintaan asti.<\/p>\n
Iso\u00e4idill\u00e4ni oli ikkunan edess\u00e4 valkoinen klaffip\u00f6yt\u00e4. Sellainen jonka keskiosassa oli laatikot molemmin puolin. Laatikoissa s\u00e4ilytettiin ruokailuv\u00e4lineit\u00e4. Lusikat olivat vasemmalla puolella, haarukat ja veitset oikealla. Ne olivat niit\u00e4 sellaisia ruokailuv\u00e4lineit\u00e4, joita nykyisin myyd\u00e4\u00e4n kirpputoreilla kalliiseen hintaan. Ik\u00e4\u00e4n kuin sorvattuja, jotka on sen j\u00e4lkeen litistetty littanaksi. Haarukoiden piikit olivat niin ter\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 niill\u00e4 sai helposti satimeen sen kaikkein vikkelimm\u00e4nkin herneen.<\/p>\n
Minulla on miellytt\u00e4vi\u00e4 lapsuusmuistoja aamiaisista tuon p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Sellaisia, joissa kes\u00e4aamun aurinko paistoi omenapuun lehvist\u00f6n l\u00e4vitse sis\u00e4lle keitti\u00f6\u00f6n. K\u00e4rp\u00e4set p\u00f6rr\u00e4siv\u00e4t edestakaisin avoimesta ikkunasta, ja tuoksui pelargonille sek\u00e4 vadelmakiisselille. Ulkoa kuului katkeamaton lintujen viserrys. Puistosta kastautui puheensorinaa ja kaivon v\u00e4\u00e4nt\u00f6py\u00f6r\u00e4n kitin\u00e4\u00e4.<\/p>\n
\u201dKipaisepa katsomaan mit\u00e4 kello on\u201d, iso\u00e4iti sanoi aamukahvinsa nautittuaan. Silloin min\u00e4 juoksin ruokahuoneeseen ja katsoin ulos ikkunasta. Kahden lehtikuusen v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyi raatihuoneen valkoinen torni ja sen kellotaulu. Piti osata kohdistaa katseensa tarkalleen oikein, n\u00e4hd\u00e4kseen viisarien asennon, sill\u00e4 satavuotiaat ikkunalasit v\u00e4\u00e4ristiv\u00e4t n\u00e4kym\u00e4n ja paloittelivat kellotaulun moneen osaan.<\/p>\n
Sitten min\u00e4 kerroin h\u00e4nelle ajan, jonka olin hiljattain oppinut lukemaan. Ja hyviss\u00e4 ajon ennen seuraavaa kellonly\u00f6nti\u00e4 iso\u00e4iti oli jo pukenut takin ylleen ja kietaissut huivin kaulalleen. Lopuksi h\u00e4n korjasi hiuksiaan peilin edess\u00e4, asetteli hatun p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, laittoi keng\u00e4t jalkaansa ja l\u00e4hti pankkiin. Kun portti kolahti, juoksin paljain jaloin ulos puutarhaan. Minulla oli aikaa kokonainen ikuisuus leikki\u00e4 suuressa puutarhassa ennen kun h\u00e4n palaisi t\u00f6ist\u00e4 laittamaan ruokaa.<\/p>\n
Ikkunasein\u00e4ll\u00e4 on \u00e4idin kahvi ja yrttiteehylly. Hyllyn alla, lipaston p\u00e4\u00e4ll\u00e4, on kahvinkeitin ja leiv\u00e4npaahdin. Muistan jo lapsuudestani \u00e4itini teesekoitukset. Ne pitiv\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n lehmuksenkukkia, vadelman lehti\u00e4, mustaviinimarjaa tai vaikkapa minttua.<\/p>\n
Vilkaisen koristeellisten teepurkkien p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, jotka on kirjoitettu kauniilla k\u00e4sialalla etiketteihin. Vanhimmat ovat yli kymmenen vuoden takaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Haarukoiden piikit olivat niin ter\u00e4vi\u00e4, ett\u00e4 niill\u00e4 sai helposti satimeen sen kaikkein vikkelimm\u00e4nkin herneen.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9956,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[864,693,823],"class_list":["post-8965","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-keittio","tag-lapsuusmuistot","tag-vanha-talo"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8965","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8965"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8965\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9689,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8965\/revisions\/9689"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9956"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8965"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8965"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8965"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}