\u2013 Paperinker\u00e4ykseen ei laiteta pahvia, mies ilmoitti katsomatta p\u00e4in ja l\u00e4hti laahustamaan nimitaulun luota kohti portaita.<\/p>\n
Olin juuri raahaamassa kokoon taitettuja pahvilaatikoita ja paperikassillista sanomalehtitolloja ulko-ovelle. Hiki virtasi, laatikoista l\u00e4htenyt p\u00f6ly kutitti kurkkua ja vatsa kurisi. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut raskas.<\/p>\n
\u2013 Ei tietenk\u00e4\u00e4n, en aikonutkaan, nauroin miehen loittonevalle sel\u00e4lle ja odotin kunnes olin j\u00e4\u00e4nyt yksin. Mik\u00e4s ukkeli se, ajattelin \u00e4rtyneen\u00e4.<\/p>\n
Tollot heitin kyll\u00e4 sinne, minne tollot kuuluvatkin. Toki niist\u00e4kin voisi joku oikein tarkka sanoa, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 levitt\u00e4\u00e4 ja silitt\u00e4\u00e4 paperiker\u00e4ykseen, ett\u00e4 mahtuu enemm\u00e4n, mutta siihen en ryhtynyt. Yhden tollon kyll\u00e4 ehdin silitt\u00e4\u00e4 kasan p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi. Pahvit raahasin kuin raahasinkin takaisin asuntoon, jossa muutto oli yh\u00e4 kesken. Avaamattomia laatikoita siell\u00e4 sun t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuppeja ja kippoja keitti\u00f6n lattialla ja s\u00e4ngyll\u00e4 petivaatteiden sijasta talvivaatteita. S\u00e4ilytystilaa ei ollut tarpeeksi, odottelin saavani lis\u00e4kaappeja p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
Edellisess\u00e4 asunnossa jaksoin pitk\u00e4\u00e4n, ennen kuin p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 nyt riitti. Avioero oli ollut jo ihan tarpeeksi toraisa, ja halusin keskitty\u00e4 nauttimaan vain ja ainoastaan vapauden huumasta, joka oli nuorena j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4lle. En halunnut kenenk\u00e4\u00e4n puuttuvan tekemisiini, en yhdenk\u00e4\u00e4n miehen, en naapurienkaan. En h\u00e4iritse ket\u00e4\u00e4n, joten vastavuoroisesti en halua ket\u00e4\u00e4n m\u00e4k\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n milloin mist\u00e4kin ja supisemaan selk\u00e4ni takana pitkist\u00e4 kynsist\u00e4, kenkien koroista, helman pituudesta. Tai vieraista, jotka k\u00e4yv\u00e4t luonani.<\/p>\n
L\u00e4hi\u00f6t on kuule niin toista luokkaa, oli joku yst\u00e4v\u00e4tt\u00e4rist\u00e4ni nauraen neuvonut, joten sellaiseen min\u00e4 muutin.<\/p>\n
En min\u00e4 tied\u00e4, vuokranantaja oli sanonut, kun olin kysellyt h\u00e4nelt\u00e4 talon v\u00e4est\u00e4, mutta l\u00e4hell\u00e4 on sankka mets\u00e4, jossa voi m\u00f6yk\u00e4t\u00e4 pahimmat pihalle, jos tulee ep\u00e4sopua. Olin katsonut varmaan niin h\u00f6lmistyneen\u00e4, ett\u00e4 nainen oli nauranut ja t\u00e4sment\u00e4nyt, ett\u00e4 vitsi, vitsi. Muutama asukas oli kuulemma talvet Fuengirolassa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ket\u00e4\u00e4n kiinnosta. Uskoin h\u00e4nt\u00e4, vaikka ei ehk\u00e4 olisi pit\u00e4nyt, sill\u00e4 jos keski-ik\u00e4inen nainen nauraa niin, se on joko hullu tai valehtelee.<\/p>\n
\u2013 Py\u00f6r\u00e4varaston valo j\u00e4i p\u00e4\u00e4lle, ukko k\u00e4hisi portaista, kun sen seuraavan kerran kohtasin. Taisi olla heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muuton j\u00e4lkeen.<\/p>\n
En ymm\u00e4rt\u00e4nyt, miten \u00e4ij\u00e4 sen n\u00e4ki, sill\u00e4 se oli jo toisella porrastasanteella matkalla kohti kotiaan. Mies kulki hitaammin kuin ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla, piti tiukasti kiinni kaiteesta ja jaloissa n\u00e4ytti olevan vikaa. N\u00e4in vain loittonevan sel\u00e4n ja harvojen hiusten alta vilkkuvan takaraivon. Porrask\u00e4yt\u00e4v\u00e4 kylpi kirkkaassa auringonvalossa, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 oli syksyn l\u00e4mpimin. Hiki virtasi ja vatsassa kurni.<\/p>\n
\u2013 Kyll\u00e4 sammutin, huusin per\u00e4\u00e4n ja nauroin sanojeni vakuudeksi.<\/p>\n
Mies ei k\u00e4hissyt siihen en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, kuulin sen vain r\u00e4pl\u00e4\u00e4v\u00e4n avaimia ja menev\u00e4n asuntoonsa.<\/p>\n
Oven kolahdus kaikui porrask\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Taisi iske\u00e4 tahallaan kovaa kiinni. Kaivelin suutuksissani kassia ihan vain jotain tehd\u00e4kseni ja ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa min\u00e4 pid\u00e4n puoleni. Kaiken maailman vanhat \u00e4ij\u00e4t eiv\u00e4t ala nenille hyppim\u00e4\u00e4n, kyll\u00e4 se on niin. Sen j\u00e4lkeen menin ja sammutin py\u00f6r\u00e4varaston valon.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 miehell\u00e4 on silm\u00e4t sel\u00e4ss\u00e4kin. Pit\u00e4\u00e4 siis varoa niit\u00e4 ainakin porrask\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Mutta kolmannella kerralla k\u00e4\u00e4kk\u00e4 yll\u00e4tti huutamalla ikkunan kautta, kun olin parkkeerannut juuri hankkimani skootterin ihan oven eteen.\u00a0 Oli ihan pakko, koska oli kiire.<\/p>\n
\u2013 Siihen ihan oven eteen ei kannata j\u00e4tt\u00e4\u00e4, joku viel\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4 ulos menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
No ei t\u00f6rm\u00e4\u00e4, jos pit\u00e4\u00e4 silm\u00e4t auki, ajattelin ja huusinkin niin jo v\u00e4h\u00e4n kiihtyneen\u00e4. Skootteri on punainen kuin paloauto, pit\u00e4isi kyll\u00e4 huomata, mutta ukko ei tainnut kuulla, koska ei reagoinut en\u00e4\u00e4. Jos aletaan huutaa, niin huudetaankin kunnolla, ajattelin pettyneen\u00e4, mutta vein skootterin sittenkin kauemmas.<\/p>\n
Pian tuli sanomista pojasta, joka tuli n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n is\u00e4ns\u00e4 h\u00e4nelle ostamaa k\u00e4ytetty\u00e4 autoa. Vieraiden autoille oli kuulemma vieraspaikka. No kyll\u00e4 min\u00e4 sen tied\u00e4n, mutta mist\u00e4 poika olisi voinut tiet\u00e4\u00e4, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4. Ja kyll\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 poika kiihdytti liikaa talolle ajaessaan, mutta siit\u00e4 en hennonut sanoa, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 tulematta toista kertaa. Sitten tuli porrask\u00e4yt\u00e4v\u00e4n sein\u00e4\u00e4n kolo, kun miehet raahasivat tilaamani kaapin asuntoon. Tuumin, onkohan t\u00e4m\u00e4 \u201dn\u00e4en, mit\u00e4 sin\u00e4 et n\u00e4e\u201d -leikki, kun en n\u00e4hnyt kolon koloa, h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4kin oli ollut, kun mies oli kulkenut kaappia kantavien takana, mutta kun annoin k\u00e4teni liukua sein\u00e4\u00e4 pitkin, tunsin sen sormillani. Selv\u00e4 kolo. Varsin isokin viel\u00e4.<\/p>\n
Kaikenlaista sellaista pient\u00e4. Roskapussista pudonnut jogurttipurkin kansi sai olla viimeinen niitti. Aloin ter\u00e4st\u00e4\u00e4 katsettani. Putsasin kurakeng\u00e4t ulkona, kannoin tavaraa yl\u00f6s ja alas vain sen, mik\u00e4 tiesin matkassani pysyv\u00e4n enk\u00e4 ylitt\u00e4nyt rajoja, jotka vuokrasopimus minulle salli. Marraskuun pahimpaan aikaan tarvitsin viikon loman, ja kun palasin kylpyl\u00e4st\u00e4, en tavannut talossa kuin niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t tervehtineet. Se sopi oikein hyvin, ei tuntemattomia tarvitse tervehti\u00e4, ei ainakaan silmiin katsomalla, sill\u00e4 katseen voi joku tulkita kutsuksi.<\/p>\n
Sitten yhten\u00e4 aamuna, kun olin menossa alas, ukon asunnosta astui ulos ihan vieras mies. Sill\u00e4 oli musta puku ja siististi leikatut hiukset, ja se s\u00e4teili arvokkuutta, jollaista n\u00e4ki vain hautajaisissa. S\u00e4ik\u00e4hdin niin, ett\u00e4 katsoin silmiin ja sanoin hyv\u00e4t huomenet. Mies kaiveli salkkuaan, tunki k\u00e4tens\u00e4 takin taskuun ja veti sielt\u00e4 avaimen, jolla pani oven takalukkoon.<\/p>\n
\u2013 K\u00e4vin katsomassa irtaimistoa, mies sanoi, \u2013 asunto laitetaan vuokralle, kunhan joku ehtii remontoida kylpyhuoneen.<\/p>\n
\u2013 Onko talossa ollut kuolemantapaus? kysyin h\u00e4t\u00e4isen\u00e4. En halunnut tungetella enk\u00e4 h\u00e4irit\u00e4, siksi puhuin mahdollisimman kiert\u00e4en. En tuntenut ket\u00e4\u00e4n nimelt\u00e4, eik\u00e4 kukaan tiennyt minun.<\/p>\n
\u2013 Ai kuolemantapaus, tummapukuinen mies kysyi, \u2013 ei minun tiet\u00e4\u00e4kseni.<\/p>\n
\u2013 Mutta kun tulee uusi naapuri.<\/p>\n
\u2013 Niin tulee. Eno tahtoo valita asukkaan \u00e4\u00e4nen perusteella. Ne olivat niin t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 t\u00e4m\u00e4n talon \u00e4\u00e4net enolle. Ja ihmisten. Kun n\u00e4k\u00f6 lopulta meni, eno uskotteli, ett\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 kuulon avulla. Sitke\u00e4 vanha mies, vaikka pel\u00e4ttiinkin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 alkaa viirata, kun kuuntelee niin tarkkaan. Mutta jalat eiv\u00e4t kest\u00e4neet portaita, joten hankittiin paikka hoitokodista, ja siell\u00e4 eno on nyt.<\/p>\n
<\/p>\n
(Syksyll\u00e4 2018.)<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u2013 Paperinker\u00e4ykseen ei laiteta pahvia, mies ilmoitti katsomatta p\u00e4in ja l\u00e4hti laahustamaan nimitaulun luota kohti portaita. Olin juuri raahaamassa kokoon taitettuja pahvilaatikoita ja paperikassillista sanomalehtitolloja ulko-ovelle. Hiki virtasi, laatikoista l\u00e4htenyt p\u00f6ly kutitti kurkkua ja vatsa kurisi. P\u00e4iv\u00e4 oli ollut raskas. \u2013 Ei tietenk\u00e4\u00e4n, en aikonutkaan, nauroin miehen loittonevalle sel\u00e4lle ja odotin kunnes olin j\u00e4\u00e4nyt yksin. Mik\u00e4s ukkeli se, ajattelin \u00e4rtyneen\u00e4. Tollot heitin kyll\u00e4 sinne, minne tollot kuuluvatkin. Toki niist\u00e4kin voisi joku oikein tarkka sanoa, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 levitt\u00e4\u00e4 ja silitt\u00e4\u00e4 paperiker\u00e4ykseen, ett\u00e4 mahtuu enemm\u00e4n, mutta siihen en ryhtynyt. Yhden tollon kyll\u00e4 ehdin silitt\u00e4\u00e4 kasan p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi. Pahvit raahasin kuin raahasinkin takaisin asuntoon, jossa muutto oli yh\u00e4 kesken. Avaamattomia laatikoita siell\u00e4 sun t\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuppeja ja kippoja keitti\u00f6n lattialla ja s\u00e4ngyll\u00e4 petivaatteiden sijasta talvivaatteita. S\u00e4ilytystilaa ei ollut tarpeeksi, odottelin saavani lis\u00e4kaappeja p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Edellisess\u00e4 asunnossa jaksoin pitk\u00e4\u00e4n, ennen kuin p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 nyt riitti. Avioero oli ollut jo ihan tarpeeksi toraisa, ja halusin keskitty\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":140,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[297],"tags":[],"class_list":["post-8970","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-novellit"],"modified_by":"P\u00e4ivi Naskali-Schrank","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8970","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/140"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8970"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8970\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8990,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8970\/revisions\/8990"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8970"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8970"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8970"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}