Raatihuoneen kellon ly\u00f6dess\u00e4 yhdeks\u00e4n kertaa istahdin ruskealle nahkasohvalle. Minusta tuntui, etten ollut saanut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllist\u00e4 aikaiseksi, mutta silti tunsin itseni perin pohjin uupuneeksi.<\/p>\n
Olin laittanut eteeni Alvar Aalto-sohvap\u00f6yd\u00e4lle aivan liian korkean pinon \u00e4itini kirjoja mukaani otettaviksi. Kirjapinoa pit\u00e4isi siis viel\u00e4 karsia, sill\u00e4 en mill\u00e4\u00e4n saisi sit\u00e4 kaikkea mahdutettua pienen asuntoni kirjahyllyille.<\/p>\n
Veisin ainakin muinaiskreikkalaiset ja ven\u00e4l\u00e4iset klassikot, Tolkienin kirjojen juhlapainokset, Fanny Hillin, Decameronen, Don Quijoten, Canterburyn tarinat. Loppujen valitseminen ei tulisi olemaan helppoa.<\/p>\n
Sein\u00e4n vieress\u00e4, sohvaa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4, on musta keinutuoli, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on vaaleanpunainen kaitaliina, ja sein\u00e4ll\u00e4, sen takana, tummas\u00e4vyinen ryijy. Kakluunin vieress\u00e4 on tummanruskeaksi petsattu py\u00f6re\u00e4 p\u00f6yt\u00e4, jossa on koristeelliset sorvatut jalat. Kutsumme sit\u00e4 nimell\u00e4 kastep\u00f6yt\u00e4, sill\u00e4 sen yll\u00e4 meid\u00e4t on kastettu.<\/p>\n
Lapsuudessani kastep\u00f6yd\u00e4n paikalla oli isois\u00e4ni ruskea arkistokaappi. Sen avainta s\u00e4ilytettiin kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n laatikossa, ja utelias kun olin, tutkin kaapin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4lin kun iso\u00e4itini oli t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n
Kaikkein eniten minua kiinnosti isois\u00e4ni postimerkkikokoelma. Ruotsin kuningas ja englannin kuningatar tulivat minulle n\u00e4in tutuiksi. Opin my\u00f6s, ett\u00e4 on maita, joita kutsutaan nimill\u00e4 Magyar ja Helvetia.<\/p>\n
Siin\u00e4 miss\u00e4 nykyisin on \u00e4itini musta keinutuoli, oli aiemmin siro valkoinen jugendp\u00f6yt\u00e4 tuoleineen. Sit\u00e4 k\u00e4ytettiin silloin kun iso\u00e4idille tuli kahvivieraita. He olivat iso\u00e4itini ik\u00e4isi\u00e4 naisia. Ompeluseuraksi h\u00e4n sit\u00e4 kutsui. Min\u00e4 sain mehua ja Marie-keksej\u00e4 keitti\u00f6n puolella.<\/p>\n
Sein\u00e4n vierell\u00e4 oli valkoiseksi maalattu, sivustavedett\u00e4v\u00e4 sohvas\u00e4nky, jossa oli sorvatut jalat ja pinnat. T\u00e4ss\u00e4 sohvassa min\u00e4 nukuin silloin kun olin iso\u00e4idin luona. My\u00f6hemmin jouduin jakamaan sen veljeni kanssa.<\/p>\n
Talvella minua pelotti nukkua yksin, sill\u00e4 talosta kuului outoja \u00e4\u00e4ni\u00e4, rahinaa ja napsahduksia. \u201dPakkanen se vain nurkissa paukuttelee\u201d, iso\u00e4iti vakuutteli minulle. Olin jo mieless\u00e4ni kuvitellut, ett\u00e4 kykloopit kellarissa hakkasivat lattiaan.<\/p>\n
Joskus, kun en saanut unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni, h\u00e4n paneutui viereeni ja kertoi minulle tarinoita menneilt\u00e4 ajoilta. Sota-ajasta, ja siit\u00e4 kuinka sen j\u00e4lkeen perhe kierteli ymp\u00e4ri Suomea isois\u00e4ni t\u00f6iden per\u00e4ss\u00e4. H\u00e4n kun rakensi uudelleen kouluja ja sairaaloita, jotka ryss\u00e4t olivat pommittaneet hajalle.<\/p>\n
H\u00e4n kertoi veljest\u00e4\u00e4n, joka vei kuorma-autolla isoveneen j\u00e4\u00e4meren lohiapajille. Sinne ne j\u00e4iv\u00e4t talo ja se hyv\u00e4 vene, kun Petsamo menetettiin.<\/p>\n
Laukkuryss\u00e4st\u00e4kin h\u00e4n kertoi. Siit\u00e4 joka nai isoiso\u00e4itini \u00e4idin. Miehest\u00e4 jonka kerrottiin tulleen jostain kaukaa It\u00e4valta-Unkarista.<\/p>\n
Kaikenlaisia vanhoja tarinoita iso\u00e4itini minulle kertoi, kun olin lapsi. Niist\u00e4 tarinoista muodostin oman maailmankuvani ja ne her\u00e4ttiv\u00e4t minussa halun n\u00e4hd\u00e4 maailmaa ja kokea seikkailuja.<\/p>\n
Aamuisin katseeni kiinnittyi aina ensimm\u00e4iseksi suureen V\u00e4limeren karttaan, joka oli ripustettu vitriinin yl\u00e4puolelle.<\/p>\n
Talon tapettien alle oli liister\u00f6ity vanhoja merikortteja tilkkeiksi, ja er\u00e4\u00e4n remontin yhteydess\u00e4 isois\u00e4ni liuotteli er\u00e4\u00e4n niist\u00e4 varovasti irti tapetista ja kehystytti sen.<\/p>\n
Aluksi min\u00e4 kuvittelin, ett\u00e4 se mik\u00e4 on merta, onkin maata. My\u00f6hemmin minulle selvisi, ett\u00e4 saareksi luulemani olikin meri, joka oli nimelt\u00e4\u00e4n V\u00e4limeri. Aivan kartan keskell\u00e4 oli suuri saappaan muotoinen niemi, joka oli nimelt\u00e4\u00e4n Italia. Sinne miss\u00e4 oli merta, oli piirretty koristeellisia suuntaruusuja, joista l\u00e4htev\u00e4t s\u00e4teet risteiliv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n karttalehdell\u00e4, jotta merenk\u00e4vij\u00e4t saattaisivat kulkea niit\u00e4 pitkin turvallisesti satamasta toiseen. N\u00e4in min\u00e4 lapsen mieless\u00e4ni ajattelin.<\/p>\n
Vitriiniss\u00e4, kartan alla, oli vanhoja nahkakantisia kirjoja. Yksi niist\u00e4 j\u00e4i el\u00e4v\u00e4sti mieleeni. Sen nimi oli Suomen kansan satuja ja tarinoita. Sen teksti oli painettu paksulle paperille suomalaisilla puustaaveilla – kuten iso\u00e4itini niit\u00e4 harakanvarpaita nimitti. Min\u00e4 olin juuri oppinut lukemaan, mutta n\u00e4m\u00e4 koukeroiset kirjaimet olivat niin monimutkaisia, ett\u00e4 minulle ne olivat kuin jotain vierasta kielt\u00e4. Iso\u00e4iti sen sijaan luki niit\u00e4 sujuvasti \u00e4\u00e4neen.<\/p>\n
Tarinoihin oli kaikkiin jokin opetus k\u00e4tkettyn\u00e4, mutta maailma josta ne kertoivat, oli niin erilainen, kuin se jossa min\u00e4 elin, ett\u00e4 minun oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi satujen henkil\u00f6t k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kuten he tekiv\u00e4t.<\/p>\n
Siin\u00e4 kohdin miss\u00e4 min\u00e4 nyt istun, oli isois\u00e4ni kirjoitusp\u00f6yt\u00e4. Se oli sijoitettu poikittain sein\u00e4\u00e4n n\u00e4hden, kahden ikkunan v\u00e4liin, joiden ikkunalaudat kukkivat punaisenaan pelargoneja, jotka olivat iso\u00e4itini silm\u00e4ter\u00e4 ja ylpeyden aihe. Sekin oli sellainen oikea kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, samaan tapaan kuin iso\u00e4itini kirjoitusp\u00f6yt\u00e4 verannalla, mutta vain miehisempi. Se oli valmistettu tammesta, ja siihen kuului jousitettu toimistotuoli, jossa oli lapsena kiva keikkua ja py\u00f6ri\u00e4 kuin karusellissa.<\/p>\n
Lapsena er\u00e4s lempikirjoistani oli Gunnel Linden kirjoittama satukirja Keinutuolimatka. Se kertoo tyt\u00f6st\u00e4, joka yksin kotiin j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n tekee keinutuolimatkan korkkimattomerell\u00e4.<\/p>\n
N\u00e4en yh\u00e4 viel\u00e4kin mieless\u00e4ni kirjan kannen. Keltaiseen takkiin pukeutuneen tyt\u00f6n, joka jalaksella seisten antaa vauhtia vanhanaikaiselle, korkeaselk\u00e4nojaiselle keinutuolille. Nallekarhun istumassa tuolilla ja lihavia kaloja kurkkimassa r\u00e4symaton reunalta.<\/p>\n
Min\u00e4 olin tuo tytt\u00f6, joka yksin ja vaaroja uhmaten matkusti iso\u00e4itini suurella keinutuolilla mattosaarelta toiselle.<\/p>\n
Isois\u00e4n suuri kirjoitusp\u00f6yt\u00e4 oli minulle Aarresaari. P\u00f6yd\u00e4n alla sijaitsi luola, jonne saatoin piiloutua kykloopeilta. Aarresaarella oli my\u00f6s tuolikaruselli. Siihen noustaessa piti varoa, jotteiv\u00e4t kalat puraisseet varpaisiin. Ja kun oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla seireenien laulun horisontissa siint\u00e4v\u00e4lt\u00e4 Valkoiselta p\u00f6yt\u00e4vuorelta. Ne olivat petollisia olentoja, joita piti varoa.<\/p>\n
Kerrottiin my\u00f6s, ett\u00e4 Valkoisen p\u00f6yt\u00e4vuoren ja Sohvasaaren v\u00e4lisess\u00e4 salmessa piileskeli Kharybdis, ja sohvatyynyjen alla v\u00e4ijyi hirvitt\u00e4v\u00e4 Skylla. Sinne ei ollut rohkeimmillakaan matkaajilla asiaa.<\/p>\n
Vaarallinen teht\u00e4v\u00e4, jota keinutuolimatkaaja oli l\u00e4htenyt toteuttamaan, oli tutkia aarteita joita Aarresaaren lukuisat kaapit, laatikot ja salalokerot sis\u00e4lleen k\u00e4tkiv\u00e4t. Se oli vaativa teht\u00e4v\u00e4, joka tuli suorittaa ennen kuin iso\u00e4iti palaisi pankista, ja ilman ett\u00e4 kykloopit haistaisivat tunkeilijoiden l\u00e4sn\u00e4olon, sill\u00e4 silloin n\u00e4m\u00e4 alati n\u00e4lk\u00e4iset j\u00e4ttil\u00e4iset ry\u00f6misiv\u00e4t esiin k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja saattaisivat sy\u00f6d\u00e4 suihinsa nallekarhun.<\/p>\n
Ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n laatikoissa oli paljon kaikenlaista kiinnostavaa. Isois\u00e4ni tavarat olivat juuri siin\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, kuin h\u00e4n oli ne j\u00e4tt\u00e4nyt. Minua kiehtoivat kovasti mitalit ja vanhat kolikot. Yhden laatikon per\u00e4ll\u00e4 oli pistoolin patruunoita. Ne olivat kuin rasiallinen kurkkupastilleja, siististi pakattuina pahvirasiaan.<\/p>\n
P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 seisoi isois\u00e4ni asennuttama musta puhelin. Iso\u00e4itini ei sill\u00e4 paljoa soitellut, ei ainakaan muita kuin paikallispuheluja. Soittaminen oli tuohon aikaan kallista lysti\u00e4. Kes\u00e4isin t\u00e4tini soitteli sill\u00e4 usein virka-asioitaan. N\u00e4m\u00e4 puhelut olivat miltei aina kaukopuheluita, jotka piti ensin tilata puhelun v\u00e4litt\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Vasta kun t\u00e4m\u00e4 oli yhdist\u00e4nyt puhelun, saattoi puhua vastaanottajan kanssa. Usein tietenkin k\u00e4vi niin, ett\u00e4 puhelun vastaanottajaa tavoitettu, ja silloin ei auttanut muu kuin yritt\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin uudelleen.<\/p>\n
Puhelun p\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n t\u00e4tini soitti toistamiseen keskukseen, kysy\u00e4kseen paljoko puhelu maksoi. Summan h\u00e4n sitten talletti iso\u00e4idin rahakukkaroon, jota t\u00e4m\u00e4 s\u00e4ilytti ruokahuoneen komerossa.<\/p>\n
Pronssinen valaisin, joka roikkuu salin katossa, on sama, joka oli p\u00f6yd\u00e4n yll\u00e4 iso\u00e4itini el\u00e4ess\u00e4. Sen kuulemma omistaa jompikumpi veljist\u00e4ni, en tied\u00e4 kumpi.<\/p>\n
Alun perin katto oli peitetty pinkopahvilla. Kahdeksankymmenluvun remontissa pahvi poistettiin ja sen alta paljastuneet leve\u00e4t m\u00e4ntylaudat j\u00e4tettiin n\u00e4kyville. Enoni nyppi pois kaikki pinkopahvin nupit, ja laudat lakattiin. Aina kun jokin iso rekka ajaa talon ohi n\u00e4kee auringonvalossa kuinka hienoa p\u00f6ly\u00e4 tihkuu lautojen raoista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun oikein tarkkaan kuunteli, saattoi kuulla seireenien laulun horisontissa siint\u00e4v\u00e4lt\u00e4 Valkoiselta p\u00f6yt\u00e4vuorelta<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9945,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[880,878,879,163],"class_list":["post-9026","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-isoaiti","tag-keinutuolimatka","tag-lapsuusmuistoja","tag-sadut"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9026","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9026"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9026\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9674,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9026\/revisions\/9674"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9945"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9026"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9026"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9026"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}