Sade oli alkanut iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Illalla se yltyi rankkasateeksi. Jalavanoksat piiskasivat tuulenpuuskissa talon sein\u00e4\u00e4. Kuulosti aivan silt\u00e4 kuin jokin el\u00e4in kiipe\u00e4isi sein\u00e4\u00e4 pitkin yl\u00f6s katolle.<\/p>\n
Muistan kuulleeni ainakin kello kahden ja kolmen ly\u00f6nnit. Viimein kuitenkin nukahdin hetkeksi her\u00e4t\u00e4kseni uudelleen kello viiden ly\u00f6nteihin. Aamuy\u00f6ll\u00e4 tuuli oli tyyntynyt ja sade lakannut. Katolta tippuvat vesipisarat rummuttivat terassin pleksilasikatetta kuin rummunkalvoa. Ajoittain ne l\u00f6ysiv\u00e4t yhteisen rytmin s\u00e4hk\u00f6keskuksen lonksuttavan kello kanssa. T\u00e4t\u00e4 kesti hetken, mutta sitten ne ajautuivat uudelleen kakofoniaan, ja t\u00e4m\u00e4 piti minua hereill\u00e4.<\/p>\n
Makasin s\u00e4ngyll\u00e4 miettien, miten merkitykset\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme loppujen lopuksi on – kaikille muille paitsi meille itsellemme tietenkin. Ker\u00e4\u00e4mme ymp\u00e4rillemme kaikenlaisia tavaroita, joista vain muutamalla on jotakin todellista arvoa. Jotkin niist\u00e4 periytyv\u00e4t aikanaan seuraaville sukupolville ja t\u00e4ll\u00f6in niiden arvo kasvaa, t\u00e4ysin riippumatta t\u00e4ysin siit\u00e4, mit\u00e4 niist\u00e4 on alun perin maksettu.<\/p>\n
Min\u00e4, joka olen koko el\u00e4m\u00e4ni ajan yritt\u00e4nyt v\u00e4ltty\u00e4 haalimasta omaisuutta, huomasin nyt itsess\u00e4ni halun pelastaa osan \u00e4itini j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n
\u201dMiksi?\u201d kysyin itselt\u00e4ni. Se ainoastaan pitkitt\u00e4isi niiden olemassaoloa joillakin vuosikymmenill\u00e4. Sit\u00e4 paitsi, eih\u00e4n minulla ollut perillisi\u00e4, jotka ne perisiv\u00e4t, sitten kun minusta aika j\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Nekin kirjat, jotka olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt vied\u00e4 mukanani, eiv\u00e4t nykyisin kelvanneet muuksi kuin energiaj\u00e4tteeksi. Antikvariaatitkaan eiv\u00e4t ota niit\u00e4 ilmaiseksi vastaan, muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, eiv\u00e4tk\u00e4 ota Ekotoritkaan. Ei siis ole olemassa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja edullista keinoa kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjoja.<\/p>\n
Ennen kirjat olivat osa omaisuutta. Niist\u00e4 sai rahaa jos ne myi. Nykyisin ne ovat vain painavaa ja tilaa viev\u00e4\u00e4 j\u00e4tett\u00e4. Toisaalta saman kohtalon ovat kokeneet my\u00f6s VHS-kasetit ja CD-levyt.<\/p>\n
Kulttuuri on l\u00e4hes kokonaisuudessaan siirtynyt pilveen. Sen todellista sijaintia me tavalliset ihmiset emme voi tiet\u00e4\u00e4. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, kuka sen omistaa ja kuka sit\u00e4 hallinnoi. Se, mink\u00e4 ennen saattoi ostaa ja omistaa, on muuttunut kertakulutushy\u00f6dykkeeksi.<\/p>\n
En voi olla miettim\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 tapahtuisi, jos internet yht\u00e4kki\u00e4 lakkaisi olemasta, tai se vaikkapa vain hidastuisi merkitt\u00e4v\u00e4sti. Jokin valtakeskittym\u00e4 saattaisi my\u00f6s rajoittaa kansalaistensa p\u00e4\u00e4sy\u00e4 nettiin omien intressiens\u00e4 mukaiseksi. Silloin suuri osa kulttuuritarjonnasta v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 katoaisi. Jo nyt minusta tuntuu usein sit\u00e4, ett\u00e4 se on markkinavoimien paineessa muuttumassa sis\u00e4siittoiseksi homogeeniseksi massaksi, josta on mahdoton erottaa yht\u00e4 yksitt\u00e4ist\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6ntuottajaa, muutoin kuin seuraamalla h\u00e4nt\u00e4 sosiaalisessa mediassa.<\/p>\n
Lapsena, kun raha oli tiukalla ja asuntolaina maksettavana, \u00e4itini kysyi meilt\u00e4 kerran, pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n lakata ostamasta kirjoja, vaiko sy\u00f6d\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n. Olimme yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ruoka ei loppujen lopuksi ollut niin kovin t\u00e4rke\u00e4 asia.<\/p>\n
\u00c4itini maksoi vuosikymmeni\u00e4 asuntolainaansa ja kirjoja, sek\u00e4 kasvatti ja koulutti siin\u00e4 sivussa nelj\u00e4 lastaan. Kokonaan maksetun omakotitalon pankki pakkohuutokauppasi osana turkulaisen kuntotalon velkoja, ja nyt h\u00e4nen arvonsa menett\u00e4neet rakkaat kirjansa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kelvanneet muuhun kuin energiaj\u00e4tteeksi.<\/p>\n
Nousin keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kahvia hukuttaakseni siihen synk\u00e4t ajatukseni. Sit\u00e4 juodessani, suunnittelin sit\u00e4, mit\u00e4 seuraavaksi tekisin.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4rakennuksen suhteen ty\u00f6ni alkoi olla loppusuoralla. En\u00e4\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 vain per\u00e4kamari. Se oli toimittanut \u00e4itini aikana vierashuoneen virkaa. Sit\u00e4 ennen se oli t\u00e4tini huone, sen j\u00e4lkeen kun h\u00e4n halvaantui, ja iso\u00e4idist\u00e4ni tuli h\u00e4nen omaishoitajansa. Ja t\u00e4t\u00e4 ennen iso\u00e4itini oli pit\u00e4nyt huonetta makuuhuoneenaan.<\/p>\n
T\u00e4h\u00e4n minun muistoni loppuivat. Mutta olen kuullut, ett\u00e4 kauan sitten huonetta vuokrattiin opiskelijatyt\u00f6ille, ja arvelen, ett\u00e4 iso\u00e4itini oli yksi n\u00e4ist\u00e4. Juuri siten h\u00e4n ja isois\u00e4ni tutustuivat – opiskelemaan l\u00e4htenyt kalastajan tyt\u00e4r ja rakennusmestarin poika.<\/p>\n
Per\u00e4kamarissa on vuodesohva, joka on aivan liian upottava istua ja pehme\u00e4 nukkua. Siin\u00e4 \u00e4idill\u00e4ni oli tapana nukkua p\u00e4iv\u00e4unia. H\u00e4n itse v\u00e4itti, ett\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli pelkk\u00e4\u00e4 ramppaamista makuuhuoneen ja keitti\u00f6n v\u00e4lill\u00e4, pys\u00e4hdellen aina t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 vessan kohdalla. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan t\u00e4ysin pit\u00e4nyt paikkaansa. H\u00e4n nukkui tuntikausia per\u00e4kamarin sohvalla, ja kes\u00e4isin retkotteli riippumatossa, jonka h\u00e4n oli ripustanut kahden omenapuun v\u00e4liin. Oksanhankaan oli solmittu naru, josta vet\u00e4isem\u00e4ll\u00e4 riippukeinuun sai vauhtia. Villiintyneen puutarhansa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 h\u00e4n eli uudelleen muistojaan lapsuutensa partioleireilt\u00e4 ja py\u00f6r\u00e4retkilt\u00e4\u00e4n Lappiin ja Norjan vuonoille.<\/p>\n
Vuodesohvan vierell\u00e4 on suuri puinen kappa hoitamassa y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n virkaa ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vanha lasikuvullinen y\u00f6lamppu. Lampun alla on joitakin kirjoja muistona niilt\u00e4 ajoilta, jolloin \u00e4itini viel\u00e4 pystyi keskittym\u00e4\u00e4n lukemiseen.<\/p>\n
Nurkassa on komero, jossa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n petivaatteita ja \u00e4itini leninkej\u00e4. Ikkunan alla on p\u00f6yt\u00e4 ja nurkassa oven vieress\u00e4 kirjahylly.<\/p>\n
Kirjahylly oli meill\u00e4 jo lapsuudenkodissani. Alun perin niit\u00e4 oli kaksi. En tied\u00e4 minne se toinen on joutunut. Se on yksi niit\u00e4 sellaisia taidolla rakennettuja huonekaluja, jotka ovat nimenomaan kirjojen s\u00e4ilytyst\u00e4 varten tehtyj\u00e4. Niit\u00e4 joiden hyllytasot kest\u00e4v\u00e4t notkumatta suurienkin kirjam\u00e4\u00e4rien painon. Kaiken lis\u00e4ksi sen voi purkaa osiin ja koota vaikka kuinka monta kertaa, ilman ett\u00e4 liitokset hajoavat ja nurkat rispaantuvat. Kirjahylly on viilutettu jollakin tummalla puulajilla. Sen alaosassa on kaksi kaappia ja yl\u00e4osassa nelj\u00e4 hyllylevy\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 kirjoja.<\/p>\n
Hyllyn p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on kuntien viirej\u00e4, joita \u00e4itini kutsui standaareiksi, ja oven p\u00e4\u00e4ll\u00e4 taulu joka esitt\u00e4\u00e4 kyl\u00e4maisemaa Vienan Karjalassa.<\/p>\n
Kirjat oli nopeasti selailtu. Se erehdytti minut kuvittelemaan, ett\u00e4 ty\u00f6ni saattaisi jo olla loppusuoralla, mutta kun k\u00e4vin k\u00e4siksi kirjahyllyn kaappeihin, l\u00f6ysin sielt\u00e4 yh\u00e4 vain lis\u00e4\u00e4 valokuvia.<\/p>\n
Olin tyhmyyksiss\u00e4ni kuvitellut, ett\u00e4 kaikki \u00e4itini valokuvat olivat laatikossa pihakamarin s\u00e4ngyn alla. Jossain vaiheessa olin kyll\u00e4 hieman ihmetellyt sit\u00e4, etten ollut l\u00f6yt\u00e4nyt niiden joukosta vanhoja mustavalkokuvia isovanhemmistani, enk\u00e4 kuvia meist\u00e4 lapsista silloin kun me olimme pieni\u00e4.<\/p>\n
Kaapeista l\u00f6ytyi vanhoja valokuva-albumeja ja sadoittain irtonaisia kuvia. Minun oli ryhdytt\u00e4v\u00e4 lajittelemaan kuvia uudelleen, vaikka luulin jo p\u00e4\u00e4sseeni niist\u00e4 eroon.<\/p>\n
L\u00f6ysin kuvia \u00e4idist\u00e4ni, t\u00e4dist\u00e4ni ja enostani kun he olivat lapsia. Kuvia isovanhemmistani ja heid\u00e4n vanhemmistaan.<\/p>\n
Monet kuvista oli hyvin taiteellisia. Kuvan ottamista varten oli pukeuduttu parhaimpiin vaatteisiin, ja ne oli ottanut ammattivalokuvaaja, se joka eli susiparina iso\u00e4itini vuokrahuoneistossa ja piti valokuvaamoa kadunpuolen liikehuoneistossa.<\/p>\n
Jotkut toiset kuvista olivat v\u00e4hemm\u00e4n ammattimaisia otoksia. \u00c4itini sisarensa kanssa kes\u00e4mekossaan. Koko perhe rakentamassa suurta lumilinnaa. \u00c4itini ja t\u00e4tini l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 partioleirille. Kuvia hiihtoretkilt\u00e4 sek\u00e4 trulleina raatihuoneen puistossa.<\/p>\n
Oli luokkakuvia ja ylioppilaskuvia. Kuvia py\u00f6r\u00e4retkilt\u00e4 ja partioleireilt\u00e4. Kuvia Kuivaj\u00e4rvelt\u00e4, miss\u00e4 \u00e4iti toimi vastavalmistuneena ylioppilaana yhden lukukauden opettajana. Kuvia opiskeluajoilta Tampereella, sek\u00e4 is\u00e4st\u00e4ni, joka opiskeli \u00e4itini kanssa samalla vuosikurssilla. Kuvia heid\u00e4n yhteisest\u00e4 laivamatkasta Virroille.<\/p>\n
Ja lopulta tulivat h\u00e4\u00e4kuvat, valokuvat meist\u00e4 lapsista. Valokuvia meist\u00e4 \u00e4idin syliss\u00e4 py\u00f6re\u00e4n kastep\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4. Syntym\u00e4p\u00e4ivi\u00e4, lastenjuhlia, sis\u00e4- ja pihaleikkej\u00e4.<\/p>\n
Useita versioita siit\u00e4 ikonisesta mustavalkokuvasta, jossa me kolme vanhinta istumme riviss\u00e4 potalla radion edess\u00e4 kuuntelemassa lastenohjelmaa.<\/p>\n
Kuinka paljon kauniimpia ja koskettavampia olivatkaan n\u00e4m\u00e4 vanhat mustavalkokuvat verrattuna nykyajan v\u00e4rikuviin. Ehk\u00e4 se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 otettiin paljon v\u00e4hemm\u00e4n ja on ajan saatossa s\u00e4ilynyt vain muutamia – ne parhaat. Tai ehk\u00e4 on niin, ett\u00e4 nykyisin kuvia r\u00e4psit\u00e4\u00e4n sellaisia m\u00e4\u00e4ri\u00e4, ett\u00e4 kaikesta siit\u00e4 massasta on vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ne kauniit ja koskettavat.<\/p>\n
\u00c4itini kuvia selaillessani tein merkitt\u00e4v\u00e4n huomion. Ennen vanhaan kuvaajan piti s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 k\u00e4sin objektiivin aukon lis\u00e4ksi my\u00f6s et\u00e4isyys kohteeseen. Usein h\u00e4nen oli tyydytt\u00e4v\u00e4 suureen aukkoon, jottei valotusajasta tulisi liian pitk\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtuen vain kuvattava kohde toistui ter\u00e4v\u00e4n\u00e4, ja se toi paljon paremmin esille sen, mit\u00e4 oltiin kuvaamassa.<\/p>\n
Nykyisin luotamme kameran automatiikkaan. Se ei todellisuudessa tied\u00e4, mit\u00e4 me haluamme kuvata, ja yritt\u00e4\u00e4 siksi saada kaiken mahdollisen toistumaan ter\u00e4v\u00e4n\u00e4. T\u00e4m\u00e4 latistaa kuvan v\u00e4rien ja muotojen sekamelskaksi. Puuroksi josta on usein vaikea erottaa edes kuvattavaa kohdetta.<\/p>\n
Modernilla kameralla ottamassani kuvassa \u00e4itini piirtyi aivan yht\u00e4 ter\u00e4v\u00e4n\u00e4 kuin pesem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lautaset tiskip\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, ruukkuunsa kuollut pelargoni, puoliksi t\u00e4ytetty sanaristikko ja kaurapuuron t\u00e4hteet lautasella. My\u00f6s jokainen ryppy ja laikku h\u00e4nen ihollaan oli selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4. Kuva oli teknologinen ihme, muttei mik\u00e4\u00e4n taiteellinen otos.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 pid\u00e4n paljon enemm\u00e4n vanhoista valokuvista. Ne ovat enemm\u00e4n uniikkeja. Taiteellisempia, jopa silloinkin, kun eiv\u00e4t varsinaisesti esit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n taiteellista.<\/p>\n
Minulta meni koko p\u00e4iv\u00e4 kuvien lajitteluun, ja t\u00e4ytin niill\u00e4 viel\u00e4 yhden \u00e4itini kannellisista s\u00e4ilytyslaatikoista.<\/p>\n
\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Sade oli alkanut iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Illalla se yltyi rankkasateeksi. Jalavanoksat piiskasivat tuulenpuuskissa talon sein\u00e4\u00e4. Kuulosti aivan silt\u00e4 kuin jokin el\u00e4in kiipe\u00e4isi sein\u00e4\u00e4 pitkin yl\u00f6s katolle. Muistan kuulleeni ainakin kello kahden ja kolmen ly\u00f6nnit. Viimein kuitenkin nukahdin hetkeksi her\u00e4t\u00e4kseni uudelleen kello viiden ly\u00f6nteihin. Aamuy\u00f6ll\u00e4 tuuli oli tyyntynyt ja sade lakannut. Katolta tippuvat vesipisarat rummuttivat terassin pleksilasikatetta kuin rummunkalvoa. Ajoittain ne l\u00f6ysiv\u00e4t yhteisen rytmin s\u00e4hk\u00f6keskuksen lonksuttavan kello kanssa. T\u00e4t\u00e4 kesti hetken, mutta sitten ne ajautuivat uudelleen kakofoniaan, ja t\u00e4m\u00e4 piti minua hereill\u00e4. Makasin s\u00e4ngyll\u00e4 miettien, miten merkitykset\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme loppujen lopuksi on – kaikille muille paitsi meille itsellemme tietenkin. Ker\u00e4\u00e4mme ymp\u00e4rillemme kaikenlaisia tavaroita, joista vain muutamalla on jotakin todellista arvoa. Jotkin niist\u00e4 periytyv\u00e4t aikanaan seuraaville sukupolville ja t\u00e4ll\u00f6in niiden arvo kasvaa, t\u00e4ysin riippumatta t\u00e4ysin siit\u00e4, mit\u00e4 niist\u00e4 on alun perin maksettu. Min\u00e4, joka olen koko el\u00e4m\u00e4ni ajan yritt\u00e4nyt v\u00e4ltty\u00e4 haalimasta omaisuutta, huomasin nyt itsess\u00e4ni halun pelastaa osan \u00e4itini j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4. \u201dMiksi?\u201d kysyin itselt\u00e4ni. Se ainoastaan<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9429,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[838,693,895],"class_list":["post-9079","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-kirjat","tag-lapsuusmuistot","tag-valokuvat"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9079","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9079"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9079\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9673,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9079\/revisions\/9673"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9429"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9079"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9079"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9079"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}