P\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 hyv\u00e4stelem\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s saunarakennuksen, vaikka en alun perin ollut aikonut menn\u00e4. En ollut k\u00e4ynyt siell\u00e4 vuosiin. Nyt kun k\u00e4velen villiintyneen pihamaan poikki, mieleeni tulvii mukavia muistoja.<\/p>\n
Raivasin tieni omenien painosta kaatuneen omenapuun ohi ja villiintyneiden viinimarjapensastojen l\u00e4vitse alapihalle. N\u00e4in nimitettiin pihan sit\u00e4 osaa, jossa kasvoivat hy\u00f6tykasvit, kuten marjapensaat, vadelmat ja raparperit. Siell\u00e4 iso\u00e4itini viljeli perunoita, retiisej\u00e4, tilli\u00e4 ja piparjuurta, ruohosipulia sek\u00e4 n\u00e4iden lis\u00e4ksi lukemattomia muita yrttej\u00e4 ja juureksia.<\/p>\n
Jos yl\u00e4pihaa t\u00e4yttiv\u00e4t hyvin hoidettu nurmikko ja kukkivat kasvit, niin alapihalla kasvoi kaikki se, jonka saattoi sy\u00f6d\u00e4. Siell\u00e4 sijaitsi my\u00f6s tunkio, jonka nimen \u00e4itini muutti my\u00f6hemmin kompostiksi.<\/p>\n
Koko minun elinaikani piharakennusta oli kutsuttu saunaksi. Mutta sauna siihen rakennettiin todellisuudessa vasta minun syntym\u00e4ni j\u00e4lkeen. Minulla on vanha valokuva, jossa autan maalaamaan taloa suurella sudilla – vedell\u00e4 tosin. Olin tuolloin varmaankin kaksi tai kolme vuotias.<\/p>\n
Rakennusty\u00f6n tekiv\u00e4t is\u00e4ni ja enoni, rakennusinsin\u00f6\u00f6rej\u00e4 molemmat. He toteuttivat ty\u00f6ss\u00e4 ajalle tyypillisi\u00e4 muotivirtauksia ja omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n siit\u00e4, millaiseen suuntaan saunakulttuuria tulisi Suomessa kehitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Katto on paneloitu leveill\u00e4 m\u00e4ntylaudoilla ja sein\u00e4t tummalla paneelilla. Lattia on harmaata ja kylm\u00e4\u00e4 betonia. L\u00f6ylyhuoneessa oli sota-aikana pidetty sikoja. Sinne is\u00e4ni suunnitteli aivan omanlaisensa lauteet. Ne ovat kuin leposohva – ihmisruumiin mukaiseksi muotoillut. Lapsena ajattelin, ett\u00e4 kaikissa saunoissa pit\u00e4isi olla juuri tuollaiset lauteet. Suorat penkit tuntuivat minusta niin kovin rahvaanomaisilta. Nurkassa seisoi suuri musta kertal\u00e4mmitteinen kiuas, joka my\u00f6hemmin vaihdettiin jatkuval\u00e4mmitteiseksi.<\/p>\n
Pesuhuoneen kylm\u00e4\u00e4 betonia peitt\u00e4\u00e4 puiset trallit. Nurkassa on pata, jossa l\u00e4mmitet\u00e4\u00e4n vett\u00e4, ja vastap\u00e4isell\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 suuri, valkoinen valurauta-amme – aikansa muoti-ilmi\u00f6it\u00e4 sekin kai oli. Ammetta on k\u00e4ytetty vuosikymmenet vain veden s\u00e4ilytykseen. Aina siit\u00e4 l\u00e4htien kun kaivinkone veti p\u00e4\u00e4rakennukselta tulevan vesijohdon poikki.<\/p>\n
Saunan pukuhuoneessa oli ennen minun syntym\u00e4\u00e4ni leipomo. Puretun leivinuunin tilalle muurattiin ajan hengen mukainen avotakka. Se on jostain syyst\u00e4 aina vet\u00e4nyt kovin huonosti, ja siksi sen valkoinen rapattu ulkokuori on nokeutunut mustaksi.<\/p>\n
Hirsiseini\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen pinkopahvi ja katto on raakalautaa, kuten saunassakin. Katossa, huoneen keskell\u00e4 on lankunp\u00e4tk\u00e4, jonka keskell\u00e4 on reik\u00e4. Siihen iso\u00e4itini kiinnitti aika ajoin huoneen korkuiset luomapuut kangaspuiden loimien luontia varten. Puuhaa oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 katsella. Nyt katossa olevasta lankunp\u00e4tk\u00e4st\u00e4 roikkuu kynttil\u00e4kruunu.<\/p>\n
Huoneen per\u00e4ll\u00e4 on kerross\u00e4ngyt, joissa me lapset nukuimme kes\u00e4isin. Pukuhuone on leve\u00e4mpi kuin mit\u00e4 s\u00e4ngyll\u00e4 on pituutta. Sen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on v\u00e4lisein\u00e4ll\u00e4 erotettu komero, joka j\u00e4\u00e4 piiloon s\u00e4ngyn ja takan taakse niin, ettei sinne voi n\u00e4hd\u00e4 muutoin kuin menem\u00e4ll\u00e4 komeroon sis\u00e4lle.<\/p>\n
Lapsena pelk\u00e4sin kovasti tuota pime\u00e4\u00e4 loukkoa, enk\u00e4 varsinkaan iltaisin uskaltanut menn\u00e4 sit\u00e4 l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n. Kuvittelin, ett\u00e4 komerossa asui hamuavia haamuja. Siksi nukuin aina mieluummin yl\u00e4s\u00e4ngyll\u00e4, jonne ne eiv\u00e4t ylt\u00e4neet.<\/p>\n
Piharakennuksen toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on pikkula, jonne kiivet\u00e4\u00e4n jyrkki\u00e4 rappusia pitkin. Siell\u00e4 on kolme reik\u00e4\u00e4 ja yksi pienempi reik\u00e4 lapsia varten. Oven yl\u00e4puolella on matala kaksiruutuinen ikkuna, jossa on punaruudulliset verhot. Ikkunasta saattoi katsella ulos puutarhaan tarpeita tehdess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun olin lapsi, pikkula oli viel\u00e4 ahkerassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Olihan se kes\u00e4ll\u00e4 paljon miellytt\u00e4v\u00e4mpi paikka kuin ahdas ja pahanhajuinen koppi p\u00e4\u00e4rakennuksessa. Sen tummille hirsiseinille oli kiinnitetty nastoilla aikakauslehdist\u00e4 leikattuja filmit\u00e4htien kuvia.<\/p>\n
Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 on korkea pudotus alas ruumaan. Lapsena pytylle kiipe\u00e4minen aina v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitti. Kerrottiin nimitt\u00e4in, ett\u00e4 jossain p\u00e4in maailmaa, pikkulapsi oli pudonnut lantakasaan ja oli miltei tukehtunut kuoliaaksi. Min\u00e4 kuvittelin vuosikausia t\u00e4m\u00e4n tapahtuneen juuri iso\u00e4itini pikkukamarissa.<\/p>\n
Kerran olin todistamassa sit\u00e4 kuinka ruuma tyhjennettiin. Vanha mies ajoi hevosk\u00e4rryill\u00e4 pihaan ja lapioi ruuman sis\u00e4ll\u00f6n lavalle. Iso\u00e4itini taputteli hevosta ja sy\u00f6tti sille leiv\u00e4nkannikoita ja sokeripaloja. Min\u00e4 kurkin ruuman oven vieress\u00e4, n\u00e4hd\u00e4kseni nousisiko kakkakasasta esiin pikkulapsen ruumiita.<\/p>\n
Iso\u00e4itini kutsui miest\u00e4 nimell\u00e4 Gunnar, vaikka tiesin h\u00e4nt\u00e4 kutsuttavan yleisesti paskakuskiksi. H\u00e4n oli laittanut miehelle maksettavan palkkiosumman jo edellisen\u00e4 iltana pankin kirjekuoreen ja oli laskenut rahat kahteen kertaan. Ensin vanhoina markkoina ja sitten uusina.<\/p>\n
Pihakamarin takasein\u00e4ll\u00e4 on matala ovi. Se johtaa er\u00e4\u00e4nlaiseen ullakkotilaan, jossa pidettiin ennen vanhaan kanoja. Kanalan alakerrassa oli lampola.<\/p>\n
Kanalassa s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n nykyisin vanhoja ikkunoita ja ovia. Lampola on puolestaan t\u00e4ynn\u00e4 polttopuita.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
P\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 hyv\u00e4stelem\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s saunarakennuksen, vaikka en alun perin ollut aikonut menn\u00e4. En ollut k\u00e4ynyt siell\u00e4 vuosiin. Nyt kun k\u00e4velen villiintyneen pihamaan poikki, mieleeni tulvii mukavia muistoja. Raivasin tieni omenien painosta kaatuneen omenapuun ohi ja villiintyneiden viinimarjapensastojen l\u00e4vitse alapihalle. N\u00e4in nimitettiin pihan sit\u00e4 osaa, jossa kasvoivat hy\u00f6tykasvit, kuten marjapensaat, vadelmat ja raparperit. Siell\u00e4 iso\u00e4itini viljeli perunoita, retiisej\u00e4, tilli\u00e4 ja piparjuurta, ruohosipulia sek\u00e4 n\u00e4iden lis\u00e4ksi lukemattomia muita yrttej\u00e4 ja juureksia. Jos yl\u00e4pihaa t\u00e4yttiv\u00e4t hyvin hoidettu nurmikko ja kukkivat kasvit, niin alapihalla kasvoi kaikki se, jonka saattoi sy\u00f6d\u00e4. Siell\u00e4 sijaitsi my\u00f6s tunkio, jonka nimen \u00e4itini muutti my\u00f6hemmin kompostiksi. Koko minun elinaikani piharakennusta oli kutsuttu saunaksi. Mutta sauna siihen rakennettiin todellisuudessa vasta minun syntym\u00e4ni j\u00e4lkeen. Minulla on vanha valokuva, jossa autan maalaamaan taloa suurella sudilla – vedell\u00e4 tosin. Olin tuolloin varmaankin kaksi tai kolme vuotias. Rakennusty\u00f6n tekiv\u00e4t is\u00e4ni ja enoni, rakennusinsin\u00f6\u00f6rej\u00e4 molemmat. He toteuttivat ty\u00f6ss\u00e4 ajalle tyypillisi\u00e4 muotivirtauksia ja omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n siit\u00e4, millaiseen<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9939,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[900,899,195],"class_list":["post-9085","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-paskakuski","tag-pikkula","tag-sauna"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9085","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9085"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9085\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9087,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9085\/revisions\/9087"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9939"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9085"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9085"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9085"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}