Aurinko, joka iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana k\u00e4velless\u00e4ni saunalta yl\u00e4pihalle. Puutarha oli aina ollut niin \u00e4itini kuin iso\u00e4itinikin silm\u00e4ter\u00e4. Mit\u00e4 tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siit\u00e4, ett\u00e4 se kasvoi, kukki ja tuotti satoa.<\/p>\n
Viel\u00e4 muutamia vuosia sitten hyvin hoidettu nurmikko polveili marjapensaiden, omenapuiden ja kukkaistutusten lomassa. Kukkiville kasveille oli kivill\u00e4 reunustetut alueensa, ja vadelmapensaikkoa reunusti koristeaita. Puutarhakalusteryhmill\u00e4 oli kaikilla omat paikkansa.<\/p>\n
Sit\u00e4 mukaan kun \u00e4itini voimavarat yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 puutarhaa hupenivat, sen kasvu oli v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 riist\u00e4ytynyt k\u00e4sist\u00e4 ja oli jo ylitt\u00e4nyt pisteen, josta ei en\u00e4\u00e4 ollut paluuta.<\/p>\n
Selkein\u00e4 hetkin\u00e4\u00e4n \u00e4itini vitsaili, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi telttaretkelle aarniomets\u00e4ksi muuttuneeseen puutarhaansa, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koskaan sielt\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4isi. S\u00e4\u00e4styisiv\u00e4tp\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkipolvet hautajaiskustannuksilta.<\/p>\n
Her\u00e4sin raatihuoneen kellon ly\u00f6dess\u00e4 kymmenen kertaa. Itse\u00e4nikin h\u00e4mm\u00e4stytti se, ett\u00e4 olin nukkunut niinkin pitk\u00e4\u00e4n. Tunsin oloni virke\u00e4ksi ja lev\u00e4nneeksi. Oli aivan kuin kokemani ahdistus olisi v\u00e4istynyt saatettuani teht\u00e4v\u00e4ni p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Nyt saisivat perilliset tulla ja tehd\u00e4 mit\u00e4 ikin\u00e4 halusivat lopuille \u00e4itini tavaroista ja myyd\u00e4 kiinteist\u00f6n halvalla ensimm\u00e4iselle halukkaalle ostajalle.<\/p>\n
Avasin keitti\u00f6n ikkunan. Raahasin tuolin ikkunan eteen ja join aamukahvini katsellen puutarhaan, samoin kun olin lapsenakin tehnyt. Silloin siell\u00e4 odotti minua suuri maailma kaikkine ihmeineen. Nyt n\u00e4in vain vanhan villiintyneen puutarhan ja kaatuneen omenapuun. Mutta yht\u00e4 kaikki, tuohon puutarhaan liittyy koko el\u00e4m\u00e4n mittaisia muistoja.<\/p>\n
Aamiaisen nautittuani kannoin autooni ne v\u00e4h\u00e4t tavarat, jotka olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt vied\u00e4 mukanani.<\/p>\n
Hyv\u00e4stelin jokaisen huoneen, yhden toisensa per\u00e4\u00e4n hyvin tietoisena siit\u00e4, ett\u00e4 talossa oli yh\u00e4 viel\u00e4 yksi paikka, jonne minun oli ment\u00e4v\u00e4. Olin lyk\u00e4nnyt vintille menoa p\u00e4iv\u00e4 toisensa per\u00e4\u00e4n, mutta nyt en en\u00e4\u00e4 voinut siirt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pidemm\u00e4lle.<\/p>\n
Avasin kapean oven eteisess\u00e4, piilossa salin oven takana. Se oli tapetoitu samalla tapetilla kuin sein\u00e4kin ja siihen oli kiinnitetty vaatenaulakko, joten n\u00e4ytti aivan silt\u00e4 kuin siin\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n ovea olisikaan.<\/p>\n
Kun avasin sen, ovesta tulvahti vintin hajua. Haisi p\u00f6lyiselle vanhalle puulle. Alimmalla askelmalla oli vanha valurautainen silitysrauta. Se sama silitysrauta oli ollut siin\u00e4 jo silloin kun olin lapsi. Muistin, ett\u00e4 rappusia noustessa oli varottava ly\u00f6m\u00e4st\u00e4 siihen varpaitaan.<\/p>\n
Kun v\u00e4\u00e4nsin valokatkaisijasta, mit\u00e4\u00e4n ei tapahtunut. Siit\u00e4 tiesin, ett\u00e4 luukku rappusten yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli kiinni. Mik\u00e4li vintille meno oli ollut lapsena pelottava kokemus, niin viel\u00e4kin pelottavampaa se oli silloin, kun luukku oli suljettuna. Ensinn\u00e4kin, kierrett\u00e4v\u00e4st\u00e4 valokatkaisijasta oli mahdotonta p\u00e4\u00e4tell\u00e4, oliko vintin ainoassa lampussa valo, vai eik\u00f6 ollut. Sen saattoi n\u00e4hd\u00e4 vasta silloin, kun luukkua raotti. Toiseksi, sit\u00e4 avatessaan ei voinut n\u00e4hd\u00e4 niit\u00e4 pelottavia asioita, joita sen takana saattoi lymyill\u00e4.<\/p>\n
Kiivetess\u00e4ni rappusia, joiden puiset askelmat sukupolvi toisensa j\u00e4lkeen oli kuluttanut sileiksi, saatoin tuntea ruumiissani sen saman pelon, jonka lapsena olin kokenut. Nyt se tosin tuntui l\u00e4hinn\u00e4 vain huvittavalta.<\/p>\n
Vintti oli tyhj\u00e4 ja p\u00f6lyinen. Minun lapsuudessani se oli ollut t\u00e4ynn\u00e4 tarpeettomia esineit\u00e4, joita sukupolvi toisensa j\u00e4lkeen oli sinne hyl\u00e4nnyt.<\/p>\n
Nykyisten paloturvallisuusm\u00e4\u00e4r\u00e4ysten vuoksi kaikki n\u00e4m\u00e4 historiallisestikin merkitt\u00e4v\u00e4t esineet oli viety surutta kaatopaikalle. Sinne ovat joutaneet niin pitk\u00e4siima, kuin vanhanaikaisen valokuvauskoneen jalustakin, samoin kuin sitra, kantele ja xylofoni. My\u00f6s vanhat taulut ja pystit ovat kaikki h\u00e4vinneet, puhumattakaan gramofonista, puisesta telefonista tai vanhasta putkiradiosta.<\/p>\n
My\u00f6s suuri peiliovellinen vaatekaappi on h\u00e4vitetty. Se oli aikoinaan ollut t\u00e4ynn\u00e4 ikivanhoja p\u00e4\u00e4llystakkeja. Veljieni kanssa olimme etsineet kaapista tiet\u00e4 Narniaan, mutta olimme l\u00f6yt\u00e4neet ainoastaan naftaliinipalloja ja vanhoja kolikoita takkien taskuista. Ei siell\u00e4 ollut puhuvia el\u00e4imi\u00e4 eik\u00e4 j\u00e4\u00e4kuningatarta.<\/p>\n
Muistin ne kaikki tutkimusmatkat, jotka olimme vintille tehneet. Mit\u00e4 kaikkia aarteita me olimmekaan sielt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet. Niist\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t olimme ker\u00e4nneet ullakon ainoaan huoneeseen, joka sekin oli tyhjennetty tavaroista l\u00e4hes kokonaan. Makuulaveri oli kadonnut, samoin kuin p\u00f6yt\u00e4 tuoleineen.<\/p>\n
Huoneen matalassa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on pieni, kaksiruutuinen ikkuna, josta avautuu n\u00e4kym\u00e4 puutarhaan. Nurkassa on ruskeaksi tummunut hirsikehikko, joka kannattelee katon painoa. Sen vaakahirsien p\u00e4\u00e4lle me asettelimme l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4mme aarteita. Joitakin lasipulloja ja purkkeja on j\u00e4\u00e4nyt paikoilleen noilta ajoilta.<\/p>\n
Sein\u00e4hirsiin, ikkunan oikealla puolella, on ripustettu kirjahylly. Kun olin lapsi, se oli t\u00e4ynn\u00e4 vanhoja Valittuja paloja. Kes\u00e4isin lueskelin niit\u00e4 ahkerasti. Yh\u00e4 nytkin kun katselen jotain elokuvaa tai tv-sarjaa, saatan \u00e4kki\u00e4 huomata lukeneeni tarinan Valituista paloista, silloin kun olin lapsi.<\/p>\n
Hyllyll\u00e4 on en\u00e4\u00e4 vain antiikkiset, py\u00f6re\u00e4t silm\u00e4lasit aseteltuna puisen lippaan p\u00e4\u00e4lle, sek\u00e4 kaksi reunoistaan rispaantunutta pehme\u00e4kantista kirjaa. Toisen nimi on Mustat jumalat ja toisen Myrkytt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n
Avasin lippaan. Se on t\u00e4ynn\u00e4 lakritsipatukoiden k\u00e4\u00e4repapereita. Ne min\u00e4 olinkin jo t\u00e4ysin unohtanut. Paperit olivat setelirahoja leikeiss\u00e4mme. Jokaisella maulla oli eriv\u00e4rinen k\u00e4\u00e4reens\u00e4 ja niill\u00e4 kaikilla oma sovittu arvonsa. Sitruunat\u00e4ytteisen patukan k\u00e4\u00e4repaperin arvo oli yksi markka. Siit\u00e4 kaikki pitiv\u00e4t, joten niit\u00e4 oli liikkeell\u00e4 kaikkein eniten. Muistan, ett\u00e4 oli er\u00e4s maku, josta kukaan ei pit\u00e4nyt, ja siksi sen patukan k\u00e4\u00e4repaperi oli kaikkein arvokkain seteli.<\/p>\n
Eiv\u00e4t ne lakritsipatukat mit\u00e4\u00e4n halpoja olleet. Taisivat maksaa jotain kymmenen tai viisitoista penni\u00e4. Joten jatkuvasti sai olla k\u00e4rtt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kolikoita iso\u00e4idilt\u00e4, jotta saattoi juosta kulman j\u00e4\u00e4tel\u00f6baariin, valitakseen itselleen lakritsipatukan lasivitriinist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 tavoin me lapset opimme kapitalismin alkeet.<\/p>\n
Makuulaverin p\u00e4\u00e4tyyn ja sivusein\u00e4lle, silloin kun se viel\u00e4 oli olemassa, \u00e4itini oli maalannut sarjakuvamaisen maalauksen, joka esitti kohtauksia h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Tyylist\u00e4 ei voinut erehty\u00e4.<\/p>\n
Ullakkohuone oli ollut \u00e4itini ja is\u00e4ni h\u00e4\u00e4huone, ja juuri siksi \u00e4itini oli koristellut sein\u00e4t piirroksillaan. Sein\u00e4lle on kiinnitetty vanha matka-arkku siten, ett\u00e4 siit\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 tavoin tullut er\u00e4\u00e4nlainen kaappi. Se oli j\u00e4tetty paikoilleen, vaikka kaikki muu tavara oli viety pois. N\u00e4kem\u00e4tt\u00e4kin tiesin, mit\u00e4 se piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. \u00c4itini oli h\u00e4\u00e4y\u00f6n\u00e4\u00e4n ripustanut kaappiin morsiuspukunsa, ja siell\u00e4 se oli saanut roikkua kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet.<\/p>\n
Lapsena, joka kes\u00e4 mummolaan tultuani ja vintille kiivetty\u00e4ni, kurkistin kaappiin. Minulle se oli pyh\u00e4 paikka \u2013 er\u00e4\u00e4nlainen alttari. En tietenk\u00e4\u00e4n uskaltanut koskea mihink\u00e4\u00e4n. Katselin vain. Muistan ett\u00e4 morsiuskimpun ruusutkin tuoksuivat tuolloin viel\u00e4 miedosti ruusuilta, kun laittoi nen\u00e4ns\u00e4 niihin aivan kiinni.<\/p>\n
Mietin, avaisinko kaapin vai tyytyisink\u00f6 vain muistoihini. Uteliaisuus kuitenkin voitti. Salpa oli ruostunut kiinni, ja jouduin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n voimaa saadakseni sen auki. Saranat narahtivat \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n
Siell\u00e4 se yh\u00e4 viel\u00e4kin oli – \u00e4itini h\u00e4\u00e4mekko. Se ei en\u00e4\u00e4 ollut se sama puhtaan valkoinen pitsikoristeltu luomus, jota olin lapsena ihaillut. Kangas oli muuttunut kellert\u00e4v\u00e4n harmaaksi. Pitsikoristeet olivat haurastuneet ja repeiliv\u00e4t kosketuksesta. Kukkakimpusta oli j\u00e4ljell\u00e4 vain ruusujen varret ja nauha jolla kimppu oli sidottu. Kaikkea peitti ohut p\u00f6lykerros.<\/p>\n
Mieleeni tulivat \u00e4itini k\u00e4sivarsien pergamiinin ohueksi hapertunut iho ja eksynyt katse h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n. Nyt ne olivat vain kuten tuo h\u00e4\u00e4mekko – jo kauan sitten unohtunut muisto.<\/p>\n
Suljin ulko-oven ja laitoin avaimen s\u00e4ilytyslokeroon seuraavaa tulijaa varten. Punainen portti kolahti takanani, ja vasta k\u00e4velty\u00e4ni autolleni k\u00e4\u00e4nnyin katsomaan taakseni.<\/p>\n
Talo n\u00e4ytti vieraalta. Se ei en\u00e4\u00e4 tuntunut kodilta. Se oli ainoastaan yksi keltainen puurakennus monien kaltaistensa joukossa.<\/p>\n
Ehk\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 siit\u00e4 tulisi jonkun toisen lapsen leikkipaikka.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Aurinko, joka iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana k\u00e4velless\u00e4ni saunalta yl\u00e4pihalle. Puutarha oli aina ollut niin \u00e4itini kuin iso\u00e4itinikin silm\u00e4ter\u00e4. Mit\u00e4 tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siit\u00e4, ett\u00e4 se kasvoi, kukki ja tuotti satoa. Viel\u00e4 muutamia vuosia sitten hyvin hoidettu nurmikko polveili marjapensaiden, omenapuiden ja kukkaistutusten lomassa. Kukkiville kasveille oli kivill\u00e4 reunustetut alueensa, ja vadelmapensaikkoa reunusti koristeaita. Puutarhakalusteryhmill\u00e4 oli kaikilla omat paikkansa. Sit\u00e4 mukaan kun \u00e4itini voimavarat yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 puutarhaa hupenivat, sen kasvu oli v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 riist\u00e4ytynyt k\u00e4sist\u00e4 ja oli jo ylitt\u00e4nyt pisteen, josta ei en\u00e4\u00e4 ollut paluuta. Selkein\u00e4 hetkin\u00e4\u00e4n \u00e4itini vitsaili, ett\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi telttaretkelle aarniomets\u00e4ksi muuttuneeseen puutarhaansa, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koskaan sielt\u00e4 l\u00f6ydett\u00e4isi. S\u00e4\u00e4styisiv\u00e4tp\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkipolvet hautajaiskustannuksilta. Her\u00e4sin raatihuoneen kellon ly\u00f6dess\u00e4 kymmenen kertaa. Itse\u00e4nikin h\u00e4mm\u00e4stytti se, ett\u00e4 olin nukkunut niinkin pitk\u00e4\u00e4n. Tunsin oloni virke\u00e4ksi ja lev\u00e4nneeksi. Oli aivan kuin kokemani ahdistus olisi v\u00e4istynyt saatettuani teht\u00e4v\u00e4ni p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Nyt saisivat perilliset tulla ja tehd\u00e4 mit\u00e4 ikin\u00e4<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9932,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[910,693,823,911],"class_list":["post-9161","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-haamekko","tag-lapsuusmuistot","tag-vanha-talo","tag-vintti"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"Ehk\u00e4 jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 piha olisi jonkun toisen lapsen leikkipaikka.","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9161","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9161"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9161\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9669,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9161\/revisions\/9669"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9932"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9161"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9161"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9161"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}