Tapasin Hannan, Sipin \u00e4idin, torilla er\u00e4\u00e4n\u00e4 alkukes\u00e4n aamuna. H\u00e4n soi minulle aivan yht\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n, \u00e4idillisen halauksen kuten h\u00e4nell\u00e4 oli tapana silloin joskus niin kauan, kauan sitten.<\/p>\n
Hanna ei ollut muuttunut alkuunkaan. Jokunen kilo ja muutama ryppy paljastivat sen, ett\u00e4 vuosia oli kulunut siit\u00e4 kun h\u00e4net viimeksi n\u00e4in.<\/p>\n
H\u00e4n ei ollut niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka voisi helposti unohtaa. Eik\u00e4 ollut Sipik\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 h\u00e4n oli tullut \u00e4itiins\u00e4.<\/p>\n
Kutsuin Hannan kahville Helmeen ja autoin h\u00e4nt\u00e4 kantamaan ostoskassit sis\u00e4lle.<\/p>\n
\u201dN\u00e4m\u00e4 vanhat jalat eiv\u00e4t oikein en\u00e4\u00e4 jaksa, mutta onneksi muu kroppa sent\u00e4\u00e4n viel\u00e4 pelaa.\u201d<\/p>\n
Hain Hannalle kupillisen kahvia ja palan mansikkakakkua. Itse tyydyin suureen kahvikupilliseen.<\/p>\n
\u201dMit\u00e4 Sipille kuuluu?\u201d kysyin jo ennen kuin Hanna ehti kysy\u00e4 mit\u00e4\u00e4n omista kuulumisistani.<\/p>\n
Sellaista se oli aina ollut. Sipi oli yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4, joka oli saanut minut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 h\u00e4nen perheeseens\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet. L\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n joulukortteja, onnittelukortteja ja muuta sellaista. Olin kutsuvieraana Sipin vanhemman veljen h\u00e4iss\u00e4. Minut kutsuttiin perhejuhliin, risti\u00e4isiin, rippi ja ylioppilasjuhliin. Matkustin jopa Urhon hautajaisiin Saksasta, jossa silloin asuin.<\/p>\n
Hanna ja \u00e4itini Anna olivat opiskelutovereita. Saman vuosikurssin ainoat naiset miehisell\u00e4 alalla. Heit\u00e4 vokottelivat kaikki opiston miehet, opettajat mukaan lukien. Mutta Hanna nai Urhon ja minun \u00e4itini minun is\u00e4ni.<\/p>\n
\u201dMin\u00e4 nain luutnantin ja sinun \u00e4itisi laborantin. Menimme naimisiin samana kes\u00e4n\u00e4. Sin\u00e4 ja Tuomas synnyitte seuraavana.\u201d N\u00e4in Hanna oli minulle kertonut.<\/p>\n
Luutnantista tuli yliluutnantti ja aikanaan sitten komentaja, mutta laborantti otti \u00e4idist\u00e4ni eron pian sen j\u00e4lkeen kun nuorin sisaristani oli syntynyt ja menetin kontaktin is\u00e4\u00e4ni monien vuosien ajaksi. H\u00e4n oli liian kiireinen rakentaessaan uutta perhett\u00e4\u00e4n – ensin yht\u00e4 ja sitten viel\u00e4 toista.<\/p>\n
\u201dMeid\u00e4n kemiamme eiv\u00e4t kai vain sopineet yhteen\u201d, \u00e4idill\u00e4ni oli tapana todeta.<\/p>\n
Ihmeellist\u00e4 kyll\u00e4, kaikista yhteenotoistamme huolimatta, min\u00e4 koin jo hyvin nuoresta asti Urhon olevan minulle se is\u00e4hahmo, jota oma is\u00e4ni ei minulle ollut.<\/p>\n
\u201dSipi on mennyt uudelleen naimisiin ja h\u00e4nell\u00e4 on nyt uusioperhe. Ei siis omia vaan miehen.<\/p>\n
\u201dTuomas on leski ja h\u00e4nell\u00e4 on kaksi murrosik\u00e4ist\u00e4 tyt\u00e4rt\u00e4.\u201d<\/p>\n
\u201dVarmaan kova paikka Sipille. Kolmen pojan j\u00e4lkeen h\u00e4n on luultavasti enemm\u00e4n sinut moottoreiden kanssa.\u201d<\/p>\n
Sipi oli jo pienest\u00e4 pit\u00e4en kilpaillut kahden veljens\u00e4 kanssa is\u00e4ns\u00e4 suosiosta. H\u00e4n oli kenties kolmikosta se kaikkein r\u00e4m\u00e4p\u00e4isin. Se joka teki kaikkein hulluimmat tempaukset, sai syyt niskoilleen mutta p\u00e4\u00e4si aina kuin koira ver\u00e4j\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Minutkin h\u00e4n sai houkuteltua touhuihinsa. N\u00e4pistelimme l\u00e4hikaupasta tikkareita. Lainasimme naapurin polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4 ja ajoimme tanssilavalle etsim\u00e4\u00e4n metsikk\u00f6\u00f6n piilotettuja pulloja.<\/p>\n
Tanssimisesta Sipi ei v\u00e4litt\u00e4nyt, enk\u00e4 sen puoleen min\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei ollut kiinnostunut mekoista, meikeist\u00e4 eik\u00e4 muistakaan naisten jutuista.<\/p>\n
Muistan kuinka er\u00e4\u00e4n\u00e4 kuumana kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 soudimme lahdelle onkimaan ja Sipin isoveli k\u00e4ski t\u00e4m\u00e4n laittaa paidan p\u00e4\u00e4lleen.<\/p>\n
\u201dMiksi muka?\u201d Sipi kysyi. \u201dEih\u00e4n teill\u00e4k\u00e4\u00e4n ole.\u201d<\/p>\n
\u201dMutta s\u00e4\u00e4 ootkin likka.\u201d<\/p>\n
Sipi\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei hetkauttanut. H\u00e4n irrotti housuistaan vy\u00f6n ja sitoi sen peitt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4nnej\u00e4\u00e4n. \u201dNyt mulla on tissiliivit\u201d, h\u00e4n totesi.<\/p>\n
Juuri tuollainen Sipi oli aina. V\u00e4lill\u00e4 se h\u00e4vetti minua, mutta paljon useammin se sai minut tuntemaan h\u00e4nt\u00e4 kohtaan jotain, jota kenties voisi kutsua rakkaudeksi.<\/p>\n
Uskon, ett\u00e4 h\u00e4nkin tunsi jotain saman suuntaista, sill\u00e4 kun olimme kahden, h\u00e4n oli aivan eri Sipi kuin muiden seurassa. Meist\u00e4 vain ei kumpikaan oikein tiennyt mit\u00e4 rakkaus oli. Ainakin minulla oli sellainen mielikuva rakkaudesta, ett\u00e4 se oli jotain sellaista \u00e4ll\u00f6\u00e4, jota n\u00e4ki elokuvissa.<\/p>\n
Yst\u00e4vi\u00e4h\u00e4n me vain olimme. Ehk\u00e4p\u00e4 oikein syd\u00e4nyst\u00e4vi\u00e4 – kuten sanotaan – mene ja tied\u00e4. Niiden kirjeiden m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 joita me toisillemme l\u00e4hetimme, jotain sen suuntaista saattoi p\u00e4\u00e4tell\u00e4.<\/p>\n
Jossain vaiheessa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuli se ensisuudelma. Ehk\u00e4 se tapahtui silloin, kun karkasimme soutuveneell\u00e4 saareen. Otimme ev\u00e4\u00e4ksi mukaan paketin makkaraa ja yhden pullon olutta.<\/p>\n
Koska meill\u00e4 oli vain yksi makuupussi, mahduttauduimme siihen molemmat. Vietimme y\u00f6n hyvin l\u00e4hell\u00e4 toisiamme ja luulen, ett\u00e4 juuri silloin suutelin Sipi\u00e4.<\/p>\n
En ole kuitenkaan aivan varma asiasta, enk\u00e4 tarkalleen ottaen muista edes sit\u00e4, millainen se oli. Ajattelin tuolloin, ett\u00e4 suuteleminen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on t\u00e4ysin yliarvostettua. Amerikkalaista h\u00f6mp\u00f6tyst\u00e4.<\/p>\n
Kun palasimme, jouduimme Urhon puhutteluun. H\u00e4n puhui ja ne olimme hiljaa. Se oli h\u00e4nen tyylins\u00e4, sill\u00e4 olihan h\u00e4n sotilasuralla. Mit\u00e4\u00e4n pullikointia ei sallittu.<\/p>\n
Muistan tilanteen kuin eilisen p\u00e4iv\u00e4n. Yritimme livahtaa kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta Sipin huoneeseen, kun Urhon k\u00e4sky\u00e4\u00e4ni kajahti olohuoneesta.<\/p>\n
\u201dTulkaapas t\u00e4nne. Meill\u00e4 on teille v\u00e4h\u00e4n asiaa.\u201d<\/p>\n
H\u00e4n tarkoitti tietenkin Hannaa ja itse\u00e4\u00e4n, vaikka oli selv\u00e4\u00e4kin selvemp\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi se, joka hoitaisi kaiken puhumisen.<\/p>\n
Menimme olohuoneeseen, miss\u00e4 Sipin vanhemmat istuivat ruskealla nahkasohvalla. Cockerspanieli, nimelt\u00e4\u00e4n Pepi, nukkui lattialle k\u00e4pertyneen\u00e4 Urhon jaloissa.<\/p>\n
Istuin nojatuoliin, jonka takana sein\u00e4ll\u00e4 oli kokoelma sodanaikaisia ja viel\u00e4 sit\u00e4kin vanhempia aseita.<\/p>\n
Sipi istui lattialle ja ryhtyi rapsuttelemaan Pepi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 raotti hetkeksi silmi\u00e4\u00e4n, mutta jatkoi sitten uniaan.<\/p>\n
Urho osoitti sanansa minulle. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 oli edesvastuutonta anastaa soutuvene ja lapsellisen ajattelematonta minun taholtani houkutella h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 olemaan y\u00f6t\u00e4 poissa kotoa. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 minun Sipi\u00e4 vanhempana tulisi toimia vastuullisemmin.<\/p>\n
H\u00e4n my\u00f6s vakuutti, ett\u00e4 oli ollut hyvin l\u00e4hell\u00e4 l\u00e4hett\u00e4\u00e4 etsint\u00e4partion meid\u00e4n per\u00e4\u00e4mme. En ep\u00e4illyt hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 h\u00e4n olisi saattanut niin tehd\u00e4kin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4kseen sotilaallista asemaansa.<\/p>\n
Olin kauhuissani. Koko ideahan oli ollut alun alkaenkin Sipin. Ja olimmehan me sit\u00e4 paitsi soudelleet lahdella miltei p\u00e4ivitt\u00e4in. Ei ollut tullut mieleenik\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 veneen lainaamiseen tarvitsisi kysy\u00e4 lupa.<\/p>\n
En tiennyt miten p\u00e4in olla. Vatsassa kiersi ja upottava tuoli pakotti ristiselk\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Sipi hymyili kiltin tyt\u00f6n hymy\u00e4\u00e4n, kuten h\u00e4n teki silloinkin kun Tuomas l\u00e4ksytti h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n
Urhon nuhdepuhe ei suinkaan p\u00e4\u00e4ttynyt siihen, se vain paheni. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 mik\u00e4li minulla oli sen kaltaisia aikeita h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 suhteen, mit\u00e4 miehill\u00e4 naisia kohtaan yleens\u00e4 oli, saisin luvan unohtaa ne.<\/p>\n
H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 olimme aivan liian nuoria ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n asioita, joilla saattoi olla koko el\u00e4m\u00e4n mittaiset seuraukset, saati sitten kantamaan niist\u00e4 vastuun. Joten mik\u00e4li minulla oli suunnitelmia h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 suhteen, minun oli parasta odottaa siihen asti kunnes t\u00e4m\u00e4 kasvaisi aikuiseksi.<\/p>\n
Tuijotin tykin hylsy\u00e4 kirjahyllyll\u00e4, tohtimatta edes vilkuilla Sipin suuntaan. En halunnut n\u00e4hd\u00e4 virnett\u00e4 h\u00e4nen kasvoillaan.<\/p>\n
My\u00f6hemmin kun uskalsin j\u00e4lleen puhua Sipin kanssa muustakin kuin joutavuuksista, tunnustin h\u00e4nelle, etten ollut ymm\u00e4rt\u00e4nyt mist\u00e4 aikeista Urho oikein oli puhunut.<\/p>\n
\u201dNaimisesta se puhui.\u201d<\/p>\n
\u201dNaimisiin menosta. Enh\u00e4n\u2026\u201d<\/p>\n
\u201dEi ku nussimisesta\u201d, Sipi sanoi ja nauraa kikatti.<\/p>\n
\u201dKyl s\u00e4 tied\u00e4t. Se on sit\u00e4 kun mies laittaa kikkelin naisen pimpsaan.\u201d<\/p>\n
Sipi nauroi viel\u00e4kin enemm\u00e4n n\u00e4hty\u00e4\u00e4n typertyneen ilmeeni.<\/p>\n
Kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 tiesin. En vain ollut osannut yhdist\u00e4\u00e4 asioita. Ei ollut tullut mieleenik\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 min\u00e4 ja Sipi\u2026 Ja vaikka minulle jostain kumman syyst\u00e4 olisi sellaisia mielihaluja tullut, niin en min\u00e4 nyt ainakaan Sipin kanssa.<\/p>\n
Koska Sipin perhe asui Helsingiss\u00e4, ja minun Porvoossa oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me emme tavanneet edes joka viikko. Vain hiihtolomilla, jouluina ja niin\u00e4 viikonloppuina jolloin h\u00e4nen perheens\u00e4 k\u00e4vi tapaamassa Hannan vanhempia Ruutikellarinkadulla. Ja tietenkin me vietimme kes\u00e4lomat m\u00f6keill\u00e4mme kuten aina ennenkin.<\/p>\n
Sitten tuli se kes\u00e4loma, jolloin huomasin, ettei mik\u00e4\u00e4n ollut niin kuin ennen. Minulla oli uusia kavereita, joiden kanssa purjehdimme saaristossa. Ja kaiketi Sipill\u00e4kin oli omat juttunsa, sill\u00e4 h\u00e4n ei halunnut tulla mukaamme kuten ennen.<\/p>\n
Huomasin muutoksen oikeastaan vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in. Huomasin sen siit\u00e4, ett\u00e4 minulle j\u00e4i tyhj\u00e4 olo, kun Sipin perhe l\u00e4hti ja koulut alkoivat.<\/p>\n
Yh\u00e4 edelleen kirjoittelimme kirjeit\u00e4 toisillemme, tosin nyt niit\u00e4 sai odottaa pidemp\u00e4\u00e4n ja niiden sis\u00e4lt\u00f6 oli muuttunut.<\/p>\n
Sipi kertoi kirjeiss\u00e4\u00e4n pojista, joiden kanssa h\u00e4n hengaili kaupungilla. Sen kuinka he joivat kotibileiss\u00e4 punkkua, jonka sen tai tuon isoveli oli hakenut Alkosta, ja kuuntelivat David Bowieta. H\u00e4n mainitsi ohimennen pusut ja fritsut, mutta rivien v\u00e4leist\u00e4 saattoi lukea muutakin.<\/p>\n
Stadilaisuus oli alkanut tarttua h\u00e4neen. Sen kuuli siit\u00e4, miten h\u00e4n puhui, mutta ennen kaikkea siit\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n sanoi.<\/p>\n
Tuo kaikki satutti minua, vaikka en tietenk\u00e4\u00e4n mitenk\u00e4\u00e4n voinut sit\u00e4 my\u00f6nt\u00e4\u00e4. En edes itselleni. Kannoin yh\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in mukanani pient\u00e4 nahkapussia, jonka Sipi oli minulle neulonut. Sen sis\u00e4ll\u00e4 oli kiehkura h\u00e4nen hiuksiaan niilt\u00e4 ajoilta, jolloin Sipi oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt leikata pitk\u00e4t palmikkonsa ja ruveta pojaksi, sek\u00e4 my\u00f6s pieni hopeinen s-kirjain jonka olin h\u00e4nelt\u00e4 saanut.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kannoin yh\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in mukanani pient\u00e4 nahkapussia, jonka Sipi oli minulle neulonut. Sen sis\u00e4ll\u00e4 oli kiehkura h\u00e4nen hiuksiaan niilt\u00e4 ajoilta, jolloin Sipi oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt leikata pitk\u00e4t palmikkonsa ja ruveta pojaksi.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":9646,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"no","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[332],"tags":[336,879,160],"class_list":["post-9168","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-jatkokertomukset","tag-kesaloma","tag-lapsuusmuistoja","tag-ystavyys"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9168","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9168"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9168\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9171,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9168\/revisions\/9171"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9646"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9168"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9168"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9168"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}