Minut ja Risto m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin toimimaan osana saksalaista pelastusryhm\u00e4\u00e4, johon kuului meid\u00e4n lis\u00e4ksemme nelj\u00e4 palomiest\u00e4, kolme sairaanhoitajaa, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja rauniokoira Hugo. Samanlaisia ryhmi\u00e4 oli perustettu jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4lle rantakaistaleelle kymmeni\u00e4, suurin osa Yhdysvalloista, mutta m\u00e4\u00e4r\u00e4mme oli silti t\u00e4ysin riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Vaikka varusteemme olivat parasta mit\u00e4 l\u00f6ytyy, v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 vaikutus oli sama kuin olisi ruokalusikalla koettanut kaivaa.<\/p>\n
Rantakaistale tuhon ja meren v\u00e4liss\u00e4 oli ep\u00e4todellinen paikka. Nyt tuulen k\u00e4ydess\u00e4 merelt\u00e4 m\u00e4t\u00e4nevien ruumiiden lemu kulki toiseen suuntaan, ja oli raikas hengitt\u00e4\u00e4. Y\u00f6pymist\u00e4 varten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme oli kaksi telttaa, toinen miehille ja toinen naisille, ja telttojen v\u00e4liin oli tuotu tulisija ja lepotuoleja. Olisi melkein voinut kuvitella olevansa etel\u00e4nlomalla, ellei katastrofi olisi alkanut 10 metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Asetuttuamme sijoillemme seuraamme tarttui rannalta jo ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana pieni, ehk\u00e4 nelj\u00e4vuotias poika. Amerikkalaiset kertoivat, ettei poika suostunut pysym\u00e4\u00e4n toisten l\u00f6yt\u00f6lapsien joukossa. Sy\u00f6tin ja juotin pojan kuin sylilapsen ik\u00e4\u00e4n. Kiitokseksi h\u00e4n nosti k\u00e4tens\u00e4 kaulaani. Hyr\u00e4ilin h\u00e4net uneen saksalaisen sairaanhoitajan katsoessa uteliaana vieress\u00e4. Raivausparikseni osoitettu sairaanhoitaja Katarina oli nelj\u00e4\u00e4kymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4, jo luonnostaan laiha nainen, jonka pienet, syv\u00e4lt\u00e4 kallon sis\u00e4lt\u00e4 tuijottavat silm\u00e4t n\u00e4yttiv\u00e4t silt\u00e4, kuin ne haluaisivat keskitty\u00e4 vain ty\u00f6h\u00f6n ja lepoon.<\/p>\n
Nimesin pojan Jonneksi. Ajattelin, ett\u00e4 sin\u00e4 iltana ehdin auttaa viel\u00e4 yht\u00e4; aamun valjetessa urakkani alkaisi, ja minun teht\u00e4v\u00e4ni oli hoitaa koneita. Katarina kantoi nukkuvan pojan orpotelttaan.<\/p>\n
Ty\u00f6t alkoivat aamulla. Nostin generaattorin meille m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn betonikasan viereen ja k\u00e4ynnistin sen s\u00e4tk\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Risto toi paikalle Bobcatin, ja k\u00e4vimme tutkimaan l\u00e4mp\u00f6kameran kuvaa. Edellisen\u00e4 iltana kameramies oli havainnut el\u00e4m\u00e4\u00e4 kasan uumenissa, ja Hugon k\u00e4ytt\u00e4ytyminen kertoi kouluttajan mukaan, ett\u00e4 betoni- ja rautaromun alla noin kolmen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4 oli ihminen elossa. Katsoimme kameran ruutua, Risto, min\u00e4 ja Katarina. Sinisen keskell\u00e4 oli pienell\u00e4 alalla keltaisenoranssi kajo. Ehk\u00e4 lapsi. Kameramies, Hugo ja sen kouluttaja l\u00e4htiv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n rannan muita kohteita, ja me kolme k\u00e4vimme t\u00f6ihin.<\/p>\n
Hydraulitunkin k\u00e4ytt\u00f6 sortuneessa betonirakenteessa on petollista ty\u00f6t\u00e4. Olin varautunut kaiken kokoisilla aluslevyill\u00e4 ja lattaraudoilla siihen, ett\u00e4 betoni on haperoa ja raudoitus mit\u00e4 sattuu. Tuo varustautuminen tuli tarpeeseen. \u00c4hr\u00e4simme Riston kanssa ensin yhden, sitten toisen, ja lopulta kolmannenkin tunkin kanssa pit\u00e4v\u00e4n nostokulman ja kohdan l\u00f6yt\u00e4miseksi. V\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 ja yht\u00e4 tunkkia kerrallaan nostamalla raotimme kulkureitti\u00e4 kohti pelastettavaa. Katarina n\u00e4ytti valoa ja huusi varoituksia mahdollisista uusista sortumista, joista jokainen voisi sammuttaa keltaisen kajon. Tuon tuostakin nousimme rauniokasan p\u00e4\u00e4lle. Bobcatia ei voinut ajaa raunioon, mutta olimme sitoneet kauhaan liinan, ja yritimme hiissata suurimpia betonilohkareita pois pelastettavan p\u00e4\u00e4lt\u00e4. R\u00e4ll\u00e4k\u00e4ll\u00e4 katkoin ne v\u00e4h\u00e4t raudat, joilla betoni oli joskus sidottu taloksi. Lapiointia riitti jokaiselle. Eri kokoisilla lapioilla pidimme auki ja avarsimme tunkeilla nostettua pelastuskuilua, kunnes saatoimme korvata uloimman tunkin parrulla ja siirt\u00e4\u00e4 tunkki j\u00e4lleen muutama kymmenen sentti\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s pelastettavaa.<\/p>\n
Yhdeks\u00e4lt\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kamera tuli takaisin. K\u00e4vin hakemassa teltalta juomapullot. Kun k\u00e4\u00e4nnyin takaisin, huomasin Jonnen, joka seisoi heti pelastusryhm\u00e4mme takana. Katarina ja Risto olivat syventyneet tutkimaan kuvaa. Yellow has bleakened, Katarina katsahti minuun ja Risto s\u00e4esti: se ei tarkota viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, se el\u00e4\u00e4 viel\u00e4. Istahdin betonilohkareen p\u00e4\u00e4lle, ja Jonne tuli kiinni jalkaani. H\u00f6rpp\u00e4sin vett\u00e4 ja tarjosin sit\u00e4 lapselle. Poika katsoi suurilla silmill\u00e4\u00e4n. Kaadoin vett\u00e4 varovasti Jonnen otsalle, josta se valui nen\u00e4nvartta pitkin yl\u00e4huulelle. Hymynkare k\u00e4vi pojan silmiss\u00e4, ja h\u00e4n nuolaisi veden. Risto k\u00e4ynnisti j\u00e4lleen generaattorin. Suljin juomapulloni ja annoin sen Jonnen k\u00e4teen. Sitten huikkasin ohi kulkevalle amerikkalaiselle, ett\u00e4 h\u00e4n veisi pojan menness\u00e4\u00e4n. Ry\u00f6min takaisin pelastusk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Puolen p\u00e4iv\u00e4n tiet\u00e4miss\u00e4 tavoitin tyt\u00f6n. Havaitsin ensin pienen k\u00e4den, joka repsotti lattialla hiekan keskell\u00e4. Hirve\u00e4ll\u00e4 kiireell\u00e4 ja paljain sormin raivasin hiekkaa pitkin k\u00e4sivartta, ja l\u00f6ysin p\u00e4\u00e4laen, korvan, otsan, nen\u00e4n, suun. Tytt\u00f6 makasi lattialla p\u00e4\u00e4 pelastusk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Peruutin kiireesti pois k\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja Katariina ry\u00f6mi tilalleni tipan ja hapen kanssa. Varmistin, etteiv\u00e4t letkut repeydy.<\/p>\n
Tuli hiljaisuus. Risto heilautti litim\u00e4r\u00e4n lippalakkinsa reitt\u00e4 vasten ja hieraisi p\u00f6lyst\u00e4 mustaa otsaansa, h\u00f6rpp\u00e4si vett\u00e4 ja tarjosi pullon minulle. Miksi me teemme t\u00e4t\u00e4?; Risto kohotti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. Katariina ry\u00f6mi vaivalloisesti takaisin pelastusk\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4. H\u00e4nen k\u00e4dess\u00e4\u00e4n oli avaamaton injektioruisku ja happinaamari. There is nothing we can do. She is gone.<\/p>\n
Lounalla saksalaisten p\u00e4\u00e4teltassa keskustelimme. Katarina kysyi, mit\u00e4 lauluja olin laulanut Jonnelle edellisen\u00e4 iltana, ja kerroin, etten sen ihmeellisempi\u00e4; samoja mit\u00e4 minulle laulettiin kun olin pieni, kansanlauluja. Fascinating, Katarina sanoi. Samassa pelastusty\u00f6n johtaja tuli luoksemme. H\u00e4n sanoi tarvitsevansa Katarinan sairaalatelttaan loppup\u00e4iv\u00e4ksi, ja Riston piti l\u00e4hte\u00e4 bobcatin kanssa raivaamaan autoille pelastustiet\u00e4. Min\u00e4 liittyisin rakentajiin. Meid\u00e4n piti ryhty\u00e4 kokoamaan jonkinlaisia ensimm\u00e4isi\u00e4 asumuksia tuhoutuneiden tilalle. Kanadasta oli tullut tonneittain puuta.<\/p>\n
Rakennustiimi johon liityin koostui p\u00e4\u00e4osin amerikkalaisista ja kanadalaisista vapaaehtoisista; norjalaisia oli mukana muutama. Iltap\u00e4iv\u00e4 meni ty\u00f6njaossa ja organisoinnissa sek\u00e4 tarvikkeiden inventaarissa. Ty\u00f6njohtaja tuntui olevan realisti t\u00f6iss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kun palasin majoitusteltoille viidelt\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, Jonne oli j\u00e4lleen siell\u00e4. Katarina oli nostanut pojan syliins\u00e4, ja pojalla oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n muovinen traktori. N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n minut John osoitti minua traktorillaan ja sanoi ter\u00e4v\u00e4sti Bobka. Sitten h\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00e4hti Katarinaan p\u00e4in ja hipaisi t\u00e4m\u00e4n leukaa vapaalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n. Katarina katsahti poikaa, huomasi minut ja tervehti hymyillen, ja lopetti keskustelun vieress\u00e4\u00e4n istuneen saksalaisen kolleegan kanssa. T\u00e4m\u00e4 nousi ja he hyv\u00e4steliv\u00e4t. Katarina k\u00e4\u00e4ntyi minuun p\u00e4in: How was Your afternoon? – Better<\/p>\n
Katarina kehotti ottamaan liedelt\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, jotakin kalapataa. Aterioin hiljaa. Pelastusty\u00f6t takanani jatkuivat. Saksasta ja Ruotsista oli p\u00e4iv\u00e4n aikana tullut lis\u00e4\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, telttakyl\u00e4 oli kasvanut usealla teltalla, ja ty\u00f6t\u00e4 tehtiin l\u00e4hiraunioissa valonheittimien varassa. Bobka, Jonne sanoi uudestaan ja osoitti taakseni. Nyt nimi meni oikein, hymyilimme toisillemme – Risto istahti viereeni ja huokaisi. Ojensin h\u00e4nelle vesipullon.<\/p>\n
V\u00e4symys, lihasten uupumus rajusta ty\u00f6st\u00e4 ja helteest\u00e4, ehk\u00e4 viel\u00e4 aikaerosta johtuva jetlag, paikallisten h\u00e4t\u00e4 ja kasvava ep\u00e4toivo, salaa hiipiv\u00e4 apatia, kuollut tytt\u00f6 betonihaudassa – Katselin heit\u00e4 kolmea lieden loimun yli ja k\u00e4vin heijaamaan. K\u00e4yn heijaamaan.<\/p>\n
Katson naista edess\u00e4ni. Katson puolisoa, rakastajaa, kumppania, johon yhty\u00e4, kuolla ja eheyty\u00e4, ja jonka l\u00e4pi maailmaa voi katsoa silm\u00e4st\u00e4 silm\u00e4\u00e4n pelottomasti. Katson lasta, j\u00e4lkel\u00e4ist\u00e4, joka uskoo sitten kun itse en en\u00e4\u00e4 usko, toivoo ja luottaa sitten kun itse en en\u00e4\u00e4. Viel\u00e4 ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4, eih\u00e4n ole. Ja katson yst\u00e4v\u00e4\u00e4, h\u00e4nt\u00e4 joka toi minut t\u00e4nne, kun en kotona en\u00e4\u00e4 voinut olla.<\/p>\n
Are You all right? Katarina kysyy. V\u00e4sytt\u00e4\u00e4 vain, just tired, vastaan. Bobka!, Jonne hypp\u00e4\u00e4 Katarinan sylist\u00e4 ja juoksi rannan hiekalle leikkim\u00e4\u00e4n. T\u00e4nne saakka minun piti siis tulla, ett\u00e4 paikkani, kotini joskus l\u00f6yd\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Minut ja Risto m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin toimimaan osana saksalaista pelastusryhm\u00e4\u00e4, johon kuului meid\u00e4n lis\u00e4ksemme nelj\u00e4 palomiest\u00e4, kolme sairaanhoitajaa, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja rauniokoira Hugo. Samanlaisia ryhmi\u00e4 oli perustettu jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4lle rantakaistaleelle kymmeni\u00e4, suurin osa Yhdysvalloista, mutta m\u00e4\u00e4r\u00e4mme oli silti t\u00e4ysin riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Vaikka varusteemme olivat parasta mit\u00e4 l\u00f6ytyy, v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 vaikutus oli sama kuin olisi ruokalusikalla koettanut kaivaa. Rantakaistale tuhon ja meren v\u00e4liss\u00e4 oli ep\u00e4todellinen paikka. Nyt tuulen k\u00e4ydess\u00e4 merelt\u00e4 m\u00e4t\u00e4nevien ruumiiden lemu kulki toiseen suuntaan, ja oli raikas hengitt\u00e4\u00e4. Y\u00f6pymist\u00e4 varten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme oli kaksi telttaa, toinen miehille ja toinen naisille, ja telttojen v\u00e4liin oli tuotu tulisija ja lepotuoleja. Olisi melkein voinut kuvitella olevansa etel\u00e4nlomalla, ellei katastrofi olisi alkanut 10 metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Asetuttuamme sijoillemme seuraamme tarttui rannalta jo ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana pieni, ehk\u00e4 nelj\u00e4vuotias poika. Amerikkalaiset kertoivat, ettei poika suostunut pysym\u00e4\u00e4n toisten l\u00f6yt\u00f6lapsien joukossa. Sy\u00f6tin ja juotin pojan kuin sylilapsen ik\u00e4\u00e4n. Kiitokseksi h\u00e4n nosti k\u00e4tens\u00e4 kaulaani. Hyr\u00e4ilin h\u00e4net uneen saksalaisen sairaanhoitajan katsoessa uteliaana vieress\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":544,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_lmt_disableupdate":"","_lmt_disable":"","footnotes":""},"categories":[2],"tags":[38,60],"class_list":["post-93","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-poytalaatikko","tag-lapsuus","tag-toivo"],"modified_by":"Pasi Luhtaniemi","wps_subtitle":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/users\/544"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=93"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/93\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=93"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=93"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/kirjamaa.fi\/tarinavirta\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=93"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}